Yhdeksänvuotias Juhani Ville Hämäläinen istuu puiston penkillä tyhjään pilsneripulloon tuijottaen ja lähtee sieltä vapauttamansa hengen kanssa matkaan kohti Kaukaisuuden Maata, jossa hän tapaa isänsä kuninkaan, ystävänsä Jum-Jumin ja saa tietää olevansa oikeasti nimeltään Mio. Hän elää onnellista elämää, kunnes tulee aika lähteä matkaan ja taistella ritari Kaamoa vastaan.
Tarina on totinen ja surumielinen. Mio ottaa hyväksyvästi vastaan elämän kaikkine käännekohtineen. Kuoleman ajattelu on alati läsnä. Kerronnassa käytetään tyylikeinona toistoa. Kuvitus on erityisen kaunista vuoden 2021 painoksessa. Tarinaa on mahdollista analysoida ja tulkita syvällisemmin, mutta luin sen nyt lähinnä unenomaisena fantasiakertomuksena. Alussa toki ajattelin, että Jussi turvautuu mielikuvitusmaailmaan - ja kenties päihteisiin - kestääkseen ankaran elämänsä koettelemukset. Kenties kaikki on vain hänen ja Penan mielikuvitusleikkiä, sillä Kaukaisuuden Maan henkilöt ja eläimet löytyvät todellisesta maailmastakin. Mio ajelehtii tilanteesta toiseen olematta kovinkaan aktiivinen toimissaan. Ystävyys on tärkeintä. Mio on herkkä ja tunteikas lapsi. Vähän erilainen hyvä ritari, joka taistelee rohkeasti pahaa vastaan, mutta uskaltaa myös itkeä. Tykästyin kuvaukseen metsästä, joka synkkyydestään huolimatta suojelee hyväsydämisiä matkaajia. Luolissa vaeltaminen on myös kiehtovan jännittävää. Suosittelen kaikille tutustumista Lindgrenin kirjoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!