sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Zoe Sugg: Girl Online: Going Solo



"Something... uniquely Penny."

Sugg, Zoe: Girl Online: Going Solo
Kirjasarja: Girl Online, osa 3
Muut osat: Osa 1 ja osa 2
Julkaistu: 2016
Mistä maasta: Iso-Britannia
Kustantaja: Penguin Books
Sivumäärä: 327


Penelope ´Penny´ Porter on päättänyt unohtaa entisen poikaystävänsä, rocktähti Noah Flynnin, ja keskittyä omaan elämäänsä. Hän harjoittelee oman ainutlaatuisen valokuvaustyylin löytämistä, paniikkikohtausten kanssa elämistä, sosiaalisen median sovittamista muuhun elämään ja parhaan ystävän Elliotin tukemista tämän vanhempien riitojen keskellä. Penny matkustaa Lontooseen katsomaan ystävänsä Meganin upeaa Madame Laplage nimistä koulua, jossa voi opiskella muun muassa teatteria. Hän saa siellä uuden ystävän, Poseyn, ja törmää Callum nimiseen poikaan, joka opiskelee valokuvausta. Penny matkustaa myös Skotlantiin auttaakseen äitiään ylellisten häiden järjestämisessä ja pääsee osallistumaan tyylikkäisiin naamiaisiin. Hän kasvaa ihmisenä jokaisen kokemuksen myötä, mutta ei kuitenkaan täysin pysty päästämään irti menneisyydestä - varsinkaan kun se tulee takaisin kummittelemaan.

"Out of the corner of my eye, something catches my attention and I look up sharply. ´Noah?´ I whisper, before I can stop myself. - ´Never mind,´ I say quickly." (s.12)

Penny on ystävällinen ja auttavainen ihminen, joka yrittää tehdä kaikki iloisiksi, vaikka tietää sen olevan mahdotonta. Hän uskoo, että jokainen saa vastakaikua välittämällä muista ja avautumalla muille. Hän itse tukee ihmisiä, joilla on suruja tai ongelmia elämässään. Penny kehottaa muita tavoittelemaan kovalla työllä unelmiaan. Hänen mielestä muiden menestys ei ole itseltä pois, vaan oma vuoro tulee kyllä joskus. Kellään ei siis ole mitään syytä olla kateellinen, vaan päinvastoin mielissään toisen saavutuksista. Toinen sitä paitsi raivaa muillekin tietä menestykseen. Kateuteen käpertyminen on turhaa, sillä se ei auta ketään, vaan sen sijaan on keskityttävä omaan tekemiseen.

"We girls have to look out for one another." (s.116)

"The light I hope to send out into the world with Girl Online." (s.322)

Pennyn maailma on ennalta-arvattava hattarakupla, jossa kauniit yksisarviset käyskentelevät ja onnelliset ihmiset halailevat toisiaan. Välillä ilkeä peikko saapuu paikalle irvistämään ja kaikille tulee paha mieli, mutta ei kestä kauan, kun ihmiset taas astelevat hymyssä suin kohti auringonlaskua - positiivisuutta huokuen ja toisiaan vaikeuksien yli tukien.

"´Hurry! Your daddy is making me pancakes with smiley faces!´" (s.56)

"´Only you have a world-famous pop star willing to help you out at the drop of a hat´" (s.94)


Helmet lukuhaaste 2017: 29. Kirjan päähenkilö osaa jotain, mitä haluat oppia

torstai 25. toukokuuta 2017

Laura Honkasalo: Pöytä yhdelle



"Jokainen haluaa olla tärkeä edes yhdelle ihmiselle."

Honkasalo, Laura: Pöytä yhdelle: Yksinäisyydestä ja yksin olemisen taidosta
Julkaistu: 2016
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: Kirjapaja
Sivumäärä: 164


Ihminen on yksinäinen, kun hän tuntee itsensä yksinäiseksi ja kun yksinäisyys ahdistaa häntä. Yksinäisyys voi pahimmassa tapauksessa johtaa masennukseen ja itsetunnon menetykseen. Yksinäiset syyttävät tilanteesta usein itseään. Toisinaan yksinäisyys on hyväksi mielenterveydelle, mutta pitkittyneenä ja oman tahdon vastaisena haitallista. Yksinäiset ihmiset tuntevat, kuinka he eivät kiinnosta ketään ja kuinka he eivät kuulu joukkoon. Joillakin yksinäisyys on alkanut jo koulussa kiusaamisella ja eristämisellä porukasta. Kiusaaminen on henkistä ja fyysistä väkivaltaa, joka tuhoaa itsetunnon ja mielenterveyden. Silloin ihmisen on hankala oppia tarvittavia sosiaalisia taitoja, jolloin hän ei osaa ystävystyä kenenkään kanssa myöhemmällä iällä. Kiusatut yleensä joko tavoittelevat muiden hyväksyntää tai vetäytyvät omiin oloihinsa. Syitä yksinäisyydelle haetaan myös mediasta, sillä elokuvissa ja tv-sarjoissa esitetään romantisoituja versioita ystävyys- ja parisuhteista. Ongelmia on myös yleisissä asenteissa, sillä ihmisillä on omituisia mielipiteitä yksinäisistä ihmisistä, jolloin kukaan ei halua ottaa heihin kontaktia. He luulevat esimerkiksi, että yksinäisyys tarttuu tai että yksinäisessä ihmisessä on jotain vialla. Asenteissa pahinta on se, että ne ovat ristiriitaisia.

"Kaikenlainen ihmisten kohtaaminen uuvutti minut täysin, koska tilanteessa jännitin ja jälkeenpäin kelasin, mitä olin tehnyt tai sanonut väärin." (s.89)

Ihmisillä on etuoikeuksia vain siviilisäädyn vuoksi. Palvelut ja juhlat on tarkoitettu usein pariskunnille tai perheellisille. Jotkin pariutuneet ystäväpiirit sulkevat sinkut porukan ulkopuolelle. 1950-luvun naistenlehdessä jopa kehoitettiin tekemään niin, jotta sinkku ei varasta aviomiestä itselleen. Tilanne on niin epäreilu, että sitä auttamaan on perustettu Yksinasuvat ry. Kukaan ei varmasti ole koskaan kuullut, kuinka poliitikot hehkuttavat parantavansa yksinäisten asemaa. He puhuvat aina lapsiperheistä. Kukaan ei välitä 30-40 -vuotiaista lapsettomista ja työssäkäyvistä yksinäisistä ihmisistä.

"Mediassa puhuttiin tauotta itsekkäistä nykynaisista, jotka haluavat keskittyä uraan ja lykkäävät lastenhankintaa liian pitkälle. Puheet satuttivat, ja vielä enemmän ne varmasti satuttavat biologisesta lapsettomuudesta kärsiviä." (s.58)

Yksinäinen ihminen tuntee muiden seurassa olonsa entistä yksinäisemmäksi. Etenkin lapsettomien yksinäisten on hankalaa olla porukassa, jossa puhe keskittyy vain jokaisen omiin lapsiin. Yksinäistä on myös ystävyyssuhteessa, joka ei ole vastavuoroinen. Ystävä kertoo tuntitolkulla omia kuulumisiaan ja kun itse pääsee viimein ääneen niin ystävä kaikkoaa. Yksinäisten on hankala luoda uusia ystävyyssuhteita, sillä ihmiset puhuvat harvoin heille, joita eivät tunne entuudestaan. Facebook on saanut aikaan sen, että toisten elämää kadehditaan. Muiden juhlakuvia katsellessa tuntuu siltä kuin olisi itse jäänyt jostain paitsi. Toisaalta yksinäinen saattaa tahallaan jäädä kotiin, sillä kukaan ei silloin ainakaan voi eristää häntä, jos hän itse on jo ehtinyt eristää itsensä. Hän voi olla luova, kiinnostunut kirjoittamisesta tai maalaamisesta, jolloin hän keksii itsenäistä tekemistä. Usein yksinäiset ihmiset eivät sovi yleiseen muottiin, vaan ovat ominaisuuksiltaan vääränlaisia, sellaisia joita ei sillä hetkellä yhteiskunnassa arvosteta.

"Työpaikassani oli tapana lahjoa ahkerasti: kerättiin rahaa milloin vauvalahjoihin, milloin naimisiin meneville, raskauden takiakin annettiin lahja. Jossain vaiheessa tajusin, että minulta oli mennyt sinä vuonna vaikka kuinka paljon rahaa muiden lahjoihin. Koska minua oikein lahjottaisiin?" (s.54)

Elämä on epävarmaa. Kuka tahansa voi päätyä yksinäiseksi. Puoliso voi kuolla, voi menettää työpaikkansa, lapsi voi muuttaa ulkomaille, voi jäädä orvoksi tai ystävät voivat kadota sairastuessa. Ihmisten kokemukset yksinäisyydestä ovat surullisia ja epäreiluja, sillä kukaan ei ansaitse tulla kohdelluksi kaltoin.

"Tuntui, että kaikilla muilla oli täydellinen elämä." (s.71)


Helmet lukuhaaste 2017: 25. Kirja, jossa kukaan ei kuole

100 suomalaista kirjaa: 17/100


sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Mats Strandberg: Risteily



"Tämä on painajainen, pahin jonka olen koskaan nähnyt."

Strandberg, Mats: Risteily
Julkaistu: 2016
Alkuperäinen julkaisu: 2015
Alkuperäinen nimi: Färjan
Mistä maasta: Ruotsi
Suomentanut: Stella Vuoma
Kustantaja: Like Kustannus Oy
Sivumäärä: 517


Uransa viimeisiä matkoja Tuhkolman ja Turun välillä seilaava Baltic Charisma on täynnä juhlivia ihmisiä. Calle on varannut kosinta-aikeissa itselleen ja poikaystävälleen Vincentille sviitin. Marianne on päättänyt hylätä yksinäisen asuntonsa ja lähteä kerrankin ihmisten ilmoille. Parhaat ystävykset Madde ja Zandra ovat pyntänneet itsensä glitteriin ja bilevaatteisiin aikomuksenaan valloittaa itselleen yöksi seuraa. Samat ajatukset on polttareita viettävällä miesporukalla. Viinaanmenevä Mårten ja pyörätuolissa istuva Cilla ovat puolestaan perhematkalla ottopoikansa Albinin kanssa. Mukana ovat myös sukulaistäti Linda ja hänen tyttärensä Lo. Aluksen työntekijät valmistautuvat pitkään yöhön. Kapteeni Berggren tarkistaa automaattiohjauksen ja menee päiväunille, Pia ja kolme muuta vartijaa virittävät radiopuhelimensa valmiuskuntoon, Filip ja Marisol kiillottavat baaritiskin puhtaaksi, entinen iskelmätähti Dan Appelgren valmistautuu karaokeillan juontoon, Jenny avaa ääntään esiintyäkseen tanssiyhtyeineen, Raili asettelee ensiaputarvikkeet järjestykseen ja Mika tarkkailee matkustajia neuvontatiskin takaa. Autokannelta omaa hyttiään kohden liukuu äiti poikansa kanssa. Heissä on jotain vialla. Aivan kuin he eivät kuuluisia kuvaan.

 "Hänestä tuntuu kuin he olisivat karjaa joka kulkee karsinan läpi teurastettavaksi." (s.20)

"´I´m the king of the world!´ hän huutaa, mutta aika hiljaa.
´Etkö sinä tiedä että Titanic upposi? Ei ehkä kannattaisi muistuttaa siitä nyt.´" (s.137)

Risteilyalusten glamour on pelkkää silmänlumetta. Hattarakuorrutteen takana löyhkää pinttynyt kokolattiamatto ja parhaat päivät iskelmätaivaalla nähnyt karaokeisäntä. Laiva on yhtä rapistunut kuin sen vieraatkin. Maali lohkeilee eikä mikään määrä pakkelia peitä sitä tosiasiaa että parhaat päivät on ohitettu jo aikapäiviä sitten. Hyteissä vedetään etkoja taxfree-ostosten voimin tai retkotetaan jo sammuneina, kun tuli aloitettua jo kotona. Viinankyllästämissä ja neonvaloja vilkkuvissa risteilyaluksissa arki unohtuu ja moraali löystyy. Ihmiset elävät hetkessä kuin huomista ei olisikaan. Kaikki odottavat viikko tolkulla huvittelua ja notkuvia buffet-pöytiä, vaikka ovat jo kymmenet kerrat saaneet todeta hauskanpidon olevan lopulta väkinäistä ja jättävän vain sapen maun suuhun. Kaiken lisäksi ihmisten jo ennestään kireät välit kiristyvät entisestään ja räjähtävät suljetussa tilassa. Risteilyt ovat viimeinen paikka lähteä ongelmia pakoon. Aikuisten maailma on niin julman alaston ja raadollinen, ettei mikään määrä glitteriä voi sitä pelastaa.

"Risteilylle lähteminen on eräänlaista arjen huijaamista. Kuin hyppäisi yhden vuorokauden ajaksi rinnakkaiseen universumiin." (s.65)

"Miksi isä jatkaa juomista? Eikö hän muka tiedä miten se päättyy?" (s.67)

Kirjan tapahtumapaikan kuvauksesta tulee mieleen Miina Supisen Mantelimaa tai Stephanie Garberin Caraval, sillä myös niissä vallitsevaa tilaa kuvataan irvokkaaksi tai tekohauskaksi. Kummassakin työntekijät tekevät parhaansa toteuttaakseen asiakkaiden tarpeet keinotekoisella tyylillään. Ihmiset haluavat aina vaan unohtaa arjen murheet; voi tapahtua mitä vain ja voi olla kuka haluaa. He eivät ymmärrä, että tekoja ei voi pyyhkiä jälkikäteen pois, vaan ne seuraavat ikuisesti mukana.

"Hän on kuin rotta labyrintissa, ja vieläpä helvetin känninen rotta. Hän ei löydä täältä koskaan ulos." (s.80)

"Tervetuloa elämäsi viimeiselle risteilylle - Alkaa kilpajuoksu aikaa vastaan." (takakansi)



Helmet lukuhaaste 2017: 20. Kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö

maanantai 15. toukokuuta 2017

Mika Waltari: Surun ja ilon kaupunki



"Surusta syntyy elämä."

Waltari, Mika: Surun ja ilon kaupunki
Julkaistu: 2008
Alkuperäinen julkaisu: 1936
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 182


Kaupunkiin saapuu rävähtämättömin silmin uutta elämäänsä tuijottava muukalainen, sairaalassa makaa tieteellisistä keksinnöistä haaveileva pieni poika, koulussa kapinoi kommunismia ihannoiva nuori mies ja kotonaan pohtii elämäänsä liikeasioissa menestynyt perheellinen mies. Sairaalassa on myös viimeistä elinpäiväänsä viettävä vanhapiika, joka haaveilee roskakirjallisuudesta, ja kotonaan kuljeksii luomisen tuskia poteva kirjailija. Tuskissaan on myös opettajana toimiva teologi, jonka omatunto ei osaa päättää, kuinka toimitaan oikein. Kaupungin surumieliset asukkaat heräävät yhdessä samaan aamuun, mutta kokevat eri asioita, jotka lopulta kietoutuvat yhdeksi kuvioksi.

"Kivinen kaupunki elää ympärilläsi arkipäivää, tekee kauppaa, laskee rahaa, valitsee lihaa, riitelee palkasta, polkee heikkoja, kadehtii väkeviä, syntyy, kuolee, tähtää tulevaisuuteen ja pakenee menneisyyteen." (s.39)

Kirjan avulla voi tehdä aikamatkan 1930-luvun koruttomaan Helsinkiin ja tutustua siellä asuneisiin eri yhteiskuntaluokkiin kuuluviin ihmisiin. Kaupunkilaisten elämä kuvataan ankean yksitoikkoiseksi. Ihmiset joutuvat hukkaamaan elämänsä raskaissa töissä ja onnettomissa avioliitoissa. He haaveilevat kesästä ja maalle menosta keskellä harmaata arkea. Viinaan menevää köyhälistöä sortavat suurjohtajat ajattelevat vain valloittamisen ja voiton tuomaa nautintoa. Nuoret tavoittelevat parempaa huomista aatteiden kuten kommunismin avulla, kun taas vanhemmat eivät ymmärrä, miksi nuoriso on tyytymätöntä heidän itsensä nähtyä kurjempaa. Kiihkomielisellä aikakaudella poliittista sananvapautta rajoitetaan ja yhteiskuntaluokat eivät saa kajota toisiinsa. Tärkeänä pidetään kasvatusta, kotioloja, varallisuutta ja sivistystasoa.

 "Joukot lainehtivat eteenpäin. Valot syttyvät ja sammuvat. Haavoitetut ja tallatut jäävät tienvarteen, mutta aina ummistuu heti tyhjä paikka ja päivässä, viikossa unohtuu väkevinkin." (s.39)
 
"Lapsi itki seinän takana pienen lapsen lohdutonta itkua, ikään kuin se sammumattomasti olisi kaivannut takaisin tummaan kotiinsa. - Syntyminen oli luomakunnan julmin kärsimys." (s.69. s.70)

Ihmiset näkevät helposti vain oman elämäntapansa. Toisen ihmisen asemaan on vaikea asettua. He, jotka siihen pystyvät, kokevat tilanteen tunteettomana ja välinpitämättömänä, sillä toisen elämä ei voi koskaan täysin koskettaa samalla tavalla kuin oma elämä. Toiset ihmiset hyväksyvät kohtalonsa, kun taas toiset yrittävät muuttaa sen silläkin uhalla, että muutos saattaa johtaa huonompaan lopputulokseen. Toisaalta kaikki on suhteellista, sillä kaikessa on hyvät ja huonot puolensa. Elämä ei loppujen lopuksi ole elämisen arvoista ilman kärsimystä, sillä onnellisuuteen ja yltäkylläisyyteen turtuu. Elämällä kuuluu olla jokin suurempi tarkoitus, eeppinen päämäärä.

"Juuri nyt vastaa ylioppilas väärin tentissä ja ilmeikäs naisääni lukee pörssitiedotuksia radiossa. Juuri nyt avaa tuskastunut nainen kylpyhuoneen kaasuhanan ja juomisesta sinipunerva mies panee vihkisormuksensa panttilaitoksen pöydälle. Juuri nyt irrotttaa kirurgi kumihansikkaita käsistään ja ajattelee myöhästynyttä aamiaistaan. Juuri nyt - eletään arkipäivää." (s.61)

Juuri nyt pariskunta lykkii lastenvaunuja Stockmannia kohti ja teinitytöt seisoskelevat pysäkillä nenät puhelimissa kiinni. Juuri nyt kerjäläismies kolistelee rahapurkkiaan, keski-ikäinen nainen puhuu megafoniin Jeesuksesta ja nuorehko mies kävelee humalapäissään sappea oksentaen. Juuri nyt teekkarit naureskelevat hatut vinossa ja haalarit ojennuksessa. Juuri nyt ystävykset jakavat kuulumisia viinilasien äärellä ja opiskelija yrittää tienata suostuttelemalla ohikulkijoita rahalahjoittajiksi. Juuri nyt eräs vaikuttavan kirjan lukenut henkilö kävelee Helsingin kaduilla eri silmin kuin ennen - kunnes jälleen turtuu katsomaan vain omaan sisimpään.

"(Ihminen) on vain osa jättiläiskuviosta eikä koskaan voi tajuta kokonaisuutta. Siksi hän luulee rakentavansa sattumanvaraisesti kohtalonsa, siksi hän luulee tekevänsä itse jotakin ja tahtovansa itse jotakin ja vihaavansa ja rakastavansa ja muovaavansa muuttuvaista ja katoavaa mielensä mukaan, vaikka järkähtämätön kokonaisuus sanelee hänen tekonsa ja rakentaa hänessä ja hänen kauttaan loputonta kuviotaan, joka hajoaa ja muuttuu jälleen ikuisesti säännöllisenä -" (s.155)


Helmet lukuhaaste 2017: 19. Yhdenpäivänromaani

100 suomalaista kirjaa: 16/100

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Serena Valentino: Petetty sielu



"Vihasi on myrkyttänyt koko tienoon."

Valentino, Serena: Petetty sielu: Merinoidan tarina
Perustuu osittain Walt Disneyn mestariteokseen Pieni merenneito
Kirjasarja: Osa 3
Muut osat: Osa 1 ja osa 2
Julkaistu: 2016
Alkuperäinen julkaisu: 2016
Alkuperäinen nimi: Poor Unfortunate Soul, A Tale of the Sea Witch
Suomentanut: Antti Autio
Kustantaja: Sanoma Media Finland Oy
Sivumäärä: 192


Merinoita Ursula varttui ottoisänsä hoivissa, kunnes hän alkoi muuttua sievästä pikkutytöstä rumaksi mereneläväksi ja sai kylän asukkaat kimppuunsa. Isä yritti suojella häntä, minkä vuoksi tämä tapettiin raakalaismaisesti. Viha ja katkeruus täyttivät Ursulan, kun hän sai kaiken lisäksi tietää, että hänen veljensä Triton hylkäsi hänet merten armoille hänen rumuutensa tähden. Ursula haluaa kostaa Tritonille hänen tyttärensä Arielin kautta. Hänen tavoitteensa on syöstä veli valtaistuimelta ja vangita Ariel kadotettujen sielujen puutarhaan.

"Hän tunsi sanoin kuvaamatonta tuskaa ja ahdistusta, mutta raivonsekaisen vihan tunne oli vieläkin pahempi - kuin kammottava sairaus, joka kiersi lonkeronsa hänen sydämensä ympärille, vääristi hänen ajatuksensa ja täytti ne hirvittävillä kuvilla." (s.181)

Kirjassa käsitellään erilaisuutta, jokaisen hyväksymistä sellaisena kuin he ovat sekä lasten epäoikeudenmukaista kärsimistä läheistensä mielipiteiden tai tekojen tähden. Ursula tuntee olonsa arvottomaksi, kun hän ei saa olla oma itsensä. Samoin kokee merenneito Ariel, jonka isä Triton ei hyväksy hänen rakkauttaan ihmistä kohtaan. Toisaalta loppujen lopuksi jokainen vastaa omista teoistaan. Pahojen kokemusten ja vihan tunteiden ei saa antaa vallata itseään, vaan menneisyydestä on opittava ja päästettävä irti voidakseen rakentaa parempaa elämää eteenpäin.

"Pysyttele varjojen suojissa, jonne kaltaisesi iljettävän rumat olennot kuuluvatkin. Sillä tavoin kenenkään ei tarvitse kohdata sinua!" (s.113)

Noitakolmikko Lucinda, Ruby ja Martha asettaa jälleen kerran oman lusikkansa soppaan. He vaikuttavat sotkeutuvan kaikkien Disney prinsessojen ja pahisten elämään. Puhumattakaan Pflanze kissasta. Tarinassa on paljon toistoa sekä turhia viittauksia edellisiin tarinoihin sekä tulevaan kirjaan, joka kertoo Pahattaresta. Mielenkiintoista on saada tietää, mitä Hirviön sydän -kirjassa esiintyneelle prinsessa Aamutähdelle kuuluu, sillä hän ei olekaan enää mikään tyhjäpää, vaan on alkanut opiskella. Hän on itsevarma nuori nainen, jonka on vielä opittava luottamaan avioliiton hyviin puoliin. Tässä kirjassa selviää myös, mitä noitakolmikon siskolle Circelle on tapahtunut, sillä hän jätti siskonsa omiin oloihinsa suututtuaan heidän ilkeyksiinsä Hirviötä kohtaan. Yleisesti ottaen on jännittävää lukea noitien keskinäisistä suhteista ja kuinka he pitävät huolta siitä, ettei kukaan heistä saa liikaa valtaa itselleen.

"Kyllä Circen pitäisi rakastaa meitä juuri sellaisina kuin me todellisuudessa olemme." (s.139)


Helmet lukuhaaste 2017: 23. Käännöskirja

tiistai 9. toukokuuta 2017

Joe Sugg: Username: Evie



"Never forget that you are loved."

Sugg, Joe: Username: Evie
Julkaistu: 2015
Mistä maasta: Iso-Britannia
Kustantaja: Hodder & Stoughton An Hachette UK Company

Kuvitus: Amrit Birdi
Väritys: Joaquin Pereyra
Kirjoitusasu: Mindy Lopkin
Sivumäärä: 183


Nuoret katselevat YouTube videoita ja seuraavat tubettajien tekemisiä. Päätin viimein viime vuonna selvittää oikein urakalla, mistä on kysymys. Samoihin aikoihin huomasin kirjablogeissa arvosteluja Zoe Suggin kirjoittamasta kirjasta Girl Online. Sain sen kirjastosta luettavaksi ja huomasin kirjoittajan olevan tubettaja. Tutustuin hänen videoihinsa, mistä ajauduin katsomaan myös hänen veljensä videoita. Heidän koko ystäväpiirinsä näytti olevan YouTubessa, ja monet ovat julkaisseet kirjan. Joe Sugg kertoo videollaan, kuinka hän on aina harrastanut piirtämistä. Lainasin mielenkiinnosta hänen sarjakuvakirjansa, sillä on aina hienoa, kun joku pääsee toteuttamaan unelmiaan. Kansilehdestä luin ennakkoaavistusteni mukaisesti, kuinka Joe on ollut vain luomassa tarinaa ja hahmoja sekä ohjaamassa projektia. Hän ei siis päässytkään itse piirtämään. Tubettajien kirjoja ostavat heidän faninsa, jotka jonottavat niihin kirkuen nimikirjoitusta. Mutta miksi jos tubettaja ei ole edes itse kirjoittanut kirjaansa, vaan heidän avullaan vain myydään niitä? Toisaalta on kai hyvä asia, että nuoret saadaan lukemaan kirjoja?

"It had been a long while since I walked like this with my head up high. Wherever I encountered people, I just smiled and they smiled right back at me. My confidence crew with every step as did my wonder for this world." (s.61)

Sarjakuvakirjassa seikkailee koulukiusattu tyttö nimeltään Evie, joka asuu kahdestaan kuolemansairaan isänsä kanssa. Tarinassa käsitellään tilanteen aiheuttamia tuntemuksia. Ikävä kyllä on olemassa ihmisiä, jotka levittävät vihaa ja negatiivisuutta kaikkialle, minne menevätkin. Pienillä negatiivisilla tai positiivisilla teoilla voi olla kauaskantoisia seurauksia. Kiusatut joutuvat rakentamaan itsetuntoaan pala palalta takaisin. Heidän on etsittävä sitä varten turvapaikka, jossa he voivat luottaa itseensä, toivoa parasta ja oppia kulkemaan leuka pystyssä kohti uusia elämän vaaroja. Tilannetta vierestä seuraavat ihmiset eivät uskalla erottua joukosta ja puuttua epäkohtiin. Kiusaaja pystyy siten viljelemään yhä enemmän pelkoa ja levottomuutta. Kiusattu tarvitsee vain hieman rakkautta maailman murtuessa ympärillä. Ihannetilanteessa hän lopulta pystyy käsittelemään ikävät kokemuksensa ja oppii näkemään maailman uudessa valossa.

"I wanted to create a place where you can be yourself. An environment that brings out the best in you." (s.47)

Joen videot toimivat selkeästi viihdykkeenä ja piristyksenä nuorille. Sarjakuva puolestaan pyrkii herättämään ajatuksia nuoria koskettavista aiheista.


maanantai 8. toukokuuta 2017

Uusi ulkoasu

Unelmien aika -kirjablogissa on nyt uusi ulkoasu!

Halusin vaihtaa talvisen otsikkokuvan keväiseen. Kuvien värimaailma inspiroi minua jälleen kerran muuttamaan myös taustaväriä. Samalla poistin kuvallisen tähtiluokituksen. Tähdet löytyvät kuitenkin edelleen tunnisteista.








sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Kimberly Belle: The Marriage Lie



"How well do I know my husband?"

Belle, Kimberly: The Marriage Lie
Julkaistu: 2016
Mistä maasta: Yhdysvallat
Kustantaja: HarperCollinsPublishers Ltd.
Sivumäärä: 334


Iris ja Will Griffith ovat olleet onnellisesti naimisissa jo seitsemän vuotta. Heillä kummallakin on hyvä työpaikka, yhteinen ystäväpiiri ja haave omasta lapsesta. Elämä kääntyy päälaelleen, kun Will julistetaan kuolleeksi lento-onnettomuudessa. Hän on ilmoittanut vaimolleen lähtevänsä työmatkalle Orlandoon, mutta jostain syystä hänet on rekisteröity Seattleen matkalla olleeseen koneeseen, joka on syöksynyt alas taivaalta.

"Loving like there was no tomorrow. But tomorrow came." (s.60)

Iris ei ehdi surra aviomiestään, sillä hänen on hoidettava lukuisia käytännön asioita, kuten muistotilaisuuteen meneminen, median välttely ja vakuutusasioista sopiminen. Hänen sukulaisensa saapuvat onneksi auttamaan, sillä hän saa itkukohtauksia eikä saa pidettyä ruokaa sisällään. Iris ei suostu hyväksymään uutista, suuttuu ihmisten lohduttavista sanoista ja aloittaa seikkaperäisen selvittelyn tapahtumien kulusta. Hänen päässään pyörii miljoonia eri kysymyksiä. Jokaisen edistysaskeleen myötä hänellä on uusi teoria käsissään. Miksi Will oli matkalla Seattleen? Miksi hän on valehdellut kaikille tekemisistään ja etenkin menneisyydestään? Onko Will sittenkin elossa? Vai onko vain hyvä, että hän on kuollut?

 "I close my eyes for a few erratic heartbeats, the emotions exploding like bombs in my chest. What do I do? Who do I call? My first instinct is to call Will - " (s.39)

Luin kirjan ahmimalla, sillä halusin kiivaasti tietää, mitä oikein oli tapahtunut. Loppuratkaisua sai odottaa aivan viime sivuille asti. Muuta kirjasta ei oikein voi kirjoittaa paljastamatta tapahtumien kulkua. Lukekaa kirja, jos haluatte elämäänne jännittävän mysteerin!


Helmet lukuhaaste 2017: 14. Valitsit kirjan takakannen tekstin perusteella

sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Helmet lukuhaaste 24/50

Huhtikuussa luin Helmet lukuhaasteeseen kuusi kirjaa.



Helmet lukuhaaste 2017 sujuu tasaiseen tahtiin. Olen suunnilleen puolessa välissä, mikä on erittäin hyvä tilanne, kun lukuaikaa on jäljellä vielä kahdeksan kuukautta. Kohti toukokuun lukunautintoja!


Huhtikuussa haasteeseen lukemani kirjat:

6. Kirjassa on monta kertojaa
K. K. Alongi: Ansassa

35. Kirjan nimessä on erisnimi
Timo Parvela: Ella ja kaverit luokkaretkellä

37. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta
Aino Räsänen: Soita minulle, Helena

43. Kirja, jonka lukemista olet suunnitellut pidempään
Sari Luhtanen; Mikko Oikkonen: Nymfit

45. Suomalaisesta naisesta kertova kirja
Elena Mady: Varjo

49. Vuoden 2017 uutuuskirja
Stephanie Garber: Caraval


Kaikki haasteeseen lukemani kirjat päivittyvät HelMet lukuhaaste 2017 sivulleni.


tiistai 25. huhtikuuta 2017

Aino Räsänen: Soita minulle, Helena



"Helena ei soittanut vain sormillaan, vaan koko sielullaan."

Räsänen, Aino: Soita minulle, Helena
Kirjasarja: Helena, osa 1
Julkaistu: 2010, 27.painos
Alkuperäinen julkaisu: 1945
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: Karisto Oy
Sivumäärä: 254


Helena Parola astuu kansakoulunopettajan toimeen, mutta päätyy pian Rannanpihan nuoreksi emännäksi. Pitäjän miehet ovat harmissaan, kun Helena valitsee heidän sijastaan huonokuntoisen ja sairastelevan Erkin. Helena ei välitä muiden vikittelyistä, vaan vannoo uskollisuuttaan aviomiehelleen, vaikka toisinaan häntä itseäänkin mietityttää valinnan oikeellisuus. Erityisen haastavaksi tilanne käy, kun Helena tapaa naapurissa asuvan Jari Junkkerin.

 "Helenan sielussa kävi väristys. Jokin ihana, suuri ja voimakas tunne sai hänet valtoihinsa; hän ei kyennyt sitä erittelemään. Se oli tuskaa ja se oli hurmaa, jossa elämänjanoinen nuori sielu koki aavistuksen elämän suuresta ihmeestä." (s.22)

Maalla elämä etenee tasaisen verkkaisesti arkiaskareissa. Pitäjä vaikuttaa yhtä aikaa sekä pysähtyneeltä että eloisalta kuin katsoisi ensin kaukaa muurahaispesää ja päättäisi sitten tutkia sitä tarkemmin. Joskus uusi tulokas sohaisee pesää kepillään ja saa hetkeksi aikaan vilkasta kuhinaa. Kirjan tapahtumien kautta selviää ajalle tyypilliset tavat, käyttäytymissäännöt, asumukset, maisemat ja ammatit sekä mies- ja naiskuva. Elämään kuuluvat juhannuksen vietto, heinäpellolla työskentely, kalastusretket, hevosten ja karjan hoito, kirkossa käynnit, hiihtoretket sekä miesten ja naisten välinen heilastelu. Kirja huokuu maalaisromantiikkaa kauniine viljapeltoineen ja kukkuvine käkineen. Metsissä soi laulu ja suonissa virtaa nuoruus.

"Oli ihmeellistä onnea saada elää tässä kauniissa maassa ja tuntea sen luonto, sen kansa omakseen. Kiitetty Luoja taivaassa! Hän risti kätensä." (s.99) 

 "Korpi otti hänet lumoihinsa: suuri äärettömyyden tunne valtasi hänet. Kuinka pieneltä ja joutavilta tuntuivat täältä käsin kylän asujainten toimet ja riidat. Koko elämän hyörinä tuntui epätodelliselta ja kaukaiselta." (s.127)

Helena on oman aikansa suomalaisen naisen ihannekuva. Hän on kaunis, suosittu, haluttu, iloisen välitön ja osaava sekä voimakkaalla sisulla töitä tekevä. Hän taitaa modernin naisen tyyliin myös miesten töitä ja harrastuksia kuten metsästystä, kalastusta, pesäpalloilua ja ratsastusta. Viulunsoitossa hän on erityisen hyvä. Helena on myös aloitekykyinen, rohkea, henkevä ja ihmisiin herkästi suhtautuva. Hänen sisällään asustaa tunne suuresta kaipauksesta. Hän itse toivoo voivansa olla hellivä ja suojeleva, naisellinen nainen. Hän ei halua näyttää surua huokuvia tunteitaan aviomiehensä silmien edessä, jotta mies ei tule huonolle tuulelle. Helenan elämä on vaikeaa anopin moittivien silmien alla. Nuoren emännän kuuluisi olla tottelevainen ja hiljainen eikä suinkaan vallaton ja viulua soitteleva hupakko. Helena haluaisi olla raisu, uhmakas ja omapäinen eikä joutua alistetuksi soveliaaseen muottiin. Anopille käytös kuvastuu vain oikukkaana lapsellisuutena. Hän ei ymmärrä, että musiikki on osa Helenan minuutta ja toimii henkireikänä. Kirjassa kuvataan myös muita rooleja ja sukupuoliodotuksia. Pitäjästä löytyy velikultia, viattomia morsiamia, viivasuisia emäntiä ja uljasrotuisia miehiä. Etenkin vanha Perttu saa sympatiani puolelleen, sillä hän tukee Helenaa kasvamaan juuri sellaiseksi kuin hän on.

"- En halunnut kiusoitella. Olit rohkea nainen!
Helena punastui uudelleen ja puri harmista huultaan.
- Ei ole tapana jaella tyttölapsille kiitosta, mutta tuon näyt ansaitsevan. Ja kalahommassa olet Erkin veroinen toveri." (s.84-85)

 "Renkipojat eivät saaneet puolispöydässä tyttöä houkutelluksi naurunpurskahduksiin, kuten tavallisesti. - Lähdetään nurmikolle ruokalevolle, täällä tuntuu olevan akanilmaa, tuumivat pojat pöydästä noustuaan." (s.87)

Kirjan lukeminen oli alkuun aikamoista tarpomista lumihangessa, mutta kevättä kohden se sujui yhä jouhevammin. Luin kirjan tosiaan läpi neljän kuukauden aikana. Oli pakko, sillä olin asettanut sen itselleni haasteeksi. En ole koskaan pitänyt vanhoista kotimaisista elokuvista, sillä niissä puhe kuulostaa liian teennäiseltä ja mies- ja naiskuva on ahdistavan kahlitseva. Minua kummastutti puhetavassa etenkin se, kuinka naiset ja miehet kutsuivat toisiaan sanoilla kuten tyttölapsi ja poikanen. Olin tyytyväinen saatuani luettua kirjan loppuun, sillä koin saaneeni annoksen yleissivistystä liittyen vanhoihin kotimaisiin kartanoromaaneihin. Loppujen lopuksi kirja sisälsi maalaiselämän kuvailun lisäksi rutkasti suhdedraamaa, kiellettyjä tunteita, jännitettä eri ihmisten välillä sekä hurjapäisiä tilanteita.

"Hän katsoo liikuttuneena vanhan majurin jälkeen, kun tämä astuu pianon luo ja hiljaa avaa sen.
- Soita minulle, Helena!" (s.37)


Helmet lukuhaaste 2017: 37. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta

100 suomalaista kirjaa: 15/100

lauantai 22. huhtikuuta 2017

Top 10: hienoimmat kirjablogien ulkoasut

Löysin noin vuosi sitten vanhan haasteen Hurja Hassu Lukija -blogista ja listasin mielestäni kaksikymmentä hienointa kirjablogien ulkoasua. Päätin tänäkin vuonna toteuttaa tämän haasteen.

Listaan omasta mielestäni kymmenen hienointa kirjablogin ulkoasua. Kysymys on siis vain ja ainoastaan blogien ulkoasuista, jolloin sisältö on jätetty tarkoituksella huomiotta. Silmiäni miellyttävät tänä vuonna yksinkertaiset ja selkeät ulkoasut, joissa on seesteisiä värejä ja omaleimaisia ratkaisuja. Jokaisessa ulkoasussa näkyy bloggaajan oma kädenjälki ja persoona.

Blogien ulkoasut aakkosjärjestyksessä:





















torstai 13. huhtikuuta 2017

Elena Mady: Varjo



"Jos kaipaa helppoa elämää, kannattaa pysyä alun perinkin hengissä."

Mady, Elena: Varjo
Kirjasarja: The Body Jumper, osa 2
Julkaistu: 2016
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 265


Alex sai viimein elämästä kiinni Sara Winterin kehossa. Hän loi ystävyyssuhteita, löysi musiikin säveltämisen ja selvitti Saran vanhempien murhaajan henkilöllisyyden. Tärkeimpänä hän sai paljastaa todellisen minänsä rakkaalleen Jesselle. Kaikki päättyi lopulta hyvin, ja he elivät elämänsä onnellisina loppuun asti... Vaan ei. Karu arki iskee vastaan. Alexin elämän täyttää WinTec -yrityksen johtaminen, opiskelemaan lähtevän poikaystävän perään murehtiminen sekä mahdollisen siskon olemassaolosta huolehtiminen. Pisteenä iin päälle tutkintavankeudessa olevaa Lauraa vastaan ei välttämättä olekaan riittävästi todistusaineistoa tuomiota varten. Alexista alkaa taas tuntua siltä kuin joku varjostaisi häntä.

"Oma kuolemani oli ollut tietoisuuden ja minän katoamista ja pyyhkiytymistä pois. Olin aikaisemmin miettinyt, etten uskonut helvettiin. Mutta minun helvettini oli kokemani tyhjyys, täydellinen katoaminen sen harmaaseen kitaan." (s.173)

Alex yrittää ansaita olemassaolonsa seuraamalla uskollisesti Saran perheen mahdollisia toiveita WinTex -yrityksen johtamisen suhteen. Hän ei osaa elää hetkessä murehtimatta menneisyyttä tai tulevaisuutta. Alex kärsii juurettomuudesta ja janoaa löytää oman oikean itsensä ja perheensä. Hän haluaisi peilata sukujuuriensa vaikutusta itseensä. Hän kaipaa pyyteetöntä rakkautta, minkä avulla hän voisi hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Kirjassa käsitellään ystävyyden, rakkauden ja itsensä hyväksymisen lisäksi rasismia ja ilmastonmuutosta.

"Sisin on tärkein. Sitähän hoetaan kaikkialla. - Mutta jos sisin olisi oikeasti tärkein, niin ei kai maahanmuuttajia, muslimeja, mustia, lihavia, laihoja, blondeja ja malleja - kohtaan olisi ennakkoluuloja, tai jopa sortoa? Ei." (s.109)
 
"Muistin neuvon, jonka olin jostain omaksunut: vain positiivisiin ensivaikutelmiin kannattaa luottaa. Negatiiviset on paras unohtaa saman tien. Jos entuudestaan vieras ihminen vaikuttaa töykeältä, syy on yleensä yksityinen, henkilökohtainen: ilmavaivat, perhehuolet, jotain sellaista." (s.135)

Alex on huolimaton, vaikka hänellä on niin paljon pelissä. Hän asettaa miltei tahallaan itsensä alituiseen vaaraan. Muutenkin eteen ilmestyvät vaaratilanteet ovat lukijan kannalta liian silmiinpistäviä. Niitä osoittavat kirkkaat neonväriset nuolet - eikä Alex silti ymmärrä varoa.

"Mutta jos elämä heittää päälle kuravettä, on parasta leikkiä olevansa lätäkköleikkejä rakastava lapsi." (s.184)

Pohdin, olinko kirjasarjan ensimmäistä osaa lukiessani niin kiehtovan aiheen lumoissa, etten huomannut sen ontuvaa tyyliä, vai onko tarinan laatu tosiaan laskenut. Juoni muuttuu kiinnostavaksi vasta puolessa välissä kirjaa - ´sanonpahan asiat niin kuin ne on´. Voin siitä huolimatta suositella kirjasarjaa seikkailuista ja mysteereistä pitäville nuorille.

"Niin vain syksy oli hiipien ryövännyt lehdet puista ja imenyt valon illoista kuin meteorologinen ankeuttaja." (s.152)


Helmet lukuhaaste 2017: 45. Suomalaisesta naisesta kertova kirja

100 suomalaista kirjaa: 14/100


tiistai 11. huhtikuuta 2017

Stephanie Garber: Caraval



"Elämään mahtuu muutakin kuin turvassa pysyttely."

Garber, Stephanie: Caraval
Kirjasarja: Osa 1
Julkaistu: 2017
Alkuperäinen julkaisu: 2017
Alkuperäinen nimi: Caraval
Mistä maasta: Yhdysvallat
Suomentanut: Kaisa Kattelus
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 359


Scarlett Dragna on haaveillut koko elämänsä ajan pääsevänsä maagiseen Caravaliin. Vuosien kuluessa hänen toivonsa taianomaisesta kokemuksesta on hiipunut ja tilalle on astunut voimakas halu suojella pikkusiskoa Tellaa heidän julmalta isältään ja suostua järjestettyyn avioliittoon, joka mahdollisesti takaisi heille molemmille turvallisuutta. Kutsu Caravaliin ilmestyy yllättäin häiden kynnyksellä, mutta Scarlett ei ole halukas vaarantamaan tulevaisuuttaan seikkailun tähden. Tellan ei auta muuta kuin siepata siskonsa vasta tapaamansa merimies Julianin avustuksella. Perillä Scarlett saa huomata joutuneensa keskelle maagista esitystä, joka vilisee kauneutta, kummallisuuksia ja pelottaviakin asioita. Caraval tuoksuu salaisuuksille ja räiskyy rakkauden väreissä. Siellä kuljetaan öisin, pukeudutaan näyttävästi, ratkotaan arvoituksia ja yritetään muistaa kaiken olevan vain todentuntuista peliä.

"Katujen reunoilla oli pyöreitä kauppoja, jotka oli maalattu helein ja hehkuvin värein ja kasattu päällekkäin kuin huolettomasti pinotut hatturasiat. Näky oli lumoava mutta myös luonnottoman liikkumaton. Kaikki puodit olivat kiinni, ja niiden katoille kinostunut lumi oli kuin hylättyjä satukirjoja peittävä pölykerros." (s.58)

Pelin aikana Scarlett ymmärtää uhrautuneensa siskonsa puolesta koko elämänsä ajan. Hän ei isää kohtaan tuntemansa pelon vuoksi ole uskaltanut tehdä omia päätöksiä. Peli punnitseekin, kuinka pitkälle Scarlett on loppujen lopuksi valmis menemään rakkaidensa puolesta.

"Hän veti tilkkutäkkioven auki. Scarlett näki häikäisevän vilahduksen siitä, mitä sen takana oli: Kiihkeän taivaan, joka oli kuin sulaneita sitruunoita ja palavia persikoita. Kapeita jokia, jotka kimalsivat kuin kiillotetut jalokivet. Nauravan tytön, jolla oli hunajaiset kiharat -" (s.69)

Päätin tarttua kirjaan törmättyäni sitä ylistäviin kommentteihin instagramissa. Minusta tuntui, että jokaisessa ulkomaalaisessa kirjablogissa luettiin Caravalia. Luin kirjaa ihastuksesta huokaillen ja sirkus teemaista kauhumusiikkia kuunnellen. Pohtiessani maailman ainutlaatuisuutta mieleeni nousivat kuvat Liisasta ihmemaassa, Celiasta Yösirkuksessa, Jalista suklaatehtaassa sekä Harrysta Tylypahkassa. Jälkikäteen ajateltuna juoni oli aika ennalta-arvattava, sillä vihjeet tapahtumista esiteltiin lukijalle silmiinpistävästi. Kirja oli silti nautittava ja jännittävä, sillä kaiken aikaa sai pohtia, kuinka loppuratkaisuun päädytään ja käykö tapahtumissa sittenkin toisin kuin on kuvitellut. Jään odottamaan jännityksen ja kauhun sekaisin tuntein jatko-osaa, sillä tästä on vaikea pistää paremmaksi.

"Useimmat ihmiset täällä eivät ole sitä, miltä näyttävät.." (s.80)


Helmet lukuhaaste 2017: 49. Vuoden 2017 uutuuskirja

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

K. K. Alongi: Ansassa



"Jokainen on tässä elämässä omillaan."

Alongi, K. K.: Ansassa
Kirjasarja: Osa 2
Muut osat: Osa 1
Julkaistu: 2017
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava
Sivumäärä: 297


Kuolemanaallosta selviytyneet nuoret asuvat Oliverin isoäidin maatilalla Hollolassa. Heitä ahdistaa karmeat kohtaamiset mätänevien ruumiiden sekä aggressiivisesti käyttäytyvien nuorten kanssa. Nuoret tuntevat jatkuvaa pelkoa heidän kimppuunsa mahdollisesti hyökkäävistä ihmisistä ja eläimistä. Heidän mielessään on aiemmin ollut vain turvapaikkaan selviytyminen, mutta maatilalle asetuttuaan he saavat huomata, että nyt todelliset vaikeudet vasta alkavat: pitäisi huolehtia ruoan ja veden saannista, työvuoroista sekä vartioinnista. Tilannetta ei paranna paikalle ilmestyvät kutsumattomat vieraat: Rafi ja Janessa.

"Onko sodassa tällaista. Ainaista varuillaoloa ja kyttäämistä. Valmistautumista pahimpaan. Silloin oli sentään tiennyt, kuka vihollinen oli. Nyt siitä ei ikinä voi olla varma." (s.198-199)

Tarinassa keskitytään eniten nuorten väliseen kanssakäymiseen ja kunkin omaan sisäiseen maailmaan. Jokainen pohtii omaa rooliaan suhteessa entiseen ja nykyiseen maailmaan sekä omaan sukupuoleensa ja ulkonäköönsä. Jade miettii aggressiivisuuttaan ja masennustaan, Susette pinnallisuuttaan, Sara kiusatun asemassa olemista, Ali maahanmuuttajataustaisuuttaan, Tomi miehistä johtajanasemaansa, Oliver vammaisuuttaan sekä Jesse lihavuuttaan ja epäsosiaalisuuttaan. Kukin myös suree ja käsittelee rankkoja kokemuksia eri tavalla. Nuoret toimivat päämäärättömästi, epäjärjestelmällisesti ja shokkitilassa. Heiltä puuttuu välillä itsesuojeluvaistokin.

"Jos tämä heidän elämänsä olisi elokuva, se olisi K-18. Mikä tekee heistä kaikista kolme vuotta liian nuoria siihen." (s.254)

Kirja jää erittäin jännittävään kohtaan. Halkean saada tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu ja pitääkö nuorten teoria paikkansa siitä, että terroristit ovat järjestäneet kuolemanaallon, joka on aiheuttanut osalle ihmisistä aivojen toimintahäiriön. Mietin myös, kuinka laajalle aalto on yltänyt ja onko maailmassa enää yhtään aikuista elossa.

"Mitä jos elämä on nyt tässä? Mitä me oikein tehdään?" (s.37)

Voin suositella kirjaa kaikille dystopiasta pitäville, mutta en kuitenkaan kovin herkille ja laukkaavan mielikuvituksen omaaville, sillä synkkä metsä, väkivaltaiset ihmiset ja kaikkialla lojuvat ruumiit saattavat olla joillekin liikaa.


Helmet lukuhaaste 2017: 6. Kirjassa on monta kertojaa

100 suomalaista kirjaa: 14/100

maanantai 3. huhtikuuta 2017

Timo Parvela: Ella ja kaverit luokkaretkellä



"Tämä tässä on muumio."

Parvela, Timo: Ella ja kaverit luokkaretkellä
Kirjasarja: Ella ja kaverit
Julkaistu: 2015
Alkuperäinen julkaisu: 1997
Kuvitus: Mervi Lindman 2008, 2014, 2015

Ulkoasu: Riikka Turkulainen
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Tammi
Sivumäärä: 63


Ella on ensimmäisellä luokalla. Hänellä on miesopettaja sekä lukuisia kavereita kuten urheileva Pate, tomera Hanna, nero Tuukka, herttainen Tiina, herkkä Samppa sekä kovakuorinen Pukari. Tällä kertaa kaikki pääsevät luokkaretkelle, mihin sisältyy syömistä ravintolassa sekä tutustumista museoon ja eläintarhaan. Ja millainen retki siitä muodostuukaan! Stressaantunut opettaja unohtaa laukkunsa ja sen mukana rahansa koululle, mikä edesauttaa huvittavien tilanteiden syntyä.

"- Kuinka sinä siihen juutuit? opettaja ihmetteli yrittäessään irrottaa Paten jalkaa, joka oli tiukasti kiinni selkänojien välissä. Me muut näytimme ja juutuimme tietysti kiinni samalla tavalla kuin Pate." (s.15)

Sain tämän ihastuttavan lastenkirjan käsiini sattumalta. Luin sen yhdellä hotkaisulla ja nautin joka hetkestä - eniten museovierailusta. Ella ja kaverit ovat kerta kaikkiaan mainioita tapauksia! Voin suositella heidän hulvattomaan maailmaansa sukeltamista etenkin päivinä, joina on liian väsynyt tekemään yhtään mitään. Lapsille voin suositella kirjaa vaikka joka päivä, sillä Ellan ja kaverien seurassa tapahtuu aina jotain hassua.

"Häkissä oli oikea leijona. Se nousi seisomaan juuri, kun me tulimme häkin luo. Leijona hyppäsi mahtavalla loikalla kivelle, karjui pelottavasti, syöksyi sitten notkein askelin kuusi kertaa häkkinsä ympäri ja aukaisi lopuksi mahtavan kitansa paljastaen valtavat raateluhampaansa. Tai niin opettaja sanoi. Meistä kukaan ei nähnyt sitä, sillä me syötimme juuri silloin kesyä oravaa." (s.39-40)


Helmet lukuhaaste 2017: 35. Kirjan nimessä on erisnimi

100 suomalaista kirjaa: 13/100

lauantai 1. huhtikuuta 2017

Sari Luhtanen; Mikko Oikkonen: Nymfit



"Minä aion selvitä hengissä tästä kuunpimennyksestä."

Luhtanen, Sari; Oikkonen, Mikko: Nymfit. Montpellierin legenda.
Julkaistu: 2013
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: Gummerus Kustannus Oy
Sivumäärä: 381


16-vuotias Didi Tiensuu on tavallinen naisen alku, joka käy koulua, juoruilee parhaan ystävänsä kanssa ja huokailee poikien perään. Hänen äitinsä Elina on huolissaan tyttärensä siveyden puolesta eikä anna hänen edes jutella poikien kanssa. Didi inhoaa äitinsä kyttäämistä ja haaveilee naiseudesta. Hän on huolissaan siitä, ettei hänen kuukautisensa ole vielä alkaneet ja että hänen ihoonsa on alkanut ilmestyä outoja mustelmia. Tapahtumat vyöryvät eteenpäin, kun Didin elämään ilmestyy kaksi nymfiä: urheilullinen Kati ja lempeä Nadia. Naiset kaappaavat hänet mukaansa Helsinkiin, antavat hänelle uuden identiteetin ja opettavat hänelle asioita nymfien elämästä. Didi taistelee elämänmuutosta vastaan ja hakee tukea etenkin lapsuudenystävästään Samuelista. Elämä muuttuu yhä pelottavammaksi, kun Didi saa selville, mitä hänen tulee tehdä selviytyäkseen hengissä ja ketä nymfit pakoilevat.

"Hämärässä metsässä kompasteli eteenpäin tyttö. Tai ainakin hänen vartalonsa oli hento kuin tytöllä, mutta hänen kasvonsa näivettyivät jokaisen rahisevan hengenvedon myötä. Hänen huulensa halkeilivat ja hänen punaiset hiuksensa hapristuivat ja harmaantuivat. - Hänen silmänsä hohtivat nyt pimeässä maidon valkoisina, mutta hän tuskin välitti enää nähdä mitään." (s.258-259)

Nymfit ovat kauniita olentoja, joilla on herkät aistit ja maagiset kyvyt. He pukeutuvat upeisiin asuihin ja syövät herkullisia ruokia viinin kera. Satyyrien mielestä nymfit on tarkoitettu palvelemaan heitä, minkä vuoksi osa nymfeistä on alkanut taistella vapauden puolesta. Nymfit jaotellaan vesi-, vuori- ja luontonymfeihin. He voivat elää erittäin pitkään, minkä vuoksi heidän on aina tasaisin väliajoin muutettava maasta toiseen, jotta kukaan ei kiinnittäisi huomiota heidän iättömiin kasvoihinsa. Vapautta janoavia nymfejä ohjaa legenda solmua kantavasta nymfistä, joka toisi tullessaan muutoksen.

"Hän näki, mitä kaikkea naisille voitiin tehdä vain siksi, että he olivat naisia. Heitä kohdeltiin kuin omaisuutta, huonommin kuin eläimiä, heiltä riistettiin vapaus." (s.283)

Olen huomannut kirjan muutamaan otteeseen kirjaston hyllyssä. Katsoin joskus pari ensimmäistä jaksoa samannimistä tv-sarjaa, joten päätin viimein lainata kirjan, sillä halusin tietää, kuinka tv-sarja päättyi. Juoni oli loppujen lopuksi aika pitkäveteinen, sillä se sisälsi paljon toistoa. Minusta tuntui siltä kuin nymfit olisivat joka toinen hetki olleet nautiskelemassa valkoviiniä, nuuhkimassa eteerisiä tuoksuja ja kaatamassa miehiä sänkyynsä. Loppuratkaisu oli hieman yliampuva ja ennalta-arvattava. Tykkäsin kuitenkin lukea kirjan loppuun, sillä minusta on mielenkiintoista lukea tarinoita, joissa jonkun elämä mullistuu, kun hän saa kuulla olevansa esimerkiksi noita tai keiju - tai tässä tapauksessa nymfi.


Helmet lukuhaaste 2017: 43. Kirja, jonka lukemista olet suunnitellut pidempään

100 suomalaista kirjaa: 12/100

perjantai 31. maaliskuuta 2017

Helmet lukuhaaste 18/50

Maaliskuussa luin Helmet lukuhaasteeseen seitsemän kirjaa.



Olen tyytyväinen maaliskuun saldoon, sillä sain hieman kirittyä lukutahtia. Uskon, että ehdin lukea haasteen kaikki 50 kohtaa vuoden loppuun mennessä. Vieläkään minun ei ole tarvinnut varta vasten suunnitella lukemisiani, vaan melkein kaikki lukemani kirjat ovat sopineet haasteen johonkin kohtaan. Kohti huhtikuun lukuhetkiä!


Maaliskuussa haasteeseen lukemani kirjat:

9. Toisen taideteoksen inspiroima kirja
Serena Valentino: Hirviön sydän

10. Kirjan kansi on mielestäsi kaunis
Kiera Cass: Ainoa

13. Kirja "kertoo sinusta"
Chimamanda Ngozi Adichie: Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä

18. Kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa
Henriikka Rönkkönen: Mielikuvituspoikaystävä ja muita sinkkuelämän perusasioita

24. Kirjassa selvitetään rikos
Elena Mady: Vaihdokas

31. Fantasiakirja
Victoria Aveyard: Lasinen miekka

38. Kirjassa mennään naimisiin
Serena Valentino: Noidan peili


Kaikki haasteeseen lukemani kirjat päivittyvät HelMet lukuhaaste 2017 sivulleni.


keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Elena Mady: Vaihdokas



"Elämä pohjautuu kuolemaan."

Mady, Elena: Vaihdokas
Kirjasarja: The Body Jumper, osa 1
Julkaistu: 2015
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 379


Liian nuorena menehtyneen naisen sielu siirtyy Vaitiolassa asuvan 17-vuotiaan Sara Alexandra Winterin ruumiiseen. Uusi keho, joka on jo järjestyksessään kymmenes, tuntuu vieraalta. Hän haluaisi mieluummin palata takaisin kuoleman lohduttavaan mustuuteen. Nainen, joka päättää käyttää itsestään nimeä Alex, aikoo vierailla Saran elämässä vain pienen lomamatkan verran, minkä jälkeen hypätä taas pois elämästä. Hän varoo herättämästä huomiota ja kerää tietoja Saran elämästä ympärillä olevien tapahtumien kautta. Alex saa kuulla Saran vanhempien kuolemasta ja haluaa jäädä selvittämään yhä oudommiksi käyviä tapahtumia.

"Olin kuin pienin, yksinkertaisimmin maalattu puinen maatuskanukke, jonka joku oli unohtanut väärän nuken sisälle." (s.18)

Alex pääsee Saran kautta elämään menetettyä elämäänsä. Hän tutustuu uusiin ystäviin, käy koulua, harrastaa ja tapaa sukulaisia. Alex käyttää Saran aivojen tietoja pärjätäkseen kouluaineissa, ratsastuksessa sekä autolla ajamisessa. Olisin toivonut, että hän olisi tajunnut käyttää myös Saran rahoja palkatakseen itselleen henkivartijan tai edes valvontakamerat. Alex vaikuttaa olevan vähän liiankin sinut kuoleman kanssa.

"Tuntui kuin olisin juossut koko ajan: vierailla jaloilla elämää kiinni ja menneisyyttä takaa, itseni kintereillä ja jättääkseni kuoleman taakse. Pois mutta pääsemättä perille, herkeämättä." (s.52)

Alex kaipaa yksinäisyydessään rakkautta, jota hän ei voi saada enää koskaan osakseen, sillä kaikki näkevät vain hänen väärän ulkokuorensa ja luulevat häntä joksikin toiseksi. Hän ei voi paljastaa kenellekään totuutta, sillä ´he´ vetävät hänet pois ruumiista ennen kuin hän ehtii sanoa sanaakaan. Alex on surullinen siitä, ettei hän voi ihastua tai kiintyä kehenkään. Hän kokee myös oman itsensä rakastamisen vaikeana, kun ulkokuori on vieras. Alexin kannoilla seuraa alituinen pelko siitä, että hänet vedetään väkisin pois ruumiista, vaikka hän ei sitä itse haluaisi. Hän janoaa tunnetta olla sinut itsensä kanssa. Siihen auttaisi myös se, jos hän muistaisi, kuka hän on alun perin ollut.

"Itkin öisin, kun en hetkeen muistanut, olinko elävä vai kuollut." (s.54)

Minua kiehtovat tarinat, joissa ihmisten täytyy selviytyä jossain äärimmäisessä tilanteessa kuten maailmanlopun jälkeisessä maailmassa, rinnakkaismaailmassa tai vieraassa kehossa. Olen lukenut Lauren Millerin Parallel nimisen kirjan, jossa on hieman samoja piirteitä kuin tässä kirjassa. Ihastuin molempiin, sillä ne olivat kiehtovia ja jännittäviä, ja juoksin ne läpi miltei yhdeltä istumalta. En lukenut tämän kirjan takakantta, joten kirjan alkua lukiessani toivoin ja oikeastaan oletinkin, että Alex hyppäisi ruumiista toiseen, mutta valitettavasti näin ei käynyt. Toisaalta juoni oli näin kutkuttavan jännittävä, vaikkakin loppua kohden ennalta-arvattava. Jään odottamaan, selviäisikö kirjasarjan seuraavista osista, keitä ovat mystiset olennot, jotka lähettivät Alexin sielun uuteen ruumiiseen, ja mitä he haluavat. Kuka sanelee ihmisten kohtalot?

"Olin pelkkä viaton pelinappula julmassa pelissä, jonka sääntöjä ei tuntenut kukaan." (s.66)

Ja lopuksi on sanottava vain, että Kissa!


Helmet lukuhaaste 2017: 24. Kirjassa selvitetään rikos

100 suomalaista kirjaa: 11/100

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Serena Valentino: Hirviön sydän



Valentino, Serena: Hirviön sydän. Itsekkään prinssin tarina.
Perustuu osittain Walt Disneyn mestariteokseen Kaunotar ja hirviö
Kirjasarja: Osa 2

Muut osat: Osa 1 ja osa 3
Julkaistu: 2016
Alkuperäinen julkaisu: 2014, Disney Enterprises, Inc.
Alkuperäinen nimi: The Beast Within, A Tale of Beauty´s Prince

Suomentanut: Tanja Falk
Kustantaja: Sanoma Media Finland Oy
Sivumäärä: 191


Millainen prinssi oli ennen kuin hän muuttui hirviöksi? Miksi noidat kirosivat hänet?

Turhamainen prinssi metsästää päivät ja ryyppää illat ystävänsä Gastonin kanssa. Hän liehittelee naisia ja tuhlaa kansan rahoja. Prinssi arvostaa vain ulkonäköä eikä välitä toisten tunteista sanoessaan kärkkäitä mielipiteitään ääneen. Hän on tietoinen omasta asemastaan ja pitää muita vähempiarvoisina. Eräs noita nimeltään Circe rakastuu prinssiin, mutta joutuu julmalla tavalla jätetyksi. Hänen siskonsa päättävät kostaa ja langettavat prinssin päälle kirouksen, joka saa hänet muistuttamaan päivä päivältä enemmän hirviötä sekä sielultaan että ulkonäöltään. Prinssi jatkaa elämäänsä normaalisti eteenpäin. Hän teettää itsestään muotokuvia ja järjestää Gastonin ehdotuksesta juhlat löytääkseen itselleen puolison. Hän ei kuitenkaan voi kieltää itsessään ja linnassaan tapahtuvia outoja muutoksia: palvelijoita häviää, pelottavia patsaita ilmestyy outoihin paikkoihin ja villipedot muuttavat linnan metsiin.

"On vaikea olla pahoillaan sellaisen ihmisen puolesta, joka ajaa itsensä tieten tahtoen turmioon. Hän suorastaan kerjää sitä. Hän aiheuttaa tuhonsa itse. Hän ei ansaitse sääliä." (s.145)

Kiinnitin huomiota tarinan naisiin. Belle kuvataan viisaana keksijän tyttärenä, joka lukee kirjallisuutta. Hänen isänsä on antanut hänen olla oma itsensä ja ilmaista itseään vapaasti. Tuulia puolestaan on kikatteleva tyhjäpää, joka toimii lastenhoitajansa oppien mukaan pitäen mielipiteensä ominaan ja kätkemällä pettymyksen ja vihan tunteet. Hän esittää ulospäin kainoa, herttaista, toimetonta ja tilanteeseensa tyytyväistä naista, mutta sisäisesti hän on harmissaan siitä, ettei ole saanut opetusta kuten pojat. Tämä satukin osoittaa, kuinka merkityksellistä on sillä, kuinka kasvatamme lapsia ja kuinka miehet tukevat naisten tasa-arvoa.

"´Oikea prinsessa! Sellainen kuin prinsessa Aamutähti, joka seisoo tuolla. Siinä vasta upea nainen! Hän ei taatusti höpötä kirjoista. Lyön vaikka vetoa, ettei hän ole lukenut ensimmäistäkään kirjaa tai muodostanut omaa mielipidettä mistään.´ Prinssin mielestä se oli oikein hyvä ominaisuus naisessa." (s.70)

Kirja kertoo itsensä ja toisten rakastamisesta sekä ihmisten hyväksymisestä riippumatta heidän ulkonäöstään tai asemastaan. Tarinassa kuvataan, kuinka on tärkeää katua pahoja tekojaan, ymmärtää niiden merkitys ja tehdä parannus. On hyvä oppia käyttäytymään soveliaasti ja asettumaan toisten asemaan. Pelon ja vihan sijasta voi valita valoisamman elämän polun.

"Linnan kaikki peilit oli joko rikottu tai lukittu länsisiipeen. Hänen hirveät tekonsa oli uurrettu hänen kasvoihinsa, ja se kouraisi hänen sisintään ja sai hänet voimaan pahoin." (s.10-11)

Huomasin, että Serena Valentino on tehnyt muutaman Disney aiheisen kirjan, joista olen lukenut jo Noidan peilin, joka kertoo Lumikin äitipuolen tarinan. Muihin tarinoihin viitataan kirjan tekstissä, joten olettaisin, että kirouksia langettavat noidat ovat kaikissa pääosassa. Kaunotar ja hirviö ei ole kuulunut lapsuudessani katsomieni Disney elokuvien kirjoon, mutta hirviön tarinaa oli silti mielenkiintoista lukea. Kirjan lukeminen vaatii elokuvan katsomista, sillä muuten joissain juonikuvioissa ei pysy mukana. Voin suositella kirjaa saduista ja Disney elokuvista kiinnostuneille.


Helmet lukuhaaste 2017:  9. Toisen taideteoksen inspiroima kirja

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Retki Vallilan kirjastoon



Kävin retkellä Vallilan kirjastossa. Olin paikalla juuri ennen sulkemisaikaa, jolloin siellä ei ollut enää kuin muutama kävijä. Ensimmäisenä kirjastoon astuttuani havaitsin kauniin arkkitehtuurin ja avaran aulan. Kirjasto oli valoisa, sopivan kokoinen ja siistin näköinen.





Huomasin jälleen kerran kuvaavani etenkin lastenosastoa, sillä sinne laitetaan yleensä aina monipuolisesti koristeita. Kirjojen lisäksi tarjolla oli muutamia leluja. Alue vaikutti viihtyisältä ja lukemaan innostavalta.



Kirjasto oli aika perinteinen lehtineen ja kirjahyllyineen. Löytyi sieltä muutama näyttelyvitriinikin.



Muista kirjastoretkistäni voit lukea aiemmista postauksista.

lauantai 18. maaliskuuta 2017

Henriikka Rönkkönen: Mielikuvituspoikaystävä



"Sinkut ovat epäonnistuneita."

Rönkkönen, Henriikka: Mielikuvituspoikaystävä ja muita sinkkuelämän perusasioita
Julkaistu: 2017
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: Atena Kustannus Oy
Sivumäärä: 201


Päätin lainata Rönkkösen kirjan kirjastosta, sillä olin törmännyt siihen useissa kirjablogeissa ja koska sitä oli kehuttu hauskaksi. Halusin myös lukea jotain aivan uutta ja erilaista. Tarinat miesten ja seksin ympäröimästä sinkkuelämästä on kirjoitettu suorasukaisesti eritteiden roiskumista ja ruumiinosia sensuroimatta. Kirjassa käydään läpi hieman naiivilla ja stereotyyppisellä otteella kaikki mahdolliset sinkkuelämän harhapolut; ihastumiset, treffeillä käynnit, huonot suhteet, jättämiset, jätetyksi tulemiset, toiseen takertumiset, sydänsurut, vihan tunteet, itkut, eron hyvät puolet, yhden yön jutut sekä vahinkoraskaudet ja abortit. Kirjasta käy ilmi, kuinka epätoivoinen Disney elokuvien ´he elivät elämänsä onnellisina loppuun asti´ tyylisen onnen etsintä voi koitua aivan päinvastaiseen tulokseen.

"Kuuntelin musiikkia ja tunsin, miten tuuli meni lävitseni. "Ei vitsi, mä olen vapaa", mietin itsekseni ja kyyneleet valuivat pitkin poskiani."

"Onni on kuin lihas. Jos sitä ei jaksa treenata, sen voima heikkenee ja lopulta se surkastuu niin, ettei se jaksa enää kannatella. Sitä pitää muistaa pumpata monta kertaa viikossa. Ei haittaa, vaikkei joka päivä muista ja jaksa. Tärkeää on, että treenaaminen kuitenkin kuuluu arkirutiineihin."

Sinkkuelämän pyörteissä on tärkeää pysähtyä, kuunnella itseään ja pyrkiä olemaan sinut itsensä kanssa. Vain sillä on merkitystä. Siitä syntyy onni.


Helmet lukuhaaste 2017: 18. Kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa

100 suomalaista kirjaa: 10/100

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Serena Valentino: Noidan peili



"´Sinä olet kaunis, kultaseni, oikeasti´."

Valentino, Serena: Noidan peili. Pahan kuningattaren tarina.
Perustuu osittain Walt Disneyn mestariteokseen Lumikki ja seitsemän kääpiötä
Kirjasarja: Osa 1
Muut osat: Osa 2 ja osa 3
Julkaistu: 2016
Alkuperäinen julkaisu: 2009, Disney Enterprises, Inc.
Alkuperäinen nimi: Fairiest of All, Tale of the Wicked Queen
Suomentanut: Tanja Falk
Kustantaja: Sanoma Media Finland Oy
Sivumäärä: 223


Mitä tapahtui ennen kuin Lumikki pakeni metsään ja tapasi seitsemän kääpiötä? Kuinka kuningattaresta tuli paha?

Kuningas menee naimisiin peilintekijän tyttären kanssa. Nuoresta naisesta tulee pienen prinsessan, Lumikin, äitipuoli. Kuolleen äidin paikalle asettuminen on vaativa tehtävä, sillä kukaan ei voi koskaan täysin korvata biologista äitiä. Vastakruunatulla kuningattarella on muutenkin heikko itsetunto. Hän pohtii kaiken aikaa, hyväksyvätkö muut hänet todella sellaisena kuin hän on. Hänellä on pakkomielle kauneudesta, eikä hän usko ihmisten vakuutteluja hyvästä ulkonäöstään, vaan kuvittelee heidän pilkkaavan häntä. Kuningatar yrittää parhaansa mukaan olla hyvä äiti ja hemmotella Lumikkia. Tyttö pitää etenkin satujen kuuntelemisesta. Kuningas kutsuu rakkaitaan kaunokaisiksi, minkä vuoksi kuningatar pelkää vain lumonneensa miehensä sen sijaan, että mies olisi aidosti rakastunut häneen. Elämä ei pääse asettumaan uomiinsa, sillä kuninkaan on jätettävä perheensä ja lähdettävä sotimaan. Kuningatar tukeutuu yksinäisyydessään lahjaksi saamaansa taikapeiliin, omituisten serkusten kellariin asettamiin lahjoihin sekä pakkomielteiseen vallan ja kauneuden säilyttämiseen.

"Lapsuudessani ei kulunut päivääkään, ettei isä olisi kertonut minulle, miten epäviehättävä ja ruma olin, ja niin minä näin myös itse itseni." (s.97)

"Kuinka toivoinkaan, että joku rakastaisi minua niin kuin isä rakasti vaimoaan. Hän oli niin hurmioitunut tämän kauneudesta, että loihti taidokkaita peilejä, jotta vaimo voisi nähdä niistä suloisen kuvajaisensa." (s.99)

Kirja kertoo lapsuuden traumoista, sodasta, itsensä hyväksymisestä, rakkaudesta, masennuksesta, kuolemasta ja elämän mielekkyydestä. Tarina on kaiken kaikkiaan surullinen. Kuningatar täytti sisäisen tyhjyytensä kateudella, vallan tavoittelulla ja surulla sen sijaan, että olisi antanut läheistensä auttaa häntä. Hän pilasi elämänsä antaessaan tuskan ja turhamaisuuden hallita sitä. Hän valitsi pimeyden.

"Kuningatar kuvitteli, että hänen sydämensä oli rikkinäinen peili, jonka palat helisivät hänen sisällään." (s.148)

Löysin kirjan sattumalta kirjastosta ja innostuin lukemaan pahan kuningattaren tarinan. Omistan joitain Disney elokuvia ja Lumikki on yksi niistä. Voin suositella kirjaa saduista ja Disney elokuvista kiinnostuneille.


Helmet lukuhaaste 2017: 38. Kirjassa mennään naimisiin

maanantai 13. maaliskuuta 2017

Retki Myllypuron mediakirjastoon



Kävin retkellä Myllypuron mediakirjastossa, joka mahtuu pienehköön huoneeseen. Kirjaston palvelut keskittyvätkin tietotekniikkaan. Huoneessa on tietokoneita ja muita laitteita kuten kopiokone ja pelikone. Yhdelle seinustalle on aseteltu lukuisia lehtiä.



Minulle mieluisin kohta kirjastosta oli pöytä, jolle oli aseteltu muutama kirjavinkki Helmet lukuhaastetta ajatellen. Viivyin kirjastossa kaiken kaikkiaan viitisen minuuttia, sillä se oli tupaten täynnä ihmisiä (vaikkei kuvista uskoisi, hyvä ajoitus) ja minulla ei ollut siellä loppujen lopuksi mitään tekemistä.



Muista kirjastoretkistäni voit lukea aiemmista postauksista.

lauantai 11. maaliskuuta 2017

Victoria Aveyard: Lasinen miekka



"Jos minä olen miekka, olen lasista tehty, ja tunnen jo hajoavani sirpaleiksi."

Aveyard, Victoria: Lasinen miekka
Kirjasarja: Punainen kuningatar / Red Queen, osa 2
Muut osat: Osa 1
Julkaistu: 2017
Alkuperäinen julkaisu: 2016
Alkuperäinen nimi: Glass Sword
Mistä maasta: Yhdysvallat
Suomentanut: Jussi Korhonen
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Aula & Co
Sivumäärä: 526


Salamatyttö Mare Barrow on paennut purppurakaartin mukana salaiseen tukikohtaan. Hän päättää keskittyä muiden kaltaistensa eli uusveristen etsimiseen ja auttamiseen. Samalla hänen tavoitteensa on taistella hopeisten sortoa vastaan, vapauden ja tasa-arvon puolesta. Valtansa menettänyt prinssi Cal seuraa Marea synnyttäen hämmentäviä tunteita jo valmiiksi särkyneeseen sydämeen. Kuninkaaksi kruunattu Maven vaanii aivan parin kannoilla hirviömäisine suunnitelmineen. Maren elämä on kaikella tavalla epävakaata, sillä hän ei voi luottaa kehenkään - ei edes raakojen kokemusten muovaamaan itseensä.

"´Suosit toisia enemmän kuin toisia. Metsästät itsesi kaltaisia suojellaksesi ja kouluttaaksesi heidät, saadaksesi heidät taistelemaan omaa sotaasi. Et siksi, että he haluaisivat sitä itse, vaan siksi, etä sinä tarvitset heitä. Entä sotaan lähetetyt lapset? Et välitä heistä tippaakaan. Vaihtaisit heidät kaikki uuteen kävelevään, vinkuvaan sytytystulppaan.´" (s.378)

Kirjaa oli aivan turhaan pitkitetty. Mielenkiintoni laski loppua kohden, sillä tuntui siltä kuin samoja asioita olisi käyty yhä uudestaan läpi. Menetin myös ajoittain hermoni hahmojen kanssa, sillä en jaksanut teinien ajatusmaailmaa. Mare oli toki kovia kokenut tyttö, joka joutui sulattelemaan elämää suurempia asioita omiin kykyihinsä, vastuulliseen asemaansa sekä kokemuksiinsa väkivaltaan liittyen, mutta en silti ymmärtänyt hänen ylimielistä asennettaan tai tunteettomuuttaan perhettään kohtaan. Hän otti turhia riskejä eikä oppinut virheistään. Hänen ajatuksensa itsestään olivat naivit, teatraaliset ja eeppisen mahtipontiset. Minua hämmensi myös jatkuva toisto ja nuorten samankaltaiset reaktiot, esimerkiksi tilanteessa, kun joku laski lohduttavasti kätensä toisen olkapäälle, niin käsi haluttiin ravista irti. Mielestäni nuoret olivat suurimmaksi osaksi uppiniskaisia hölmöjä. Maven oli kuvattu oudon epäinhimillisesti. Elättelin koko ajan toiveita, että poika olisi vain kuningattaren lumouksen alaisena, ja pian kaikki saisivat taas elää onnellisesti yhdessä, mutta hän ilmeisesti oli oikeasti täysi hirviö. Loppujen lopuksi sain todeta, että nuoret kävivät läpi omaa muuttunutta identiteettiään. Mare pyrki suhtautumaan kaikkeen tunteettoman rauhallisesti, jotta hän pystyi suorittamaan välttämättömät tehtävänsä. Väkivaltaisten kokemusten myötä hän muuttui ja oli yhä enemmän impulsiivinen, oikukas ja synkkämielinen. Hän sai karvaasti kokea, että mikään maailmassa ei ollut reilua.

"´Kaikki ei pyöri teidän ympärillänne, neiti Barrow. Maailma ei kulje radallaan teidän tahtonne mukaan.´" (s.96)
"Tunnen itseni typeräksi kalaksi, joka ui koukusta toiseen eikä opi koskaan mitään." (s.121)

Voin suositella kirjaa nuorille, jotka kaipaavat elämäänsä fantasiaa, toimintaa, jännitystä ja suhdedraamaa.


Helmet lukuhaaste 2017: 31. Fantasiakirja

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Naistenpäivänä feminismistä



"Olen päättänyt, etten pyytele enää anteeksi naisellisuuttani."

Adichie, Chimamanda Ngozi: Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä
Julkaistu: 2017
Alkuperäinen julkaisu: 2012, 2014
Alkuperäinen nimi: We Should
All Be Feminists
Suomentanut: Sari Karhulahti
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava
Sivumäärä: 45


Hyvää naistenpäivää!

Feminismistä puhuminen sopii mielestäni hyvin tähän päivään. Feminismi tarkoittaa henkilöä, "joka uskoo sukupuolten yhteiskunnalliseen, poliittiseen ja taloudelliseen tasa-arvoon". Kaikkia aatteita toteutetaan monella eri tavalla, jolloin usein käy niin, että ääriajatukset saavat enemmän näkyvyyttä. Feminismistä on tämän vuoksi liikkeellä ennakkoluuloja muun muassa feministien miesvihasta, huumorintajuttomuudesta ja pahantuulisuudesta. Kirjassa esitellään Nigeriaan sijoittuvia esimerkkejä naisten erilaisesta kohtelusta suhteessa miehiin. Adichie kuuluttaa kaikille, että tyttäret ja pojat pitäisi kasvattaa nykymaailmassa eri tavalla kuin ennen. Hänen mukaansa "sukupuolessa on se ongelma, että se määrää, millaisia meidän pitäisi olla, sen sijaan että antaisi meidän olla sellaisia kuin olemme. Kuvitelkaa, miten paljon nykyistä onnellisempi jokainen meistä olisi - miten paljon vapaampi olemaan oma itsensä - ellemme joutuisi kantamaan sukupuoleen liittyvien odotusten taakkaa". Adichie ehdottaa, että kasvatuksessa kiinnitettäisiin huomiota lapsen kykyihin ja kiinnostuksen kohteisiin sukupuolen sijasta. Hänen mukaansa sukupuoli aiheuttaa ongelmia, joihin naisten ja miesten on yhdessä keksittävä ratkaisuja.

Olen itse kokenut lukuisia kertoja syrjintää sukupuolen perusteella. Olen myös huomannut, kuinka sekä naisia että miehiä syrjitään heidän sukupuolensa vuoksi. Minusta on erityisen ikävää, että naisia tai miehiä pilkataan jonkin sukupuoleen liittyvän biologisen ominaisuuden perusteella. En välttämättä oikein ymmärrä, miksi sukupuoleen edelleen liitetään tietyt säännöt koskien käyttäytymistä, pukeutumista ja työtehtäviä. Törmään joka päivä kahlitseviin käsityksiin siitä, mitä naisten tai miesten kuuluu tai ei kuulu tehdä. Pieni esimerkki, kuinka taannoin näin, kun pojat leikkivät legoilla. Legoukkojen joukossa oli yksi akka, jota pojat alkoivat joukolla haukkua. He nälvivät poikaa, joka ei ollut paikalla, sillä hän oli kuulemma leikkinyt legoakalla. Pojat naureskelivat ja heittivät legon koppaan inhoa osoittaen. Tämän kirjan luettuani jäin pohtimaan poikien käytöstä. Pojat eivät missään nimessä halunneet leikkiä legoakalla, mutta tytöt kyllä leikkivät poikahahmoilla siinä missä tyttöhahmoillakin ilman mitään ongelmia. Oletan, että pojat yrittivät maksimoida miehisyytensä. Heille ei ollut sallittua edes yrittää samaistua naisiin. Se on harmi, sillä leikin kautta voisi oppia ymmärtämään toista sukupuolta - tai sitten sitä vain tulisi ammennettua toiseen kliseisiä ennakkoluuloja. Tähän väliin sopisi syvä ja epätoivoinen huokaus. Miksi naiset ja miehet pitää asettaa toisiaan vastaan? Miksi he eivät voi toimia yhdessä? Miksi toinen aina asetetaan toisen edelle, oli se kumpi sukupuoli tahansa? Milloin ryhdytään kiinnittämään huomiota ihmisten osaamiseen ja mielenkiinnon kohteisiin ja annetaan kaikille samat mahdollisuudet? Biologista sukupuolta ei tarvitse unohtaa tai peittää, vaan sen kuuluisi olla luonnollinen ja arvostettu asia elämässä. Minusta olisi mukavaa elää maailmassa, jossa kaikkia arvostetaan sellaisina, kuin he ovat.


Helmet lukuhaaste 2017: 13. Kirja "kertoo sinusta"

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Retki Vuosaaren kirjastoon



Kävin retkellä Vuosaaren kirjastossa. Ovella näytti siltä kuin se olisi ollut aivan tavallinen kirjasto, mutta sisältä löytyikin monia aarteita. Huomasin pöydän, jolle oli aseteltu vinkkejä Helmet lukuhaasteeseen, sekä pöydän, jolle oli koottu kirjoja Suomesta vuodelta 1910. Olettaisin, että pöydälle ilmestyy tämän vuoden aikana kirjoja myös muilta vuosikymmeniltä.





Kiinnitin huomioni myös koristeisiin, kuten tuimana eteensä tuijottavaan koiraan ja Harry Potter -kirjoista tuttuun lajitteluhattuun. Lasten osastolla oli selvästi vieraillut hurrikaani, sillä kaikki pehmolelut olivat sikin sokin sohvalla ja lattialla. Ainakin tunnelma oli tavallaan kotoinen.





Kävelin ympäri laajaa kirjastoa ja ihastelin kirjojen määrää. Huomioni vangitsi hetkeksi korkean katon seinustalla oleva teksti ´kaunein´. Löysin myös hyllyn, jossa esiteltiin osa Yle:n Kirjojen Suomi -hankkeen kirjoista. Tämä kirjasto on monine vinkkihyllyineen selvästi ajan hermolla!



Muista kirjastoretkistäni voit lukea aiemmista postauksista.