Unelmien aika

Maailmassa on vaarallisia paikkoja, joihin kukaan ei oikeasti haluaisi mennä, mutta joihin on hauskaa matkustaa mielikuvituksen avulla. Houkutteleeko kaasuplaneetta Uranuksen timanttisade? Entä Jupitetin Io kuun alati purkautuvat tulivuoret? Millaista olisi asua aurinkokuntamme kuumimmalla planeetalla Venuksella, jonka ilmakehä on 96-prosenttisesti hiilidioksidia? Entä Saturnuksella, jossa salamat ovat miljoona kertaa voimakkaampia kuin Maan salamat? "Vain maapallolla voimme herätä idylliseen aamuun, jossa ilma on lempeä, linnut laulavat ja vesi solisee suloisesti metsäpurossa." (s.106) Kirja on täynnä kiinnostavaa tietoa. Tiesitkö, että Cocunuts 2b planeetta kiertää tähteään niin kaukana, että sillä kestää miljoona vuotta kiertää rata ympäri? Olitko jo kuullut yksin vaeltavista planeetoista, jotka eivät kierrä tähteä ja joista itsestään ei ole koskaan tullut tähteä? Tiesitkö, että tähdistä voi kehittyä punaisen jättiläisen kautta valkoinen kääpiö, magneettinen neutronitähti ...

Trilogian päätösosassa Pip saa kintereilleen vainoajan. Pihatielle ilmestyy päättömiä lintuja ja asvalttiin piirrettyjä tikku-ukkoja. Äiti ja isä eivät tietenkään ota huolta tosissaan poliisista puhumattakaan. Pip ratkoo tapausta siis yksin. Tietenkin Ravi tukenaan. "Vielä yksi tapaus, ja sitten kaikki olisi kunnossa. Vielä yksi." (s.45) Pip kokee tällä kertaa jotain todella karmivaa, synkkää ja kieroutunutta. Intensiivinen tarina tarkastelee oikeaa ja väärää, hyvää ja pahaa ja mustaa ja valkoista. En kyennyt lopettamaan kirjan lukemista, sillä halusin tietää, miten tarina päättyy. Tunsin epäuskoa, pelkoa, jännitystä ja ahdistusta. Suuni loksahti useammankin kerran auki odottamattoman käänteen kohdalla. Valitettavasti kirjan loppu oli pitkitetty ja toisteinen. "Hän kirjoitti muistikirjan sivulle kuka etsii sinua, kun on sinun vuorosi kadota?" (s.69) Lopuksi muutama kommentti sisältäen juonipaljastuksia, joten jos et halua tietää, loppuratkaisua, niin nyt on hyvä het...