Harriet on yksinäinen lapsi, joka viettää kesäpäivät sisällä vain oma mielikuvitus seuranaan. Iltaisin hänen vanhempansa palaavat töistä ja kyselevät hänen kuulumisiaan. Naapurissa asuva vanha rouva houkuttelee Harrietin lukemaan kirjoja.
"Stories are good company, aren't they? Always there for us when we need them." (s.94)
Kirja kertoo MS-tautia sairastavasta lapsesta, jonka sairaus on siinä vaiheessa, että se ei näy ulospäin. Sairaus on muille ihmisille näkymätön, mutta kokijalleen todellistakin todellisempi. Sairastunut tarvitsee erityistä tukea sairauden näkymättömyydestä huolimatta. Toisaalta hän on paljon muutakin kuin sairautensa. Hänellä voi olla mielenkiinnonkohteita, joista hän tykkää keskustella.
"It's okay to be sad and scared sometimes, but I promise that you're not alone." (s.147)
Kirjassa käsitellään aihetta hieman laajemmin. Tarinaan on otettu teemaksi sairastuneet lapset. Kerrontatyyli on synkkä, pelottava ja surullinen. Yksinäisyys huokuu jopa niissä kohdin, kun sairastunut on muiden ihmisten seurassa. Kirjailija on tavoittanut tunnelman, miltä tuntuu olla oman vakavan sairautensa seurassa. Suosittelen kirjaa aikuisille ja harkiten nuoremmille. Mielestäni tarina voi olla liian ahdistava joillekin nuoremmille lukijoille.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!