lauantai 28. toukokuuta 2016

Ozzy Osbourne: Minä, Ozzy



"Sanoivat, etten ikinä kirjoittaisi tätä kirjaa.
Vetäkööt käteen - tässä se tulee.
Nyt vain pitäisi muistaa jotain.
...
Paskat. En muista yhtään mitään.
Paitsi nämä jutut..."

Osbourne, Ozzy; Ayres, Chris: Minä, Ozzy
Julkaistu: 2010
Alkuperäinen julkaisu: 2009
Alkuperäinen nimi: I Am Ozzy 
Mistä maasta: Iso-Britannia
Suomentanut: Ilkka Salmenpohja 
Kustantaja: Like 
Sivumäärä: 410

John ´Ozzy´ Osbourne syntyi vuonna 1948. Hänen perheeseensä kuului isä John Thomas, äiti Lillian, isosiskot Jean, Iris ja Gillian sekä pikkuveljet Paul ja Tony. Perhe oli köyhä ja tottunut työväenluokan elämään Astonissa, Iso-Britanniassa. Ozzy kärsi elämänsä aikana lukihäiriöstä, adhd:sta ja erilaisista riippuvuuksista; tupakasta, viinasta, huumeista ja lääkkeistä. Hän oli pelokas poika, joka haki aina turvaa porukan kovimman tyypin varjosta. Hän liittyi jengiin, varasteli ja joutui vankilaan. Ozzya kuritettiin fyysisesti koulussa, ja väkivalta oli muutenkin osa normaalia elämää Astonissa.

"Koulussa minua kutsuttiin Ozzyksi varmaan alusta alkaen. Minulla ei ole mitään muistikuvaa, kuka nimen keksi tai milloin tai miksi se vakiintui käyttöön. Kai se oli väännetty Osbournesta, mutta toisaalta Ozzy oli myös klovnin nimi, joka sopi pelleilyyni." (s.33)

"Ensinnäkään mutsi ei ollut mikään mestarikokki. - Kerran mutsi laittoi minulle evääksi kananmunavoileivän. Kun avasin taitellun leivän, sen välissä oli tupakan tuhkaa ja kananmunankuoria. Hyvä meininki." (s.38)

Ozzy päätti, ettei hänen elämänsä tulisi olemaan kymmenien vuosien yksitoikkoista ja vaarallista puurtamista tehtaalla, mistä olisi palkkana vain vakavia vammoja ja aikainen kuolema. Beatlesia kuunnellessaan hän keksi, että ainoa tie pois Astonista näytti olevan muusikon uralle lähteminen. Hän laittoi mainoksen musiikkiliikkeen ikkunaan, hankki tatuointeja ja piti pitkää tukkaa. Ozzyn isä osti jopa lainarahoilla hänelle laulukamat. Puuttuvat taidot hän korvasi olemalla luonnostaan viihdyttäjä - sekopäinen suurisuu, joka oli valmis mihin tahansa. Ozzy oli aluksi mukana monenlaisissa bändiviritelmissä, jotka eivät edenneet alkua pidemmälle - kunnes hän kokoontui yhteen Tony Iommin, Bill Wardin ja Geezer Butlerin kanssa, jolloin tuleva Black Sabbath yhtye oli kasassa. Menestyminen oli oikeastaan onnen kauppaa, missä auttoi se, että kauhu oli 1970-luvun alussa muodissa. Bändi teki levyjä, keikkaili ja eli rock´n´roll elämää; naisia, viinaa ja huumeita riitti. Hämärissä bileissä tulivat tutuksi myös muut menestyneet bändit ja laulajat kuten Mötley Crue ja Marilyn Manson. Ozzy meni kaiken keskellä jopa naimisiin erään Thelman kanssa ja sai Jessica tyttären, mutta jatkoi silti vieraissa käymistä. Hän oli väkivaltainen ja arvaamaton aviomies. Ozzy osteli talon täyteen mitä omituisempia tavaroita ja eläimiä sekä aseita epärehellisen managerin hämäräperäisillä rahoilla. Keikkapaikoilla hänen riesanaan olivat satanistit ja myöhemmin kiihkoilevat uskovaiset.

"Yritin jopa värväytyä armeijaan, mutta en kelvannut sinnekään. Univormupukuinen äijä vilkaisi kerran rumaa pärstään ja sanoi: ´Me haemme miehiä, emme eläimiä.´" (s.47)

"Heiluin kylillä vanhassa pyjamapaidassa ja roikotin kaulastani narunpätkään sidottua kuumavesihanaa. Voin kertoa, että persaukisena sai käyttää mielikuvitustaan, mikäli halusi näyttää rocktähdeltä. - Suurin osa ihmisistä tajusi välittömästi Geezerin nähdessään, että hän soitti jossain bändissä, mutta minua luultiin avohoitopotilaaksi." (s.70-71)

"Me emme todellakaan yksin keksineet heavymetalia. Olimme vain bluesbändi, joka päätti tehdä pelottavaa musaa, mutta vaikka myöhemmin lopetimme pelottavan musan tekemisen, jengi piti meitä edelleen heavymetalbändinä, jonka biisit kertovat vain saatanasta ja maailmanlopusta. Siksi aloin vihata koko termiä." (s.103)

Ozzy siirtyi soolouralle bändistä vuonna 1979 potkut saatuaan ja manageri Don Ardenin Sharon tyttären tavattuaan. Ozzylla ja Sharonilla meni lujaa, sillä he eivät töiden ohella tehneet muuta kuin tappelivat ja ryyppäsivät. Lavashowkin meni yli, sillä lavalla hirtettiin kääpiöitä ja yleisön sekaan heitettiin teurasjätteitä. Kerran Ozzy katkoi vahingossa lavalle heitetyn lepakon kaulan luullen sitä ensin leluksi. Meininki ei tasoittunut yhtään Ozzyn erottua Thelmasta, mentyä naimisiin Sharonin kanssa ja saatuaan lapset Aimeen, Kellyn ja Jackin 1980-luvun alussa. Ozzy haastettiin milloin mistäkin syystä oikeuteen, joutui varomaan vaarallisia faneja sekä kärsi vuosien sekakäytön aikaansaamista vaarallisista vaikutuksista kuten muistin- ja puhekyvynmenetyksistä. Kaiken lisäksi hänelle diagnosoitiin parkinsonilainen oireyhtymä.

"Allenin dokaaminen oli miltei yhtä holtitonta kuin meikäläisenkin. Kerran hän heilui Los Angelesin lentokentällä niin silmittömässä muusissa että myöhästyi lennolta - Roudari vain nappasi Allenia kiinni housujen takamuksesta ja viskasi hänet kamojen sekaan dösän ruumaan. Joku nainen juoksi perään ja huusi: ´Minä näin, mitä te teitte tuolle pienelle miesparalle! Ei häntä voi kohdella noin!´ Roudari vain tuijotti eukkoa ja sanoi: ´Painu vittuun. Se on meidän kääpiö.´ Sitten matkalaukkujen välistä pilkisti pää: ´Joo, painu vittuun. Mä oon niiden kääpiö.´" (s.240)

"Esiinnyimme Madison Square Gardenissa - Paikassa oli viikkoa aiemmin esiintynyt sirkus, ja sirkuseläimet odottivat yhä häkeissään takakatsomon alla. Paikan pomo kutsui kiertueporukan ihailemaan eläimiä, mutta minut nähdessään hän sanoi ykskantaan: ´Kutsu ei koskenut sinua.´ ´Miten niin?´ äimistelin. ´Sinua ei voi laskea eläinten läheisyyteen.´ En uskonut korviani. ´Mitä vittua sä luulet mun tekevän niille?´ ärähdin. ´Pelkäätkö sä, että mä puren norsulta pään irti?´ (s.248)

Kirja on täynnä mustaa huumoria ja se on kirjoitettu ronskia kieltä käyttäen. Naureskelin ja kauhistelin vedet silmissä kaikille sattumuksille. Kirja on oikeastaan kertomus addiktin elämästä. Se kertoo pojasta, joka monien erilaisten uravalintojen jälkeen päätyy muusikoksi ja tv-tähdeksi. Harmillista, että kirja on niin vanha, että siinä ei tietenkään kerrota Ozzyn uusimpia sattumuksia.

"Juttuhan on niin, että mikään ei ole niin kekseliäs kuin alkoholisti. Olisi hienoa, jos joku osaisi valjastaa sen yritteliäisyyden hyvään tarkoitukseen. Jos alkoholistille sanoisi ettei hän saa viinaa, ennen kuin keksii lääkkeen syöpään, tauti jäisi historiaan alta aikayksikön." (s.297)

"´Miksi haluat olla pelle, isä?´ ´Koska olen aina osannut nauraa itselleni, Jack. Huumori on auttanut selviämään hengissä näistä vuosista.´" (s.385) 

En ole seurannut kovinkaan paljon musiikin historiaa tai lukenut muusikoiden elämäkertoja. En ole myös kuunnellut heavy metallia. Muistan vain joskus katsoneeni televisiosta Osbournen perheestä kertovaa tosi-tv-ohjelmaa ja naureskelleeni kaikenlaisille sattumuksille, mitä Ozzy kohtasi. Kävin hetken päähänpistosta Ozzyn keikalla syyskuussa 2010, sillä hankin liput samana päivänä, kun keikka järjestettiin. Luin kirjan oikeastaan mielenkiintoiseen ajankohtaan, sillä Black Sabbath saapuu esiintymään 7.7. Kaisaniemen puistoon Helsinkiin.


Helmet lukuhaaste 2016: 26. Elämäkerta tai muistelmateos


4 kommenttia:

  1. Katselin teininä paljon Osbournien tv-ohjelmaa. Sekopäistä, mutta niin hauskaa. :D Nauroin jo tuolle ekalle sitaatille, olisi varmaan hyvä lukea vaihteeksi jtn hauskaa. :)

    VastaaPoista
  2. Tähän kirjaan pitäisi tarttua. Olisi varmasti monet hyvät naurut tiedossa, vaikka rinnalla olisikin myös sekopäistä örvellystä.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!