 |
| © Kansallisteatteri |
"Kuulen yössä äänen kutsuvan / tunnen intohimon etsivän / Yöltä siivet tarvitsen / Minut peilin lailla näytät / Saan kaiken mistä haaveilen / Meidän maailmamme täytän / Vaivun kanssasi varjoihin / Kuilun partaalle käyn / Kun uhkaan vaihtuu epäilys ja aika katoaa / Kun sinut vedän varjoihin ja kannan yön taa" (Vampyyrien tanssi: Kun kaikki pimenee)
Rakastan teatteria, vampyyreja, vanhoja linnoja ja upeita pukuja, joten Peacock-teatterissa esitettävä näytelmä ´Vampyyrien tanssi´ oli kuin luotu minua varten!
Huomasin joskus talven aikana Helsingin kaduilla mainoksia näytelmästä. Ilokseni bongasin twitteristä ystävänpäivän tarjouksen ja päätin ekstempore lähteä katsomaan näytelmän.
Vampyyrien tanssi on kulttimusikaali, jota on esitetty monissa eri maissa vuodesta 1997 alkaen. Alkuperäisnimeltään Tanz der Vampire -näytelmä perustuu The Fearless Vampire Killers -elokuvaan vuodelta 1967. Romanttinen kauhukomedia sisältää valkosipulin hajuisia kyläläisiä, kylvyssä alituiseen viihtyvän Sarah neitosen, höpsön vampyyreja tutkivan professorin, neitokaiseen ihastuvan oppipojan, piian kamarissa viihtyvän ja tyttärestään tiukasti kiinni pitävän majatalon isännän sekä tietenkin vain yöaikaan tavattavissa olevan kreivi von Krolockin.
 |
| © Kansallisteatteri |
Huomasin teatteria kohti kävellessäni, kuinka upean näköinen Linnanmäki on talvihämärässä. Kauniit rautaportit ja valaistus toivottivat tulijat tervetulleiksi. Haukoin henkeäni jo oman paikkani luokse kävellessäni, sillä salissa leijaili mystinen usva ja lavalla komeili jännittävä linna ja urut. Eräs nainen huokaisi lumoutuneena, että uskaltaako hän sittenkään katsoa näytelmän. Näytelmä alkoi mahtipontisella musiikilla pelottavan näköisen miekkosen soittamana. Upeat kohtaukset seurasivat toisiaan. Nähtävää oli niin paljon, ettei tiennyt, minne katseensa laskisi. Ihastuin taidokkaasti rakennettujen lavasteiden ja näyttävien pukujen lisäksi musiikkiin. Näyttelijät olivat uskomattoman taitavia laulajia. En voinut kuin ihailla heidän lavakarismaansa ja näyttelijäntaitojaan. Tanssikohtaukset salpasivat viimeistään henkeni. Erikoismaininta Alfredin osuville ilmeille ja Sarahin jumalaiselle kauneudelle sekä ihastuttavan kauhealle vampyyrijoukolle!
 |
| © Kansallisteatteri |
Mieleenpainuvinta oli, kun kreivi von Krolock vetäytyi pelottavasti nauraen ja terävät kulmahampaat esillä virnistellen linnaansa juuri ennen väliaikaa. Huomasin ohimennen, että eräs äiti sipaisi tytärtään siinä huolessa, että hän saattaisi pelätä kohtausta. Murrosiän kynnyksellä oleva tyttö kuitenkin vain hämmentyi äitinsä huomiosta, sillä hän ei selkeästi pitänyt itseään enää lapsena, joka kaipaisi moista huolenpitoa. Toinen mieleenpainuva ja näyttävä kohtaus oli kun kuvakudoksen ihmishahmot heräsivät eloon ja olivatkin haamuja! Puvut olivat mestarillinen taidonnäyte tekijältään, sillä niiden toinen puoli oli tavallinen ja toinen aavemainen. Kolmanneksi voisin mainita peilin, josta vampyyrit eivät tietenkään heijastu, vaan ainoastaan ihmiset!
 |
| © Kansallisteatteri |
Näyttelijät tulivat muutaman kerran yleisön sekaan näytelmän aikana, mikä oli hauska yllätys. Professori Abronsius juoksi penkeillään istuvien ihmisten jalkoja väistellen ja huudahti mennessään ´onpa täällä metsässä paljon ihmisiä´. Jos professorin vierailu toi mukanaan huumoria niin vampyyrien päästäminen yleisön sekaan oli jännittävää ja hivenen kammottavaakin. Huomasin, kuinka naisvampyyri kumartui puremaan erään yleisössä istuvan nuorukaisen kaulavaltimoa, jolloin hän sai osakseen aikamoista vastustusta. Silmiini näytti siltä kuin poika olisi oikeasti ollut ärsyyntynyt välikohtauksesta.
Näytelmän loppupuolella huomasin yhtäkkiä lavasteita liikuttavat miehet. Ihmettelin, miksen ollut nähnyt heitä aiemmin. Heillä oli mustat vaatteet päällään, jotta he olisivat mahdollisimman huomaamattomia. Naurahdin itsekseni, kun huomasin pään kirjahyllytolpan sisällä.
 |
| © Kansallisteatteri |
Salista poistuessani jäin mielessäni hyräilemään lopussa esitettyä kappaletta. Näytelmä oli kaiken kaikkiaan viihdyttävä - täynnä huumoria ja jännitystä. Täydet pisteet! Tämä kestäisi varmasti toisenkin katselukerran!
Suosittelen näytelmää kaikille taidokkaan teatterin, upean musiikin ja mystisten vampyyrien ystäville!
Haluan myös toivottaa kaikille hyvää ystävänpäivää ja lukurauhan päivää!
Olen nähnyt Vampyyrien tanssin muutama vuosi sitten Seinäjoella, jossa se esitettiin ensimmäisen kerran Suomessa. Musikaali jäi erittäin positiivisena kokemuksena mieleen. Peacockin ilmoitukset nähtyäni vähän mietin, menisinkö uudestaan katsomaan, enkä ole vielä päättänyt, että mitä teen. Jotenkin se Seinäjoki jäi mieleen niin vahvasti, että minulle se tuntuu ainoalta oikealta versiolta esim. roolitukseltaan.
VastaaPoistaKiitos tunnelmista, oli mukava lukea siitä, miten Peacock on onnistunut järjestämään Vampyyrien tanssin. :)
Olen ollut kahden vaiheilla tämän kanssa, haluanko nähdä vai en. Luultavasti esityskerrat ehtivät loppua ennen kuin saan päätökseni tehtyä. :)
VastaaPoista