Kirja on saatu Karistolta.
16-vuotias Camino asuu Dominikaanisessa tasavallassa seuranaan täti Tia ja kulkukoira. Hänen New Yorkissa töitä tekevä isänsä on lentokoneessa matkalla vierailemaan hänen luonaan.
16-vuotias Yahaira asuu New Yorkissa yhdessä vanhempiensa kanssa. Hänellä on seuranaan puutarhanhoitoa rakastava tyttöystävä Andrea. Isä on lentokoneessa työmatkalla kohti Dominikaanista tasavaltaa.
Lento ei koskaan saavu perille.
"niin sen, että kun nappula on nostettu laudalta,
sitä on siirrettävä eteenpäin. Entiseen ruutuun se ei voi palata." (s.55)
Camino auttaa Tiaa hoitamaan naapuruston sairaita ja unelmoi lääkärin ammatista. Hän rukoilee ja uhraa esi-isien alttarilla parempaa tulevaisuutta. Haaveiden toteutuminen on isän Amerikan rahojen varassa, sillä koulujen käyminen ja mahdollinen ulkomaille muuttaminen on kallista. Caminon selän takana kärkkyy alituinen muistutus siitä, millaiselta hänen tukevaisuutensa saattaa todennäköisimmin näyttää, jos pienikin asia menee vinoon.
Yahaira muistelee isän toiveiden mukaista ja lupaavasti alkanutta uraansa shakin pelaajana ja uran lopettamiseen johtaneita syitä. Hän ei tiedä, mitä hän haluaa tulevaisuudessa tehdä. Hän vertailee itseään sekä äitiinsä että isäänsä. Yahaira tuntee olevansa dominikaanilainen, vaikka ei ole koskaan käynyt maassa.
"talomme on niitä harvoja, joissa valot yhä palavat.
Mutta nyt tuntuu ensimmäistä kertaa,
että juuri meille on tullut pimeä." (s.34)
Kirja kuvailee, kuinka läheisen kuolema vaikuttaa perheeseen ja koko sukuun - jopa naapureihin ja kyläyhteisöön. Raha-asiat ja käytännön toimet täytyy sovitella uudelleen. Ihmisille nousee monenlaisia tunteita pintaan. He tuntevat kateutta, katkeruutta, ikävää, rakkautta, vihaa, helpotusta, empatiaa ja kaipausta. Jokaisen tapa surra on erilainen, mutta yhtä hyväksyttävä. Ihmisten on otettava huomioon kulttuurierot, kielimuuri ja luokkaerot. Kateus ja katkeruus ovat loppujen lopuksi turhia tunteita, sillä jokaisella ihmisellä on omat taistelunsa taisteltavanaan eikä niitä voi arvottaa keskenään. Kenelläkään maailmassa ei ole helppoa. Takakannessa tiivistetään, että kyseessä on "säeromaani surusta, anteeksiannon vaikeudesta ja katkeransuloisista perhesuhteista". Se on koskettava tarina kahdesta nuoresta naisesta, joiden elämät ponnistavat erilaisista lähtökohdista, mutta joilla molemmilla on päättäväisyyttä ja tarmoa taistella omien periaatteidensa puolesta. Heidän tarinaansa haluaa liputtaa. Heidän suruunsa haluaa yhtyä. Heidän onnistumisilleen haluaa taputtaa. Heidän lujalle tahdolleen haluaa antaa lisää voimaa. Karjua äänensä käheäksi: Te pystytte siihen!
"Lopun elämääni istun & mietin,
mitä isäni sanoisi kullakin hetkellä.
& loihdin hänet tyhjästä:
sanansa, neuvonsa, meidän muistomme." (s.300)
Kirjailija kirjoittaa, että hän muistaa kirjansa avulla vuoden 2001 lento-onnettomuuden, jossa lento numero AA587 syöksyi maahan Queensissä, New Yorkissa. Onnettomuudessa menehtyi 260 ihmistä lentokoneessa ja viisi maassa. Yli 90% heistä oli dominikaanilaistaustaisia. Uutinen unohdettiin pian, vaikka kyseessä oli Yhdysvaltain ilmailuhistorian toiseksi tuhoisin onnettomuus. Se ei kiinnostanut suurta yleisöä, sillä se ei liittynyt terroritekoihin.
"Kenellä on merkitystä ja kuka on mediahuomion arvoinen." (s.420)
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!