Linus Jonkman: Introvertit työpaikan hiljainen vallankumous

"Jos joku haukkuu sinua introvertiksi, sano kiitos."

Jonkman, Linus: Introvertit työpaikan hiljainen vallankumous 
Julkaistu: Toinen painos, 2015
Alkuperäinen julkaisu: 2013 
Alkuperäinen nimi: Introvert - Den tysta revolutionen 
Mistä maasta: Ruotsi 
Suomentanut: Ulla Lempinen 
Kustantaja: Atena Kustannus Oy 
Sivumäärä: 296

Mitä tarkoittaa olla introvertti? Entä ekstrovertti? Pohdinnan voi aloittaa miettimällä, mitä tekisi silloin, kun ei ole pakko tehdä mitään. Menisikö konserttiin, messuille tai meluisalle klubille juttelemaan tuntemattomien kanssa turhanpäiväisistä asioista? Vai jäisikö kotiin kirjan tai luonnoslehtiön äärelle - kenties ystävän kanssa, joka puuhastelee vieressä samoja asioita?

"Juhlissa oloni on kuin hummerilla ravintolan akvaariossa. On vain ajan kysymys, koska joku alkaa vilkuilla suuntaani ja valitsee minut päivällisekseen." (s.85)

Kirjan mukaan introversio on persoonallisuustyyppi, joka on biologista. Puhutaan siitä, mikä aktiivisuuden taso vaaditaan, jotta hormonit viestittävät aivoille hyvästä olosta. Introvertti tarvitsee matalamman aktiviteettitason kuin ekstrovertti. Keskustelutilanne tai liiallinen sosiaalinen kanssakäyminen kuormittaa introvertin mieltä ja saa uupumaan. Hänellä on myös erilainen tapa viestiä - esimerkiksi iloa ja onnea - kuin ekstrovertillä. Introvertti on henkilö, joka on itsenäinen, keskittymiskykyinen ja pohdiskeleva sekä muutosherkkä, tärmällinen ja varautunut. Hän kokee yksityisyyden tarvetta, ajattelee syvällisesti, arvostelee itseään ankarasti, pitää järjestyksestä, jää vatvomaan asioita mielessään, haluaa saattaa asiat loppuun ja vaikuttaa rauhalliselta vaikka pään sisällä vallitsee ajatusten tai tarinoiden tulva. Ajattelu tapahtuu myös kuvina. Introvertilla on sekä julkinen että yksityinen persoonallisuus. Hän tarvitsee rauhaa, lepoa ja aikaa suunnitella esiintymisiään. Introverttiin henkilöön on vaikea tutustua. Hän pitää keskustelun sijasta tekemisen keskiössä, kun hän tapaa ystäviään. Toisaalta introvertti voi puhua itseään kiinnostavasta aiheesta, ´kunnes kuulija nääntyy ravinnonpuutteeseen´. Introversio ei tarkoita sitä, että henkilö olisi diiva, ujo, tylsä tai että hänellä olisi persoonallisuushäiriö. Hänen yksinolon ja koskemattomuuden tarvettaan voidaan virheellisesti erehtyä pitämään ylimielisyytenä, itsekkyytenä tai epäsosiaalisuutena. Täytyy myös muistaa, että biologian lisäksi perimä, ympäristö ja valinnavapaus muokkaavat ihmistä.

"Eläinmaailmassa vastaavanlaisia viestintäongelmia on kissoilla ja koirilla. Koira heiluttaa häntäänsä, kun se on iloinen. Jos kissa heiluttaa häntäänsä, se tahtoo tappaa sinut. Tämä on yksi syy, miksi kissat ja koirat eivät välttämättä tule kovin hyvin toimeen keskenään." (s.99) 

Introverteilla on hankalaa nykyisessä yhteiskunnassa, sillä se on äärimmäisen ekstrovertti. Koulu suosii verbaalisesti kyvykkäitä ja aktiivisia oppilaita. Työpaikkailmoitukset ovat täynnä ekstrovertteja piirteitä ihannoivia lauseita ja toiveita. Ennen 1960-lukua puhumattomuus ja pidättyväisyys olivat puolestaan muodissa. Sanottiin, että puhuminen on hopeaa ja vaikeneminen kultaa. Ihminen on sitä onnellisempi mitä lähempänä hän on yhteiskunnassa vallitsevaa ihannetta. Tärkeää siis olisi, että kenenkään motivaatiota ei riistettäisi tai että lapsille ei opetettaisi, että heidän persoonallisuutensa on vääränlainen.

"Vuorenvarma keino aiheuttaa ahdistusta on panna ekstrovertti istumaan vähäpuheisen introvertin viereen, jotta tämä piristyisi. Se on yhtä älykästä kuin yrittää nostaa uima-altaan lämpötilaa pissaamalla siihen. Lopputulos on yleensä se, että ekstroverteillä on tylsää ja introvertit sulkeutuvat kuoreensa kuin simpukat. Monet ekstrovertit kuvittelevat olevansa vastuussa tilanteiden sujumisesta. Ensimmäinen väärä olettama on, että introverttejä pitäisi aktivoida." (s.120)

"Introvertin rankaiseminen yksinäisyydellä on kuin yrittäisi hukuttaa kalan." (s.139)

Kirjan mukaan introverteille sopivat hyvin palveluammatit. Moni näyttelijä on introvertti. Tämä johtuu siitä, kuinka introvertti on koko elämänsä havainnoinut sosiaalisia tilanteita. Hänellä on tunneälyä, älykkyyttä, sinnikkyyttä, kurinalaisuutta ja kärsivällisyyttä. Häntä motivoi rahan ja aseman sijasta intohimo aiheeseen.

"Lars oli historian opettaja ja käytti aivan toisenlaista taktiikkaa. Hän kertoi lyhyitä tarinoita ja esitti avoimia kysymyksiä. Kun vastasimme, hän kuunteli meitä aidosti. Hän puhui rauhallisella ja hiljaisella äänellä mutta sai silti täyden huomiomme. Kuulluksi tulemisessa ei olekaan kyse äänen voimakkuudesta." (s.171)

Ahmin kirjan melkein yhdeltä istumalta, sillä aihe kiinnostaa minua suunnattomasti. Kirja tuntui aluksi todellakin pyrkivän vallankumoukseen, sillä se on provosoiva ja paikoin hieman liiankin hyökkäävästi kirjoitettu. Esimerkit koskien ekstrovertteja olivat usein viinanhuuruisia ja sekopäisiä. Loppua kohden kirjailija yritti tasoittaa ajatuksiaan toteamalla, että sekä introvertteja että ekstrovertteja tarvitaan. Kirjan miinuspuolina olivat liika toisto sekä toimistotyön käyttäminen esimerkkinä. Tein kirjan lopussa olleen testin ja sain tulokseksi, että olen pääosin introvertti. Sosiaalisuus onnistuu siis minulta vaivatta, mutta tarvitsen myös yksinoloa voidakseni hyvin. Teen mielelläni töitä sekä yksin että ryhmässä.