Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on kesäkuu, 2022.

Eve Kulmala: Hauskan tytön käsikirja

Haastan teidät kaikki tekemään empiiristä tutkimusta tilanteessa, jossa paikalla on oletetusti sekä miehiä että naisia. Tutkimuksen alla on, kuka saa otettua tilanteessa eniten tilaa sekä fyysisesti että sosiaalisesti. Kenen huumorille nauretaan? Ketä ylistetään? Ketä kehutaan? Ketä katsotaan? Kenelle esitetään kiinnostavia kysymyksiä? Kenen mielenkiinnonkohteita arvostetaan? Kenen viihtyvyydestä huolehditaan sekä fyysisesti että henkisesti? Kuka tepastelee eteenpäin, kun toiset jäävät siivoamaan tilanteesta syntyneitä jälkiä kuten siivoamaan pöytää? Kenelle osoitetaan lämpimimmät jälleennäkemisen toivotukset? "- tärkeintä on ollut miesten mukavuuden ylläpitäminen." (s.25) Eve Kulmala tekee komediaa ja on tuttu instagramista. Hän poimii sketsiensä aiheet ajankohtaisista ilmiöistä. Hauskan tytön käsikirjassa pohditaan ennen kaikkea naisvihaa. Naisiin yhdistetyt asiat nähdään vähempiarvoisina kuin miehiin yhdistetyt. Miesten kuuluu vähätellä naisia ollakseen miehiä, sillä muute...

John Boyne: Tarkoin vartioitu talo

Georgi Daniilovits Jat menev pelastaa Venäjän suuriruhtinaan hengen. Hänet nimitetään suuriruhtinaan veljenpojan henkivartijaksi. Hän muuttaa asumaan Pietarin Talvipalatsiin. Georgi muistelee menneitä ollessaan jo vanhus ja asuessaan Lontoossa ja auttaessaan kuolemansairasta vaimoaan. Hänen elämänsä on ollut vaiherikasta ja sivunnut historiallisia hetkiä. "Olosuhteet johdattivat minut yhdestä hetkestä toiseen ja seuraavaan ja seuraavaan, niin kuin jokaisen ihmisen, ja minä astuin kyselemättä askeleen toisensa jälkeen. Ja sitten yhtenä päivänä minä pysähdyin. Ja minusta oli tullut vanha." (s.10) John Boyne on kirjoittanut kirjoja, joiden tapahtumat sijoittuvat historiallisesti merkittäviin ajanjaksoihin, joita hän muovailee haluamaansa suuntaan. Hän asettelee päähenkilönsä korkeassa asemassa olevien tunnettujen henkilöiden viereen, jolloin lukija voi kuvitella, miltä se on saattanut tuntua. Lopputulos on enemmän tai vähemmän uskottava. Tarkoin vartioitu talo on vetävä tarina, ...

Anne Muhonen: Ystäväni varjo

Sarjakuvan päähenkilö on yksinäinen. Hän sekä kärsii yksinäisyydestään että välttelee kanssaihmisten kanssa kommunikointia. Hän piilottelee yksinäisyyttään. "Erittävätköhän minun hormonini jotain yksinäisyys-hajua, joka karkoittaa kaikki pois?" Yksinäisyys on kuin sairaus, sillä se käyttäytyy sairauden tavoin tai ainakin voi sairastuttaa. Ihminen näkee itsensä huonompana kuin muut ja eristäytyy vielä enemmän. "'Jotain vikaahan siinä on oltava, kun se on yksinäinen.' Ja koska siinä on 'jotain vikaa', siihen ei voi tutustua." "Mikä sinussa on vialla?" Tärkeintä on muistaa olla itsensä paras ystävä. Päähenkilö tekee itselleen mielekkäitä asioita ja tuntee siten olevansa osaava ja kyvykäs toimija. Hän pitää itsestään huolta. Hän nauttii elämästään, vaikka onkin yksin ja vaikka hartain toive olisi jonain päivänä löytää oikea ystävä.

Keigo Higashino: Myrkyllinen liitto

Yoshitaka Mashiba on kuollut kahvia juotuaan myrkytykseen. Etsivät suuntaavat katseensa ensimmäisenä vaimoon, joka on kuitenkin ollut tapahtumahetkellä sukuloimassa kaukana kodistaan. Seuraavaksi tutkitaan miehen salaisen naisystävän liikkeitä. Tapaus on monimutkainen ja vaatii laajempaa ymmärrystä Yoshitakan elämästä ennen kuin syyllinen ja tekotapa ratkeavat. "'Omaisten kohtaamiseen ei ikinä totu.' 'Pomo sanoi, että sinä olet kaikkein taitavin käsittelemään heitä.' 'Haa, sanoiko ukkeli niin?' 'Sinulla on kuulemma luottamusta herättävät kasvot.' 'Johan nyt. Näytän siis hänestä idiootilta.'" (s.38) Tykästyin etsivien sananvaihtoon, joka on humoristista ja nokkelaa. Etenkin professori Manabu Yukawa on mielenkiintoisen omalaatuinen persoona. Murhaaja ja tekotapa ovat selvillä jo aika alusta lähtien, mutta murhan selvittämisprosessia on silti kiinnostavaa seurata. Kirjaa lukiessa alkaa kahvihammasta väkisinkin kolottaa, vaikka ei edes jois...

Salima Peippo; Kimmo Rantanen: Salima. Sirkustaiteilijan tunnustukset

Sirkustaiteilija Salima Peipon elämäkerta on kiehtova. Se on kirjoitettu helppolukuisesti ja mukaansatempaavasti. Olen aina rakastanut sirkusta. Lapsena minut valtasi sanoinkuvaamaton tunne joka kerta, kun sirkus saapui paikkakunnalle. Olin innostunut, häkeltynyt ja jollain tavalla aivan omissa taianomaisissa maailmoissani. Sirkus oli parasta, mitä tiesin. Lapsena ja nuorena tykkäsin myös seurata missikilpailuja. Pidin prinsessoista, ja mielestäni missit olivat kuin prinsessoja. Yksi suosikeistani oli Salima. "- yksi sirkuksen vetovoimatekijöistä oli salaperäisyys ja eksotiikka." (s.73) "Ja tietysti taide on taidetta, siitä on aina monta mielipidettä." (s.83) Salima kuvailee itseään tekstinsä kautta pelottomaksi, itsevarmaksi ja päämäärätietoiseksi, mikä on ihailtavaa. Hänellä on ollut selkeä tavoite, jota kohti hän on kulkenut ankaralla työnteolla ja esteistä välittämättä. Saliman elämänasenne on inspiroiva. "Kärsiessäni tunsin tekeväni töitä unelmani eteen....

Julie Kibler: Matkalla kotiin

Kuusitoistavuotias Isabelle McAllister ihastuu perheensä taloudenhoitajan poikaan Robertiin. Eletään vuotta 1939 Kentuckyssa Yhdysvalloissa, jossa tummaihoisten ja vaaleaihoisten suhteet ovat kiellettyjä. Vuosikymmeniä myöhemmin yli 80-vuotias Isabelle matkustaa yhdessä kampaajansa Dorrien kanssa vanhoille kotiseuduille hautajaisiin. Matkan aikana naiset muistelevat kukin omaa elämäntarinaansa. "Olin tavannut koko elämässäni vain yhden miehen, jonka kanssa saatoin edes kuvitella jakavani elämäni ja toteuttavani unelmani, mutta koko kuvio vaikutti mahdottomalta." (s.187) Isabellen ja Robertin välinen kielletty rakkaustarina on koskettava, traaginen ja tunteita herättävä. Tarinassa käsitellään rotusyrjintää valkoihoisen Isabellen näkökulmasta katsoen. Menneisyyden tilannetta vertaillaan nykypäivään ja todetaan, että vielä on töitä tehtävänä, jotta rotusyrjintä päättyisi ja ihmiset voisivat elää maassa tasavertaisina kansalaisina. Syrjinnästä kärsivät kaikki, joten sen loppumine...