Minna Canth: Anna Liisa

Anna Liisa on neljä vuotta sitten tappanut epätoivoisena oman lapsensa. Hän on kaiken aikaa pelännyt teon paljastumista ja elänyt hurskasta elämää vanhempiensa talossa. Hän kokee olleensa 15-vuotiaana vielä ihan lapsi, kun hän tapaili salaa Mikko-renkeä. Hän on ollut viaton, elämäniloinen ja arvostelukyvytön neito, joka on nauttinut kovaäänisen ja isoeleisen miehen lihallisesta seurasta. Nyt hän on kihloissa kunniallisen, vakaan ja turvallisen Johanneksen kanssa. Mikko saa kuulla tapahtuneesta ja palaa entisen isäntäväkensä luokse vaatimaan hänelle neljä vuotta sitten lupautunutta Anna Liisaa omakseen, vaikka hän raskaudesta kuullessaan on aikoinaan tytön hylännyt.

"Voi sentään! Ei sitä ihminen tiedä, mitä surua lapsistaan voi saada." (s.115)

Kirjan alussa on Minna Maijalan esipuhe. Siinä kerrotaan, että 'Anna Liisa' (1895) on Minna Canthin viimeinen näytelmä. 'Anna Liisa' kertoo aviottomasta nuoresta naisesta sosiaalisten paineiden keskellä. Minna Canth on aikoinaan haastatellut naisia vankilassa. Vuonna 1893 lapsenmurhasta tai sikiön hylkäämisestä on tuomittu 74 naista. Minna Canth on kokenut, että psykologinen hoito olisi naisille vankilaa parempi. He ovat hänen mielestään ennen kaikkea yhteiskunnallisten olojen uhreja. Naisia on syytetty raskaudesta, mutta miehiä ei.

"Tieto siitä, että Anna Liisassa on haluja, viettejä ja intohimoja saa Johanneksen kavahtamaan tätä eläimellistä puolta morsiamessaan." (s.11)

Mielestäni näytelmä kertoo hyvän ja pahan taistelusta, hengellisen ja fyysisen maailman yhteensopimattomuudesta. Ihminen on joko pyhä ja valaistunut neitsyt tai eläimellisten viettien vietävänä ja langennut nainen. Miehet ovat maailman rajoitteiden yläpuolella. Heillä on valta joko turvata tai tuhota nuoren naisen elämä. Näytelmä kritisoi yhteiskunnan sanelemia eriarvoisia sukupuolirooleja. Seksuaalisuuteen liittyvät moraalisäännöt johdattavat naiset umpikujaan. Lopussa Anna Liisan rooli muuttuu oman valinnan kautta alisteisesta aktiiviseksi toimijaksi. Hän ottaa elämän omiin käsiinsä. Naisasian lisäksi näytelmä käsittelee luokkajakoa. Jokaisen on pysyttävä Luojan sanelemalla paikallaan. Mikko pyrkii kulkupojasta isännäksi taloon siinä onnistumatta. 'Paha' saa palkkansa.

"Mikko: Isännät tänne pöydän päähän, emännät peräpenkille, ja tyttöhuitukat - ettekö pakene tuonne karsinaan. Siellä se on teidän paikkanne.

Pirkko: Sinäkö sen määräät? Entä kun emme menekään. Istumme tuonne miesten penkkiin. Mitäs sanot siihen?"

Traaginen näytelmä on vaikuttava, oivaltava ja sujuvasanainen. Ylen mukaan lapsenmurhasta on Suomessa saanut kuolemantuomion vuoteen 1826 asti, minkä jälkeen rangaistuksena on toiminut pakkotyö, vankeus tai Siperiaan karkoittaminen. 1800-luvun loppuun mennessä joka toinen naisvanki on kärsinyt rangaistusta lapsenmurhasta. Näytelmä puhututtaa myös nykylukijaa. Muun muassa Amnestyn mukaan aborttioikeus on ihmisoikeus. Abortin sallimisessa on kyse naisten oikeuksista. Ranska on ensimmäinen maa, missä oikeus on sisällytetty perustuslakiin.

"Elämä tarjoaa Anna Liisalle vain huonoja vaihtoehtoja ja hänen mielensä järkkyy." (s.12)

Raili Mikkanen: Myrkkypuun marjat

Karkotettu ja kirkonkiroukseen lehmien myrkyttämisestä tuomittu Maisa Matintytär ilmestyy Briitan ja hänen tyttärensä Margareetan ovelle. Margareeta hoitaa hyvää hyvyyttään piiskatun Maisan haavoja. Samalla hän saa kuulla uutisia Kyröntalon isännän huonosta voinnista. Margareeta lähtee matkaan tarjotakseen kansanparantajana apuaan.

"Myrkky, Margareetalla välähti kuin joku olisi sen hänelle kuiskannut. Myrkkypuu sen täytyi olla." (s.76)

Kirjassa on aikakauden tunnelmointia tarinan muodossa. 1600-luvun lopun elämä ja uskomukset tulevat tutuiksi. Parantajilla on vanhaa osaamista. He muun muassa lausuvat loitsuja ja puhuvat hengille ennen yrttien käyttämistä. He uskovat, että metsissä on oma väkensä. Parantajat osaavat myös esimerkiksi lausua suden luvun, jos he vahingossa nimeävät suden, minä tarkoittaa suden tulemista kutsuttuna.

"Anna, armas Maariainen

kultakukka, kaunis neito

apusi tälle pololle." (s.83)

Kirja on toinen osa nuorille suunnattua kirjasarjaa. Tarina sopii romantisoidusta ja yksinkertaistetusta historiasta ja kansanperinteestä kiinnostuneille lukijoille. Siinä ovat pääosassa naiset, jotka tukevat toisia naisia. Tarina tarjoaa myös pientä jännitystä.

Reuhurinne. Teatterikirja.

Reuhurinteen koululaiset osallistuvat teatterikerhoon, jonka tavoitteena on esittää näytelmä. Lapset tutustuvat tekoprosessiin ja pääsevät myös katsomaan näytelmän ammattiteatterissa. Kaikilla on hurjan hauskaa.

"Jos viimeinen harjoitus on kaaosta, se tietää kuulemma hyvää ensi-iltaa." (s.45)

Lastenkirjassa on sekä tarina että tietoa. Lukija oppii perusasiat näytelmäkerhon rakenteesta ja teatterin tekemisestä. Muun muassa draamasopimus, lämmittelyleikit, näyttelemisen harjoittelu, käsikirjoittaminen, roolihahmon luominen, puvustus, lavastus, mainostaminen, lukuharjoitus, kenraaliharjoitus, ensi-ilta ja arvostelun tekeminen tulevat tutuiksi. Kirjan kuvat ovat ilmeikkäitä, humoristisia ja värikkäitä. Niistä välittyy tekemisen meininki.

"Näytelmässä näyttelijä esittää aina jotain muuta kuin itseään." (s.35)

Shari Lapena: Viimeinen perheillallinen

Suku kokoontuu pääsiäisaterialle. Perheen pää, robotiikalla miljoonaomaisuuden tienannut Fred Merton piinaa aikuisia lapsiaan kylmillä sanoillaan ja teoillaan. Sheila Merton seuraa tapojensa mukaisesti vaitonaisena tilannetta vierestä. Pyhien jälkeen pariskunta löydetään kotoaan murhattuina.

"Ennen tätä kaikki näyttikin varmaankin täydelliseltä. Nyt vaaleilla kokolattiamattopäällysteisillä portailla kulkee verivana." (s.12)

Perheen esikoinen Catherine työskentelee ihotautilääkärinä. Hänen aviomiehensä on hammaslääkäri. He elävät tunnollista ja säätytietoista elämää. Catherine haaveilee perivänsä jonain päivänä suvun kartanon. Sisarussarjan keskimmäinen Dan on jäänyt työttömäksi isänsä myytyä yrityksen, jossa hän oli töissä. Hän ei anna vaimonsa mennä töihin oman ylpeytensä vuoksi. Suku on muutenkin sukupuolitietoinen. Naisten paikka on keittiössä. Danilla on kovat rahahuolet. Aikainen perintö ratkaisisi ongelman. Kuopus Jenna on perheen musta lammas. Hän on taiteilija ja bilehile. Hänellä on tapana tuoda joka kerta uusi kumppani perhepäivälliselle. Taideteokset myyvät huonosti ja isän antama kuukausiraha riittää välttävästi. Lisärahoitus olisi paikallaan. Perheen entinen lastenhoitaja ja nykyinen siivooja Irena Dabrowskilla lähenee eläkepäivät. Hänestä olisi mukavaa elää rauhallista ja rahahuoletonta loppuelämää.

"Catherinella, Danilla ja Jennalla on ollut erikoinen lapsuus. Täynnä rikkauksia ja kurjuutta. Rakkauttaan panttaavat isä ja äiti, jotka ovat panneet lapset kilpailemaan suosiosta keskenään." (s.70)

Pääsiäinen kului jännittävissä merkeissä. 'Viimeinen perheillallinen' oli oivallista luettavaa pyhien ajaksi. Kirja kädessä oli lupa leikkiä rikosetsivää ja päätellä syyllistä. Tunnelma oli tiheä. Mertonin perheen dynamiikka oli intensiivinen. Jokainen oli toistaan vastaan. Kehenkään ei voinut luottaa. Kirjan edetessä Mertonin perheenjäsenistä paljastui toinen toistaan epämiellyttävämpiä salaisuuksia. Kirjan loppu kouraisi vatsanpohjasta.

"Mitä jos tekijä olikin joku heistä?" (s.85)