Kutsuvieraslippu saatu mainostarkoituksessa: Kansallisteatteri
Toinen tasavalta sai kantaesityksensä Kansallisteatterissa 12.2.2026. Esa Leskisen ohjaama näytelmä kertoo sotavuosien jälkeisestä Suomesta, jossa valtionjohto pyrki toimimaan Neuvostoliiton painostuksesta, kansainvälisistä konflikteista ja sisäpoliittisista kiistoista huolimatta.
Näytelmää katsoo kuin selaisi dokumenttiarkistoa. Ajatusta vahvistaa aktiivinen live-videokuvan käyttö. Puoluekokoukset, eduskunnan täysistunnot ja salaiset tapaamiset seuraavat toisiaan. Esille nousevat suomalainen sisu ja periksiantamattomuus. Suomen on selviydyttävä.
Vanhimmat katsojat myhäilevät mukana tunnistaessaan kullekin aikakaudelle tyypilliset puheet, tavat ja muodin. Kuului muutamia ääneen lausuttuja tokaisuja. Yleisö reagoi voimakkaimmin kohtauksiin, joissa naiskansanedustajat vaativat yhteiskuntaa tukemaan naisia, lapsia, köyhiä ja vanhuksia. Puheet tulevat konkreettisesti lähelle. Yleisössä istuessa tuntuu kuin olisi itse kansanedustaja, jolla on valtaa antaa oma ääni.
Välillä näytelmä käy maagisen realismin puolella. Menneisyyden haamut heräävät hetkellisesti henkiin. Kalman väki kulkee Tamminiemen käytävillä.
Poliitikot olivat tunnistettavia. Näyttelijät hallitsivat kullekin poliitikolle ominaiset maneerit. Etenkin Jukka Puotila tarjosi tähän liittyen komiikkaa. Janne Reinikainen oli vakuuttava nuoren Kekkosen roolissa. Olisin toivonut hänen jatkaneen roolissa koko näytelmän ajan.
Jussi Tuurna soitti musiikkia näyttämöllä ja loi esitykselle ainutlaatuisen tunnelman.
Toinen tasavalta ylitti odotukseni. Olisin seurannut näytelmää vielä vähän pidempäänkin. Sen verran uppoutunut olin sen maailmaan.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!