Yritän lukea kaikki Neiti Etsivät!

Haaveilin lapsena siitä, että lukisin kaikki Neiti Etsivä kirjat. Ryhdyin tuumasta toimeen ja luin kaikki, mitä kirjastosta löysin. Yritin saattaa ajatuksen loppuun kymmenen vuotta sitten, mutta noin parikymmentä kirjaa jäi vielä puuttumaan. Olen tähän mennessä lukenut 87/105 Neiti Etsivää. Tavoitteenani on tämän vuoden aikana lukea loput kirjat, jos vain löydän ne jostain käsiini, sillä kaikkia ei löydy Helmet kirjastoista.

Neiti Etsivä karjatilalla kertoo Paula Drewin matkasta Arizonaan Bessin ja Georgen sukulaisten luokse. Bet-täti ja Ed-setä eivät haluaisi tyttöjä vieraikseen, sillä tilaa koettelee tihutöiden sarja. Kaiken lisäksi siellä on nähty aavehevonen. Paula ottaa tietenkin tapauksen selvitettäväkseen. Hän loistaa tällä kertaa täydellisillä ratsastustaidoillaan. Juoni keskittyy täpäristä tilanteista selviämiseen kuten auton hyytymisestä keskelle autiomaata, kivivyöryn alle jäämisestä autiokylässä ja yli äyräiden kuihuvan joen ylittämisestä ratsastaen. Roistot ovat kaiken aikaa yhden askeleen edellä. Heistä vilahtaa vain varjo, kun he pääsevät juuri ja juuri liukkaasti pakenemaan. Onneksi tytöt saavat välillä rentoutua shoppailemalla intiaanivaatteita ja katsomalla rodeota.

"Yhtäkkiä hän kuuli niityn suunnasta pitkän, oudon vihellyksen. Ikään kuin vastaukseksi vihellykseen niittyä reunustavien puitten suojista laukkasi valkea, läpikuultava hevonen! Aave!" (s.42)

Kohtasin heti kirjan alussa haasteen, josta olen maininnut ennenkin. Minua harmittaa, kuinka Paulan ystävät kuvataan aina samalla, kapeakatseisella tavalla. Bess on pyöreä tyttö, joka haaveilee herkuista ja pojista, ja George on poikamainen tyttö, joka menee etulinjaan Paulan kanssa sillä välin, kun Bess joutuu pulaan ja vaatii pelastamista. Ulkonäkö ja ruokailutottumukset kattavat suurimman osan ystävysten persoonallisuudesta. Toki myös tyttölapsilta odotettu käytös. En jotenkin kestä, kuinka epäterveellinen suhtautuminen tytöillä on ruokaan. Ymmärrän, että kirjat ovat vanhanaikaisia, eri kirjailijoiden kirjoittamia ja massatuotannolla tehtyjä, mutta silti. En voi suositella kirjoja nykyajan lapsille, sillä ne eivät ole kestäneet aikaa.

"Bess huokasi. - Olen niin kuumissani, että taidan hakea kylmän juoman ja enköhän ota nakkisämpylän sen kaveriksi. 

George virnisti. - Syöminen on itse asiassa aikamoisen lihottava harrastus, serkkuhyvä." (s.113)

Tässä kohtaa voisi kysyä, miksi sitten aika ajoin palaan takaisin kirjojen pariin? Suurin syy on nostalgia. Kirjoja lukiessa saattaa saavuttaa pienen pilkahduksen siitä jännityksestä ja innostuneisuudesta, mitä lapsena tunsi. Paula on tuttu ja ihastuttava henkilö, vaikka välillä onkin hieman liian taitava ja täydellinen ollakseen uskottava. Tykkään myös kirjojen kansista. Ne saavat hyvälle mielelle ja nostavat hauskoja muistoja esiin.

Neiti Etsivä ja viulistin painajainen kertoo Seattlessa järjestettävistä kilpailuista, joihin Paulan ja Bessin sokeutunut ystävätär Deirdre osallistuu. Paula saa taas uuden tapauksen ratkaistavakseen, sillä näyttää siltä, että joku yrittää sabotoida Deirdren osallistumista kilpailuun. Onko syyllinen entinen viulunsoiton opettaja, joka on suuttunut siitä, että Deirdre teki hänen käytöksestään valituksen? Vai kanssakilpailija, koppava Brie? Vai kenties Deirdren läheisen tuttavan herra Wellsin sihteeri, joka ajattelee, että Deirdre on vain herran rahojen perässä? Entä kuka on mystinen nukkavieruihin vaatteisiin pukeutunut mies, joka varjostaa tyttöjä?

"Yhtäkkiä Paula huomasi, että näyttämön lattiassa, vain muutaman askeleen päässä Deirdrestä ammotti avoin luukku. - - Deirdre oli vaarassa pudota minä hetkenä hyvänsä tuohon mustana ammottavaan aukkoon!" (s.11)

Huomioni kiinnittyi mielenkiintoisen ja vauhdikkaan juonikuvion ohella Bessiin. Sympatiani ovat usein hänen puolellaan, kun Paula muka ystävällisesti pilkkaa häntä. Bess hieroo jalkojaan sen jälkeen, kun tytöt ovat kävelleet runsaasti. Paulan mielestä kyseessä on vain Bessin huono kunto. Hän nauraa sille, että Bess aloittaa aina uusia dieettejä ja kuntoiluohjelmia, joita ei kuitenkaan toteuta. Myöhemmin Bess toipuu stressaavasta tilanteesta lohduttamalla itseään ahmimalla herkkuja. Bess kaipaisi selvästi ystävänsä tukea pilkanteon sijaan. Hän haluaisi muuttaa elämäntapojaan, mutta häneltä puuttuvat oikeat keinot. Niitä pelkkää salaattia syövä Paula ei pysty tarjoamaan, joten toivoisin, että hän pystyisi kääntymään ammattilaisten puoleen.

"- Oli se vain niin rankka kokemus, etten taida enää koskaan olla ihan entiseni, Bess sanoi. Hän painoi lusikan jäätelöannokseensa ja haukkasi ison suupalan kermavaahtoa ja vaahterasiirappia.

- Jotenkin minusta tuntuu, että olet jo toipumassa hyvää vauhtia, Paula kiusoitteli." (s.64)

Neiti Etsivä ja kuiskaava patsas kuljettaa Paulan, Bessin ja Georgen Waterfordiin pursiseuran tiloihin. Rouva Merriamilla on ongelmia antiikkikirjakokoelmansa myyjän kanssa. Hän on myös ihmeissään kuiskaavan patsaan katoamisesta. Paula pukeutuu valeasuun, vaihtaa nimekseen Debbie Lynbrookin ja pestautuu töihin antiikkikauppaan voidakseen paremmin tutkia tapausta.

"Poliisimies sanoi: - Me taidammekin sitten tietää, kuka hän oli. Häntä ei ole kovin vaikea saada kiinni. Hän ansaitsee elantonsa alamaailman tappelupukarina." (s.9)

Kirjassa esiintyvät ohimennen myös Paulan isä, taloudenhoitaja Hanna Gruen, Togo-terrieri ja poikaystävä Ned Nickerson, jota kylläkin kuvataan sanoilla 'erityisen hyvä ystävä, joka tapailee tyttöä aina kuin suinkin pääsee irti joko koulustaan tai osa-aikaisesta kesätyöstään vakuutusmyyjänä'. Mukana ovat myös Burt Eddleton ja Dave Evans, jotka ovat puolestaan Georgen ja Bessin ystäviä.

"- No voi peijooni! hän huudahti. - Kuulostaa siltä, että saattaisit tarvita hiukan miehistäkin apua. Älä hämmästy, jos ilmaannun pursiseuraan." (s.19)

Neiti Etsivän maailmassa naisilla on traaginen ja romantisoitu kohtalo. Paulan äiti on kuollut, kun tyttö on ollut kolme vuotta vanha. Syytä ei kuitenkaan kerrota. Kuiskaavan patsaan mallina toiminut italialainen nainen ei koskaan selviytynyt koti-ikävästä synnyinmaataan kohtaan, vaan kuoli suruun alle kolmenkymmenen ikäisenä.

"Kun pienen tytön äiti oli kuollut, Hanna oli ottanut tehtäväkseen auttaa Paulan kasvatuksessa. Hanna Gruen oli maltillinen ja hyväntahtoinen ihminen ja aina huolissaan, kun Paula ratkoi arvoituksia." (s.6)

Tarinassa riittää vauhtia ja vaarallisia tilanteita kuten lukuisia kidnappausyrityksiä ja vähintään kolme kertaa veneellä kohti ajamista. George loistaa tässäkin kirjassa judotaidoillaan, ja Bess saa kommentteja ruokailutottumuksistaan. Vanhanaikaiset sanat ja ajankuva luovat vanhan maailman tuntua.

"- Paula, katso tuota sinistä venettä! Se on tulossa suoraan päin!" (s.58)

Neiti Etsivä haamujahdissa johdattaa Paulan ystävineen henkimaailman kammotusten äärelle. Nuoret osallistuvat ystävätär Helen Archerin kutsusta kesäretkelle, jonka tarkoituksena on vierailla viidessä eri kummitusten riivaamassa kohteessa. Uskovatko nuoret yliluonnollisen olemassaoloon? Vai saavatko he kenties roistot kiinni?

"- Koko juttu vaikuttaa minusta aivan liian sotkuiselta" (s.62)

Meno on kaiken kaikkiaan hurjaa. Nuoret yrittävät jahdata roistoja, jotka esittävät erilaisia rooleja aaveista mustekaloihin. Roistot eivät ole kovin fiksuja, sillä heidän uhkailunsa ovat tehottomia ja valeasunsa läpinäkyviä. He jättävät liikaa johtolankoja jälkeensä. Roistojen hyökkäysten tahti on hengästyttävä. Nuoret eivät saa hetkeäkään rauhaa. Hyökkäykset ovat myös astetta pelottavampia, sillä esimerkiksi nuorten lähellä räjähtää pommi ja ilotulitusraketteja, Ned kidnapataan ja Paula yritetään tappaa.

"Kankaan alta paljastui iso, pitkä ilmapallo.

- Kun palloon puhalletaan ilmaa, se kai muistuttaa naista, Burt sanoi." (s.20)

"Burt sanoi, ettei hän ymmärtänyt, miksi mies kehitteli niin monimutkaisia ja kaiketi kalliita kummitustemppuja." (s.90)

Ned, Burt ja Dave esiintyvät tässä kirjassa rehellisesti Paulan, Bessin ja Georgen poikaystävinä. Pääparia Paulaa ja Nediä kuvataan lukuisilla ylistävillä sanoilla, kun taas sivuhenkilöillä on muutamia heikkouksia, kuten Bessillä arkuus. Tekstissä nostetaan useasti esille, kuinka Paulalle neuvotaan, että hänen on otettava mies avukseen. Tytöt muutenkin kulkevat poikien jäljessä 'turvallisuussyistä'. Käytännössä Ned tarvitsee enemmän pelastajaa kuin Paula. Paulan komea lakimies isä Carson Drew vilahtaa ohimennen kirjan sivuilla. Roistot puolestaan tunnetaan Neiti Etsivän maailmassa läpitunkevista katseista ja ulkonäön kovuudesta.

"Aikoiko mustekala hyökätä nyt hänen kimppuunsa? Paula sysäsi kuitenkin moisen ajatuksen heti mielestään ja pyrähti nopeasti Nedin luo. Onneksi rantaan ei ollut enää kovin pitkä matka. Saisiko hän vedettyä pojan sinne turvaan?" (s.31)

Tarinan yhteydessä lukijalle opetetaan tietoja kotiloista ja merenelävistä. Paula käy myös jumalanpalveluksessa, jonka aiheena on 'älä varasta'.

Neiti Etsivä vaarallisilla vesillä kirjassa Paula ja George matkustavat Bridgehavenin merikeskukseen Connecticutin osavaltioon. Tytöt esiintyvät peiterooleissa; Paula kesäkurssin opiskelijana ja George veneveistämön apulaisena. Heidän tehtävänään on tutkia, ketkä ovat merikeskuksessa tapahtuneiden tihutöiden takana. Onko syyllinen joku opiskelijoista kuten huonosta asenteestaan tunnettu Deke Ryan tai omiin oloihinsa opiskelemaan vetäytyvä Claire Roebling? Entä huonon näön vuoksi merimatkoilta eläköitynyt ja asiasta katkeroitunut kapteeni Gregory? Entä venemallin plagioinnista merikeskuksen johtajaa Patricia Newcombia syyttävä Vincent Silvio?

"Paulalla oli outo tunne, että joku piti heitä silmällä, vaikka hän ei nähnytkään ketään. Kylmänväristyksiä tuntien hän kiinnitti huomionsa takaisin laivaan." (s.25)

Tarinan lomassa lukijalle opetetaan tietoja merenkulkuun liittyen. Se on välillä jokseenkin huvittavaa. Paula ja George jahtaavat yhdenkin kerran roistoja takaa ja päätyvät köysivarastoon. Sen sijaan, että he yrittäisivät saada roistot kiinni, lukija saa Georgen suusta pienen luennon entisaikojen köysistä.

"Entisaikoina köydet valmistettiin tällä tavalla. Pienemmät köyden osat kierrettiin yhteen koko rakennuksen pituudelta." (s.67)

Paulan suhtautuminen läheltä piti tilanteisiin on hämmentävä. Hän haluaa unohtaa ne mahdollisimman nopeasti eikä halua puhua niistä kenenkään kanssa. Hän luottaa omiin kykyihinsä ja onnelliseen loppuun, vaikka olisi kuinka usein kuolemanvaarassa. Paulalla on valtavan suuri sisäinen motivaatio alaa kohtaan. Hän ei varmasti osaisi elää ilman, että hänellä on jokin tapaus ratkaistavanaan. Välillä tuntuu siltä, että hän on hieman tyhmänrohkea. Paulan pitäisi ajatella enemmän ennen kuin toimii. Hänen olisi syytä olla varovaisempi liikkeissään. Paula muun muassa mutisee rikosepäillyn kuullen paljastavia sanoja, mihin hänen ei uskoisi sortuvan. Hän ei ole tässä kirjassa ihan niin täydellinen.

"Paula nielaisi kuullessaan, kuinka avain kääntyi lukossa. Hän ja George jäisivät verekseltään kiinni!" (s.37)

Olen varannut kirjastosta uuden kasan Neiti Etsiviä, joihin paneudun seuraavassa aihetta koskevassa postauksessa. Lapsuuden ajan kirjojen lukeminen on kiehtovaa!