Unelmien aika

Anniina on sinkkuna elävä näytelmäkirjailija, joka viettää päivät kantakahvilassa kirjoittamassa, kunnes hänet kutsutaan istumaan yhdessä ristikoita täyttävän miehen kanssa. Kyseisen peikkomiehen lisäksi elämään tupsahtaa lähiöön muuttamisesta haaveileva entinen rakastettu. Anniina käyttää runsaasti alkoholia, nukkuu päivät ja valvoo yöt näytelmää kirjoittaen. Hän etsii rakkautta ja hyväksyntää itsensä ulkopuolelta. "Olin aina ollut se johon turvaudutaan, kun ykkösvaihtoehto on saavuttamattomissa." (s.121) Anniinalla on taiteilijan temperamentti. Hän dramatisoi ihmissuhteissa. Hän kipuilee elämässään. Hän vertaa itseään muihin ja stressaantuu. Hän purkaa stressin väärillä tavoilla. Hän etsii paikkaansa ja tapaansa olla. Hän janoaa hyväksyntää hyökkäämällä. Hän turhautuu kun ei koskaan kelpaa sellaisenaan. Anniina haluaisi elää omaan tahtiin. Nukkua myöhään aamulla. Syödä leipänsä tuoreena. "- uskoin heidän koko elämänsäkin kulkevan sen yleisesti hyväksytyn kaavan mukaan,

Louis Sparre on kirjoittanut muistiinpanoja Kauko-Karjalan retkeltään vuodelta 1892. Myöhemmin on ajateltu, että hän on ollut karelianisti eli Karjala-harrastaja. Louis Sparre on alun perin tutustunut aiheeseen Akseli Gallen-Kallelan kautta. Hänen ajatuksenaan on ollut kuvittaa Kalevalaa ja tallettaa tunnelmat ja kokemukset muistiin ennen kuin ne katoavat toisen kulttuurin jalkoihin. Kirjan mukaan tiedämme tuskin mitään suomalaisesta kulttuurista ennen Ruotsin vallan aikaa. Mikael Agricola on tallettanut 1500-luvulla muutamia runoja. Sakari Topelius ja Elias Lönnrot ovat yrittäneet löytää kadonnutta kulttuurihistoriaa Vienan Karjalasta. Louis Sparrea kiehtoo aidon karjalaisuuden etsiminen ja muinaistunnelman kokeminen. Louis Sparren retki on siinä mielessä kiinnostava, että sen kautta huomaa, kuinka karjalainen perinnekulttuuri on 1800-luvun lopulla väistynyt venäläisen ja ortodoksisen kulttuurin tieltä. Pieniä viitteitä menneestä löytyy hautausmailta, käytöstä poistetuista talousesine

Kolmikielinen runokirja on kirjoitettu varsinaiskarjalan eteläisellä murteella eli suvikarjalaksi, suomeksi ja englanniksi. Runot kuvastavat näkymättömyyttä, ulkopuolisuutta ja oman kielen ja kulttuurin katoavaisuutta. Kirja ajatuksena on oman identiteetin, kulttuurin ja kielen etsintä ja traumasta parantuminen. Runojen kautta kuuluviin nousevat tunteet: viha, suru, hätä, katkeruus, uhma, tuska, kaipaus, halu, puutos, haavoittuvuus, turhautuminen, vimma ja voima. "äänetön ilman esiäitieni kieltä" (s.10) Kirjailija on syntynyt ja kasvanut Suomessa, mutta hänellä on sukujuuria Karjalassa. Hänen mukaansa karjalainen kulttuuri elää. Se ei ole mytologiaa tai historiaa. Karjalan kulttuuria on määritelty jo pitkään ulkopuolelta. Runokirja tuo esille äänen kulttuurin sisältä. "kätketty kieli kitketty kulttuuri kavallettu kansanperintö" (s.82)

Kirjamatkaajat jatkavat seikkailujaan. Tällä kertaa pääosassa on Tillyn ystävä Milo Bolt, joka ohjaa mielikuvituksella kulkevaa Kippari-junaa. Hän yrittää yhdessä Alessian kanssa etsiä mystisen Kasvitieteilijän ja kerätä tarvittavat ainekset vastalääkkeeseen herättääkseen setänsä Alkemistin langettamasta unesta. "- Alessia oli vaikuttanut kovalta ja petolliselta vain päivää aikaisemmin, ja tästä oli nopeasti tulossa ihminen, johon hän luotti eniten maailmassa." (s.89) Kirjassa matkataan muun muassa runokirjoissa, mikä on ilahduttavaa vaihtelua. Kantavana teemana on ihmisten erilaisuus. Milo Boltin suku on kotoisin Intiasta. Hän oppii rasismista ja ennakkoluuloista, mutta myös rohkeudesta, pelkojen kohtaamisesta ja omien rajojen kiinnipitämisestä. Yksilö, varsinkaan lapsi, ei ole vastuussa sukunsa teoista. Maailmassa on monenlaisia aikuisia. He voivat aiheuttaa lapsille pettymyksen esimerkiksi asettamalla itsensä muiden edelle. Lasten on osattava pitää puoliaan. Edes isoäidit

Seitsemän veljestä Juhani, Tuomas, Aapo, Simeoni, Timo, Lauri ja Eero rellestävät menemään Jukolan talon hoidosta piittaamatta. He mellastavat pitkin maita ja mantuja mielitekojensa mukaan. Heihin ei tehoa fyysinen kuritus eikä henkinen painostus. Huoletonta, uhmakasta ja lyhytnäköistä on veljesten elämä. Lukkarin kurittamaksi joutuminen on viimeinen pisara. Veljekset jättävät synnyinkotinsa ja pykältävät metsän eläteiksi. "'Mitä minä huolin, veitikka nuori?' Elämä, nuoren miehen elämä on juuri niin kuin tämä kaikuva, kohiseva nummi." (s.63) Seitsemän veljestä on kristillinen tarina. Suomalainen mies elelee voimakkaana ja uhmakkaana nuoruutensa päiviä. Hän tasapainoilee uskomusten välillä ja taivuttaa luonnon omaan tahtoonsa. Hän on metsissä villinä ja vapaana oma herransa, vaikka tiedostaa Turun herrasmaailman olemassaolon ja velvollisuutensa itseään ylempiä, varsinkin Jumalaa kohtaan. Hän yrittää taistella, pitää lujasti omasta tahdostaan ja periaatteistaan kiinni.

Kirjablogini on ollut toiminnassa yhdeksän vuotta. Unelmien aika blogissa ja instagram-tilillä on julkaisuja ennen kaikkea kirjoista. Tili toimii myös unelmoinnin apuvälineenä. Kirjat ovat täynnä tarinoita, joiden avulla on mahdollista unelmoida uudenlaisista kokemuksista. Tarinoista voidaan tehdä vaikka näytelmiä. Olen tätä kautta saanut kirjallisuuden, teatterin ja yleensäkin kulttuurin takaisin elämääni. Tietokirjojen avulla voi oppia uutta, mikä innostaa retkeilemään vaikka museoihin. Harrastuksen kautta olen myös tutustunut uusiin ihmisiin ja paikkoihin, joihin en ilman blogia olisi välttämättä päässyt. Harrastus ulottuu siis yllättävänkin laajalle alueelle. Unelmien kautta elämisestä on tullut minulle elämäntapa. Instagramin kautta tullut kysymys: Minkä blogiin tai somettamiseen liittyvän unelman haluaisin toteuttaa? Minusta on ollut kiinnostavaa nähdä, minne harrastus minua pienin askelin johdattaa. Olisi hauskaa päästä puhumaan harrastuksesta yleisölle esimerkiksi kirjamessuill