Siirry pääsisältöön

Tekstit

Jukka Laajarinne: Muumit ja olemisen arvoitus

Tove Janssonin muumit herättävät ajattelua ihmisyydestä ja olemassaolosta. Jukka Laajarinne tulkitsee aihetta kirjassaan Muumit ja olemisen arvoitus. Muumit tarjoavat lämpimän tavan käsitellä vaikeita kysymyksiä. Tove Jansson on Laajarinteen mukaan ammentanut teksteihinsä muun muassa eksistentialismista, sodasta ja naisten asemasta. "Maailman muutokset ja arvaamattomuus johtuvat siis siitä, että koko maailma on vapaa." (s.36) Laajarinne johdattaa lukijan matkalle kehämäiseen ajatteluun, jossa palaaminen lähtöpisteeseen ei tarkoita epäonnistumista, vaan rakentamista opitun päälle. Kirjassa hypätään heti pohtimaan elämän tarkoitusta, joka määräytyy elämää elämällä. Muumilaakson asukkaatkin valitsevat oman polkunsa ja oman tapansa elää. Elämä on tosin ennakoimatonta, ja maailma on epäluotettava. Sitä on jatkuvasti katsottava eri näkökulmasta, sillä entisessä ei voi pysyä. Kirjassa pohditaan ihmisen vapautta. Elämässä voi kulkea lukemattomiin eri suuntiin. Ihminen tosin tykkää to...
Uusimmat tekstit

Claire Keegan: Kasvatti

Köyhän ja monilapsisen perheen tyttö viedään kasvattiperheen hoiviin määrittelemättömän pitkäksi aikaa. Tytön sydämellisesti vastaanottava nainen pesee, vaatettaa ja ruokkii hänet. Huolenpito ja rakkauden kohteena oleminen tuntuvat hänestä vierailta. "'Tässä talossa ei ole salaisuuksia, kuuletko?'" (s.22) Tyttö oppii kasvattikodissa asuessaan, kuinka erilaisia ihmisiä maailmassa onkaan. Hän kohtaa kylässä kulkiessaan kateutta, katkeruutta ja pahansuopuutta, mutta myös ystävällisyyttä ja rakkautta. "Me kävelemme pitkään puhumatta, niin kuin ihmiset tekevät joskus kun ovat onnellisia. Ja heti kun olen ajatellut niin, tajuan että päinvastainenkin on totta." (s.23) Kirjan tarina on herkkä ja kaunis. Pieni juonipaljastus. Olisin halunnut jäädä tarinaan vielä hetkeksi varmistuakseni, että tyttö saa elää elämänsä onnellisena loppuun asti. Avoin loppu hämmentää, ahdistaa ja suututtaa. 

Alice Oseman: Yksinpeli

Victoria 'Tori' Spring on pessimistinen lukiolainen, joka kehittelee ajatuksissaan kaikenlaista, mistä hän tulee surulliseksi. Hän harrastaa bloggaamista, elokuvien katsomista ja ystävystymisen välttelyä. Hän ei tunne olevansa samanlainen kenenkään kanssa. Muut teinit ovat hänen mielestään hengettömiä laumasieluja ja ohjelmoituja tietokonehahmoja. Victoria pitää itseään ainoana tietoisena olentona. Hän etsii merkitystä normin ulkopuolelta. "Minä olen tyhjiö. Tyhjä sivu. En ole mitään." (s.21) Victoria on sivustaseuraaja, joka pohtii, millaista olisi olla ulospäinsuuntautunut, itsevarma, huomion keskipiste ja ihailun kohde. Hän kehottaa itseään olemaan hauska, puhelias, iloinen ja niin kuin normaalit ihmiset, mutta päätyy elämään lähinnä oman päänsä sisällä. Hän kipuilee ihmisten välinpitämättömyyden sietämisen kanssa. Hän ei uskalla luottaa kehenkään. Michael Holden ilmestyy uudeksi oppilaaksi, mystinen Solitaire keppostelee yhä rajummin ympäri koulua, ja Victoria huo...

Jenni Multisilta: Umpihangessa alttarille

Tubettajana työskentelevä Mila pakertaa elämänsä isoimman projektin parissa, sillä hän kuvaa häävideosarjaa jouluisessa Lapissa. Ongelmana vain on sulhasen vetäytyminen pois kuvioista. Mila ei suostu perumaan häitään ja luopumaan uransa huippuhetkestä, vaan tehtailee valehäät.  "Olen kuitenkin jo liian pitkällä kääntyäkseni takaisin." (s.9) Tubettajatähti Milan sisarukset Laura ja Jesse työskentelevät Milalle ja joutuvat kokemaan kerta toisensa jälkeen, kuinka Mila ylittää heidän rajojaan, joita totta puhuen sisaruksilla ei edes ole, sillä he eivät osaa niitä itselleen asettaa. Sisarukset välttelevät konflikteja Milan kanssa ja pitävät mielipiteensä ja tunteensa ominaan. Mila ei näe sisarustensa ahdinkoa, sillä hän ei ensinnäkään ole ajatustenlukija ja toisekseen hän on täysin somen sokaisema. Jonkun pitäisi avata hänen silmänsä, jotta hän ymmärtäisi elää enemmän todellisessa maailmassa. "Minun on oltava parhaimmillani ja otettava heidät vastaan kuin onnellinen morsian....

Lucy Clarke: Haaksirikkoutuneet

Erin ja Lori ovat olleet lomalla ja jatkaneet riidan jälkeen matkaa eri suuntiin. Erin on palannut turvallisesti kotiin, kun taas Lorin lentokone on kadonnut jäljettömiin. Erin selvittää tapahtumaa nykyisyydessä, ja Lori elää lento-onnettomuuden jälkeisiä hetkiä autiolla saarella menneisyydessä. Asianosaisia ihmisiä yhdistää elämän aikana koettu trauma, jonka aiheuttamaa surua lääkitään alkoholilla: vanhempien yllättävä poismeno, tahaton lapsettomuus ja haastava sisarus- tai parisuhde. "Yhdessä. Tuon sanan historia ja paino sykähti heidän välillään." (s.9) Kirjan sanoma on mielestäni se, että ihmisen on hyvä päästää irti ja elää omaa elämää. Traumaattiseen tapahtumaan ei tarvitse jäädä jumiin, vaan on lupa jatkaa eteenpäin, huolehtia itsestään ja tehdä itselleen mielekkäitä asioita. Kaiken kaikkiaan kirja ei ollut minun mieleeni. Siinä tapahtui asioita, jotka eivät ole terveitä ja hyväksyttäviä. Tunnustan selailleeni ja pikalukeneeni joitain kohtia eteenpäin. Minulla oli kirj...

Vehka Kurjenmiekka: Kellopelisydän

Salamurhaajan kellopelisydän vaatii joka vuosi uhrin pysyäkseen käynnissä. Sydän pysähtyy, jos murhaa ei suoriteta, ja se annetaan seuraavalle. Kukin salamurhaaja kehittelee oman tapansa elää jokapäiväistä elämää. Yhteisön tuki, vastapainon luominen ja turvalliset rutiinit kannattelevat päivästä toiseen. "Yritän tottua ajatukseen metallisista rattaista ja putkista ja muttereista ja pumpuista, jotka nyt päättävät elämästäni. Kurkkua kuristaa." (s.13) Toivoin heti ensimmäiset sivut luettuani dystopiakirjallisuudesta tuttua kapinaa vallitsevaa järjestelmää vastaan, mutta näkökulman siirryttyä Karunkan Akatemiaan pelkäsin kirjan sisältävän jännittävän juonikuvion sijasta vain kielellistä ilottelua. En paljasta, toteutuiko toiveeni, mutta sen voin kertoa, että kirjan lukeminen tuntui valheellisen turvalliselta. "Koneisto toimii siten kuin se toimi, muttei paljasta salaisuuksiaan. Siltä on turha kysellä." (s.21) Tarina kertoo mielestäni minuudesta, muistamisesta ja valinn...

Jean-Paul Didierlaurent: Lukija aamujunassa

Guylain lukee ääneen paperiliuskoja joka arkiaamu matkustaessaan junassa. Kanssamatkustajat kuuntelevat ja jopa odottavat luentaa. Guylain turruttaa itsensä töissä kirjojen kierrätyslaitoksessa, jossa makulointikone repii kaiken, mitä hampaisiinsa saa. Kunnes eräänä päivänä junan penkin välistä tipahtaa muistitikku. Kuka on nainen, joka on tallentanut siihen tekstejään? "Miten hän osaisi selittää ihmisille, ettei lukenut heidän vuokseen? Hän astui vastahakoisesti ulos junan lämmöstä ja jätti taakseen päivän sivut." (s.15) Kirja kertoo elämän mielekkyydestä ja mielettömyydestä. Ihmisellä on hyvä olla jokin oma projekti, johon paneutua. Ystävälliset ihmiset saavat tuntemaan, että on elossa.  "Viikonloppu saapui, se oli kuin turvaisa satama, jonne voi vihdoin laskea viikon aikana kasautuneen väsymyksen." (s.80)