Ayoola on tappanut taas. Korede saapuu paikalle siivoamaan murhan jäljet ja neuvoo siskolle käytössääntöjä tilanteeseen, jossa poikaystävä on yhtäkkiä kadonnut. Ayoolassa on vahtiminen, sillä hän toimii irrationaalisesti. Hän on onnellinen oma itsensä, vaikka on juuri tappanut kolmannen poikaystävänsä. Mikään ei vaikuta puhkaisevan hänen autuaallista kuplaansa. Miehet lakoavat hänen eteensä hänen kauneutensa nähdessään. Ayoola tekee, mitä hän haluaa. Hän on tappavan täydellinen. Mutta mitä tapahtuu, kun Ayoola saa Koreden ihastuksen pauloihinsa?
"Ayoola muistuttaa päivä päivältä enemmän isäämme. Hän teki pahoja tekoja ja esiintyi heti perään kuin mikäkin mallikansalainen. Ikään kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Onko se heillä verissä? Mutta hänen verensä on minun vertani ja minun vereni on Ayoolan verta." (s.111)
Tarina on ihan älytön. Se on kiehtova, jännittävä ja täynnä mustaa huumoria. Tapahtumien kulku on kekseliäästi rakennettu. Loppu on henkeä salpaava. Kirjan haluaisi lukea yhdellä istumalla alusta loppuun, mutta toisaalta ei haluaisi sen loppuvan. Tarina on kevyt ja se on kirjoitettu mukaansatempaavasti. En ole koskaan lukenut vastaavaa.
"Nojaan ovenpieleen ja katson häntä, yritän turhaan ymmärtää, miten hänen mielensä toimii." (s.40)
Tämä oli tosiaankin ihan älytön jännityskirja, joka ei jännittänyt ollenkaan, päinvastoin. Jo oli mainio sisko ja sen sisko. Miesystävän sen kun kuolla kupsahtelivat ja sitten piti siivota. Tykkäsin ja jopa nauroin kirjan mustalle huumorille.
VastaaPoistaSamaa mieltä! Häiritsevän hupaisa kirja!
Poista