Joan matkustaa takaisin kotiin käytyään ulkomailla asuvan tyttärensä luona. Hän jää huonojen sääolosuhteiden vuoksi jumiin keskelle erämaata. Hänellä ei ole ketään seurana, sillä hän on majatalon ainoa asiakas. Hänellä ei ole mitään tekemistä, sillä hän on jo lukenut kaikki kirjat ja kirjoittanut kaikki kirjeet. Joanilla on loputtomasti aikaa ajatella. Harmillisesti ajatukset ovat lähinnä epämiellyttäviä. Ne sisältävät asioita, jotka Joan haluaisi mieluiten unohtaa.
"Ei ollut mitään syytä pelätä yksin olemista - ei kerrassaan mitään." (s.84)
Joan elää omassa maailmassaan. Hän on rakentanut itselleen tietynlaisen kuvan omasta elämästään, johon kuuluu aviomies ja aikuisiksi kasvaneet lapset. Joan on sulkenut korvansa ja ummistanut silmänsä asioilta, jotka horjuttaisivat hänen maailmaansa. Hän on kärkäs arvostelemaan muiden ihmisten elämänvalintoja, jotka eivät noudata hänen käsitystään normien mukaisesta elämänkulusta. Joanin ajatusmaailmaan uppoutuminen on tunteikas matka. Mielipide hänestä ja hänen teoistaan vaihtelee tarinan loppuun asti.
"Ei ihminen voi tehdä ihan vain mitä hän itse haluaa." (s.36)
Välillä on hyvä juuttua erämaahan ja suorittaa perinpohjainen itsereflektio, jonka lopussa on päätettävä, tehdäkö omaan toimintaan muutos vai jäädäkö itsepetoksen suomaan valheelliseen turvallisuuden tunteeseen.
Agatha Christien romaani on aikanaan julkaistu nimellä Mary Westmacott.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!