Ikuinen lukutoukka -blogin Niina listasi viisi erilaista kirjaa, jotka hän muistaa vielä tänäkin päivänä. Inspiroiduin kokoamaan oman listani.
Agatha Christie: Eikä yksikään pelastunut
Tämä on varmasti paras suljetun paikan arvoitus, minkä tiedän. Se on kutkuttavan jännittävä. Kirja kestää useamman lukukerran - ainakin minulla. Siinä toisilleen entuudestaan tuntemattomat henkilöt asettuvat lomailemaan saarella sijaitsevaan kartanoon. Ruokasalin pöydälle on aseteltu kymmenen merkillistä patsasta ja seinällä komeilee vielä merkillisempi runo, joka alkaa käydä karmivalla tavalla toteen.
Suzanne Collins: Nälkäpeli trilogia
Olen tykästynyt dystopiaan. Minua kiehtovat eri tarinat siitä, mitä voisi tapahtua niin sanotussa maailmanlopun jälkeisessä maailmassa. Mielestäni aihealueen parhaimmistoa ovat Nälkäpeli trilogian kirjat, joiden maailma on yhtä aikaa äärimmäisen kieroutunut mutta täynnä valoisaa toivoa. Hahmot ovat eläviä ja samaistuttavia. Heidän kanssaan jännittää ja suree. Kirjat kertovat maasta, joka on jakautunut eri vyöhykkeisiin. Joka vuosi jokaiselta vyöhykkeeltä valitaan arvonnalla tyttö ja poika, jotka joutuvat osallistumaan nälkäpeliin, jossa lapset ja nuoret joutuvat tappamaan toisiaan, kunnes enää yksi jää jäljelle.
Robert Jordan: Ajan Pyörä kirjasarja
Vaarojen taival on ensimmäinen eeppinen fantasiakirja, johon olen tutustunut. Kirjasarja on minulle nostalginen, taianomainen, jännittävä ja monipuolinen. Se kertoo maailmasta, jossa vallitsee syklinen aikakäsitys. Tarujen sankarit taistelevat pahuutta vastaan ja syntyvät aina uudestaan, kun pahuus alkaa jälleen nousta valtaan. Pienen ja idyllisen kylän nuorukaiset Rand, Mat ja Perrin joutuvat pakenemaan yön selkään Egwene ja Nynaeve kannoillaan, sillä heitä jahtaavat pimeyden olennot, jotka yrittävät surmata heidät ennen kuin he ehtisivät oppia, mitä heistä on määrä jonain päivänä tulla. Alkaa pitkääkin pidempi matka halki eri maiden, ihmeellisiä kansoja, kuninkaallisia ja taruolentoja tavaten. Voimallisimpia heistä ovat kanavoimaan, eli niin sanotusti taikomaan, kykenevät Aes Sedaiksi kutsutut naiset. Olen edelleen lumoutunut!
Sirpa Tabet: Punainen metsä
Pidän kirjoista, joissa matkustetaan ajassa. Tässä kirjassa Anna joutuu yhtäkkiä menneisyyteen toisen naisen ruumiiseen ja yrittää selviytyä arkielämästä jäämättä kiinni. Se on vaikeaa, sillä hänellä ei ole aavistustakaan, kuinka entisaikoina tehtiin taloustöitä alkeellisissa olosuhteissa. Lisähaasteena mukaan astuu myös sulhanen, jonka kanssa hänen tulisi mennä naimisiin.
Donna Woolfolk Cross: Paavi Johanna
Naiset kuvataan usein kärsijöinä ja uhrautujina sekä kohtaloonsa alistuneina. Heidän tehtävänsä on hoitaa lapsia ja kotia surullisina ja onnettomina. He kokevat miestensä hoivaamisen epämiellyttävänä ja kohtaavat paljon väkivaltaa. Olen pohtinut, onko naisten todellisuus tosiaan ollut niin ankea ja suppea. Paavi Johanna kirjassa pohditaan tarinan muodossa, onko ollut mahdollista, että joskus maailmassa on ollut naispuolinen paavi. Mielenkiintoista vaihtelua lukea naisesta, joka on uhrautujan sijasta ollut toimija. Toki tässäkin on onnettomia aineksia mukana. Kirja tuli mieleeni, koska olen viime päivinä lukenut Karolina Kouvolan kirjoittamaa kirjaa Soturit, joka kertoo eri aikakausien taistelijoista. Siinä todetaan, että viikinkien keskuudessa ei ole ollut olemassa naissotureita, mutta samaan aikaan Helsingin Sanomat uutisoi naissoturin luurangon löytymisestä. Minua kiinnostaisi lukea lisää erilaisia tarinoita naisista.
Agatha Christie: Eikä yksikään pelastunut
Tämä on varmasti paras suljetun paikan arvoitus, minkä tiedän. Se on kutkuttavan jännittävä. Kirja kestää useamman lukukerran - ainakin minulla. Siinä toisilleen entuudestaan tuntemattomat henkilöt asettuvat lomailemaan saarella sijaitsevaan kartanoon. Ruokasalin pöydälle on aseteltu kymmenen merkillistä patsasta ja seinällä komeilee vielä merkillisempi runo, joka alkaa käydä karmivalla tavalla toteen.
Suzanne Collins: Nälkäpeli trilogia
Olen tykästynyt dystopiaan. Minua kiehtovat eri tarinat siitä, mitä voisi tapahtua niin sanotussa maailmanlopun jälkeisessä maailmassa. Mielestäni aihealueen parhaimmistoa ovat Nälkäpeli trilogian kirjat, joiden maailma on yhtä aikaa äärimmäisen kieroutunut mutta täynnä valoisaa toivoa. Hahmot ovat eläviä ja samaistuttavia. Heidän kanssaan jännittää ja suree. Kirjat kertovat maasta, joka on jakautunut eri vyöhykkeisiin. Joka vuosi jokaiselta vyöhykkeeltä valitaan arvonnalla tyttö ja poika, jotka joutuvat osallistumaan nälkäpeliin, jossa lapset ja nuoret joutuvat tappamaan toisiaan, kunnes enää yksi jää jäljelle.
Robert Jordan: Ajan Pyörä kirjasarja
Vaarojen taival on ensimmäinen eeppinen fantasiakirja, johon olen tutustunut. Kirjasarja on minulle nostalginen, taianomainen, jännittävä ja monipuolinen. Se kertoo maailmasta, jossa vallitsee syklinen aikakäsitys. Tarujen sankarit taistelevat pahuutta vastaan ja syntyvät aina uudestaan, kun pahuus alkaa jälleen nousta valtaan. Pienen ja idyllisen kylän nuorukaiset Rand, Mat ja Perrin joutuvat pakenemaan yön selkään Egwene ja Nynaeve kannoillaan, sillä heitä jahtaavat pimeyden olennot, jotka yrittävät surmata heidät ennen kuin he ehtisivät oppia, mitä heistä on määrä jonain päivänä tulla. Alkaa pitkääkin pidempi matka halki eri maiden, ihmeellisiä kansoja, kuninkaallisia ja taruolentoja tavaten. Voimallisimpia heistä ovat kanavoimaan, eli niin sanotusti taikomaan, kykenevät Aes Sedaiksi kutsutut naiset. Olen edelleen lumoutunut!
Sirpa Tabet: Punainen metsä
Pidän kirjoista, joissa matkustetaan ajassa. Tässä kirjassa Anna joutuu yhtäkkiä menneisyyteen toisen naisen ruumiiseen ja yrittää selviytyä arkielämästä jäämättä kiinni. Se on vaikeaa, sillä hänellä ei ole aavistustakaan, kuinka entisaikoina tehtiin taloustöitä alkeellisissa olosuhteissa. Lisähaasteena mukaan astuu myös sulhanen, jonka kanssa hänen tulisi mennä naimisiin.
Donna Woolfolk Cross: Paavi Johanna
Naiset kuvataan usein kärsijöinä ja uhrautujina sekä kohtaloonsa alistuneina. Heidän tehtävänsä on hoitaa lapsia ja kotia surullisina ja onnettomina. He kokevat miestensä hoivaamisen epämiellyttävänä ja kohtaavat paljon väkivaltaa. Olen pohtinut, onko naisten todellisuus tosiaan ollut niin ankea ja suppea. Paavi Johanna kirjassa pohditaan tarinan muodossa, onko ollut mahdollista, että joskus maailmassa on ollut naispuolinen paavi. Mielenkiintoista vaihtelua lukea naisesta, joka on uhrautujan sijasta ollut toimija. Toki tässäkin on onnettomia aineksia mukana. Kirja tuli mieleeni, koska olen viime päivinä lukenut Karolina Kouvolan kirjoittamaa kirjaa Soturit, joka kertoo eri aikakausien taistelijoista. Siinä todetaan, että viikinkien keskuudessa ei ole ollut olemassa naissotureita, mutta samaan aikaan Helsingin Sanomat uutisoi naissoturin luurangon löytymisestä. Minua kiinnostaisi lukea lisää erilaisia tarinoita naisista.
Mielenkiintoinen listaus! Taitaisi olla korkea aika lukea Nälkäpeli. Se on odottanut hyllyssäni jo pitkään, en oikein edes tiedä miksi en ole siihen vieläkään tarttunut. Uskon tykkääväni. Ja tuo Christie on kyllä todellinen klassikko <3
VastaaPoistaMinäkin mietin jonkun aikaa että laittaisinko listalleni nälkäpeli kirjat :) Noh en sitten laittanut :P
VastaaPoistaTuon Paavi Johannan ajatus on kiehtova, vaikka kylläkin hieman epäilen sen olleen mahdollista. Silti ihmmismieli on jotenkin toiveikas: olisiko silti voinnut olla jokin sellainen tilanne, jossa naisella olisi sittenkin ollut valtaa. Toki historia on täynnä myös keisarinnoja, kuningattaria ja sijaishallitsija-äitejä, jotka ovat onnistuneet pysymään vallankahvassa. Oletko esimerkiksi lukenut Hirvisaaren Minä, Katariina tai Me, Keisarinna-teoksia? Ei niin paljoa toimintaa, mutta kuitenkin vallankahvassa keinottelua. Tai Philippa Gregoryn ruusujen sotaan sijoittuvat tarinat ovat myös nimen omaan kuvauksia naisista valtapelin äärellä. :)
VastaaPoistaHups! Nyt vasta huomasin, että olihan sulla myös Philippaa luettuna. ;) Kandee kurkkaa myös ne muut osat, erityisesti Sininen herttuatar, joka on Elisabethin äidin tarina..
PoistaTämäpä onkin kiva idea postata mieleenjääneimmät kirjat. Taidanpa jossain vaiheessa tehdä samoin.
VastaaPoistaTuota Sirpa Tabet'ta luin jossain vaiheessa enemmänkin, mutta omat muistikuvani ovat vähän hatarat. Tuo mitä kerrot Punaisesta metsästä soittaa kelloja kyllä. Se taisi olla minulle melkein liian jännittävä, mutta muistelisin olleeni siitä aika innoissani.
Näistä olen lukenut vain Christien. Ja lukukokemus on kyllä jäänyt minunkin mieleeni. Erityisesti muistan loppuratkaisun. Oli kesäinen päivä ja vietin kesälomaa kotikodissa (opiskelin tuolloin jo yliopistossa), istuin puutarhakeinussa ja paloin halusta saada tietää, miten kirja päättyy. Lopusta jäi kyllä vähän hölmistynyt olo, koin tulleeni huijatuksi :D
VastaaPoistaChristien kirja on kyllä todellakin mieleenpainuva, mutta silti ovela. Olen lukenut sen useita kertoja, koska olen aina lukukertojen välillä unohtanut murhaajan. :D Kirjan tunnelma on todella voimakas ja unohtumaton.
VastaaPoistaMuut mainitsemasi kirjat eivät olekaan minulle ennestään tuttuja (paitsi tietty Nälkäpelit, joita en tosin ole lukenut, mutta katsonut elokuvina). Paavi Johanna alkoi kiinnostaa kovasti. Merkitsen nimen ylös!
Kymmenen pientä neekeripoikaa on yksi parhaimpia kirjoja Christieltä ja Nälkäpelitkin oli ihan mukavaa luettavaa. Muita listasi kirjoista en olekaan lukenut.
VastaaPoistaLuen paljon dekkereita ja Kymmenen pientä neekeripoikaa on hieno, muttei minusta kuitenkaan Christien paras.
VastaaPoistaNälkäpeli-trilogiasta luin ensimmäisen osan ja jäin kummastelemaan sen suosiota. Olen pitänyt useimmista muista lukemistani dystopioista enemmän.
Jordan on jäänyt lukematta. Olen ehkä liiankin valikova fantasian suhteen.
Sirpa Tabetin Punainen metsä on yksi hänen parhaimmistaan - upea lukukokemus.
Paavi Johanna kuulostaa kiinnostavalta. Vaihtoisella historiallakin on paikka lukumieltymyksissäni.
Minä jossain kohtaa aloitin Nälkäpeliä, mutta jumahdin alkumetreille. Kymmenen pientä neekeripoikaa puolestaan on ollut suosikkini jo vuosikymmenien ajan :-)
VastaaPoista