Ibrahiman isä kuolee, ja pojasta tulee perheen pää. Guineassa ei ole mahdollisuutta ansaita kunnon elantoa, joten Ibrahima lähtee töihin naapurimaahan. Kotiin jäävät äiti, kaksi siskoa ja pikkuveli Alhassane. Ibrahima vannottaa veljeä pysymään koulussa. Hän saa kuitenkin huonoja uutisia: Alhassane on lähtenyt matkalle kohti Eurooppaa. Ibrahima kulkee valtioiden läpi veljeä etsimään.
"Muistoni ovat läsnä, ne eivät katoa minnekään. Ja ne vyöryvät ylitseni päivittäin." (s.115)
Vapaaehtoistyöntekijänä toiminut kirjailija ja toimittaja Amets Arzallus Antia tapasi Ibrahima Balden pakolaisleirillä. Kohtaamisesta syntyi elämäkerta, joka muistuttaa seikkailukertomusta. Siinä vaelletaan erämaassa, sota-alueella, ihmiskauppiaiden reviirillä ja siirtolaisilla elantonsa ansaitsevien leireillä.
"Sinä olet nyt tässä ja kuuntelet minua, mutta minä olen taas siellä, muutun lihaksi ja vereksi, ja kun kerron sinulle, mitä tapahtui, alan elää sitä uudelleen." (s.97)
Kertomus on niin uskomaton, että sitä on vaikea uskoa todeksi. Ibrahima on selvinnyt hengenvaarallisesta matkasta sinnikkyyden ja kohtaamiensa ihmisten avulla, vaikka matka on koetellut sekä henkisesti että fyysisesti. Hänen ainoana tehtävänään on ollut tavoittaa pikkuveli.
"Jos kärsit sillä tavalla, sairastut lopulta. Järkesi jättää sinut siihen penkille ja lähtee lätkimään. Mahdollisesti ikiajoiksi." (s.132)
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!