Unelmien aika

Rikollisjoukko piiloutuu hylättyyn autiotaloon aikomuksenaan jatkaa matkaa aamulla. Postiluukusta putoaa kirje, minkä sisältö vinksauttaa kolmikon ajattelun uusille raiteille. Kirjeessä esitetään avunpyyntö talossa työskennelleelle edesmenneelle kauppiaalle. Kolmikko pohtii, mihin kirjeen jättäjä ehti kadota ja mitä kirjeelle pitäisi tehdä. "'Mitä? Kätevä autiotalo? Mikä se muka on?'" (s.7) Ihmiskohtalot kieppuvat ajan ja avaruuden halki. Kirjassa kuvataan ihmisten välisiä kohtaamisia ja kuulluksi tulemisen tärkeyttä. Se on lohdullinen, elämänmyönteinen ja lempeä kuin halaus. Kirjassa käsitellään elämänkaarta, elämänpolkua ja tyytyväisyyttä omiin elämänvalintoihin. "'Ei ole sattumaa, että lehti on jäänyt tänne, se on säästetty tarkoituksella, koska siinä kerrotaan tästä kaupasta.'" (s.18) Pidin tästä maagisrealistisesta kirjasta ja sen maailmasta. Sen parissa rentoutui ja rauhoittui. Minusta oli mukavaa seurata tarinan ihmisten elämää onnistumisineen

Yksinäinen ihminen elää arkeaan kotitöitä tehden, asunnossaan haahuillen ja yhdelle henkilölle ateriaa valmistaen. Ajatukset pyörivät ympyrää. "mutta rypyt vain leviävät vaatteesta kohti sormenpäitä" (s.11) Yksinäisyys on irrallisuutta, jumiutumista, kaipuuta ja pysähtyneisyyttä. Pitkittyessään masentuneisuutta, sulkeutuneisuutta ja arkuutta sallia ihmisten tulla lähelle. Häpeää. Yksinäisyys on sitä, kun ei koskaan kuule itseään kutsuttavan nimeltä. "teatterin tyhjyydessä tuoleja sylikkäin" (s.59) Lainasin runokirjan kirjastosta kirjailijan vinkattua minulle kirjaansa. Kirja on vahva ja yllättävä. Runot ovat oivaltavia ja helposti lähestyttäviä. Kannen yksivärinen sininen kuvastaa kirjan tunnelmaa ja sisältöä. Kirja katoaa huomaamattomana muiden kirjojen joukkoon. Sen löytää vain, jos se kutsuu luokseen.

"Aurinko kun päätti retken, Siskoistaan jäi jälkeen hetken Päivänsäde viimeinen. - - Kun menninkäisen pienen näki vastaan tulevan. Se juuri oli noussut luolastaan. - - Säde vastas: "Peikko kulta, Pimeys vie hengen multa, Enkä toivo kuolemaa. Pois mun täytyy heti mennä, Ellen kohta valoon lennä, Niin en hetkeäkään elää saa." (Reino Helismaa: Päivänsäde ja menninkäinen) Valon ja varjon tasapainoa etsitään Anna Pölkin päiväkirjamaisessa teoksessa Metsien kaukainen sini. Haaveiluun taipuvainen päivänsäde on muuttanut avioliiton myötä metsien suojaan asumaan. Maa tarjoaa antimiaan suloisista villivadelmista auringon lailla loistaviin kantarelleihin, mutta pimenevissä illoissa murahtelevat karhut ja huhuilevat pöllöt. Luonnon kanssa on löydettävä tasapaino ja keskinäinen kunnioitus voidakseen elää rinnakkain. Hauras suhde rikkoutuu vähäisestäkin häiriötekijästä. Herkkä mieli menee rikki. Metsien kaukainen sini muuttuu tummanpuhuvaksi, ja menninkäinen hiipii esiin luolastaan.

Miljardiperijätär Avery selvittää kirjasarjan toisessa osassa kadonneen Tobias Hawthornen salaisuuksia. Hän altistaa tutkimuksissaan itsensä alituiseen vaaraan. Hengenlähtö on lähellä kuin Neiti Etsivissä ikään. Seikkailujen oheen mahtuu romantiikkaa. Avery soutaa ja huopaa Jamesonin ja Graysonin välillä. "Kaikki Hawthornen pojat olivat uskomattoman puoleensavetäviä. Elämää suurempia. Heillä oli kyky vaikuttaa ihmisiin -" (s.9) Tarina on mielestäni epäuskottava, sekava ja liioiteltu. Henkilöiden toiminta herättää negatiivisia tunteita. Kukaan heistä ei kunnioita Averyn rajoja. Sivuhenkilöitä tulee ja menee ilman tarinan kannalta oleellista merkitystä. Averyn Libby-siskon käytös on raivostuttavaa. Hän pitää yhteyttä toksisiin miehiin, jotka tekevät kerta kerran jälkeen pahoja tekoja. Punaiset liput liehuvat Averyn suhteessa Jamesoniin. Heidän keskinäistä kommunikointiaan leimaa pidättelemätön himo. Averyn roolina on yrittää näennäisesti estellä pojan lähestymisyrityksiä, vaikk

Valpuri Kinni harjoittaa äidiltä periytyviä parantajan taitoja. Hän rakastaa etenkin pitää huolta hevosista. 1600-luvun kristillisessä Ruotsissa ei katsota hyvällä parannusloitsuja, 'saatanallisia taikakonsteja'. Ihmiset uskovat sanojen mahtiin ja loitsujen vaikutukseen. Kristinuskon edustajat haluavat kitkeä pahuuden ja luonnottomat teot pois. Valpurilla on halu auttaa ja parantaa luonnollisin keinoin ja hyvää tarkoittavin sanoin. Hän elää varoen ja vaihtaa alituiseen asuinpaikkaa noituussyytöksiä paeten. Perheen poika Tuomas on ottanut kristinuskon opit omakseen ja tuomitsee äitinsä ja sisarensa teot. Hänen mielestään naisten kuuluu mennä naimisiin ja synnyttää lapsia. Tuomas on työtä tekemätön, kapakoissa viihtyvä ja helpompaa elämää sukupuolensa vuoksi elävä mies, mutta naimatonta ja muita ihmisiä auttavaa Valpuria nimitellään ja vainotaan.   "- Katselisit ennemmin miehen itsellesi ja miettisit pilteille nimiä." (s.144) Tarinassa käsitellään naisen asemaa ja noita

Tutustumalla vuosien 1872-1894 Suomalaisen teatterin toimintaan saa käsityksen aikakauden naiseudesta. Näyttelijättäret loivat, toistivat ja uudistivat naiskuvaa suomalaisuusliikkeen hengessä.  "Näyttelijätär on monina aikakausina ollut käytöksestään tai elämäntavoistaan riippumatta automaattisesti kunniaton nainen, koska hän on 'valehdellut ammatikseen' ja 'näytellyt itseään rahasta'." (s.8) Kirjassa käydään kattavasti läpi Suomalaisen teatterin kuuluisimmat näyttelijättäret, naisille tarjolla olleet roolit, ajatukset näytelmien takana, yhteiskuntaluokan ja siviilisäädyn vaikutus roolitukseen ja yleisön ajatteluun roolista, siviili- ja työelämän yhdistäminen, markkinoinnin alkuaskeleet roolikuvineen ja ihailun ja arvostelun kohteena oleminen. "Teatterin tehtävä on vahvistaa tai purkaa yleisön näkemyksiä itsestään ja maailmasta." (s.25) Suomalaisen teatterin näytelmissä näkyi naisen rakkaus ja uskollisuus Suomen kansaa kohtaan. Sankaritar oli nöyrä j