Vastaan kävelee ihminen. Aivot määrittelevät ensimmäisenä hänen sukupuolensa, minkä jälkeen huomio kiinnittyy poikkeavuuksiin. Erilaisuus. Kaikki haluaisivat, että sopisimme samaan muottiin. Se ei ole todellisuutta, joten ihmiset luokitellaan. Syntyy ryhmiä. Skinit, homot, lestadiolaiset, sokeat. Helena on sokea. Se määrittelee hänen koko elämänsä. Hän ei voi koskaan kulkea niin, että ihmisten katse sivuuttaa hänet. Heidän silmänsä kiinnittyvät Helenan sokeaan katseeseen.
Erilaisia ihmisiä ei auta kukaan. Heidän pitää pärjätä, olla nöyriä, toimia sirkuseläiminä. Heidät hylätään erityisiin kouluihin tai jaotellaan alhaisiin asemiin armeijassa. Tuomas on homo. Se määrittelee hänen koko elämänsä, mikä on painunut maan alle, pimeisiin huoneisiin ja sotkuisiin lakanoihin. Hän ei voi koskaan kulkea pää pystyssä ja katse kohti tulevaisuutta. Ihmisten suvaitsemattomat katseet tunnistaisivat hänet.
Kirjan maailma on muutostilassa. Se on edennyt pisteeseen, jossa vanha sukupolvi painuu maan multiin ja uudet ajatukset saavat tilaa istuttaa siementään. Sodan käyneet miehet ovat taistelleet henkisen taistelunsa perhettään sortaen tai henkensä lopulta riistäen. Äidit ovat tehneet velvollisuudentunnosta viimeisetkin naisten työt, vaikka kukaan heiltä ei enää sitä vaadi. Aikuistuneiden lasten mielestä lapsuudenkodin tuoksu tuntuu vieraalta.
Elämä ei ole mustavalkoista. Kukaan ei voi täysin tuntea toista ihmistä. Kukaan ei ole täysin uhri eikä kukaan ole täysin roisto. Jokainen tekee elämänsä aikana sekä hyviä että pahoja tekoja. Jokaisella on oma taakkansa kannettavanaan. Jokaisella on edellisen sukupolven piirteitä ihossaan. Jokaisen elämä on omissa käsissä. Se ei ole suorittamista tai toisten miellyttämistä. Pitää kelvata vain itselle ja muistaa, että mikään elämä ei ole epäonnistunut. Jokainen haluaa tuntea olevansa rakastettu, kaivattu ja haluttu. Jokaisen elämä on täynnä ristiriitaisuuksia. Tuskaa valintojen vähyydestä. Epätoivoa suvun jatkumattomuudesta. Toivoa tulevien sukupolvien paremmasta elämästä.
Helmet lukuhaaste 2019: 48. Kirja kertoo kuulo- tai näkövammaisesta henkilöstä
Erilaisia ihmisiä ei auta kukaan. Heidän pitää pärjätä, olla nöyriä, toimia sirkuseläiminä. Heidät hylätään erityisiin kouluihin tai jaotellaan alhaisiin asemiin armeijassa. Tuomas on homo. Se määrittelee hänen koko elämänsä, mikä on painunut maan alle, pimeisiin huoneisiin ja sotkuisiin lakanoihin. Hän ei voi koskaan kulkea pää pystyssä ja katse kohti tulevaisuutta. Ihmisten suvaitsemattomat katseet tunnistaisivat hänet.
Kirjan maailma on muutostilassa. Se on edennyt pisteeseen, jossa vanha sukupolvi painuu maan multiin ja uudet ajatukset saavat tilaa istuttaa siementään. Sodan käyneet miehet ovat taistelleet henkisen taistelunsa perhettään sortaen tai henkensä lopulta riistäen. Äidit ovat tehneet velvollisuudentunnosta viimeisetkin naisten työt, vaikka kukaan heiltä ei enää sitä vaadi. Aikuistuneiden lasten mielestä lapsuudenkodin tuoksu tuntuu vieraalta.
Elämä ei ole mustavalkoista. Kukaan ei voi täysin tuntea toista ihmistä. Kukaan ei ole täysin uhri eikä kukaan ole täysin roisto. Jokainen tekee elämänsä aikana sekä hyviä että pahoja tekoja. Jokaisella on oma taakkansa kannettavanaan. Jokaisella on edellisen sukupolven piirteitä ihossaan. Jokaisen elämä on omissa käsissä. Se ei ole suorittamista tai toisten miellyttämistä. Pitää kelvata vain itselle ja muistaa, että mikään elämä ei ole epäonnistunut. Jokainen haluaa tuntea olevansa rakastettu, kaivattu ja haluttu. Jokaisen elämä on täynnä ristiriitaisuuksia. Tuskaa valintojen vähyydestä. Epätoivoa suvun jatkumattomuudesta. Toivoa tulevien sukupolvien paremmasta elämästä.
Helmet lukuhaaste 2019: 48. Kirja kertoo kuulo- tai näkövammaisesta henkilöstä
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!