Anna Karenina - romanttinen painajainen

© Suomen kansallisbaletti, Sakari Viika

Kävin lauantaina 30.3.2019 Suomen kansallisbaletissa katsomassa Anna Karenina -baletin. Pääsin tilaisuuteen pyytämälläni ilmaisella medialipulla. Leo Tolstoin klassikkoromaaniin perustuva baletti kertoo ylhäisörouva Annasta, joka rakastuu kreivi Vronskiin. Anna Karenina ei halua vaarantaa yhteiskunnallista asemaansa heittäytymällä suhteeseen kreivin kanssa. Hänen on myös ajateltava rakasta poikaansa, vaikka hänen aviomiehensä Aleksei Karenin kohteleekin häntä kylmästi. Lopulta Anna joutuu myöntämään tunteensa kreivi Vronskia kohtaan. Alkaa piinaava ajanjakso, jota sävyttävät pakahduttavat tunteet, häpeä ja voimattomuus. Annaa riivitään kahteen eri suuntaan. Toisaalla on aviomies ja poika, toisaalla elämää suurempi rakkaus.

© Suomen kansallisbaletti, Sakari Viika

Eläydyin baletin intensiiviseen maailmaan, jossa epätoivoiset haaveet ja painajaismaiset unikuvat seurasivat toisiaan. Huomasin välillä miltei unohtavani hengittää, sillä kaikki oli niin tuskallisen traagista. Baletin liikekieli oli dramaattista. Kaiken keskiössä oli kolmiodraaman aiheuttama kiihkeä tunne. Seurasin herkeämättömällä mielenkiinnolla tanssijoiden eleitä ja ilmeitä, käsien asentoja ja jalkojen liikkeitä, mitkä kuvasivat rakastumista, riitelyä, kaipausta ja pohjatonta surua. Baletin värimaailma oli sekä siveän vaalea että painajaismaisen musta. Anna Karenina hehkui loppua kohden syntiinlangenneen punaisena.

Rodion Štšedrin on säveltänyt balettiin musiikin, joka on aivan omaa luokkaansa. Äänimaailma kuvaa kiihtyvällä tahdilla etenevää tunneskaalaa hempeistä muodoista teräviin säveliin päättyen konkreettiseen junan kolinaan. Musiikki saa sydämen hakkaamaan nopeammin. Se ei anna armoa, vaan pyörittää tanssijat väkivaltaiseen pyörteeseen, mistä ei ole muuta pakokeinoa kuin heittäytyminen tyhjyyteen.

© Suomen kansallisbaletti, Sakari Viika

Olin hyvilläni, että olin lukenut käsiohjelman ennen baletin alkamista, sillä siinä kerrotaan selkeästi baletin juonen kulku. Tämän jälkeen oli helppoa vain nauttia baletista ja antaa tunteiden viedä mennessään. Poistuessani salista kuulin ohimennen pätkiä katsojien keskusteluista. Kaksi nelissäkymmenissä olevaa naista kävelivät kohti uloskäyntiä. Toinen heistä tokaisi: "Se oli parempi mitä osasin kuvitella." Eräs nainen huoahti ystävättärelleen: "Traagista touhua." Baletti oli yleisestä tunnelmasta päätellen pidetty ja pohdintoja herättävä. Päätin ennen kotiinlähtöä viettää verkkaisen kävelyhetken, sillä minusta tuntui, että minun oli tuuletettava mehiläispesän tavoin kuhisevat ajatukseni ja tasoitettava kiihkeästi sykkivä sydämeni.