Tove Jansson: Muumipapan urotyöt

"Siinäpä Muumipeikko! tai: Se vasta oli elämää!"

Jansson, Tove: Muumipapan urotyöt
Julkaistu: 2010, 21.painos
Alkuperäinen julkaisu, suomenkielinen: 1968
Alkuperäinen julkaisu: 1950
Alkuperäinen nimi: Muminpappas bravader
Mistä maasta: Suomi
Suomentanut: Päivi Kivelä, Laila Järvinen
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 158

Muumipappa kirjoittaa Muumimamman ehdotuksesta muistelmiaan ja lukee niitä ääneen Muumipeikolle ja hänen ystävilleen. Lapset ovat aluksi epäileväisiä ja hivenen mielenkiinnottomia, mutta antautuvat sitten tarinan vietäviksi. Muumipappa kertoo elämästään lastenkodissa ja myöhemmin tapaamistaan ystävistä, joihin kuuluvat Fredrikson sekä Nipsun isä Hosuli ja Nuuskamuikkusen isä Juksu. Pojat halusivat olla vapaita sekä vailla määräyksiä ja kasvatusta. Muumipappa paljastaa hurjat seikkailunsa aina siihen saakka, kunnes tapasi Muumimamman.

"Sinä pieni ymmärtämätön lapsi, joka uskot isäsi olevan arvokas ja vakava henkilö, lue tämä kertomus kolmen isän elämyksistä ja opi siitä, ettei isillä ole kovinkaan paljon eroa (ainakaan silloin kun he ovat nuoria)." (s.12)

Muumipapalla on ihanan terve itsetunto. Hän pitää itseään suuressa arvossa eikä arkaile tuoda sitä esille muistelmissaan. On hänellä toki omat epäilyksen hetkensäkin, jolloin hän tuntee elämän turhuuden ja toivoo syntyneensä ´hattivatiksi, niin ettei kukaan odottaisi minulta muuta kuin että matkaisin kohti saavuttamatonta taivaanrantaa, äänettömänä ja mistään piittaamatta´. Hän huomaa, kuinka hallitsijat elävät yltäkylläisesti ja jallittavat alamaisiaan, joilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ahertaa heille asetetuissa raameissa. Muumipappa havaitsee myös, että maailmassa on monenlaisia persoonia, joista jokainen näkee maailman hieman eri tavalla.

"Tuollainen toimeliaisuus voi olla vaarallista. Johan sitä masentuu kun vain ajatteleekin kaikkia niitä, jotka tekevät työtä ja raatavat, ja mitä hyötyä siitä muka on? Muuan sukulaiseni luki trigonometriaa viiksensä lerpalleen, ja kun hän oli oppinut kaiken, tuli mörkö ja söi hänet suuhunsa. Joopa joo, mörön vatsassa hän sitten lojui niin erinomaisen viisaana!" (s.43)

"- Ja mitä vahvistavaa kotiruokaa meillä on tänään?

- Kahvia, sanoi Hosuli.

- Puuroa, sanoi täti. - Kahvia juodaan vasta sitten kun ollaan vanhoja ja tutisevia.

- Minä tunsin erään, joka kuoli puurosta, mutisi Juksu. - Hän sai sen kurkkuunsa ja tukehtui." (s.57)

Tarinan lopulla seikkailunhaluiset poikamiehet vakiintuvat ja tottuvat oman kodin arkeen ja mukavuuksiin. Elämä on kuitenkin seikkailu, joka ei pääty perheen perustamiseen. Kaikkea ei aina tarvitse ottaa niin vakavasti. Arjen ei ole pakko olla pelkkää turhaa raatamista ja oikeaoppisesti elämistä, sillä elämästä pitää saada nauttia. Elämän koko sisältö ei voi olla vain hienon tittelin saavuttamista, sillä jokainen meistä on yhtä arvokas teki kukin elämässään mitä tahansa.

" - Kyllä minä olin aika poika nuoruudessani, hän sanoi itsekseen. - Enkä ole nytkään huonoimpia, hän lisäsi ja polkaisi iloisena maata." (s.83)

Helmet lukuhaaste 2017: 36. Elämäkerta tai muistelmateos

100 suomalaista kirjaa: 8/100

Ajattomia satuja ja tarinoita -lukuhaaste