maanantai 20. huhtikuuta 2020

Aravind Adiga: Valkoinen tiikeri

Intialainen mies kertoo omaa elämäntarinaansa satiiriseen tyyliin. Hän aloittaa lapsuudestaan, jolloin hän oli vain riksankuljettajan poika, jolle vanhemmat eivät olleet antaneet edes nimeä. Hän kuvailee kotipaikkakuntansa tapoja ja kertoo erilaisia sattumuksia vesipuhvelia tarkoin hoitavista naisista alkoholisoituneeseen ja koulupukurahaston kavaltaneeseen opettajaan. Mies puhuu paljon Intian lukuisista jumalista, eriarvoisuudesta kastien välillä ja palvelijana toimimisesta sekä korruptoituneesta yhteiskunnasta.

Tämä fiktiivinen romaani luo ankean kuvan Intiasta. Elämä on ainoastaan toivotonta. Intialaiset ovat päässeet muslimien ja brittien hallinnasta, mutta jääneet kastijärjestelmän kahleisiin. Työttömyys kukoistaa siinä määrin, että työntekijöiden valintatilaisuuksissa syntyy jo tappeluja. Rikkaat ja köyhät elävät täysin eri maailmoissa. Heillä on erilaiset oikeudet toisiinsa nähden. Köyhiä ei huolita esimerkiksi ostoskeskuksiin. Heidän ihmisarvonsa on olematon rikkaisiin verrattuna. Kukaan ei kysele auton yliajaman kerjäläislapsen perään.

Suoritan omaa henkilökohtaista lukuhaastettani lukea kirja jokaisesta maailman maasta siten, että kirjailija on maasta kotoisin ja että tapahtumat sijoittuvat kyseiseen maahan. Kirjoja lukiessani olen huomioinut, että monissa kirjoissa mainitaan amerikkalaisten vaikutus kyseiseen maahan. Amerikkalaiset ja heidän tapansa ihmetyttävät paikallisia asukkaita. Tässä kirjassa amerikkalaiset elävät muslimien ja hindujen seassa. Vanhat perinteet ja nykyaika elävät rinnakkain - välillä toisiinsa törmäten ja keskenään taistellen.

Millaista on elää ilman toivoa paremmasta tulevaisuudesta?

'Köyhä ihminen on kuin eläin häkissä.'

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!