Unelmien aika

Miljardiperijätär Avery selvittää kirjasarjan toisessa osassa kadonneen Tobias Hawthornen salaisuuksia. Hän altistaa tutkimuksissaan itsensä alituiseen vaaraan. Hengenlähtö on lähellä kuin Neiti Etsivissä ikään. Seikkailujen oheen mahtuu romantiikkaa. Avery soutaa ja huopaa Jamesonin ja Graysonin välillä. "Kaikki Hawthornen pojat olivat uskomattoman puoleensavetäviä. Elämää suurempia. Heillä oli kyky vaikuttaa ihmisiin -" (s.9) Tarina on mielestäni epäuskottava, sekava ja liioiteltu. Henkilöiden toiminta herättää negatiivisia tunteita. Kukaan heistä ei kunnioita Averyn rajoja. Sivuhenkilöitä tulee ja menee ilman tarinan kannalta oleellista merkitystä. Averyn Libby-siskon käytös on raivostuttavaa. Hän pitää yhteyttä toksisiin miehiin, jotka tekevät kerta kerran jälkeen pahoja tekoja. Punaiset liput liehuvat Averyn suhteessa Jamesoniin. Heidän keskinäistä kommunikointiaan leimaa pidättelemätön himo. Averyn roolina on yrittää näennäisesti estellä pojan lähestymisyrityksiä, vaikk

Valpuri Kinni harjoittaa äidiltä periytyviä parantajan taitoja. Hän rakastaa etenkin pitää huolta hevosista. 1600-luvun kristillisessä Ruotsissa ei katsota hyvällä parannusloitsuja, 'saatanallisia taikakonsteja'. Ihmiset uskovat sanojen mahtiin ja loitsujen vaikutukseen. Kristinuskon edustajat haluavat kitkeä pahuuden ja luonnottomat teot pois. Valpurilla on halu auttaa ja parantaa luonnollisin keinoin ja hyvää tarkoittavin sanoin. Hän elää varoen ja vaihtaa alituiseen asuinpaikkaa noituussyytöksiä paeten. Perheen poika Tuomas on ottanut kristinuskon opit omakseen ja tuomitsee äitinsä ja sisarensa teot. Hänen mielestään naisten kuuluu mennä naimisiin ja synnyttää lapsia. Tuomas on työtä tekemätön, kapakoissa viihtyvä ja helpompaa elämää sukupuolensa vuoksi elävä mies, mutta naimatonta ja muita ihmisiä auttavaa Valpuria nimitellään ja vainotaan.   "- Katselisit ennemmin miehen itsellesi ja miettisit pilteille nimiä." (s.144) Tarinassa käsitellään naisen asemaa ja noita

Tutustumalla vuosien 1872-1894 Suomalaisen teatterin toimintaan saa käsityksen aikakauden naiseudesta. Näyttelijättäret loivat, toistivat ja uudistivat naiskuvaa suomalaisuusliikkeen hengessä.  "Näyttelijätär on monina aikakausina ollut käytöksestään tai elämäntavoistaan riippumatta automaattisesti kunniaton nainen, koska hän on 'valehdellut ammatikseen' ja 'näytellyt itseään rahasta'." (s.8) Kirjassa käydään kattavasti läpi Suomalaisen teatterin kuuluisimmat näyttelijättäret, naisille tarjolla olleet roolit, ajatukset näytelmien takana, yhteiskuntaluokan ja siviilisäädyn vaikutus roolitukseen ja yleisön ajatteluun roolista, siviili- ja työelämän yhdistäminen, markkinoinnin alkuaskeleet roolikuvineen ja ihailun ja arvostelun kohteena oleminen. "Teatterin tehtävä on vahvistaa tai purkaa yleisön näkemyksiä itsestään ja maailmasta." (s.25) Suomalaisen teatterin näytelmissä näkyi naisen rakkaus ja uskollisuus Suomen kansaa kohtaan. Sankaritar oli nöyrä j

Deja ja Josie työskentelevät joka syksy high schoolin aikana kurpitsatilalla. He ovat parhaita ystäviä aina syksyn alusta Halloweeniin asti. Tämä syksy on heidän viimeisensä, sillä he valmistuvat koulusta. Deja päättää karata työtehtävistä ja viettää ikimuistoisen illan aktiviteettien ja herkkujen parissa. Josie haikailee toffeetytöksi nimeämänsä ihastuksensa perään. Deja tsemppaa ystäväänsä viimein tunnustamaan rakkautensa ihailun kohteelle. "'En halua, että se tyttö jää sinun elämääsi jonkinlaiseksi myyttiseksi olennoksi vain siksi, ettet ikinä uskaltanut sanoa hänelle sanaakaan.'" (s.169) Lämminhenkinen tarina käsittelee nuoria mietityttäviä aiheita kuten ihastuminen, ystävyys, oma keho ja tulevaisuus koulun jälkeen. Siinä on huumoria muun muassa Dejan entisten ihastusten, karanneen vuohen ja huonosti käyttäytyvien lapsiasiakkaiden muodossa. Mielestäni sarjakuvakirjassa parasta ovat kuvat. Niiden avulla pääsee kokemaan romantisoidun amerikkalaisen syksyn. Maissilab

Eletään 2000-luvun alkua Kuopiossa. Irakista Suomeen muuttanut suuri perhe, johon Sara kuuluu, asuu pienessä asunnossa, jossa ei omaa tilaa ole saatavilla. Sara elää elämänvaihetta, jolloin hän kyseenalaistaa islamin uskontona. Hän salaa omat tunteensa ja haaveilee huivittomuudesta. Hän haluaisi olla hyvä muslimi, mutta uskonnon kyseenalaistamattomuus ja miesten ja naisten välinen eriarvoisuus eivät tunnu omalta. Isosiskojen vahtivien silmäparien alla on painostavaa elää. Uskonto muuttuu hataraksi. "Halusin olla hyvä tyttö ja hyvä muslimi, mutta miten voisin esittää loppuelämäni uskovani sellaiseen, missä omat arvoni tulivat jatkuvasti torjutuiksi?" (s.73) Eletään 2010-lukua Irakissa. Sara elää pakkoavioliitossa, jossa ei tunneta suostumuksen käsitettä seksuaalisessa kanssakäymisessä. Hän kokee olevansa rikoksen uhri. Pakkoavioliitossa nainen on pelkkä esine ja nautinnon lähde. Tässä tapauksessa myös väline Suomeen pääsyyn. Sara kokee elävänsä vankilassa. Hänet on tukahdutett

Ihminen elää yhteisössä. Hän tarvitsee sekä yhteyttä yhteisön jäseniin että erillisyyttä voidakseen hyvin. Ihmisellä on tarve samaistua vertaisiin ja tulla hyväksytyksi sellaisenaan. Yhteisöllisyyteen liittyy kuitenkin väistämättä sosiaalisia normeja ja odotuksia. Ne voivat olla esimerkiksi sukupuolta, ikää, terveyttä, kehoa, yhteiskuntaluokkaa, ammattia ja parisuhdetta koskevia. Ihminen tuntee häpeää, kateutta, epävarmuutta ja riittämättömyyttä, jos hän kokee itsensä ulkopuoliseksi. Ihmisellä on toisaalta lupa elää omannäköistä elämää, mutta toisaalta ihannoidaan tietynlaista elämänkulkua, elämäntapaa ja terveyttä. Ulkopuolisuutta voi kokea, vaikka ei haluaisi samaan elämäntilanteeseen kuin muut. "Miten syntyy turvallinen yhteys, jossa ihminen voi säilyttää myös erillisyytensä? Kuinka olla vapaa muttei irrallinen?" (s.173) Ihmisellä on tarve saada yhteys toisiin ja kuulua joukkoon. Hän voi kuitenkin joutua ulossuljetuksi erilaisuuden vuoksi, jolloin hänestä tulee sivullinen