torstai 26. toukokuuta 2016

Lukuhelmihaaste



Haasteen idea ja säännöt:

Kirjoita bloggaus jostakin omasta lukuhelmestäsi. Liitä bloggaukseen kirjallisuussitaatti lukuhelmestäsi. Avaa bloggauksessa kokemustasi, mikä kyseisessä kohdassa teki siitä itsellesi lukuhelmen. Jos innostut haasteesta enemmänkin, saat toki blogata useampiakin lukuhelmiä! Tarkemmin tietoa haasteesta ja siihen liittyvästä arvonnasta löytyy Matkalla Mikä-Mikä-Maahan blogista.

Lukuhelmeni:

Luin Anne Frankin Päiväkirjan, mikä sisälsi monia oivallisia ajatuksia muun muassa arkielämästä, yhteiskunnasta, sodasta ja naisten asemasta. Huomasin kirjoittavani ylös lainauksen toisensa perään, joten päätin koota tähän kaikki, jotka eivät sopineet varsinaiseen kirjasta kirjoittamaani postaukseen ja jotka vaativat aivan oman tilansa. Ajatukset saivat nauramaan ja suuttumaan sekä pohtimaan elämää.

"Rouva teki kaikkea mahdollista samaan aikaan: opetteli hollantia kirjasta, sekoitti lihamassaa, tarkasteli lihaa, huokaili ja valitti murtunutta solisluutaan. Sellaista sattuu, kun vanhemmanpuoleiset naiset (!) tekevät typeriä voimisteluharjoituksia pienentääkseen lihavia takamuksiaan!" (s.100)

Tämä sai minut nauramaan! Se vain oli yksinkertaisuudessaan hauska oivallus!

"Meidän jotka emme saaneet päivittäin muuta kuin puoliraakaa pinaattia - Emme saaneet kurniviin vatsoihimme muuta kuin salaattia, keittosalaattia, pinaattia, pinaattia ja vielä kerran pinaattia. Ehkä meistä tulee vielä joskus yhtä vahvoja kuin Kippari-Kallesta, mutta vielä en näe siitä merkkiäkään!" (s.357-358)

Huumoria elämän synkimpäänkin hetkeen. Oivallinen viittaus.

"Mitä varten, voi mitä varten sotaa käydään, miksi ihmiset eivät voi elää rauhallisesti keskenään, miksi kaikki pitää tuhota? - Minä en usko, että sota johtuu vain suurmiehistä, hallitsijoista ja kapitalisteista. Oi ei, tavallinen mies sotii hyvin mielellään, muuten kansat olisivat nousseet jo kauan sitten vastustamaan sotia! Ihmisellä on taipumus hävittää, taipumus tappaa, murhata ja raivota, ja niin kauan kuin koko ihmiskunta, poikkeuksetta, ei ole läpikäynyt suurta muutosta, sota jatkaa raivoamistaan, kaikki mitä on rakennettu, kasvatettu ja kasvanut, kaadetaan pois ja hävitetään, ja sitten aloitetaan jälleen alusta!" (s.349-350)

Tätä varmasti kaikki joskus miettivät: miksi sotia soditaan, vaikka yleisesti ottaen kaikki haluaisivat elää rauhassa. Mielenkiintoista pohdintaa.

"Yksi monista mieltäni jatkuvasti askarruttavista kysymyksistä kuuluu, miksi aikaisemmin, ja yhä vieläkin, nainen on saanut eri kansojen keskuudessa vähäpätöisemmän aseman kuin mies. Jokainen voi sanoa, että se on epäjohdonmukaista, mutta minä en tyydy siihen, haluaisin tietää syyn tähän suureen vääryyteen. Voidaan olettaa, että mies on jo alusta alkaen saanut suuremman ruumiinvoimansa takia hallintavallan naisen yli; mies ansaitsee elatuksen, mies siittää lapset, mies tekee mitä tahtoo... On tyhmää, että naiset ovat hiljaa sallineet tämän kaiken tapahtua aivan viime aikoihin saakka, sillä mitä useampia vuosisatoja tämä sääntö saa elää, sitä syvemmälle se juurtuu ihmisten mieliin. - Monet naiset, mutta myös miehet, tajuavat vihdoin, kuinka väärä tämä maailmanjako on ollut niin kauan aikaa, ja modernit naiset haluavat oikeuden täydelliseen riippumattomuuteen! Mutta se ei ole ainoa asia, myös naisen arvostuksen on noustava! Mies arvostetaan yleisesti kaikissa maanosissa korkealle, miksi nainen ei saa osakseen samaa arvostusta? Sotilaita ja sotasankareita kunnioitetaan ja juhlitaan, keksijät saavat kuolemattoman maineen, marttyyreja palvotaan, mutta kuinka suuri osa koko ihmiskunnasta pitää naista myös sotilaana? - Naiset kärsivät jo lasten synnyttämisen yhteydessä yleensä enemmän kipuja, enemmän sairautta ja enemmän kurjuutta kuin kukaan sotasankari. - Naiset ovat paljon urheampia, paljon rohkeampia sotilaita, jotka taistelevat ja kestävät kipuja ihmiskunnan säilyttämiseksi enemmän kuin monet suurisuiset vapaussankarit! - Minä tuomitsen vain miehet ja koko maailmanjärjestyksen, jotka eivät vielä koskaan ole halunneet tunnustaa, miten suurta, vaikeaa, mutta joskus myös kaunista osaa nainen kantaa yhteiskunnassa." (s.394-395)

Naisten asema on mielestäni tärkeä aihe. Ketään ei pitäisi arvottaa paremmaksi toisen kustannuksella mistään syystä. Ei etenkään sukupuolen.



4 kommenttia:

  1. Anne Frankin Päiväkirja on kyllä sellainen helmi, että siihen tulee tartuttua tietyin väliajoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, että olet vaikuttunut kirjasta.

      Poista
  2. Mahtavaa, että tartuit haasteeseeni! :) Nuo ekat kohdat ovat kyllä varsin hupaisia! :) Olen joskus kauan, kauan sitten lukenut teoksen, mutta en kauheasti muista siitä (ja olin varmaan liian nuori ymmärtämään), mutta en tiennytkään, että Anne Frankin päiväkirja sisältää noin vahvaa feminismiä. Sait minut palamaan halusta lukea teos uudelleen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! Siitä vain lukemaan uudestaan :)

      Poista

Kiitos kommentista!