sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Darren Shan: Friikkisirkus



"Eikö nyt ole aika myöhä tuollaisten pikkupoikien liikuskella ulkona?"

Shan, Darren: Friikkisirkus
Kirjasarja: Osa 1
Julkaistu: 2008
Alkuperäinen julkaisu: 2000
Alkuperäinen nimi: Cirque du Freak
Mistä maasta: Iso-Britannia
Suomentanut: Kaijamari Sivill
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Tammi
Sivumäärä: 212


Darren Shan rakastaa hämähäkkejä, pelaa taidokkaasti jalkapalloa ja viettää aikaa parhaan ystävänsä Steven kanssa. Darren ja Steve päättävät monien mutkien kautta lähteä katsomaan salaista ja kiellettyä friikkisirkuksen esitystä keskellä yötä. He kokevat toinen toistaan pelottavampia esityksiä, joista osa on hengenvaarallisia jopa katsojille. Darrenin mielenkiinto kohdistuu etenkin harvinaiseen ja myrkylliseen hämähäkkiin, joka osaa tehdä näyttäviä temppuja. Hän kokee voivansa tehdä mitä vain saadakseen hämähäkin itselleen, mikä johtaa tietenkin eriskummalliseen tapahtumien sarjaan ja peruuttamattomiin vaikeuksiin.

"´Myydäänkö täällä popcornia?´ minä kysyin.
´Friikkisirkuksessako?´ Steve tuhahti. ´Mieti vähän! Käärmeenmunia ja liskonsilmiä, ehkä, mutta mistä vain vetoa, että popcornia ei!´" (s.51)

Kirja alkoi heti ällöttävästi, sillä inhoan hämähäkkejä. En voi sietää niitä, sillä ne ovat hankalasti hahmotettavia otuksia. Niillä tuntuu olevan jalkoja joka paikassa ja ne mahtuvat aivan liian pienistä koloista. Niillä on myös yliluonnollinen kyky keriä itsensä olemattoman pieneksi pisteeksi ja kasvaa siitä sitten joka suuntaan suurine karvaisine koipineen. Puistattavaa. Seuraavaksi teki pahaa ajatella sirkuksen väkeä, sillä entisaikoina sirkuksissa esiteltiin erilaisia ihmisiä kansan huviksi. He olivat lyhytkasvuisia, kädettömiä tai muuten epämuodostuneita. Mietin jo kirjan lukemisen keskeyttämistä, mutta en halunnut luovuttaa. Kirjasta tuli mieleen 3 etsivää tyyppiset kirjat. Tarinan kerrontatyyli tuntui jostain syystä hieman vanhanaikaiselta, vaikka kirjan alkuperäinen julkaisuvuosi on 2000. Ehkä se johtuu siitä, etten ole lukenut kovin paljon kirjoja, joissa pääosassa on poikajoukko. Mielenkiintoni kirjaa kohtaan kasvoi huimasti, kun pelottava vampyyri astui kuvaan. Hän ei välittänyt vihkivesistä tai risteistä, vaan teki taikoja sormia napsauttamalla ja ilmoitti ruokailevansa juomalla verta. Kirjan loppu innosti jatkamaan kirjasarjan parissa, mutta taidan silti pitää hetken taukoa.

"Vielä muutama sekunti hiljaisuutta. Sitten kolme lyhyttä trumpetin töräytystä. Matto lennähti pois häkin päältä ja ensimmäinen kummajainen paljastui.
Silloin alkoi kirkuna." (s.52)


Helmet lukuhaaste 2017: 40. Kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin sinä

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Tove Jansson: Muumipeikko ja pyrstötähti



"Kauhutarinat eivät ole hyväksi myöhään yöllä."

Jansson, Tove: Muumipeikko ja pyrstötähti
Julkaistu: 2010
Alkuperäinen julkaisu: 1946, 1968
Alkuperäinen nimi: Kometen kommer, Kometjakten
Mistä maasta: Suomi
Suomentanut: Laila Järvinen, Päivi Kivelä
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 144


Pyrstötähti uhkaa syöksyä suoraan Muumilaaksoon. Muumipeikko ja Nipsu matkaavat tähtitorniin selvittämään asiaa ja kohtaavat matkan varrella lukuisia uusia ystäviä. Muumimamma ja Muumipappa odottavat matkalaisia palaaviksi kotiin samalla, kun kaikki naapurit heidän ympärillään keräävät tavaroitaan paetakseen paikalta.

"Tuli ilta. He pysyttelivät niin lähellä toisiaan kuin pystyivät ja kuuntelivat epätodellista hiljaisuutta. - He kaipasivat ystävällisiä pikku ääniä, joita maissa kuuluu illan tullen, lehtien kahinaa yötuulessa, linnun piiskutusta, kotiin kiiruhtavia askeleita." (s.106-107)

Kirjassa eri henkilöt suhtautuvat tulevaan onnettomuuteen eri tavoilla. Jokaisella on myös oma näkemyksensä, kuinka tilanteessa on sopivaa käyttäytyä ja kuinka tulee toimia. Jotkut eivät osaa ajatella asioita laajasti. He keskittyvät vain omaan itseensä eivätkä näe nenäänsä pidemmälle. Toiset ovat täysin muiden avun varassa, jolloin on pohdittava pelastaako mieluummin itsensä vai pysähtyäkö auttamaan. Jotkut huomaavat tilanteen vakavuuden, mutta toimimisen sijasta he päättävät ummistaa silmänsä. Toiset taas ovat selviytyjiä ja jatkavat elämäänsä eteenpäin niistä lähtökohdista, mitä on tarjolla. Jotkut murehtivat ja kuluttavat siihen kaiken energiansa. Toiset pysähtyvät tutkimaan ilmiötä ja haluavat löytää kaikelle selityksen. Jotkut yrittävät kerätä kaiken omaisuutensa mukaansa, kun taas toisille on helppoa olla kiintymättä maalliseen omaisuuteensa.

"- Ei meillä ole aikaa tanssia, kun maailmanloppu on tulossa, sanoi Niisku.
- Mutta jos me ylipäätään aiomme tanssia, niin se on tehtävä nyt, julisti Niiskuneiti." (s.80)

Onnettomuuden koittaessa tai sen jälkeen pysähdytään huomaamaan, kuinka aiemmin itsestäänselvyytenä pidetty arki on mennyt sekaisin. Kaikki tuttu ja turvallinen on muuttanut muotoaan. Mikään ei ole kuten ennen eikä missään saa olla rauhassa. Tutut maisemat ovat muuttuneet rumiksi ja elottomiksi. Koti tuntuu yhtä aikaa sekä kamalalta että kauniilta. Isät murehtivat lastensa puolesta, äidit yrittävät pitää tavallisia arkirutiineja yllä paniikin ehkäisemiseksi ja lapset muuttuvat ollessaan yksin maailmalla. Lopulta elämä asettuu uusiin uomiinsa ja jatkaa kulkuaan.

"Hän ajatteli miten kiihkeästi hän rakasti kaikkea, metsää ja merta, sadetta ja tuulta, auringonpaistetta ja ruohoa ja sammalta, ja miten mahdotonta olisi elää ilman niitä." (s.108)

Minusta oli ihanaa uppoutua muumien ajatusmaailmaan ja seikkailuihin. Pidin kaikesta lukemastani paitsi Niiskun asenteesta. Hän yritti pomottaa muita ja haukkui alituiseen pikkusiskoaan Niiskuneitiä. Minun olisi tehnyt mieli heristää nyrkkiä, sillä kohtelu oli välillä niin epäreilua. Olisin kaivannut paikalle Pikku Myytä puraisemaan mokomaa hännästä, kun kukaan muu ei uskaltanut sanoa mitään. Harmikseni Pikku Myy ei esiintynyt kirjassa. Pidin oikeastaan eniten kohtauksista, missä Piisamirotta tai Hemuli esiintyivät. Heidän jutuilleen sai nauraa, sillä he olivat niin kovin sympaattisia. Kaikki Muumilaakson asukkaat ovat omalla tavallaan ihastuttavia.

"Isä kumartui Piisamirotan puoleen ja sanoi: - Mitä jos mietiskelisitte vähän aikaa riippumatossa? Eikö se olisi miellyttävää? 
- Te sanotte niin vain jotta pääsisitte minusta eroon, sanoi Piisamirotta." (s.27)

"- Varjelkoon, sanoi hemuli ja kokosi helmansa (hemuli näet pitää aina hametta, syytä siihen ei kukaan tiedä. Ehkä hän ei ole koskaan tullut ajatelleeksi, millaista olisi pitää housuja)." (s.113)


Helmet lukuhaaste 2017: 4. Kirja lisää hyvinvointiasi

100 suomalaista kirjaa: 24/100


tiistai 18. heinäkuuta 2017

Mila Teräs: Noitapeili



"Uutta noitaverta aina tarvitaan!"

Teräs, Mila: Noitapeili
Julkaistu: 2016
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava
Sivumäärä: 187


Parhaat kaverukset Hugo ja Lydia löytävät tiensä salaperäiseen kirjastoon, jossa juodaan kirjoista uutettua teetä, nautitaan tarinoista huokuvista tuoksuista ja katsellaan lukukoiran vipellystä hyllyjen välissä. Erään kirjahyllyn takaa löytyy luukku, josta pääsee Kyöpelinvuoren juurelle noitien vuotuiseen konferenssiin. Hugo ja Lydia tutustuvat noitamaisiin kauppoihin, lemmikkeihin ja tietenkin itse noitiin, joilla on eriskummallisia tapoja syödä matoja tai kasvattaa itselleen syyliä. Iloinen tapaaminen saa epämiellyttävän käänteen, kun taianomainen noitapeili alkaa temppuilla hyisiä henkäyksiä jälkeensä jättävien varjojen vuoksi.

"Outoja höyryjä tussahteli ilmaan kattiloista ja liedellä porisevista pannuista. - Lihaiset toukkacroissantit ovat päivän erikoistarjouksessa, myyjä Elliida Tumma esitteli. - Ne ovat harvinaisen makoisia." (s.72)

Kirjassa yhdistetään nykyaikaisia elementtejä sekä perinteisten noitakirjojen antia. Tarina on selvästi saanut vaikutteita myös Harry Potter kirjoista, sillä noidat kisailevat luudilla lentämisessä, ripottelevat päälleen näkymättömyyspulveria ja omaavat kahvilassaan kanta-aaveen ja eläviltä näyttäviä valokuvia. Noitien maailmassa on oma opisto, Rita Luodikon tyylinen lehtinainen sekä ankeuttajia muistuttavia varjoja, jotka jättävät jälkeensä pelon. Pidän eniten perinteisistä elementeistä, mikä johtuu luultavasti siitä, että tykkäsin lapsena lukea kirjoja noidista. Noidat vaikuttavat sympaattisilta laulaessaan nuotin vierestä, halutessaan lemmikeikseen kissanpoikasia ja harjoittaessaan huonoja pöytätapoja. Kyöpelissä kaikki saavat olla reilusti sitä, mitä ovat.

"- Kyöpelissä on siis havaittu tuntematon kulkija, reportteri Kierola kertasi ja piti siletinterävää kynäänsä valmiina vihkonsa päällä. Hänen tietoa janoava katseensa kiersi vaativana kuulijoissa. - Jotakin on tekeillä! Kertokaa nyt kaikki, ihan kaikki!" (s.84)


Helmet lukuhaaste 2017: 41. Kirjan kannessa on eläin

100 suomalaista kirjaa: 23/100

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Tove Jansson: Näkymätön lapsi



"Ironisia henkilöitä ei kannata piestä."

Jansson, Tove: Näkymätön lapsi
Julkaistu: 1982, viides painos
Alkuperäinen julkaisu: 1962
Alkuperäinen nimi: Det Osynliga Barnet
Mistä maasta: Suomi
Suomentanut: Laila Järvinen
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 167


Kirja sisältää yhdeksän erilaista kertomusta, joista jokainen sisältää mielestäni jonkinlaisen opetuksen. Ensimmäisessä tarinassa Kevätlaulu Nuuskamuikkunen kohtaa nimettömän mönkijän, joka osoittaa häntä kohtaan suurta ihailua. Nuuskamuikkunen kaipaa yksinäisyyttä eikä halua olla sidoksissa mihinkään. Hän halveksii heitä, jotka eivät ole vapaita, vaan seuraavat jotakuta sokkona ja ajattelematta omilla aivoillaan. Nuuskamuikkunen ei ymmärrä, että jotkut tarvitsevat toisten tukea. Hän itse ei jaksa aina olla ystävällinen ja seurallinen. Nuuskamuikkunen huomaa kuitenkin kaipaavansa jossain vaiheessa ystävää, mutta saakin silloin huomata, ettei ystävällä enää olekaan aikaa jutella. Muille kannattaa olla ystävällinen, sillä koskaan ei voi tietää, milloin tarvitsee ystävää. Toisaalta aina tarpeet eivät kohtaa yhtä aikaa.

"Hänen yksinäisyyden sävelensä oli kadonnut, koko tunnelma oli pilalla. Hän puri piippuaan ja tuijotti koivujen väliin näkemättä mitään." (s.12)

Kamala tarina opettaa olemaan valehtelematta. Vilijonkka joka uskoi onnettomuuksiin tarinasta tulee mieleen ihmiset, jotka suhtautuvat elämään pessimistisesti. Vai kertooko tarina kuitenkin masennuksesta kärsivästä ihmisestä? Vai sellaisesta, joka kärsii, kun ei voi ilmaista itseään, vaan joutuu toimimaan vallitsevan yhteiskunnan normien tai vanhempien asettamien velvollisuuksien mukaan? Vai kertooko se ihmisistä, jotka kuluttavat voimavarojaan aivan turhaan stressaamalla mahdollisesti tapahtuvia asioita etukäteen? Vai onko se kertomus riskinotosta, vanhan elämän jättämisestä taakse ja omalta mukavuusalueelta pois astumisesta? Sekä sen ymmärtämisestä, ettei sitä kannattanutkaan pelätä? Muiden on hankala auttaa, sillä muutoksen on tultava sisältäpäin, omasta itsestä.

"Nuuskamuikkunen nosti päätään, tarjasti häntä terävästi ja näki peikon ihastuksesta ja jännityksestä pakahtumaisillaan. Siksi hän sanoi vain torjuvasti: - Sitä minä en usko. - - Mahdotonta, sanoi Nuuskamuikkunen, joka tiesi, miten yllätystä on valmisteltava." (s.67)

Maailman viimeinen lohikäärme kertoo tilanteesta, kun asiat eivät mene niin kuin haluaisi. Välillä tulee esteitä ystävyyden tielle, mutta ymmärtäväisellä tavalla riidat voidaan selvittää ja jatkaa eteenpäin. Tarinasta opitaan myös, ettei villieläintä voi kesyttää tai määrätä pitämään itsestään. Hemuli joka rakasti hiljaisuutta kertoo introvertistä henkilöstä, joka tarvitsee elämäänsä ajoittain positiivista yksinoloa voimistuakseen, mutta jonka ekstrovertit sukulaiset eivät ymmärrä häntä ja tarjoutuvat alati seuraksi tai keksivät paljon tekemistä. Hän ei osaa sanoa ei ja tehdä sitä, mikä itselle sopii parhaiten. Hänen on opittava tekemään omia päätöksiä. Eri ihmiset pitävät eri asioista, joten toisen pitämiä asioita ei pidä väheksyä.

"Hemuli syöksyi vihreään, ystävälliseen hiljaisuuteen, hän loikkasi siihen, hän kieriskeli siinä ja tunsi itsensä nuoremmaksi kuin konsanaan." (s.84)

Kertomus näkymättömästä lapsesta pureutuu henkisen väkivallan vaikutuksiin. Ihmisen itsetunto rapistuu olemattomiin, jos hän joutuu jatkuvasti kärsimään vähättelystä. Hänestä voi tulla epäsosiaalinen, kun hän ei ole koskaan oppinut sosiaalisia taitoja, kun on aina joutunut olemaan yksin ilman ystäviä ja normaalia kanssakäymistä. Tarina opettaa, että on tärkeää löytää joku, joka vahvistaa itsetuntoa. On myös hyvä oppia puolustamaan itseään. Hattivattien salaisuus tarinassa Muumipappaa kyllästyttää harmaa arki ja rutiinit. Hän jättää perheensä ja lähtee pois kotoa hattivattien matkaan, sillä kaikki pelkäävät heitä ja he elävät huhujen mukaan huonoa elämää. Hän muuttuu haluttomaksi yrittäessään sulautua joukkoon tekeytymällä karskiksi. Ei kestä kovin kauan, kun Muumipappa huomaa, ettei löytänytkään mitään erikoista ja jännittävää. Hattivatit ovatkin vain onnetonta porukkaa, jolla ei ole paikkaa, minne mennä. Muumipappa alkaa kaivata turvallista kuistielämäänsä. Hän ymmärtää, mikä on arvokasta ja todellista vapautta.

"Hän päätti olla yhtä hiljainen ja salaperäinen kuin hattivatti. Sellaista henkilöä kohtaan tunnetaan aina kunnioitusta, joka osaa pitää suunsa kiinni. Luullaan, että sellainen tietää paljon ja elää hirveän jännittävästi." (s.124)

Sedrik nimisessä tarinassa pohditaan sitä, kuinka raha tai tavarat eivät tuo onnea, vaan ystävät. Kuusi nimisessä tarinassa kaikki ovat kärttyisiä ja hermostuneita - aivan kuin jotain kamalaa olisi tapahtumassa. Kaikilla on kiire, sillä joulu on tulossa. Vain yksi sanoo joulua hauskaksi, mikä saa epäilemään, että muut ovat varmaan käsittäneet tilanteen jollain tavalla väärin. Joulun pitäisi olla mukava juhla, jota on aivan turha stressata kuin jotain onnettomuutta.

Kirja vaikuttaa sekä samanlaiselta kuin muut lukemani Muumi kirjat että täysin erilaiselta. Tarinoiden kerrontatyyli on sama, mutta kirja on jaettu eri kertomuksiin. Pidän siitä, että kirjojen lukeminen saa minut pohtimaan elämää ja että tarinat eivät koskaan ole yksitulkintaisia, vaan niistä löytää jokaisella lukukerralla jonkin uuden näkökulman.



100 suomalaista kirjaa: 22/100

perjantai 14. heinäkuuta 2017

Anne Leinonen: Kirjanoita



"Kirjasto on satama ajassa."

Leinonen, Anne: Kirjanoita
Julkaistu: 2017
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 228

Helbyssä asuva Aura Rojula palkataan töihin Menetettyjen unelmien taloon, jota johtaa omalaatuinen paperisia kirjoja salassa suojeleva Raisa-noita. Auran Inge-täti ei ole hyvillään uudesta työpaikasta, vaan toivoisi tytölle parempaa tulevaisuutta. Tapansa mukaan isä ei sano asioihin juuta eikä jaata. Aura viettää vapaa-aikansa parhaan ystävänsä Silken seurassa, tapailee uutta tuttavaansa Pyryä ja selvittää outojen rinnakkaismaailmaan johtavien näkyjensä merkitystä. Hän oppii päivä päivältä enemmän kirjasieluisuudesta sekä monimutkaisesta noitien maailmasta, jossa on vaikea päätellä kehen kannattaa luottaa ja kehen ei.

"Kirjat seisoivat rivistöissään valmiina luettaviksi ja koettaviksi. Ne kuiskuttelivat sisällään olevia tarinoita: seikkailuja, tragedioita, komedioita, runoja... elämyksiä kenen tahansa tartuttavaksi. Jos vain uskaltaisi tarttua niihin, vastata niiden seireeninkutsuun." (s.70)

Kirja on ihan luettava, vaikka siitä puuttuukin se jokin, mikä tekisi kirjasta maagisen. Tarinan idea yhdistää kirjat, noidat ja rinnakkaismaailmat on mielenkiintoinen, mutta sen taianomaisuutta latistavat mielikuvituksettomat sanavalinnat pyörylöistä läpysköihin. Lisäksi kirjassa luetellaan aivan turhan paljon eri katujen ja paikkojen nimiä. Tavallaan ymmärrän, että kirjan ideana on yhdistää maailma nykypäivän Helsinkiin, mutta luettelointi tekee siitä ennemminkin tylsää kuin jännittävää. Kirjan loppu on vetävä ja jää mielenkiintoiseen kohtaan, joten uskon lukevani kaikesta huolimatta myös seuraavan kirjan.

"- Kyllähän sinä sen aistit sisälläsi, eikö niin? Että kirjat ovat sinulle enemmän kuin monille muille? Tunnet niitä koskettaessasi kaiken niiden sisällä olevan potentiaalin. Kirjat ovat taikuutta." (s.51)


Helmet lukuhaaste 2017: 27. Kotipaikkakuntaasi liittyvä kirja

100 suomalaista kirjaa: 21/100

torstai 13. heinäkuuta 2017

Kirjabloggaajan kesäaakkosia O-U



Ja kaikkea muuta -blogin Minnan aloittama haaste jatkuu seuraavilla aakkosilla.

Tässä omat kesäaakkoseni:

O = Ohjelma

Omistan muutamia kirjoja, jotka on tehty tv-ohjelmien pohjalta kuten Veronica Mars, The 100, Klaani ja Siskoni on noita. Minusta on mielenkiintoista lukea, mitä nostalgisten ohjelmien hahmoille on myöhemmin tapahtunut tai miten tarina on kerrottu kirjana.

P = Porvoo

Minusta on hauskaa käydä päiväretkellä tunnelmallisessa Porvoossa. Vanhojen rakennusten lomassa on miellyttävää kävellä. Kahvilat ovat ihastuttavan kodikkaita ja tarjoomukset herkullisia. Vierailin erään kerran kansallisrunoilija Johan Ludvig Runebergin kodissa. Mieleeni jäi etenkin hänen tapansa maata sängyllä ja tervehtiä peilin kautta ikkunan takana kulkevia ihmisiä.

Q = Queen

Minua on pienestä pitäen kiinnostanut tarinat kuningattarista ja keisarinnoista. Katselin Disneyn Tuhkimo elokuvaa ja lueskelin tarinoita prinsessoista. Pidin paljon keisarinna Sissistä kertovista elokuvista. Olen Euroopassa matkustaessani vieraillut monissa palatseissa. Minusta on mielenkiintoista tutkia niiden kauniita koristeita, maalauksia ja huonekaluja. Palatsit myös kätkevät sisäänsä vuosisadoittain sekä traagisia että romantisoituja tarinoita. Luin viimeksi viime vuonna kuninkaallisista kertovan romaanin nimeltään Valkoinen kuningatar.



R = Romantiikka

Tykkään lukea monenlaisia kirjoja. Tällä hetkellä eniten kiinnostavat dystopia, trillerit ja fantasia, joihin on usein kytketty myös romantiikkaa. Kirjoja lukiessa voi lepuuttaa aivoja rankkoja aiheita käsittelevien kirjojen välissä. Olen huomannut, että romanttista kirjallisuutta kutsutaan usein hömpäksi tai välipalakirjoiksi. Olen itsekin joskus sortunut kyseisiin nimityksiin. En ole höpsönä kuitenkaan osannut ajatella sillä tavalla halveksivani tyylilajia, sillä minusta kaikelle kirjallisuudelle on paikkansa.

S = Sarjakuva

Lempisarjakuvalehteni on Aku Ankka. Pidän etenkin Aku Ankasta, Roope-sedästä, Milla Magiasta ja Mummo Ankasta kertovista tarinoista. Aku Ankasta on moneksi. Hän on selviytyjäluonne, joka ei hevillä luovuta. Hänellä on sydän paikallaan. Välillä hän on liiankin kiltti. Roope-sedällä on ihailtava menneisyys. Hänen elämässään riittää seikkailuja. Milla Magia puolestaan kohtaa mitä hullunkurisempia sattumuksia liittyen noitasisariinsa tai Roope-setään. En niin paljon välitä Mikki Hiirestä, mikä on hieman hassua, sillä minulla oli lapsena sellainen vaihe, että rakastin Mikin seikkailuja. Nykyään minusta tuntuu siltä, että Mikki on hahmona liian omahyväinen. Hän kohtelee ystäviään ylimielisesti ja onnistuu kaikessa liian täydellisesti. Toinen ristiriitaisia tunteita herättävä hahmo on Iines Ankka. Periaatteessa hänestä kertovat tarinat ovat hauskoja, mutta suurimmassa osassa tarinoita hän on todella inhottava etenkin Akua kohtaan.

T = Twitter

Loin kirjablogilleni tilin twitteriin 12.12.2015. Laitan sinne linkkejä blogini postauksiin ja kommentoin välillä muiden kirjabloggaajien twiittejä.

U = Unelma
Unelmoin kirjojen kautta erilaisista maailmoista ja historiallisista tapahtumista. Minusta on ihanaa, kun joku kirja vie täysin mennessään. On myös mielenkiintoista laajentaa omaa näkemystä maailmasta ja eri kulttuureista. Hauskaa on myös lukea nostalgisia satuja ja tarinoita, joiden avulla voi unelmoida samoista tunnelmista kuin mitä lapsena koki. Unelmoin, että minulla olisi aina aikaa lukea kirjoja ja että kirjojen maailmat pysyisivät aina ulottuvillani.



maanantai 10. heinäkuuta 2017

Blake Crouch: Pimeää ainetta



"Kuin maailma loppuisi tänne. Ehkä minun maailmani loppuukin."

Crouch, Blake: Pimeää ainetta
Julkaistu: 2017
Alkuperäinen julkaisu: 2016
Alkuperäinen nimi: Dark Matter
Mistä maasta: Yhdysvallat
Suomentanut: Ilkka Rekiaro
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Tammi
Sivumäärä: 400

Jason Dessen viettää tavallista perheiltaa vaimonsa Danielan ja poikansa Charlien kanssa. He laittavat yhdessä ruokaa, kun Daniela keksii, että Jason voisi käydä tervehtimässä ystäväänsä Ryania lähellä sijaitsevassa baarissa. Ryan pitää juhlat saatuaan Pavia-palkinnon. Jason käväisee baarissa, käy ostamassa kaupasta jäätelöä ja suuntaa kohti kotia. Hän ei kuitenkaan kulje suorinta reittiä, vaan erehtyy kulkemaan sivukujilta. Alikulkutunnelissa häntä vastaan astelee geishanaamion taakse piiloutunut mies, joka sinkoaa Jasonin rinnakkaistodellisuuteen ja muuttaa Jasonin elämän suunnan päälaelleen.

"Mielessäni käy, että jos jään kuin jäänkin henkiin, mukanani on päivieni loppuun asti uusi oivallus: me lähdemme tästä maailmasta samalla tavoin kuin tänne tulemme - täysin yksin." (s.23)

Löysin pitkästä aikaa kirjan, jonka ahmin melkein yhdeltä istumalta. Jännitin ja juoksin Jasonin mukana kiihtyvää tahtia loppuun asti. Sain myös ajattelemisen aihetta siitä, mitä olisi tapahtunut, jos olisin elämäni aikana tehnyt toisia valintoja. Jopa aivan pienet asiat muokkaavat ihmisen identiteettiä ja elämän polkua. Ihmisen mieli järkkyy, jos elämän aikana kerätyt kiinnekohdat revitään yhtäkkiä irti. Oman minän etsiminen ja uudelleen rakentaminen voi olla hyvinkin raastavaa. Sitä vain toivoisi pääsevänsä turvaan omaan kotiin - takaisin omaksi itseksi.

"Mitä jos kaikki luulon ja muistin palaset, joista minä muodostun - ammattini, Daniela ja poikani - ovat pelkkää traagista oikosulkua korvieni välisessä harmaassa aineessa? Jatkanko taistelua saadakseni olla se mies, joka luulen olevani? Vai sanoudunko irti hänestä ja kaikesta, mikä on hänelle tärkeää, ja astun siksi ihmiseksi, jonka tämä maailma haluaisi minun olevan?" (s.93)


Helmet lukuhaaste 2017: 48. Kirja aiheesta, josta tiedät hyvin vähän
Kirjan lopussa kirjailija kertoo, kuinka fysiikan ja tähtitieteen professori Clifford Johnson auttoi häntä opettelemaan yleistason kvanttimekaniikan käsitteitä.

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Kirjabloggaajan kesäaakkosia H-N



Ja kaikkea muuta -blogin Minnan aloittama haaste jatkuu seuraavilla aakkosilla.

Tässä omat kesäaakkoseni:

H = Hirvisaari

Tein yläluokilla kirjailija Laila Hirvisaaresta esitelmän. Muistan katsoneeni Hylätyt talot, autiot pihat -kirjasta tehdyn elokuvankin. Näin kirjailijan joitain vuosia sitten kirjamessuilla ja hän taputti minua lyhyen sananvaihdon päätteeksi poskelle tavallaan kiitokseksi.

I = Instagram


Perustin blogilleni instagram tilin vuodenvaihteessa. Olen laittanut sinne samoja kuvia kuin tänne blogiin. Minusta on ollut hauskaa tutustua bookstagram ilmiöön ja toinen toistaan upeimpiin kirjakuviin. Itse en osaisi ottaa yhtä hyviä kuvia. Ensimmäinen este on kameran kuvanlaatu. Toisena tulee niin sanottujen kirjoihin liittyvien fanitavaroiden vähyys. Toisaalta kuvia voisi ottaa minimalistisesti, mutta minulla ei ole sisällä otettavia kuvia varten tarpeeksi hyvää valaistusta. Pidän eniten ulkona luonnossa otetuista kuvista. Ehkä se johtuu siitä, että rakastan lukea kirjoja ulkona kesällä. Blogini instagram tilillä ei siis ole yhteneväistä ulkoasua, vaan laitan sinne sekalaisia kirjakuvia.

J = Jännitys

Pidän kirjoissa eniten jännityksestä. Luen paljon dystopiaa ja trillereitä. Tykkään myös dekkareista kuten Agatha Christien kirjoista. Jännitystä löytyy myös fantasiakirjoista. Minusta on hauskaa uppoutua erilaisiin seikkailuihin. Pidän myös kirjoista, jotka laittavat ajattelemaan tai joista oppii jotain uutta esimerkiksi erilaisista kulttuureista tai historiasta. Toki seikkailukirjoistakin voi löytyä näitä elementtejä.

K = Korpinkynsi

Tein tavallaan sattumalta Pottermoren testin ja sain tulokseksi, että kuulun Korpinkynsiin. Minusta kirjaston syövereihin uppoutuva porukka kuulostaa hyvältä. Olen tutustunut Harry Potter -kirjoihin vasta näiden kahden vuoden sisällä, jolloin olen pitänyt kirjablogia. Olen aiemmin katsonut elokuvia ja ostanut ne myös omaksi. Samassa pakkauksessa kökötti myös Harry Potter FunkoPop hahmo, jota on ollut hauska kuvata muutamiin kirjakuviin. Olen miettinyt Harry Potter -kirjojen ostamista omaksi, mutta olen jotenkin huono ostamaan kirjoja. Tykkään enemmän lainata niitä kirjastosta. Sanottakoon vielä eräs hauska sattuma. Olin vuosia sitten ostoksilla Kampin kauppakeskuksessa ja huomasin elokuvateatterin edustalle kerääntyneen ihmisjoukon. Osuin paikalle juuri oikeaan aikaan, sillä pienelle lavalle astelivat Evanna Lynch ja Matthew Lewis, jotka näyttelivät Luna Lovekivaa ja Neville Longbottomia. Luna on yksi lempihahmoistani elokuvissa. Minusta on hauskaa lukea ihmisten kokemuksista aiheen parissa kuten matkoista Lontooseen katsomaan näytelmää. On mukavaa, kun aihe yhdistää ja inspiroi ihmisiä. Olin yläluokilla, kun ensimmäinen Harry Potter -kirja ilmestyi. Olin lapsena lukenut kirjoja muun muassa noidista ja vampyyreista ja siirtynyt jo lukemaan fantasiakirjallisuutta Taru sormusten herrasta tyyliin. Pidin Harry Pottereita siis liian lapsellisina tarttuakseni niihin. Myöhemmin noidat alkoivat taas kiinnostaa aiheena, kun televisioon ilmestyi teineille sopiva Siskoni on noita -tv-sarja. Hyllystäni löytyy muutama sarjan pohjalta kirjoitettu kirjakin.



L = Lukeminen

Olen harrastanut lukemista siitä asti, kun opin lukemaan ensimmäisellä luokalla. Lukemaan opettelu oli aluksi aika vaikeaa, mutta sitten kun se alkoi sujua, kannoin kirjastosta reppukaupalla kirjoja kotiin. Muistan kolmannen-neljännen luokan opettajan antaneen läksyksi lukea tietyt sivut kirjasta, jota luokka luki yhtä aikaa eteenpäin. Luin illalla koko kirjan putkeen. Rakastin miltei kaikkia kirjoja. Ainoa seinä tuli vastaan Pikku Prinssi -kirjan kohdalla, sillä en pitänyt kirjasta jostain syystä yhtään. Selätin suuren inhokkini noin vuosi sitten ja huomasin pitäväni kirjaa ihan hyvänä.

M = Metsä

Rakastan kesällä lukea kirjoja ulkona metsän äärellä. Pidän myös kirjojen kuvaamisesta luonnossa. Metsät ovat niin tavattoman kauniita ja mystisiä. Niihin voi kuvitella vaikka mitä tarinoita.

N = Neiti Etsivä

Luin lapsena paljon Neiti Etsivä -kirjoja. Ne sisälsivät toinen toistaan jännittävämpiä arvoituksia. Ensimmäisenä tartuin serkkuni minulle lahjoittamaan Neiti Etsivä ja lentävän lautasen arvoitus nimiseen kirjaan. Olin silloin ehkä liian nuori lukemaan kirjaa, sillä etenkin vieraskieliset nimet tuottivat vaikeuksia. Menin hämilleni, kun en ymmärtänyt, mikä Georgen rooli kirjassa oli. Luulin häntä koko ajan pojaksi, vaikka hän oli tyttö. Aikuisena on välillä hauskaa tarttua kirjoihin nostalgian huumassa. Nykyään kirjoista löytää myös paljon omituisuuksia, mitä ei toivoisi lapsen imevän itseensä kuten kaverin alituinen pulskaksi haukkuminen tai tietynlaisen täydellisyyden tavoittelu. Jokaisen pitäisi saada olla sellainen kuin on - oma epätäydellinen itsensä.



lauantai 8. heinäkuuta 2017

Kesälukumaratonin eteneminen



Osallistuin blogistanian kesän 2017 toiseen lukumaratoniin. Aloitin lukemisen perjantaina klo 11.00 ja lopetin lauantaina klo 11.00. Keräsin lukupinooni helppolukuisia lasten- ja nuortenkirjoja.

Lauantai klo 11.00

Asetuin ulos auringonpaisteeseen istumaan ja avasin Anne Leinosen kirjan Kirjanoita. Se oli jäänyt kesken, joten halusin lukea sen ensimmäisenä loppuun. Kirja oli minulle oikeastaan pieni pettymys. Olin kuullut siitä kehuja, mutta se ei ollutkaan niin maaginen kuin olin ajatellut. Ajoittain tunnelman pilasi omituiset sanavalinnat pyörylöistä läpysköihin. Lisäksi kirjassa lueteltiin aivan turhan paljon eri katujen ja paikkojen nimiä. Tavallaan ymmärsin, että kirjan ideana oli yhdistää maailma nykypäivän Helsinkiin, mutta luettelointi teki siitä ennemminkin tylsää kuin jännittävää. Kirjan loppu oli vetävä ja jäi mielenkiintoiseen kohtaan, joten uskon lukevani kaikesta huolimatta myös seuraavan kirjan. Minusta tuntui siltä, että olisin pitänyt kirjasta nuorempana. Luin lapsena kirjoja muun muassa noidista ja vampyyreista, joten kirja tuntui jollain tavalla nostalgiselta.

klo 14.00

57 sivua luettu. Jatkoin lukumaratonia lukemalla Mila Teräksen Noitapeili nimistä kirjaa. Se vei minut mukanaan, kun päästiin tutustumaan mystiseen kirjastoon maagisine äänineen ja tuoksuineen. Minua huvitti Kirjanoita ja Noitapeili kirjojen yhteinen piirre seikkailla kirjastossa ja juoda teetä. Luin innokkaasti noitien elämästä Kyöpelinvuoren kupeessa, kunnes huomasin, että kirja ei ollutkaan niin ainutlaatuinen kuin olin ajatellut. Se oli sekoitus Harry Potter kirjojen maailmaa ja niin sanotusti perinteisiä noitakirjoja koukkunokkaisine ja sammakonkutua syövine noitineen. Viimeistään minulta meni kirjaan maku, kun paikalle pölähti Potterien Rita Luodikon kopio.



klo 16.00

135 sivua luettu. Päätin pitää parin tunnin tauon ja lähteä harrastamaan liikuntaa. Olen levoton lukija. En jaksa olla kovin pitkään paikoillani, vaan tarvitsen välillä liikkumista. Puuhastelin muutenkin aina ajoittain jotain lukumaratonin aikana.

klo 20.00

237 sivua luettu. Luin Noitapeili kirjan loppuun. Pidin lopun vauhdikkuudesta. Pohdin hetken, luenko Muumeja vai Darren Shan kirjoja. Päätin pysyä tavallaan samassa teemassa ja otin Friikkisirkus kirjan käteeni. Kirja oli kirjoitettu eri tyylillä kuin kaksi edellistä, joten kesti hetken aikaa päästä kiinni tekstin rytmiin. Minua alkoi heti ällöttää, sillä päähenkilö rakasti hämähäkkejä. Karvajalat ovat minun ehdoton inhon kohteeni. Lisäksi minua ahdisti ajatella entisaikojen sirkuksia, joissa esiteltiin erilaisia ihmisiä kansan huvina. Mietin jo kirjan lukemisen keskeyttämistä, mutta en halunnut luovuttaa. Jostain syystä minulle tuli kirjasta mieleen vanhanaikaisuus. Vilkaisin julkaisuvuotta, mikä oli 2000. Kirjasta tuli jostain syystä sama tunnelma mieleen kuin 3 etsivää kirjoista.

klo 23.00

294 sivua luettu. Päätin siirtyä unten maille.

Sunnuntai klo 11.00

Luin Friikkisirkusta aamulla eteenpäin. Innostuin kirjasta, kun siihen asteli vampyyri. Luin lukumaratonin aikana yhteensä 356 sivua. Lopputunnelmat olivat hyvät, sillä onnistuin viimein osallistumaan kunnialla lukumaratoniin, kun kaksi edellistä menivät sairastelun ja matkustelun vuoksi hieman pieleen. Viime vuoden blogistanian kesälukumaratonissa luin vain 198 sivua, joten paransin tulostani. Toisaalta minulla oli silloin vaikeampia kirjoja luettavana. Oli hauskaa lukea tavallaan nostalgisia lapsuuteen liittyviä kirjoja.

Lue lisää kesälukumaratonista Kirjan jos toisenkin -blogista.



Hauskaa kesälukumaratonin jatkoa kaikille siihen osallistuville tai sitä seuraaville!

torstai 6. heinäkuuta 2017

Osallistun kesälukumaratoniin



Blogistanian kesän 2017 toinen lukumaraton järjestetään lauantaina 8.7. Aion aloittaa maratonin perjantaina klo 11.00 ja lopettaa lauantaina klo 11.00. Olen kerännyt lukupinooni helppolukuisia lasten- ja nuortenkirjoja muumeista noitiin.

Kesälukumaratonin säännöt:
  1. Kaikki 24 tunnin aikana luettu kirjallisuus lasketaan mukaan.
  2. Maratoonaamisen voi aloittaa perjantain 7.7. puolella tai sitä voi jatkaa sunnuntaina 9.7, kunhan osa lukemisesta tapahtuu lauantaina. Yhteensä aikaa on joka tapauksessa se 24 tuntia (esim. pe klo 17 -> la klo 17).
  3. Maratonaikaan saa sisältyä taukoja (nukkua ja syödä saa ja varmaan kannattaa), mutta ne lasketaan mukaan suoritusaikaan.
  4. Maratonista voi blogata halutessaan etukäteen, sen kuluessa ja jälkikäteen. Lopuksi joka tapauksessa lasketaan luettu sivumäärä, ilmoitetaan se blogissa ja linkitetään tuo tulospostaus minun blogiini, erilliseen myöhemmin julkaistavaan koontipostaukseen. Kirjaa mahdollisuuksien mukaan myös luetut kirjat.
  5. Mukaan voi tulla, vaikkei olisi omaa blogia.
  6. Maratonin tunnisteena on somessa #lukumaraton.
Lue lisää kesälukumaratonista Kirjan jos toisenkin -blogista.



Hauskaa kesälukumaratonia kaikille siihen osallistuville tai sitä seuraaville!

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Kirjabloggaajan kesäaakkosia A-G



Ja kaikkea muuta -blogin Minna keksi englanninkielisestä kirjablogista idean viihdyttää lukijoita erilaisilla henkilökohtaisilla listoilla.

Tässä omat kesäaakkoseni:

A = Aika

"Liian paljon kirjoja, liian vähän aikaa" lukee blogissani olevassa kuvassa. Välillä toteamus pitää paikkaansa, sillä muu elämä vie niin paljon mennessään, ettei ehdi tarttua kirjaan. Toisaalta luen tällä hetkellä enemmän kuin koskaan aiemmin. Ehkä lukuun ottamatta lapsuutta, sillä ensimmäisillä luokilla ollessani raahasin kirjastosta aina repullisen kirjoja kotiin. Jossain vaiheessa haaveilin lukevani kaikki kirjaston kirjat. En ole koskaan innostunut kirjojen ostamisesta. Olen ainoastaan ostanut omaksi sellaisia kirjoja, joiden olen tavallaan pelännyt häviävän kirjastosta, jolloin en enää koskaan saisi lukea niitä. Olen myös ostanut kirjoja, joita ei ole muuten saatavilla ja jotka olen kokenut tärkeiksi. Omistan muun muassa Ajan Pyörä -kirjasarjan sekä suomeksi että osittain englanniksi. Kirjoissa on syklinen aikakäsitys eli aika pyörii ympyrää ja alkaa aina alusta. Ihmiset rakentavat elämänsä uudelleen ja elävät rauhallisia vuosia suurien sotien jälkeen, kunnes paha alkaa taas kerätä voimiaan ja alkaa uusia sotia. Niin se on vähän oikeassakin elämässä, sillä historia toistaa itseään. Tykkään lukea historiallisista tapahtumista, vierailla museoissa ja tutustua erilaisiin paikkoihin. Lempiaiheitani kirjoissa on myös aikamatkustus. En ole varma, mistä innostus on saanut alkunsa, mutta olen ainakin katsonut Paluu tulevaisuuteen -elokuvatrilogian varmaan kymmeniä kertoja. Lapsena se oli yksi ehdoton suosikkini, sillä se oli täynnä huumoria ja seikkailuja. Sana aika löytyy myös blogini nimestä. Unelmoin eri ajoista kirjojen kautta. Haluan myös antaa vihdoin aikaa yhdelle unelmalle eli kirjojen lukemiselle. Ennen kirjablogin perustamista elin joitain vuosia, jolloin en oikeastaan lukenut yhtään ja kaipasin kirjojen maailmaan. Yksi parhaimmista tunteista on se, kun jokin kirja vie kerta kaikkiaan mennessään.

B = Books

Luen kirjoja sekä suomeksi että englanniksi. Olen noin kahden vuoden aikana lukenut tilastojen mukaan 19 kirjaa englanniksi, mikä on ihan hyvä määrä. Pysyy kielen lukutaito jollain tavalla yllä. Lisäksi olen huomannut, että jotkin kirjat on parempi lukea alkuperäisellä englannin kielellä, koska suomennos ei ole niin hyvä.




C = Cd-levy

Cd-levyt ovat luultavasti taakse jäänyttä elämää. Omistan silti edelleen joitain levyjä, sillä tykkään välillä kuunnella elokuvamusiikkia kirjoja lukiessa. Kuuntelen kuitenkin aina puhelimen kautta, mutta on silti mukava ajatella, että joitain kappaleita löytyy myös levyltä. Minulla on esimerkiksi Taru sormusten herrasta -elokuvan musiikkia, mikä sopii taustamusiikiksi. Siitä puheen ollen minun pitäisi aivan tosissaan saada kirja luettua loppuun. Olen jumittanut aivan liian kauan kirjan lukemisen kanssa.

D = Draama

Rakastan teatteria ja näyttelemistä. Aion tässä kuussa käydä katsomassa ainakin kesäteatteria. Minusta olisi myös mukavaa lukea enemmän näytelmiä. Luin näytelmän viimeksi vuosi sitten. Se oli Shakespearen Myrsky.

E = Elokuvat

Minusta kirja on yleensä aina parempi kuin elokuva. Oikeastaan ainoastaan Taru sormusten herrasta -elokuvia ajatellen olen eri mieltä. Tykkään myös Harry Potter -elokuvista ja kirjoista yhtä paljon.

F = Fiktio vai fakta

Luen oikeastaan pelkästään fiktiota. Olen esimerkiksi Helmet lukuhaasteen kautta lukenut muutamia tietokirjoja. Minusta tuntuu siltä, etten vain ole löytänyt itselleni sopivia tietokirjoja. Koen ne yleensä liian raskaiksi ja tylsiksi. Tykkään lukea historiallisista tapahtumista erilaisten kokemusten kautta.

G = Germany

Saksa on tällä hetkellä yksi lempimaani matkustaa. Siellä on paljon nähtävyyksiä ja kauniita maisemia. Mieleen on jäänyt etenkin vierailu Füssenissä sijaitsevassa Neuschwanstein nimisessä linnassa. Mikä unelmien paikka!



lauantai 1. heinäkuuta 2017

Helmet lukuhaaste 33/50

Kesäkuussa luin Helmet lukuhaasteeseen kolme kirjaa.



Kesäkuu oli aika hiljainen kuukausi lukurintamalla. Mutta toisaalta sama tilanne oli haasteen osalta myös viime vuonna. Luen edelleen tasatahtia, sillä viime kesäkuun lopussa olin myös lukenut 33 kirjaa.


Kesäkuussa haasteeseen lukemani kirjat:

8. Suomen historiasta kertova kirja
Petri Tamminen: Suomen historia

26. Sukutarina
Aino Räsänen:...ja Helena soittaa

34. Kirja kertoo ajasta, jota et ole elänyt
Minna Rytisalo: Lempi


Kaikki haasteeseen lukemani kirjat päivittyvät HelMet lukuhaaste 2017 sivulleni.

perjantai 30. kesäkuuta 2017

Ajattomia satuja ja tarinoita -lukuhaasteen koonti



Osallistuin Kirjojen Pyörteissä -blogin Ajattomia satuja ja tarinoita -lukuhaasteeseen. Tarkoituksena oli tutustua lasten ja nuorten kaunokirjallisuuden klassikkoteoksiin. Ajattelin lukea Muumeja, Mauri Kunnaksen kirjoja sekä Onneli ja Anneli kirjoja. Luettavien kirjojen lista hieman muuttui haasteen aloitettuani. Huomasin myös, että luin vain alkuinnostuksessa. Aion myöhemmin lukea loputkin Muumeista sekä muita tuttuja satuja. Tämä oli hauska haaste!

Luin yhteensä neljä kirjaa:

Tove Jansson: Taikatalvi
Lewis Carroll: Alice peilintakamaassa
Tove Jansson: Taikurin hattu
Tove Jansson: Muumipapan urotyöt

maanantai 19. kesäkuuta 2017

Aino Räsänen:...ja Helena soittaa



"Haavoittuneita. Valkeita arkkuja. Itkeviä omaisia."

Räsänen, Aino: ... ja Helena soittaa
Kirjasarja: Helena, osa 2
Julkaistu: 1980, 15.painos

Alkuperäinen julkaisu: 1950
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: Karisto Oy
Sivumäärä: 192


Kauniit ja huolettomat kesäpäivät ovat koittaneet tuoreille ylioppilaille. Helena ja Jari Junkkerin poika Arttu haaveilee muutamista vapaista vuosista, mutta isä vaatii poikaansa opiskelemaan agronomiksi ja hoitamaan sukutilaa. Artun nuori mieli kapinoi, vaikka hän tietääkin velvollisuudekseen olla osana arvostettua perhettä, josta muut ottavat mallia. Hänen siskonsa Mirjam on joutunut jättämään koulun kesken heikon terveytensä vuoksi. Isosisko Eeva työskentelee herkeämättä emännän roolissa Helenan ollessa liian huoleton hoitaakseen tehtäviään. Samalla perheen nuorin, 5-vuotias Päivi, temmeltää rasavillina kepposesta toiseen. Jarin päivät kuluvat kunnanvaltuustossa, yhdistystoiminnassa, yritystoiminnassa sekä muissa luottamustehtävissä, joten hän palkkaa työnjohtajakseen Martti Mäkelän. Eeva suhtautuu kylmäkiskoisesti uuteen tulokkaaseen säätyrajoitusten vuoksi. Tilan muista työntekijöistä puhutaan heidän tehtävänsä mukaisilla nimityksillä kuten sika-Mari ja muonamiehen Lenni. Junkkerin kartanolla nähdään myös sukulaisten ja ystävien vierailuja, jolloin isäntäväki saattaa yhteisen työnteon jälkeen innostua soittamaan ja laulamaan.

"Muonamiehen Lenni pysähtyi hengähdyksissään ovensuuhun ja enempää tervehtimättä huusi: - Emäntä, Päivi lähti taas lehmällä ratsastamaan! Saako se?" (s.21) 

"Elämähän oli niin herttaista ja kaikki ihmiset hyviä. Hän tunsi olevansa kuin suurisilmäinen jäniksenpoika, joka piehtaroi kedolla ja laski kuperkeikkoja, nauraen auringolle." (s.22)

Ihailtavaa maalaiselämää varjostaa politiikan musta pilvi, joka ennustaa lähenevää sotaa. Etenkin Helenan mieli synkkenee hänen kantaessaan huolta lapsistaan. Soitot lakkaavat ja miltei aikuisiksi kasvaneiden lasten tulevaisuuden rakentaminen keskeytyy. Kihlaparit joutuvat jättämään toisilleen hyvästit - ehkä jopa ikuisiksi ajoiksi. Varjon hellittäessä elämä soljuu eteenpäin, sillä ihmiset ovat hyväksyneet luonnollisen elämänkulun, johon kuuluu sekä kuolemaa että syntymää, sekä hautajaisia että häitä, sekä surua että iloa.

"Mutta yhä kertyi myrskypilviä, kuului kuin ukkosen kumahtelua kammottavana, pahaenteisenä. Nekin, jotka pitivät kiinni entisestä, levollisesta elämäntahdista, huomasivat lopulta joutuneensa pyörteeseen, joka vei, tahtoi sitten tai ei." (s.83)

Maalaisromanttinen tarina ihannoi perhettä, kotia, luontoa ja työtä sekä sivistystä ja hyviä tapoja. Jokaisella kuuluu olla omat asemaan ja sukupuoleen sidotut tehtävät, mitkä tulee toteuttaa tarmolla ja hyvillä mielin. Toisinaan asetelma tuntuu turvalliselta ja mukavalta, mutta toisinaan ahdistavan kahlitsevalta ja epäreilulta, sillä se ei anna sijaa yksilön omille unelmille.

"Maailma täällä oli vain niin prikulleen määrättyä ja ennakolta laskettua. Täällä ei voinut muuta kuin astua toisen jalanjälkiä, isä edellä, poika perässä, aina ja aina." (s.59)


Helmet lukuhaaste 2017: 26. Sukutarina

100 suomalaista kirjaa: 20/100


sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Blogistanian kesälukumaraton 17.6.2017



Osallistuin blogistanian kesälukumaratoniin - tavallaan. Tarkoituksena oli lukea lauantaista 17.6.2017 klo 13.00 sunnuntaihin 18.6.2017 klo 13.00, mutta muu elämä päätti toisin. Lähdinkin ystävän kanssa päiväksi Tallinnaan. Kunnioitin matkaseuraa jättämällä kirjat kotiin ja nauttimalla yhteisestä kesäpäivästä upeita nähtävyyksiä katsellen sekä kahviloissa istuen. Vanhoja rakennuksia ihastellessa alkoi palavasti tehdä mieli lukea Viroon ja etenkin Tallinnaan sijoittuvaa kirjallisuutta. Olisiko hyviä vinkkejä?



Mutta itse asiaan: Minulla ei ole tänä vuonna ollut kovin hyvä onni lukumaratonien suhteen. Viimeksi sairastuin ja nyt lähdin matkalle. Sain sunnuntain puolella luettua viisi sivua. Laiha tulos, mutta ei se toisaalta haittaa, koska aion lukea myöhemmin lisää. Toivottavasti muilla oli onnistuneempi lukumaraton! Oli mukava olla ainakin ajatuksissa mukana!


Lue lisää blogistanian kesälukumaratonista.



sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Minna Rytisalo: Lempi



"Muuta ei ole kuin tämä, sen mukaan elä."

Rytisalo, Minna: Lempi
Julkaistu: 2016
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: Gummerus Kustannus Oy
Sivumäärä: 234


Sota muuttaa kaiken. Vastavihitty kauppiaan tytär Lempi joutuu jättämään aviomiehelleen Viljamille jäähyväiset, kun mies lähtee sotaan. Häntä jää auttamaan vain aputyttö Elli. Miehiä kuolee rintamalla ja saksalaiset heilastelevat kotiin jääneiden naimattomien naisten kanssa. Sillä tiellä on Siskokin, joka oletti pääsevänsä ennen Lempiä naimisiin Maxinsa kanssa. Max haluaa odottaa, että he matkustaisivat Hampuriin. Kukaan ei osaa sanoa, mitä sodassa tai sen jälkeen tapahtuisi - minne käsky kävisi. Kaikkien täytyy vain luottaa omaan vaistoonsa ja rakkauteen.

"Se mitä meillä oli, oli täyteläistä ja täydellistä täällä, missä hullut hallitsevat ja tuho kulkee maasta toiseen, hävittää kaiken hyvän, ihmisten pahuus saa voimaa joukkojen huumasta. Mihin sellaista pääsisi pakoon, ei mihinkään." (s.44)

Viljami, Elli ja Sisko kertovat vuoron perään sodan aikaisista ja sen jälkeisistä tapahtumista, joiden keskiössä on Lempi sekä häneen kietoutuva kunkin oma kohtalo. Kokemuksista selviää, kuinka ihmiset näkevät toisensa eri tavalla riippuen siitä, mistä asemasta heitä katsovat. Ihminen on erilainen ollessaan puolisonsa, lastensa, ystäviensä tai työtovereidensa kanssa. Kukaan ei voi koskaan nähdä toisesta kaikkia puolia.

"Sinä olit värikäs ja outo lintu meidän tavallisessa pihakoivussa, eikä navettaliina sopinut sinun päähäsi johon kuului valkolakki." (s.34)

Tekstistä huokuu tuska ja kärsimys sekä elämän epäreilu sattumanvaraisuus. Lopussa herää toivo uuden aikakauden paremmuudesta. Menneisyyttä on turha haikailla ja nostalgisoida, sillä sinne ei ole enää palaamista.

"Miten turhaa on taistelu, isänmaa, tappaminen. Minä olen tässä, on yö, mutta pimeää ei ole, yön lepoa ei ole. On loputon, huutava hiljaisuus, räjähdys joka repii, raastaa minut rikki -" (s.50)

"Peilistä katsoo vanha ihminen, eikä kukaan enää sano, että olisin hyvin säilynyt ikäisekseni. Se, miltä sisällä tuntuu, on kuitenkin ihan samaa kuin nuorempana." (s.190)


Helmet lukuhaaste 2017: 34. Kirja kertoo ajasta, jota et ole elänyt

100 suomalaista kirjaa: 19/100

lauantai 3. kesäkuuta 2017

Petri Tamminen: Suomen historia



"Mamma istuu keinutuolissa ja katselee tielle."

Tamminen, Petri: Suomen historia
Julkaistu: 2017
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava
Sivumäärä: 157


Suomen historiasta pääsevät kertomaan tavalliset ihmiset muistoineen. Lyhyistä kertomuksista, elämän hetkistä, jää melankolinen mielikuva suomalaisesta luonteesta - ripauksella huumoria. Suomalaiset ovat aina olleet köyhiä, mutta auttavaisia. Heitä on koeteltu kovilla kohtaloilla ja kansan kahtiajaolla. Suomi on kokenut muutoksia, ja myöhemmin ihmiset ovat saaneet vanhoista tapahtumista uusia oivalluksia.

"Kun hän palasi Suomeen, isä oli kuollut,  äiti mielisairaalassa ja kotitalosta jäljellä savupiippu." (s.35)

Mieleen jäi etenkin tarina sodan aikaisesta ulkomaanavusta. Amerikasta lähetetyt paketit sisälsivät erikoisia ja epäkäytännöllisiä tavaroita kuten marmorikuulia ja naisten oikean käden käsineitä. Toinen mielenkiintoinen tarina kertoi miehestä, joka ei kehdannut tehdä niin sanottuja naisten töitä muuten kuin ovi lukittuna ja verhot vedettyinä ikkunoiden eteen. Harmi, että kirja on aika lyhyt ja tarinat vielä lyhyempiä. Muistoja olisi ollut mukava lukea enemmän ja laajemminkin.

"Mitään näitä nykyisiä bonus- ja plussakortteja äiti ei huolinut. Hän sanoi, että hän eli jo sen oman korttiaikansa silloin sodan jälkeen." (s.56)


Helmet lukuhaaste 2017: 8. Suomen historiasta kertova kirja

100 suomalaista kirjaa: 18/100

keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Helmet lukuhaaste 30/50

Toukokuussa luin Helmet lukuhaasteeseen kuusi kirjaa.



Helmet lukuhaaste 2017 sujuu oikein hyvin! Luin toukokuussa yhtä monta kirjaa kuin huhtikuussa. Viime vuonna tähän samaan aikaan olin lukenut myös tasan 30 kirjaa! Hauska sattuma!


Toukokuussa haasteeseen lukemani kirjat:

14. Valitsit kirjan takakannen tekstin perusteella
Kimberly Belle: The Marriage Lie

19. Yhdenpäivänromaani
Mika Waltari: Surun ja ilon kaupunki

20. Kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö
Mats Strandberg: Risteily

23. Käännöskirja
Serena Valentino: Petetty sielu

25. Kirja, jossa kukaan ei kuole
Laura Honkasalo: Pöytä yhdelle

29. Kirjan päähenkilö osaa jotain, mitä haluat oppia
Zoe Sugg: Girl Online: Going Solo


Kaikki haasteeseen lukemani kirjat päivittyvät HelMet lukuhaaste 2017 sivulleni.

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Zoe Sugg: Girl Online: Going Solo



"Something... uniquely Penny."

Sugg, Zoe: Girl Online: Going Solo
Kirjasarja: Girl Online, osa 3
Muut osat: Osa 1 ja osa 2
Julkaistu: 2016
Mistä maasta: Iso-Britannia
Kustantaja: Penguin Books
Sivumäärä: 327


Penelope ´Penny´ Porter on päättänyt unohtaa entisen poikaystävänsä, rocktähti Noah Flynnin, ja keskittyä omaan elämäänsä. Hän harjoittelee oman ainutlaatuisen valokuvaustyylin löytämistä, paniikkikohtausten kanssa elämistä, sosiaalisen median sovittamista muuhun elämään ja parhaan ystävän Elliotin tukemista tämän vanhempien riitojen keskellä. Penny matkustaa Lontooseen katsomaan ystävänsä Meganin upeaa Madame Laplage nimistä koulua, jossa voi opiskella muun muassa teatteria. Hän saa siellä uuden ystävän, Poseyn, ja törmää Callum nimiseen poikaan, joka opiskelee valokuvausta. Penny matkustaa myös Skotlantiin auttaakseen äitiään ylellisten häiden järjestämisessä ja pääsee osallistumaan tyylikkäisiin naamiaisiin. Hän kasvaa ihmisenä jokaisen kokemuksen myötä, mutta ei kuitenkaan täysin pysty päästämään irti menneisyydestä - varsinkaan kun se tulee takaisin kummittelemaan.

"Out of the corner of my eye, something catches my attention and I look up sharply. ´Noah?´ I whisper, before I can stop myself. - ´Never mind,´ I say quickly." (s.12)

Penny on ystävällinen ja auttavainen ihminen, joka yrittää tehdä kaikki iloisiksi, vaikka tietää sen olevan mahdotonta. Hän uskoo, että jokainen saa vastakaikua välittämällä muista ja avautumalla muille. Hän itse tukee ihmisiä, joilla on suruja tai ongelmia elämässään. Penny kehottaa muita tavoittelemaan kovalla työllä unelmiaan. Hänen mielestä muiden menestys ei ole itseltä pois, vaan oma vuoro tulee kyllä joskus. Kellään ei siis ole mitään syytä olla kateellinen, vaan päinvastoin mielissään toisen saavutuksista. Toinen sitä paitsi raivaa muillekin tietä menestykseen. Kateuteen käpertyminen on turhaa, sillä se ei auta ketään, vaan sen sijaan on keskityttävä omaan tekemiseen.

"We girls have to look out for one another." (s.116)

"The light I hope to send out into the world with Girl Online." (s.322)

Pennyn maailma on ennalta-arvattava hattarakupla, jossa kauniit yksisarviset käyskentelevät ja onnelliset ihmiset halailevat toisiaan. Välillä ilkeä peikko saapuu paikalle irvistämään ja kaikille tulee paha mieli, mutta ei kestä kauan, kun ihmiset taas astelevat hymyssä suin kohti auringonlaskua - positiivisuutta huokuen ja toisiaan vaikeuksien yli tukien.

"´Hurry! Your daddy is making me pancakes with smiley faces!´" (s.56)

"´Only you have a world-famous pop star willing to help you out at the drop of a hat´" (s.94)


Helmet lukuhaaste 2017: 29. Kirjan päähenkilö osaa jotain, mitä haluat oppia

torstai 25. toukokuuta 2017

Laura Honkasalo: Pöytä yhdelle



"Jokainen haluaa olla tärkeä edes yhdelle ihmiselle."

Honkasalo, Laura: Pöytä yhdelle: Yksinäisyydestä ja yksin olemisen taidosta
Julkaistu: 2016
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: Kirjapaja
Sivumäärä: 164


Ihminen on yksinäinen, kun hän tuntee itsensä yksinäiseksi ja kun yksinäisyys ahdistaa häntä. Yksinäisyys voi pahimmassa tapauksessa johtaa masennukseen ja itsetunnon menetykseen. Yksinäiset syyttävät tilanteesta usein itseään. Toisinaan yksinäisyys on hyväksi mielenterveydelle, mutta pitkittyneenä ja oman tahdon vastaisena haitallista. Yksinäiset ihmiset tuntevat, kuinka he eivät kiinnosta ketään ja kuinka he eivät kuulu joukkoon. Joillakin yksinäisyys on alkanut jo koulussa kiusaamisella ja eristämisellä porukasta. Kiusaaminen on henkistä ja fyysistä väkivaltaa, joka tuhoaa itsetunnon ja mielenterveyden. Silloin ihmisen on hankala oppia tarvittavia sosiaalisia taitoja, jolloin hän ei osaa ystävystyä kenenkään kanssa myöhemmällä iällä. Kiusatut yleensä joko tavoittelevat muiden hyväksyntää tai vetäytyvät omiin oloihinsa. Syitä yksinäisyydelle haetaan myös mediasta, sillä elokuvissa ja tv-sarjoissa esitetään romantisoituja versioita ystävyys- ja parisuhteista. Ongelmia on myös yleisissä asenteissa, sillä ihmisillä on omituisia mielipiteitä yksinäisistä ihmisistä, jolloin kukaan ei halua ottaa heihin kontaktia. He luulevat esimerkiksi, että yksinäisyys tarttuu tai että yksinäisessä ihmisessä on jotain vialla. Asenteissa pahinta on se, että ne ovat ristiriitaisia.

"Kaikenlainen ihmisten kohtaaminen uuvutti minut täysin, koska tilanteessa jännitin ja jälkeenpäin kelasin, mitä olin tehnyt tai sanonut väärin." (s.89)

Ihmisillä on etuoikeuksia vain siviilisäädyn vuoksi. Palvelut ja juhlat on tarkoitettu usein pariskunnille tai perheellisille. Jotkin pariutuneet ystäväpiirit sulkevat sinkut porukan ulkopuolelle. 1950-luvun naistenlehdessä jopa kehoitettiin tekemään niin, jotta sinkku ei varasta aviomiestä itselleen. Tilanne on niin epäreilu, että sitä auttamaan on perustettu Yksinasuvat ry. Kukaan ei varmasti ole koskaan kuullut, kuinka poliitikot hehkuttavat parantavansa yksinäisten asemaa. He puhuvat aina lapsiperheistä. Kukaan ei välitä 30-40 -vuotiaista lapsettomista ja työssäkäyvistä yksinäisistä ihmisistä.

"Mediassa puhuttiin tauotta itsekkäistä nykynaisista, jotka haluavat keskittyä uraan ja lykkäävät lastenhankintaa liian pitkälle. Puheet satuttivat, ja vielä enemmän ne varmasti satuttavat biologisesta lapsettomuudesta kärsiviä." (s.58)

Yksinäinen ihminen tuntee muiden seurassa olonsa entistä yksinäisemmäksi. Etenkin lapsettomien yksinäisten on hankalaa olla porukassa, jossa puhe keskittyy vain jokaisen omiin lapsiin. Yksinäistä on myös ystävyyssuhteessa, joka ei ole vastavuoroinen. Ystävä kertoo tuntitolkulla omia kuulumisiaan ja kun itse pääsee viimein ääneen niin ystävä kaikkoaa. Yksinäisten on hankala luoda uusia ystävyyssuhteita, sillä ihmiset puhuvat harvoin heille, joita eivät tunne entuudestaan. Facebook on saanut aikaan sen, että toisten elämää kadehditaan. Muiden juhlakuvia katsellessa tuntuu siltä kuin olisi itse jäänyt jostain paitsi. Toisaalta yksinäinen saattaa tahallaan jäädä kotiin, sillä kukaan ei silloin ainakaan voi eristää häntä, jos hän itse on jo ehtinyt eristää itsensä. Hän voi olla luova, kiinnostunut kirjoittamisesta tai maalaamisesta, jolloin hän keksii itsenäistä tekemistä. Usein yksinäiset ihmiset eivät sovi yleiseen muottiin, vaan ovat ominaisuuksiltaan vääränlaisia, sellaisia joita ei sillä hetkellä yhteiskunnassa arvosteta.

"Työpaikassani oli tapana lahjoa ahkerasti: kerättiin rahaa milloin vauvalahjoihin, milloin naimisiin meneville, raskauden takiakin annettiin lahja. Jossain vaiheessa tajusin, että minulta oli mennyt sinä vuonna vaikka kuinka paljon rahaa muiden lahjoihin. Koska minua oikein lahjottaisiin?" (s.54)

Elämä on epävarmaa. Kuka tahansa voi päätyä yksinäiseksi. Puoliso voi kuolla, voi menettää työpaikkansa, lapsi voi muuttaa ulkomaille, voi jäädä orvoksi tai ystävät voivat kadota sairastuessa. Ihmisten kokemukset yksinäisyydestä ovat surullisia ja epäreiluja, sillä kukaan ei ansaitse tulla kohdelluksi kaltoin.

"Tuntui, että kaikilla muilla oli täydellinen elämä." (s.71)


Helmet lukuhaaste 2017: 25. Kirja, jossa kukaan ei kuole

100 suomalaista kirjaa: 17/100


sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Mats Strandberg: Risteily



"Tämä on painajainen, pahin jonka olen koskaan nähnyt."

Strandberg, Mats: Risteily
Julkaistu: 2016
Alkuperäinen julkaisu: 2015
Alkuperäinen nimi: Färjan
Mistä maasta: Ruotsi
Suomentanut: Stella Vuoma
Kustantaja: Like Kustannus Oy
Sivumäärä: 517


Uransa viimeisiä matkoja Tuhkolman ja Turun välillä seilaava Baltic Charisma on täynnä juhlivia ihmisiä. Calle on varannut kosinta-aikeissa itselleen ja poikaystävälleen Vincentille sviitin. Marianne on päättänyt hylätä yksinäisen asuntonsa ja lähteä kerrankin ihmisten ilmoille. Parhaat ystävykset Madde ja Zandra ovat pyntänneet itsensä glitteriin ja bilevaatteisiin aikomuksenaan valloittaa itselleen yöksi seuraa. Samat ajatukset on polttareita viettävällä miesporukalla. Viinaanmenevä Mårten ja pyörätuolissa istuva Cilla ovat puolestaan perhematkalla ottopoikansa Albinin kanssa. Mukana ovat myös sukulaistäti Linda ja hänen tyttärensä Lo. Aluksen työntekijät valmistautuvat pitkään yöhön. Kapteeni Berggren tarkistaa automaattiohjauksen ja menee päiväunille, Pia ja kolme muuta vartijaa virittävät radiopuhelimensa valmiuskuntoon, Filip ja Marisol kiillottavat baaritiskin puhtaaksi, entinen iskelmätähti Dan Appelgren valmistautuu karaokeillan juontoon, Jenny avaa ääntään esiintyäkseen tanssiyhtyeineen, Raili asettelee ensiaputarvikkeet järjestykseen ja Mika tarkkailee matkustajia neuvontatiskin takaa. Autokannelta omaa hyttiään kohden liukuu äiti poikansa kanssa. Heissä on jotain vialla. Aivan kuin he eivät kuuluisia kuvaan.

 "Hänestä tuntuu kuin he olisivat karjaa joka kulkee karsinan läpi teurastettavaksi." (s.20)

"´I´m the king of the world!´ hän huutaa, mutta aika hiljaa.
´Etkö sinä tiedä että Titanic upposi? Ei ehkä kannattaisi muistuttaa siitä nyt.´" (s.137)

Risteilyalusten glamour on pelkkää silmänlumetta. Hattarakuorrutteen takana löyhkää pinttynyt kokolattiamatto ja parhaat päivät iskelmätaivaalla nähnyt karaokeisäntä. Laiva on yhtä rapistunut kuin sen vieraatkin. Maali lohkeilee eikä mikään määrä pakkelia peitä sitä tosiasiaa että parhaat päivät on ohitettu jo aikapäiviä sitten. Hyteissä vedetään etkoja taxfree-ostosten voimin tai retkotetaan jo sammuneina, kun tuli aloitettua jo kotona. Viinankyllästämissä ja neonvaloja vilkkuvissa risteilyaluksissa arki unohtuu ja moraali löystyy. Ihmiset elävät hetkessä kuin huomista ei olisikaan. Kaikki odottavat viikko tolkulla huvittelua ja notkuvia buffet-pöytiä, vaikka ovat jo kymmenet kerrat saaneet todeta hauskanpidon olevan lopulta väkinäistä ja jättävän vain sapen maun suuhun. Kaiken lisäksi ihmisten jo ennestään kireät välit kiristyvät entisestään ja räjähtävät suljetussa tilassa. Risteilyt ovat viimeinen paikka lähteä ongelmia pakoon. Aikuisten maailma on niin julman alaston ja raadollinen, ettei mikään määrä glitteriä voi sitä pelastaa.

"Risteilylle lähteminen on eräänlaista arjen huijaamista. Kuin hyppäisi yhden vuorokauden ajaksi rinnakkaiseen universumiin." (s.65)

"Miksi isä jatkaa juomista? Eikö hän muka tiedä miten se päättyy?" (s.67)

Kirjan tapahtumapaikan kuvauksesta tulee mieleen Miina Supisen Mantelimaa tai Stephanie Garberin Caraval, sillä myös niissä vallitsevaa tilaa kuvataan irvokkaaksi tai tekohauskaksi. Kummassakin työntekijät tekevät parhaansa toteuttaakseen asiakkaiden tarpeet keinotekoisella tyylillään. Ihmiset haluavat aina vaan unohtaa arjen murheet; voi tapahtua mitä vain ja voi olla kuka haluaa. He eivät ymmärrä, että tekoja ei voi pyyhkiä jälkikäteen pois, vaan ne seuraavat ikuisesti mukana.

"Hän on kuin rotta labyrintissa, ja vieläpä helvetin känninen rotta. Hän ei löydä täältä koskaan ulos." (s.80)

"Tervetuloa elämäsi viimeiselle risteilylle - Alkaa kilpajuoksu aikaa vastaan." (takakansi)



Helmet lukuhaaste 2017: 20. Kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö

maanantai 15. toukokuuta 2017

Mika Waltari: Surun ja ilon kaupunki



"Surusta syntyy elämä."

Waltari, Mika: Surun ja ilon kaupunki
Julkaistu: 2008
Alkuperäinen julkaisu: 1936
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 182


Kaupunkiin saapuu rävähtämättömin silmin uutta elämäänsä tuijottava muukalainen, sairaalassa makaa tieteellisistä keksinnöistä haaveileva pieni poika, koulussa kapinoi kommunismia ihannoiva nuori mies ja kotonaan pohtii elämäänsä liikeasioissa menestynyt perheellinen mies. Sairaalassa on myös viimeistä elinpäiväänsä viettävä vanhapiika, joka haaveilee roskakirjallisuudesta, ja kotonaan kuljeksii luomisen tuskia poteva kirjailija. Tuskissaan on myös opettajana toimiva teologi, jonka omatunto ei osaa päättää, kuinka toimitaan oikein. Kaupungin surumieliset asukkaat heräävät yhdessä samaan aamuun, mutta kokevat eri asioita, jotka lopulta kietoutuvat yhdeksi kuvioksi.

"Kivinen kaupunki elää ympärilläsi arkipäivää, tekee kauppaa, laskee rahaa, valitsee lihaa, riitelee palkasta, polkee heikkoja, kadehtii väkeviä, syntyy, kuolee, tähtää tulevaisuuteen ja pakenee menneisyyteen." (s.39)

Kirjan avulla voi tehdä aikamatkan 1930-luvun koruttomaan Helsinkiin ja tutustua siellä asuneisiin eri yhteiskuntaluokkiin kuuluviin ihmisiin. Kaupunkilaisten elämä kuvataan ankean yksitoikkoiseksi. Ihmiset joutuvat hukkaamaan elämänsä raskaissa töissä ja onnettomissa avioliitoissa. He haaveilevat kesästä ja maalle menosta keskellä harmaata arkea. Viinaan menevää köyhälistöä sortavat suurjohtajat ajattelevat vain valloittamisen ja voiton tuomaa nautintoa. Nuoret tavoittelevat parempaa huomista aatteiden kuten kommunismin avulla, kun taas vanhemmat eivät ymmärrä, miksi nuoriso on tyytymätöntä heidän itsensä nähtyä kurjempaa. Kiihkomielisellä aikakaudella poliittista sananvapautta rajoitetaan ja yhteiskuntaluokat eivät saa kajota toisiinsa. Tärkeänä pidetään kasvatusta, kotioloja, varallisuutta ja sivistystasoa.

 "Joukot lainehtivat eteenpäin. Valot syttyvät ja sammuvat. Haavoitetut ja tallatut jäävät tienvarteen, mutta aina ummistuu heti tyhjä paikka ja päivässä, viikossa unohtuu väkevinkin." (s.39)
 
"Lapsi itki seinän takana pienen lapsen lohdutonta itkua, ikään kuin se sammumattomasti olisi kaivannut takaisin tummaan kotiinsa. - Syntyminen oli luomakunnan julmin kärsimys." (s.69. s.70)

Ihmiset näkevät helposti vain oman elämäntapansa. Toisen ihmisen asemaan on vaikea asettua. He, jotka siihen pystyvät, kokevat tilanteen tunteettomana ja välinpitämättömänä, sillä toisen elämä ei voi koskaan täysin koskettaa samalla tavalla kuin oma elämä. Toiset ihmiset hyväksyvät kohtalonsa, kun taas toiset yrittävät muuttaa sen silläkin uhalla, että muutos saattaa johtaa huonompaan lopputulokseen. Toisaalta kaikki on suhteellista, sillä kaikessa on hyvät ja huonot puolensa. Elämä ei loppujen lopuksi ole elämisen arvoista ilman kärsimystä, sillä onnellisuuteen ja yltäkylläisyyteen turtuu. Elämällä kuuluu olla jokin suurempi tarkoitus, eeppinen päämäärä.

"Juuri nyt vastaa ylioppilas väärin tentissä ja ilmeikäs naisääni lukee pörssitiedotuksia radiossa. Juuri nyt avaa tuskastunut nainen kylpyhuoneen kaasuhanan ja juomisesta sinipunerva mies panee vihkisormuksensa panttilaitoksen pöydälle. Juuri nyt irrotttaa kirurgi kumihansikkaita käsistään ja ajattelee myöhästynyttä aamiaistaan. Juuri nyt - eletään arkipäivää." (s.61)

Juuri nyt pariskunta lykkii lastenvaunuja Stockmannia kohti ja teinitytöt seisoskelevat pysäkillä nenät puhelimissa kiinni. Juuri nyt kerjäläismies kolistelee rahapurkkiaan, keski-ikäinen nainen puhuu megafoniin Jeesuksesta ja nuorehko mies kävelee humalapäissään sappea oksentaen. Juuri nyt teekkarit naureskelevat hatut vinossa ja haalarit ojennuksessa. Juuri nyt ystävykset jakavat kuulumisia viinilasien äärellä ja opiskelija yrittää tienata suostuttelemalla ohikulkijoita rahalahjoittajiksi. Juuri nyt eräs vaikuttavan kirjan lukenut henkilö kävelee Helsingin kaduilla eri silmin kuin ennen - kunnes jälleen turtuu katsomaan vain omaan sisimpään.

"(Ihminen) on vain osa jättiläiskuviosta eikä koskaan voi tajuta kokonaisuutta. Siksi hän luulee rakentavansa sattumanvaraisesti kohtalonsa, siksi hän luulee tekevänsä itse jotakin ja tahtovansa itse jotakin ja vihaavansa ja rakastavansa ja muovaavansa muuttuvaista ja katoavaa mielensä mukaan, vaikka järkähtämätön kokonaisuus sanelee hänen tekonsa ja rakentaa hänessä ja hänen kauttaan loputonta kuviotaan, joka hajoaa ja muuttuu jälleen ikuisesti säännöllisenä -" (s.155)


Helmet lukuhaaste 2017: 19. Yhdenpäivänromaani

100 suomalaista kirjaa: 16/100

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Serena Valentino: Petetty sielu



"Vihasi on myrkyttänyt koko tienoon."

Valentino, Serena: Petetty sielu: Merinoidan tarina
Perustuu osittain Walt Disneyn mestariteokseen Pieni merenneito
Kirjasarja: Osa 3
Muut osat: Osa 1 ja osa 2
Julkaistu: 2016
Alkuperäinen julkaisu: 2016
Alkuperäinen nimi: Poor Unfortunate Soul, A Tale of the Sea Witch
Suomentanut: Antti Autio
Kustantaja: Sanoma Media Finland Oy
Sivumäärä: 192


Merinoita Ursula varttui ottoisänsä hoivissa, kunnes hän alkoi muuttua sievästä pikkutytöstä rumaksi mereneläväksi ja sai kylän asukkaat kimppuunsa. Isä yritti suojella häntä, minkä vuoksi tämä tapettiin raakalaismaisesti. Viha ja katkeruus täyttivät Ursulan, kun hän sai kaiken lisäksi tietää, että hänen veljensä Triton hylkäsi hänet merten armoille hänen rumuutensa tähden. Ursula haluaa kostaa Tritonille hänen tyttärensä Arielin kautta. Hänen tavoitteensa on syöstä veli valtaistuimelta ja vangita Ariel kadotettujen sielujen puutarhaan.

"Hän tunsi sanoin kuvaamatonta tuskaa ja ahdistusta, mutta raivonsekaisen vihan tunne oli vieläkin pahempi - kuin kammottava sairaus, joka kiersi lonkeronsa hänen sydämensä ympärille, vääristi hänen ajatuksensa ja täytti ne hirvittävillä kuvilla." (s.181)

Kirjassa käsitellään erilaisuutta, jokaisen hyväksymistä sellaisena kuin he ovat sekä lasten epäoikeudenmukaista kärsimistä läheistensä mielipiteiden tai tekojen tähden. Ursula tuntee olonsa arvottomaksi, kun hän ei saa olla oma itsensä. Samoin kokee merenneito Ariel, jonka isä Triton ei hyväksy hänen rakkauttaan ihmistä kohtaan. Toisaalta loppujen lopuksi jokainen vastaa omista teoistaan. Pahojen kokemusten ja vihan tunteiden ei saa antaa vallata itseään, vaan menneisyydestä on opittava ja päästettävä irti voidakseen rakentaa parempaa elämää eteenpäin.

"Pysyttele varjojen suojissa, jonne kaltaisesi iljettävän rumat olennot kuuluvatkin. Sillä tavoin kenenkään ei tarvitse kohdata sinua!" (s.113)

Noitakolmikko Lucinda, Ruby ja Martha asettaa jälleen kerran oman lusikkansa soppaan. He vaikuttavat sotkeutuvan kaikkien Disney prinsessojen ja pahisten elämään. Puhumattakaan Pflanze kissasta. Tarinassa on paljon toistoa sekä turhia viittauksia edellisiin tarinoihin sekä tulevaan kirjaan, joka kertoo Pahattaresta. Mielenkiintoista on saada tietää, mitä Hirviön sydän -kirjassa esiintyneelle prinsessa Aamutähdelle kuuluu, sillä hän ei olekaan enää mikään tyhjäpää, vaan on alkanut opiskella. Hän on itsevarma nuori nainen, jonka on vielä opittava luottamaan avioliiton hyviin puoliin. Tässä kirjassa selviää myös, mitä noitakolmikon siskolle Circelle on tapahtunut, sillä hän jätti siskonsa omiin oloihinsa suututtuaan heidän ilkeyksiinsä Hirviötä kohtaan. Yleisesti ottaen on jännittävää lukea noitien keskinäisistä suhteista ja kuinka he pitävät huolta siitä, ettei kukaan heistä saa liikaa valtaa itselleen.

"Kyllä Circen pitäisi rakastaa meitä juuri sellaisina kuin me todellisuudessa olemme." (s.139)


Helmet lukuhaaste 2017: 23. Käännöskirja

tiistai 9. toukokuuta 2017

Joe Sugg: Username: Evie



"Never forget that you are loved."

Sugg, Joe: Username: Evie
Julkaistu: 2015
Mistä maasta: Iso-Britannia
Kustantaja: Hodder & Stoughton An Hachette UK Company

Kuvitus: Amrit Birdi
Väritys: Joaquin Pereyra
Kirjoitusasu: Mindy Lopkin
Sivumäärä: 183


Nuoret katselevat YouTube videoita ja seuraavat tubettajien tekemisiä. Päätin viimein viime vuonna selvittää oikein urakalla, mistä on kysymys. Samoihin aikoihin huomasin kirjablogeissa arvosteluja Zoe Suggin kirjoittamasta kirjasta Girl Online. Sain sen kirjastosta luettavaksi ja huomasin kirjoittajan olevan tubettaja. Tutustuin hänen videoihinsa, mistä ajauduin katsomaan myös hänen veljensä videoita. Heidän koko ystäväpiirinsä näytti olevan YouTubessa, ja monet ovat julkaisseet kirjan. Joe Sugg kertoo videollaan, kuinka hän on aina harrastanut piirtämistä. Lainasin mielenkiinnosta hänen sarjakuvakirjansa, sillä on aina hienoa, kun joku pääsee toteuttamaan unelmiaan. Kansilehdestä luin ennakkoaavistusteni mukaisesti, kuinka Joe on ollut vain luomassa tarinaa ja hahmoja sekä ohjaamassa projektia. Hän ei siis päässytkään itse piirtämään. Tubettajien kirjoja ostavat heidän faninsa, jotka jonottavat niihin kirkuen nimikirjoitusta. Mutta miksi jos tubettaja ei ole edes itse kirjoittanut kirjaansa, vaan heidän avullaan vain myydään niitä? Toisaalta on kai hyvä asia, että nuoret saadaan lukemaan kirjoja?

"It had been a long while since I walked like this with my head up high. Wherever I encountered people, I just smiled and they smiled right back at me. My confidence crew with every step as did my wonder for this world." (s.61)

Sarjakuvakirjassa seikkailee koulukiusattu tyttö nimeltään Evie, joka asuu kahdestaan kuolemansairaan isänsä kanssa. Tarinassa käsitellään tilanteen aiheuttamia tuntemuksia. Ikävä kyllä on olemassa ihmisiä, jotka levittävät vihaa ja negatiivisuutta kaikkialle, minne menevätkin. Pienillä negatiivisilla tai positiivisilla teoilla voi olla kauaskantoisia seurauksia. Kiusatut joutuvat rakentamaan itsetuntoaan pala palalta takaisin. Heidän on etsittävä sitä varten turvapaikka, jossa he voivat luottaa itseensä, toivoa parasta ja oppia kulkemaan leuka pystyssä kohti uusia elämän vaaroja. Tilannetta vierestä seuraavat ihmiset eivät uskalla erottua joukosta ja puuttua epäkohtiin. Kiusaaja pystyy siten viljelemään yhä enemmän pelkoa ja levottomuutta. Kiusattu tarvitsee vain hieman rakkautta maailman murtuessa ympärillä. Ihannetilanteessa hän lopulta pystyy käsittelemään ikävät kokemuksensa ja oppii näkemään maailman uudessa valossa.

"I wanted to create a place where you can be yourself. An environment that brings out the best in you." (s.47)

Joen videot toimivat selkeästi viihdykkeenä ja piristyksenä nuorille. Sarjakuva puolestaan pyrkii herättämään ajatuksia nuoria koskettavista aiheista.


maanantai 8. toukokuuta 2017

Uusi ulkoasu

Unelmien aika -kirjablogissa on nyt uusi ulkoasu!

Halusin vaihtaa talvisen otsikkokuvan keväiseen. Kuvien värimaailma inspiroi minua jälleen kerran muuttamaan myös taustaväriä. Samalla poistin kuvallisen tähtiluokituksen. Tähdet löytyvät kuitenkin edelleen tunnisteista.








sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Kimberly Belle: The Marriage Lie



"How well do I know my husband?"

Belle, Kimberly: The Marriage Lie
Julkaistu: 2016
Mistä maasta: Yhdysvallat
Kustantaja: HarperCollinsPublishers Ltd.
Sivumäärä: 334


Iris ja Will Griffith ovat olleet onnellisesti naimisissa jo seitsemän vuotta. Heillä kummallakin on hyvä työpaikka, yhteinen ystäväpiiri ja haave omasta lapsesta. Elämä kääntyy päälaelleen, kun Will julistetaan kuolleeksi lento-onnettomuudessa. Hän on ilmoittanut vaimolleen lähtevänsä työmatkalle Orlandoon, mutta jostain syystä hänet on rekisteröity Seattleen matkalla olleeseen koneeseen, joka on syöksynyt alas taivaalta.

"Loving like there was no tomorrow. But tomorrow came." (s.60)

Iris ei ehdi surra aviomiestään, sillä hänen on hoidettava lukuisia käytännön asioita, kuten muistotilaisuuteen meneminen, median välttely ja vakuutusasioista sopiminen. Hänen sukulaisensa saapuvat onneksi auttamaan, sillä hän saa itkukohtauksia eikä saa pidettyä ruokaa sisällään. Iris ei suostu hyväksymään uutista, suuttuu ihmisten lohduttavista sanoista ja aloittaa seikkaperäisen selvittelyn tapahtumien kulusta. Hänen päässään pyörii miljoonia eri kysymyksiä. Jokaisen edistysaskeleen myötä hänellä on uusi teoria käsissään. Miksi Will oli matkalla Seattleen? Miksi hän on valehdellut kaikille tekemisistään ja etenkin menneisyydestään? Onko Will sittenkin elossa? Vai onko vain hyvä, että hän on kuollut?

 "I close my eyes for a few erratic heartbeats, the emotions exploding like bombs in my chest. What do I do? Who do I call? My first instinct is to call Will - " (s.39)

Luin kirjan ahmimalla, sillä halusin kiivaasti tietää, mitä oikein oli tapahtunut. Loppuratkaisua sai odottaa aivan viime sivuille asti. Muuta kirjasta ei oikein voi kirjoittaa paljastamatta tapahtumien kulkua. Lukekaa kirja, jos haluatte elämäänne jännittävän mysteerin!


Helmet lukuhaaste 2017: 14. Valitsit kirjan takakannen tekstin perusteella

sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Helmet lukuhaaste 24/50

Huhtikuussa luin Helmet lukuhaasteeseen kuusi kirjaa.



Helmet lukuhaaste 2017 sujuu tasaiseen tahtiin. Olen suunnilleen puolessa välissä, mikä on erittäin hyvä tilanne, kun lukuaikaa on jäljellä vielä kahdeksan kuukautta. Kohti toukokuun lukunautintoja!


Huhtikuussa haasteeseen lukemani kirjat:

6. Kirjassa on monta kertojaa
K. K. Alongi: Ansassa

35. Kirjan nimessä on erisnimi
Timo Parvela: Ella ja kaverit luokkaretkellä

37. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta
Aino Räsänen: Soita minulle, Helena

43. Kirja, jonka lukemista olet suunnitellut pidempään
Sari Luhtanen; Mikko Oikkonen: Nymfit

45. Suomalaisesta naisesta kertova kirja
Elena Mady: Varjo

49. Vuoden 2017 uutuuskirja
Stephanie Garber: Caraval


Kaikki haasteeseen lukemani kirjat päivittyvät HelMet lukuhaaste 2017 sivulleni.


tiistai 25. huhtikuuta 2017

Aino Räsänen: Soita minulle, Helena



"Helena ei soittanut vain sormillaan, vaan koko sielullaan."

Räsänen, Aino: Soita minulle, Helena
Kirjasarja: Helena, osa 1
Julkaistu: 2010, 27.painos
Alkuperäinen julkaisu: 1945
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: Karisto Oy
Sivumäärä: 254


Helena Parola astuu kansakoulunopettajan toimeen, mutta päätyy pian Rannanpihan nuoreksi emännäksi. Pitäjän miehet ovat harmissaan, kun Helena valitsee heidän sijastaan huonokuntoisen ja sairastelevan Erkin. Helena ei välitä muiden vikittelyistä, vaan vannoo uskollisuuttaan aviomiehelleen, vaikka toisinaan häntä itseäänkin mietityttää valinnan oikeellisuus. Erityisen haastavaksi tilanne käy, kun Helena tapaa naapurissa asuvan Jari Junkkerin.

 "Helenan sielussa kävi väristys. Jokin ihana, suuri ja voimakas tunne sai hänet valtoihinsa; hän ei kyennyt sitä erittelemään. Se oli tuskaa ja se oli hurmaa, jossa elämänjanoinen nuori sielu koki aavistuksen elämän suuresta ihmeestä." (s.22)

Maalla elämä etenee tasaisen verkkaisesti arkiaskareissa. Pitäjä vaikuttaa yhtä aikaa sekä pysähtyneeltä että eloisalta kuin katsoisi ensin kaukaa muurahaispesää ja päättäisi sitten tutkia sitä tarkemmin. Joskus uusi tulokas sohaisee pesää kepillään ja saa hetkeksi aikaan vilkasta kuhinaa. Kirjan tapahtumien kautta selviää ajalle tyypilliset tavat, käyttäytymissäännöt, asumukset, maisemat ja ammatit sekä mies- ja naiskuva. Elämään kuuluvat juhannuksen vietto, heinäpellolla työskentely, kalastusretket, hevosten ja karjan hoito, kirkossa käynnit, hiihtoretket sekä miesten ja naisten välinen heilastelu. Kirja huokuu maalaisromantiikkaa kauniine viljapeltoineen ja kukkuvine käkineen. Metsissä soi laulu ja suonissa virtaa nuoruus.

"Oli ihmeellistä onnea saada elää tässä kauniissa maassa ja tuntea sen luonto, sen kansa omakseen. Kiitetty Luoja taivaassa! Hän risti kätensä." (s.99) 

 "Korpi otti hänet lumoihinsa: suuri äärettömyyden tunne valtasi hänet. Kuinka pieneltä ja joutavilta tuntuivat täältä käsin kylän asujainten toimet ja riidat. Koko elämän hyörinä tuntui epätodelliselta ja kaukaiselta." (s.127)

Helena on oman aikansa suomalaisen naisen ihannekuva. Hän on kaunis, suosittu, haluttu, iloisen välitön ja osaava sekä voimakkaalla sisulla töitä tekevä. Hän taitaa modernin naisen tyyliin myös miesten töitä ja harrastuksia kuten metsästystä, kalastusta, pesäpalloilua ja ratsastusta. Viulunsoitossa hän on erityisen hyvä. Helena on myös aloitekykyinen, rohkea, henkevä ja ihmisiin herkästi suhtautuva. Hänen sisällään asustaa tunne suuresta kaipauksesta. Hän itse toivoo voivansa olla hellivä ja suojeleva, naisellinen nainen. Hän ei halua näyttää surua huokuvia tunteitaan aviomiehensä silmien edessä, jotta mies ei tule huonolle tuulelle. Helenan elämä on vaikeaa anopin moittivien silmien alla. Nuoren emännän kuuluisi olla tottelevainen ja hiljainen eikä suinkaan vallaton ja viulua soitteleva hupakko. Helena haluaisi olla raisu, uhmakas ja omapäinen eikä joutua alistetuksi soveliaaseen muottiin. Anopille käytös kuvastuu vain oikukkaana lapsellisuutena. Hän ei ymmärrä, että musiikki on osa Helenan minuutta ja toimii henkireikänä. Kirjassa kuvataan myös muita rooleja ja sukupuoliodotuksia. Pitäjästä löytyy velikultia, viattomia morsiamia, viivasuisia emäntiä ja uljasrotuisia miehiä. Etenkin vanha Perttu saa sympatiani puolelleen, sillä hän tukee Helenaa kasvamaan juuri sellaiseksi kuin hän on.

"- En halunnut kiusoitella. Olit rohkea nainen!
Helena punastui uudelleen ja puri harmista huultaan.
- Ei ole tapana jaella tyttölapsille kiitosta, mutta tuon näyt ansaitsevan. Ja kalahommassa olet Erkin veroinen toveri." (s.84-85)

 "Renkipojat eivät saaneet puolispöydässä tyttöä houkutelluksi naurunpurskahduksiin, kuten tavallisesti. - Lähdetään nurmikolle ruokalevolle, täällä tuntuu olevan akanilmaa, tuumivat pojat pöydästä noustuaan." (s.87)

Kirjan lukeminen oli alkuun aikamoista tarpomista lumihangessa, mutta kevättä kohden se sujui yhä jouhevammin. Luin kirjan tosiaan läpi neljän kuukauden aikana. Oli pakko, sillä olin asettanut sen itselleni haasteeksi. En ole koskaan pitänyt vanhoista kotimaisista elokuvista, sillä niissä puhe kuulostaa liian teennäiseltä ja mies- ja naiskuva on ahdistavan kahlitseva. Minua kummastutti puhetavassa etenkin se, kuinka naiset ja miehet kutsuivat toisiaan sanoilla kuten tyttölapsi ja poikanen. Olin tyytyväinen saatuani luettua kirjan loppuun, sillä koin saaneeni annoksen yleissivistystä liittyen vanhoihin kotimaisiin kartanoromaaneihin. Loppujen lopuksi kirja sisälsi maalaiselämän kuvailun lisäksi rutkasti suhdedraamaa, kiellettyjä tunteita, jännitettä eri ihmisten välillä sekä hurjapäisiä tilanteita.

"Hän katsoo liikuttuneena vanhan majurin jälkeen, kun tämä astuu pianon luo ja hiljaa avaa sen.
- Soita minulle, Helena!" (s.37)


Helmet lukuhaaste 2017: 37. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta

100 suomalaista kirjaa: 15/100

lauantai 22. huhtikuuta 2017

Top 10: hienoimmat kirjablogien ulkoasut

Löysin noin vuosi sitten vanhan haasteen Hurja Hassu Lukija -blogista ja listasin mielestäni kaksikymmentä hienointa kirjablogien ulkoasua. Päätin tänäkin vuonna toteuttaa tämän haasteen.

Listaan omasta mielestäni kymmenen hienointa kirjablogin ulkoasua. Kysymys on siis vain ja ainoastaan blogien ulkoasuista, jolloin sisältö on jätetty tarkoituksella huomiotta. Silmiäni miellyttävät tänä vuonna yksinkertaiset ja selkeät ulkoasut, joissa on seesteisiä värejä ja omaleimaisia ratkaisuja. Jokaisessa ulkoasussa näkyy bloggaajan oma kädenjälki ja persoona.

Blogien ulkoasut aakkosjärjestyksessä: