torstai 16. marraskuuta 2017

P. L. Travers: Maija Poppanen



"En elämässäni ole nähnyt mitään tuollaista"

Travers, P. L.: Maija Poppanen
Julkaistu: 2009
Alkuperäinen julkaisu: 1936
Alkuperäinen nimi: Mary Poppins
Mistä maasta: Australia
Suomentanut: Marikki Makkonen
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 133


Maija Poppanen kirjaimellisesti lennähtää Banksin perheen lastenhoitajaksi. Jane ja Michael sekä kaksoset John ja Barbara saavat heti huomata, että tulijassa on taikaa. Maija on määrätietoinen, tiukka ja turhamainen, mutta näistä ominaisuuksista huolimatta lapset rakastuvat häneen heti. Heidän elämänsä ei ole koskaan ollut yhtä jännittävää ja hauskaa.

"Lapset näkivät, että hän kiinnitti piparkakkutähtiä taivaaseen." (s.85)

Minulle tulee kirjasta mieleen Liisa ihmemaassa tarinat, sillä niissäkin tapahtuu eriskummallisia sattumuksia. Lapset pääsevät leijailemaan ilmassa, tapaamaan toinen toistaan erikoisempia tuttavuuksia ja kuulemaan eläinten puhetta. Loppujen lopuksi ei tiedä, tapahtuvatko asiat lapsille todella vai ovatko ne vain taitavan lastenhoitajan mielikuvitukseen nojaavia keinoja viihdyttää hoidokkejaan. Tarinoissa on myös viitteitä siitä, että köyhien tai sairaiden ihmisten on keksittävä mielikuvitustarinoita ja -matkoja, sillä heillä ei ole mahdollisuutta tai varallisuutta ylellisyyksiin.

"Minäpä keksin! - Mehän voisimme mennä sinne - Mennä yhdessä tuohon kuvaan. - Hei! Nyt he olivat siinä, ihan sen sisällä!" (s.17)

Kirjan tarinat ovat viihdyttäviä ja hauskoja, mutta ne saavat myös pohtimaan elämää. Ihmiset elävät oman säätynsä rajoissa sekä tiukkojen käytössääntöjen mukaan. Sopimatonta käytöstä ei katsota hyvällä. Maija Poppanen rikkoo alituiseen rajoja, mutta jos häneltä kysytään asiasta niin hän ei ole tietääkseenkään, mistä puhutaan. Hän on sen sijaan kärkäs vaatimaan lapsilta hyviä käytöstapoja. Tarinoista nousee mieleen joukko sanontoja: pilkka osuu omaan nilkkaan, lahjan antaminen on tärkeämpää kuin saaminen, erilaisuus on rikkaus, elämä ei ole mustavalkoista ja kaikki loppuu aikanaan.

"Ei tällainen käy laatuun - julkisella paikalla. Se ei ole luonnollista." (s.124)

"Kenties syöminen ja syödyksi tuleminen oikeastaan onkin sama asia. - Me olemme kaikki samaa ainetta - kaikki olemme yhtä, ja päämäärämme on sama." (s.112)

Minun alkoi lukiessa tehdä suunnattomasti mieli teetä ja kermaleivoksia! Niin monia teehetkiä kirjassa vietettiin! Minusta oli kerrassaan ihastuttavaa uppoutua Maija Poppasen taianomaiseen ja opettavaiseen maailmaan!


Helmet lukuhaaste 2017: 46. Oseanialaisen kirjailijan kirjoittama kirja


tiistai 14. marraskuuta 2017

Darren Shan: Vampyyriprinssi



"Vaikka se tietäisikin omaa kuolemaani..."

Shan, Darren: Vampyyriprinssi
Kirjasarja: Osa 6
Muut osat: Osa 1, osa 2, osa 3, osa 4
ja osa 5

Julkaistu: 2008
Alkuperäinen julkaisu: 2002
Alkuperäinen nimi: The Vampire Prince
Mistä maasta: Iso-Britannia
Suomentanut: Tanja Falk
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Tammi
Sivumäärä: 156


Kuolemaan tuomittu puolivampyyri Darren Shan pakenee vampyyrivuorelta. Hän nuolee haavojaan susilauman huomassa ja päättää selviytyä hengissä kertoakseen vampyyreille petturi Kurda Smahltista ja vampaneeseista. Suunnitelma on riskialtis, sillä vampyyrit tarkkailevat tiiviisti ympäristöä. Darren ei haluaisi kuolla ennen kuin hän on paljastanut suuren salaisuutensa.

"´Ne aikovat hyökätä vampyyrien kimppuun´, sanoin hiljaa. ´Ne tappavat kaikki, jos en estä sitä.´" (s.41)

Darren joutuu pohtimaan sodan ja väkivallan tarpeellisuutta. Vampyyrit nauttivat taistelemisesta ja tappamisesta, vaikka se on loppujen lopuksi turhaa ja aivan liian raakaa. Järjettömän sodan sijasta pitäisi yrittää neuvotella toisen osapuolen kanssa, vaikka ei hyväksyisi heidän elämäntapaansa. Darren saa eteensä suuren kysymyksen: Pyhittääkö hyvä tavoite keinot sen saavuttamiseksi?

"´Ei!´ huudahdin ja ponkaisin ylös. ´En halua nähdä asioita teidän tavallanne. Teidän tapanne on nimittäin aivan väärä tapa.´" (s.113)

Olen ihan koukussa tähän nuorten kauhukirjasarjaan! Tapahtumat ovat jälleen kerran jännittäviä ja täynnä toimintaa. Ainoa huono puoli on, että kirjaan on laitettu ainoan naisvampyyrin kohdalle kohtaus, jossa selviää, kuinka vampaneesien mielestä on häpeällistä ja kunniatonta kuolla naisen surmaamana. Minusta olisi mukavaa keskittyä jännittävään vampyyritarinaan ilman, että taas kerran täytyy pohtia sukupuolirooleihin liittyviä vaatimuksia ja ongelmia. Koen asetelman juonen kannalta turhaksi. Kirja päättyy jälleen kerran niin jännittävästi, että en malta odottaa seuraavan osan lukemista!


sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Mauri Kunnas: Koiramäen talossa



"Tämä on Koiramäen talo."

Kunnas, Mauri: Koiramäen talossa
Julkaistu: 2007

Alkuperäinen julkaisu: 1980
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava
Sivumäärä: 47


Koiramäen perhe elää tavallista 1800-luvun arkea Koiramäen talossa. Perheeseen kuuluvat isäntä, emäntä, isovanhemmat, lapset, piiat, rengit ja ruotiukko (joka on entinen isäntä). Elämä jaksottuu vuodenaikojen mukaan, sillä eri aikoina talossa tehdään erilaisia töitä.

"Illalla Martan, Elsan ja Killen on mukava päreen valossa kuunnella vaarin jännittäviä juttuja menninkäisistä, tontuista ja haltijoista." (s.6)

Kirjasta selviää, millaisia rakennuksia ja esineitä suomalaisessa talossa ennen vanhaan oli. Kaikki piti tehdä alusta asti itse. Kesät vietettiin pelloilla ja talvet metsätöissä. Ruoanlaitto, pyykinpesu, vaatteiden ja esineiden valmistus sekä peseytyminen hoidettiin hieman eri tavalla kuin nykypäivänä.

"Vaarilla on kummalliset vaatteet. Taitavat olla vähän vanhanaikaiset." (s.38)

Kirjan tekstiä on miellyttävää lukea ja kuvitus on kerta kaikkisen mainiota! En ihmettele yhtään, että kirjaa pidetään suomalaisen lastenkirjallisuuden klassikkona!


Helmet lukuhaaste 2017: 3. Suomalainen klassikkokirja

100 suomalaista kirjaa: 35/100


lauantai 11. marraskuuta 2017

Marjo Pajunen: Todellista matematiikkaa



"Mitä kauneimmat kulissit pieneen seikkailuun"

Pajunen, Marjo: Todellista matematiikkaa
Julkaistu: 2017
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: Boheemipokkarit
Sivumäärä: 148


Kansanedustajan avustaja lomailee työnsä vastapainoksi kaukaisella saarella ja suunnittelee kirjoittavansa kokemuksistaan matkablogia. Suunnitelmat muuttuvat, kun hän kuulee salavihkaista supinaa kahden vuoden takaisista tapahtumista, jotka liittyvät jollain tavalla suomalaiseen Kristianiin. Alkaa huumorilla höystetty lomaseikkailu, jossa arvoitus ratkaistaan neitietsivämäisen helppoon tyyliin.

"En osaa vieläkään sanoa, mikä minut sai toimimaan kuten toimin, varjostamaan ihmistä, jonka olin nähnyt baarissa vain siksi, että tämä tunsi jonkun, josta olin ohimennen kuullut." (s.25)

Ajattelin ennakkoon pääseväni lukemaan jännittäviä tapahtumia, mutta sen sijaan naurahtelin huvittaville sattumuksille. Kiinnitin huomioni etenkin kuvailevaan tekstiin, jossa "lyhdyt nykivät kuin ongenkohot narulla" ja "vuoret olivat pukeneet ylleen mustat viitat yön suojaksi". Toisinaan pysähdyin miettimään, mitä filosofiseksi kuvattu kirja haluaa minulle kertoa. Se kuiski monenlaisia asioita, joista minun oli yritettävä napata kiinni.

"Porto do Vila oli vihdoin herännyt eloon. Kaksi autoa jonotti bensatankille." (s.48)

Elämän aikana tulee vastaan ihmisiä, jotka muokkaavat sitä jättämällä siihen oman jälkensä. Kohtaamisista voi oppia uutta, jolloin ne vievät elämää eteenpäin. Lopulta tulee aika, jolloin on päätettävä, mikä elämässä on tärkeintä ja mihin elämänsä suuntaa.

"Kaikilla oli päämäärä, minne mennä, tuttavia joita etsiä, tarinoita kerrottavaksi. Koko saari näytti kuuluvan samaan kerhoon." (s.20)

Elämä koostuu onnesta ja onnettomuudesta, ilosta ja surusta. Ennen kaikkea elämä koostuu käännekohdista. Toisinaan se on positiivinen ja toisinaan negatiivinen asia. Kaikella on sekä hyvät että huonot puolensa. Toisen voittaessa toinen häviää. Jokaisen täytyy tyytyä kortteihin, jotka hänellä on parhaillaan käsissään, ja otettava niistä kaikki irti. Häviö voi aina kääntyä voitoksi.

"Onnea on aina, mutta koskaan ei tiedä millä puolella se pelaa" (s.142)


100 suomalaista kirjaa: 34/100


perjantai 3. marraskuuta 2017

Kiera Cass: The Crown



"What´s next on the agenda?"

Cass, Kiera: The Crown
Kirjasarja: Valinta / The Selection, osa 5
Muut osat: Osa 1, osa 2, osa 3 ja osa 4
Julkaistu: 2016
Mistä maasta: Yhdysvallat
Kustantaja: HarperCollins Publishers, Inc
Sivumäärä: 279


Prinsessa Eadlyn Schreave julistautuu väliaikaiseksi hallitsijaksi, kunnes hänen äitinsä America toipuu sydänkohtauksesta ja isänsä Maxon pystyy hoitamaan kuninkaan tehtäviä. Tehtävää varjostaa Ahren veljen loikkaaminen Ranskaan sekä Eadlynin huono kansansuosio, joka ei vaikuta kohoavan edes valinnan vuoksi. Onneksi Kile, Ean, Hale, Gunner, Fox ja Henri ovat ymmärtäväisiä ja ystävällisiä, vaikka lusikkansa soppaan pistää myös Marid Illéa. Eadlynin on kaivettava lukuisat salaisuudet esille ennen kuin hän voi päättää, kehen hän voi luottaa eniten.

"´Who do you know will always be honest with you? Who will be by your side, not because you´re royal, but because you´re you?´" (s.20)

Minusta oli mielenkiintoista lukea englantia ahkerasti opiskelevasta suomalaisesta Henristä, joka tarvitsee tulkkinsa Erikin apua selviytyäkseen keskusteluista Eadlynin kanssa. Henri joutui erään kerran selittämään puoliksi elekielellä, että hän on hidas suustaan, mutta ei järjeltään. Eräs vieras puhui hänelle huutaen, jolloin Eadlyn joutui toteamaan, että Henri ei ole kuuro, vaan hän ei vain vielä osaa kunnolla englantia. Hassua oli lukea mainintoja kalakeitosta ja korvapuusteista sekä Eadlynin suomen kielen oppitunneista, jolloin hän opiskeli numeroita.

"Staring at this simple lesson made me instantly embarrassed. All I could think of was that it seemed there weren´t enough vowels in the words, and the ones that bothered to show up were all in the wrong places." (s.102)

Eadlyn kokee hurjan kasvutarinan itsekeskeisestä prinsessasta kansaansa samaistuvaksi kuningattareksi. Hän ymmärtää, kuinka ketään ei pitäisi pakottaa elämään tietynlaista elämää, vaan jokaisella pitäisi olla jonkinlainen mahdollisuus vaikuttaa omaan kohtaloonsa. Eadlyn saa huomata, kuinka tärkeää on voida olla täysin oma itsensä.

"I just remembered I could lead and still like flowers." (s.55)

keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Helmet lukuhaaste 46/50

Lokakuussa luin Helmet lukuhaasteeseen kaksi kirjaa.



Lukusuunnitelmani muuttuivat, kun näin kirjaston bestseller hyllyssä Lenita Airiston kirjan. Minun piti lukea kyseiseen haastekohtaan Aira Samulinin elämäkerta, mutta se jää nyt toiseen ajankohtaan. Minulla on vielä lukematta neljä kirjaa. Minun pitäisi siis lukea ainakin kaksi kirjaa tässä kuussa, jotta pysyisin hyvässä lukutahdissa. Pelkään, että joudun poikkeamaan lukusuunnitelmastani ja menemään siitä, missä aita on matalin.


Lokakuussa haasteeseen lukemani kirjat:

1. Kirjan nimi on mielestäsi kaunis
Kirsi Kunnas: Kaunis hallayö

39. Ikääntymisestä kertova kirja
Lenita Airisto: Elämäni ja isänmaani


Kaikki haasteeseen lukemani kirjat päivittyvät HelMet lukuhaaste 2017 sivulleni.

tiistai 31. lokakuuta 2017

Halloween -lukuhaasteen koonti



Yöpöydän kirjat -blogin järjestämä Halloween -lukuhaaste kesti 1.-31.10.2017.

Päätin tänäkin vuonna lukea vampyyri aiheisia lasten ja nuorten kirjoja, sillä ne ovat nopea- ja helppolukuisia. Viime vuonna luin Pikku vampyyri maalla nimisen kirjan. Lainasin kirjoja kirjastosta enemmän kuin ehdin lukea kuukauden aikana. Ajattelin jatkaa kirjojen lukemista myöhemmin.

Haasteeseen lukemani kirjat:

Darren Shan: Vampyyrivuori

Darren Shan: Kuoleman koetukset

Sienna Mercer: Siskoni, vampyyri n:o 1




maanantai 30. lokakuuta 2017

Helsingin kirjamessuilla 29.10.



Kävin bloggaajapassilla Helsingin kirjamessuilla sunnuntaina 29.10.2017.

Tavoitteenani tällekin päivälle oli pääasiassa kierrellä ympäri messuhallia, tavata muita kirjabloggaajia ja kuunnella vastaantulevia haastatteluja. Bongasin Eino Grönin kirjoittamassa omistuskirjoituksia ennen kuin menin kuuntelemaan keskustelua siitä, kuinka voi tulla elokuvakäsikirjoittajaksi. Elokuvatuottajat Markus Selin, Jarkko Hentula ja Elli Toivoniemi kertoivat, millainen on hyvä elokuvakäsikirjoitus ennen kuin ennakkoon ilmoittautuneet henkilöt saivat esitellä heille omat kirjoitusideansa. Tuottajat painottivat hyvää synopsista ja omaperäistä ideaa. Toivoniemi oli sitä mieltä, että idean tarjoajan pitäisi mielellään olla joko valmis elokuvakäsikirjoittaja tai vähintään sellaiseksi opiskeleva.





Huomasin Jutta Gustafsbergin puhumassa kirjasta nimeltään Hidasta elämää - Tsemppikirja. Mieleeni nousi aikoinaan televisiosta tullut tosi-tv-ohjelma Suuri seikkailu, jossa Gustafsberg esiintyi. Hänen puhetyylinsä oli selkeästi muuttunut niiltä ajoilta henkevämpään suuntaan. Hän kertoi uskovansa, että mieli jää elämään, kun ruumis kuolee, jolloin omasta mielestä on tärkeää pitää huolta. Kävelin Enni Mustosen ohitse ja kuuntelin hetken aikaa, kuinka Scott Turow puhui Yhdysvaltojen harjoittamasta politiikasta. Huomasin, kuinka Aku Ankka piirtäjä Kari Korhonen piirsi lukuisia piirroksia lukuisiin kirjoihin. Korhonen on selvästi taitava piirtäjä.





Kuuntelin hetken aikaa, kuinka Mikko Peltola kertoi kalastuksesta ja retkistä Lappiin. Hän totesi tavanneensa matkoillaan monia ystävällisiä ihmisiä, joiden luona hän vieraili ja jotka toivottivat hänet tervetulleeksi uudestaankin. Peltola varoitti heitä, että hänelle kutsu tarkoittaa täyttä totta, jolloin hän todella tulee vierailemaan heidän luonaan uudestaan. Kävelin messuhallissa, kun yhtäkkiä kuulin kovaäänistä ja kimeää puhetta. Lähdin tietenkin selvittämään, mistä on kysymys. Perillä minua odotti voimakkaasti ja provosoivasti yleisölle puhuva Lenita Airisto. Hän totesi parhaillaan, kuinka työttömille pitäisi antaa potku persuksille. Airisto kertoi pitävänsä Linnan juhlien katsomisesta etenkin glamourin vuoksi. Hän sanoi nauttivansa kauniiden asujen katselemisesta. Seuraavana päivänä voi sitten taas tuijotella ihmisten rikkinäisiä farkkuja. Airisto kertoi olevansa tyytyväinen presidentti Sauli Niinistön tapaan järjestää Linnan juhlia, jolloin tilaisuuteen kutsutaan heidät, jotka ovat tehneet merkittävää työtä. Hän sanoi, että kaikki turhat on jätetty juhlista pois. Luin vastikään Airiston kirjan Elämäni ja isänmaani, joten hänen näkemisensä ja kuulemisensa oli hieno elämys. Yritin kirjoituksessani ilmentää, kuinka en saanut otetta hänen näkemyksistään, jotka vaikuttivat liian monitahoisilta. Haastattelun kuuleminen auttoi hieman syventämään lukukokemusta ja ymmärtämään, kuinka Airisto todella pitää ahkeraa työntekoa arvossa ja kuinka hän pyrkii tuomaan mielipidettään provosoivasti esille. Puhetyyli ja aihealue vaikuttivat uppoavan kuulijakuntaan, joka antoi Airistolle raikuvia väliaplodeja, joihin hän vastasi iloisella ja nauravaisella hymyllä.





Seuraavaksi eteeni tupsahtivat Suvi Teräsniska, Tommi Kovanen, Paleface, Sofi Oksanen, Samuel Bjork sekä Mörkö. Näin myös, kuinka Mauri Kunnas kirjoitti omistuskirjoituksia lukuisiin kirjoihinsa. Otavan toimitusjohtajan Pasi Vainion mukaan Kunnaksen Koiramäen Suomen historia on eniten myydyin kirja Helsingin kirjamessujen historiassa. Näpsäisin kuvan Suomen huutokauppakeisari -ohjelmasta tutusta pariskunnasta Aki ja Heli Palsanmäestä.





Maija Vilkkumaa ja Olavi Uusivirta kokeilivat instagramin livetoimintoa, kun kävelin heidän ohitseen. Suvi Teräsniska jäi vielä keskustelemaan kirjallisuudesta, kun päätin päättää messuviikonloppuni ja kulkea tihkuisessa lokakuun säässä kotia kohti.



Lue myös, mitä kaikkea näin kirjamessuilla lauantaina 28.10!

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Helsingin kirjamessuilla 28.10.



Kävin bloggaajapassilla Helsingin kirjamessuilla lauantaina 28.10.2017.

Aamulla suuntasin kulkuni WSOY:n, Tammen ja Johnny Knigan bloggariaamiaiselle, jossa mukana oli kuusi kirjailijaa: Tuomas Kyrö, Joonas Konstig, Marianna Kurtto, A.W. Yrjänä, Heikki Valkama ja Roope Sarvilinna. Valkama kertoi, kuinka hänellä on jo toinen kirja aluillaan. Sen tapahtumat sijoittuvat ainakin alussa Japaniin. Kurtto on kirjoittanut aiemmin runoja. Hän totesi, että ihmisiä kiinnostaa luonnostaan enemmän pitkä proosa kuin runot. Hän koki muiden kirjailijoiden erikoiset kertomukset oikeiksi, sillä hän huomasi, että kirjan hahmot alkoivat jossain vaiheessa puhua kirjailijan pään sisällä. Kurtto työsti parhaillaan käsikirjoituksia, joten saa nähdä, palaako hän vielä proosan pariin. Sarvilinna kiteytti kaiken yhteen lauseeseen: lukeminen on elämän hienoin asia.





Aamiaisen jälkeen tutustuin messuhalliin. Kuulin, kuinka Timo Jutila totesi haastattelunsa päätteeksi, että ruotsalaisille on vaikea kertoa, mitä sisu on, sillä heillä ei ole sitä. Istahdin seuraamaan keskustelua runoista. Jenni Haukio sanoi toivovansa, että runoantologiasta löytyy runoilijoita, joihin kokenutkin runojen lukija ei ole vielä tutustunut. Törmäsin uudestaan Tuomas Kyröön ja muistelin, kuinka hän oli aamulla sanonut, että kaikki näkevät maailman eri tavalla. Jokaisessa ihmisessä on monta kerrosta kuin sipulissa. Hän myös totesi, että mielensäpahoittaja pahoittaa mielensä mielensä pahoittamisesta. Huomasin, että Tarja Halonenkin pyysi Kyröltä omistuskirjoituksen kirjaansa.





Kuljin Jussi Adler-Olsenin haastattelun ohi kuuntelemaan Jaana Kapari-Jattaa. Kääntäjä kertoi sympaattisella tyylillään miltei 20 vuotta kestäneestä työstään Harry Potter -kirjojen maailmassa. Hänen mielestään on luontevampaa kääntää, jos hänellä ei ole paljon rajoitteita. Kapari-Jatta muistutti, että silloin täytyy silti muistaa säilyttää alkuperäinen kirjoitustyyli. Hänen mielestään J.K. Rowlingin kirjoja on tavallaan helpoin kääntää. Puhuttaessa kirjojen erikoisista otuksista hän paljasti, että hänen lempiotuksensa on räiskeperäinen sisulisko. Kapari-Jatta koki, että J.K. Rowling aikoo olla vielä pitkään tuottelias luodessaan lisää elokuvia ja kirjoja taikamaailmaan liittyen.





Haahuilin messuhallissa edestakaisin. Näin ohimennen, kuinka Kjell Westö kirjoitti omistuskirjoituksia kirjoihinsa. Anne Leinonen kertoi kirjastaan Kirjanoita, jonka luin viime kesänä. Hänen mielestään kirjasta huokuu arvostus fyysisiin kirjoihin. Kuljin myös Rosa Liksomin, Aku Louhimiehen, Meik Wiking´n ja Dave Lindholmin ohitse.





Näin Peter Franzenin, jota lukuisat kuvaajat ja haastattelijat piirittivät. Kuulin, kuinka Matti Esko kertoi, että hänet oli kutsuttu laulamaan Kimi Räikkösen juhliin, kun formulakuski oli voittanut maailmanmestaruuden. Juhlat olivat aikamoiset, joten Matti Esko oli vain hyvillään, kun oli liikkeellä omalla autolla ja pääsi yöksi muualle. Kuuntelin lopuksi Pertti Jarlan ja Esko Valtaojan haastattelut. Jarla kertoi, ettei hänen ole tarvinnut sensuroida Fingerpori -sarjakuvaa. Hän oli muutenkin hyvillään miltei olemattomasta sensuurin määrästä nykyajan Suomessa. Jarla mainitsi huumorinsa yltävän natseihin asti. Hän myhäili ihmisille, jotka pyytävät omistuskirjoitukseensa Vileniuksen kuvan. Jarla kertoi, kuinka häntä ei tunnistettu, kun hän saapui messuille. Hän joutui kertomaan nimensä ja vielä tarkentamaan, kumpi nimistä on sukunimi. Jarla letkautti, kuinka hän putosi maan pinnalle. Hän jatkoi, että istuuduttuaan lavan istuimella hänestä tuntui taas, että on sitä tehty kymmenen vuotta töitä. Valtaoja puhui tulevaisuuden ennustamisesta. Hänen mielestään täytyy asettaa esimerkiksi kymmenen vuoden päähän tavoite ja kelata siitä taaksepäin mahdolliset vaiheet, joiden avulla tavoitteeseen on päästy. Valtaoja koki ajattelevansa tulevaisuuden positiivisena.



Huomenna kirjoitan, mitä kaikkea näin kirjamessuilla sunnuntaina 29.10!