keskiviikko 31. heinäkuuta 2019

Helmet lukuhaaste: 32/50 äänikirjaa

Touko-heinäkuussa kuuntelin Helmet lukuhaasteeseen yhdeksän äänikirjaa.



Huomioitavaa: Kuuntelin kirjat nopeutetulla tahdilla, joten äänikirjan kestoaika ei vastaa todellista kuunteluaikaa.

8. Kirja, jonka lukeminen kuuluu mielestäsi yleissivistykseen
Xinran: Kiinan kadotetut tyttäret
9 tuntia 43 minuuttia

Kirja käsittelee kiinalaisten tyttöjen adoption syitä ja seurauksia monelta kantilta.

19. Et pidä kirjan nimestä
John Boyne: Poika vuoren huipulla
6 tuntia 27 minuuttia

Tarina pojasta, joka kasvaa toisen maailmansodan aikana natsien tukikohdassa.

29. Kirjassa nähdään unia
Maria Turtschaninoff: Naondel
12 tuntia 33 minuuttia

Tarina joukosta naisia, joita kohdellaan kaikilla mahdollisilla tavoilla kaltoin.

33. Olet nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan
Roald Dahl: Jali ja suklaatehdas
3 tuntia 23 minuuttia

Hauska ja opettavainen lastentarina.

35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä 
Jessica Townsend: Nevermoor: Morriganin koetukset
11 tuntia 55 minuuttia

Tarina Morriganista, joka pakenee kiroustaan maagiseen Nevermooriin ja osallistuu siellä koetuksiin päästäkseen Meineikkaaseen Seuraan.

37. Pienkustantamon julkaisu
Jenni Haukio: Sinä kuulet sen soiton
33 minuuttia

Runoja, joista piirtyy vallitseva hetki sekä maalla että kaupungissa, sekä menneisyydessä että tulevaisuudessa.

46. Kirjassa on trans- tai muunsukupuolinen henkilö
Siri Kolu: Kesän jälkeen kaikki on toisin
3 tuntia 15 minuuttia

Tarina Peetusta, joka kokee aina olleensa poika ja joka odottaa pääsevänsä leikkaukseen, joka osoittaa sen kaikille myös ulkoisesti.

48. Kirja kertoo kuulo- tai näkövammaisesta henkilöstä
Tommi Kinnunen: Lopotti
11 tuntia 15 minuuttia

Koskettava tarina syrjinnästä ja sukupolvien välisistä eroista sekä elämän kriiseistä.

49. Vuonna 2019 julkaistu kirja
Niina Mero: Englantilainen romanssi
10 tuntia 35 minuuttia

Kirja tarjoaa ihanan erilaisen päähenkilön sekä hyvässä suhteessa romantiikkaa, jännitystä, huumoria, seikkailua ja aimo annoksen vanhahtavaa Britanniaa.

Kaikki haasteeseen kuuntelemani kirjat päivittyvät Helmet lukuhaaste 2019 sivulleni.

tiistai 30. heinäkuuta 2019

Siri Kolu: Kesän jälkeen kaikki on toisin

Peetu lentää isän kanssa purjelentokoneella, jossa ei ole moottoria. Isä tekee parhaansa ohjatakseen koneen turvallisesti ilmojen halki pojan istuessa hänen edessään. Se on vaikeaa, sillä äiti aiheuttaa miesväelle myrskyjä. Hän haluaisi, että Peetu pysyisi Petrana eikä menisi kaiken muuttavaan sukupuolenkorjausleikkaukseen. Peetun mielestä hän ei tulisi muuttumaan, sillä hän on aina ollut Peetu. Ihmiset arvottavat hänet ulkokuoren eikä sisimmän mukaan. Peetu ei haluaisi alistua mitattavaksi. Hän olisi mieluummin se, jonka ohi katseet kulkevat. Ihmiset eivät ymmärrä hänen itsekkääksi kutsumaansa valintaa, mikä ei edes ole valinta, vaan olemassaoleva fakta. Äiti yrittää ymmärtää ja käy translasten vanhempien tukiryhmässä. Hänen omat halunsa ovat voimakkaampia kuin ymmärrys toista ihmistä kohtaan. Hän haluaisi itselleen jonkun, jonka kanssa voisi jutella tyttöjen juttuja ja jakaa raskausneuvoja. Hän käyttäytyy omistushaluisesti ja riitaa haastaen. Äiti näkee Peetussa sen, minkä haluaisi hänen olevan. Toisaalta Peetu sortuu ihan samaa, sillä hän ei voi myös määritellä, millainen hänen äitinsä tulisi olla tai miten hänen tulisi reagoida. Ihmiset käsittelevät elämän kriisejä eri tavoilla eikä niitä voi arvottaa.

Ihanneäiti olisi Peetun mielestä sellainen, joka ei haluaisi tietää lapsen sukupuolta ennen hänen syntymäänsä. Hän pohtii eri sukupuolille asettettuja normeja. Hän toivoisi, että miehien sallittaisiin olla keskenään erilaisia. Ei ole olemassa miehen standardia. Kenenkään ei pitäisi joutua todistelemaan olevansa oikeanlainen mies. Peetu tuntee kateutta veljeään Pyryä kohtaan, jonka elämä näyttäytyy helppona. Häneltä onnistuu kaikki ilman vaikeuksia. ´Maailma antaa hänen olla.´ Pyry on kateellinen Peetun saamalle huomiolle, mikä purkautuu homofobisina kommentteina. Peetu toivoisi, että ihmiset näkisivät hänet niin kuin hän haluaisi itsensä nähtävän. Hän tavoittelee utopiaa, sillä kukaan ei voi tuntea toista ennalta. Jokainen katsoo maailmaa omien kokemustensa muokkaamien silmälasien läpi. Peetun elämän valopilkku on Aamu. Tuleva leikkaus saa heidän suhteensa rakoilemaan, sillä Peetun ulkoinen muutos vaikuttaa myös Aamuun. Oma elämä voi mullistua toisen elämän mukana. Isä toimii Peetun elämässä hiljaisena tukijana ja turvana. Peetua mietityttää, onko hän käyttänyt heidän yhteisen aikansa mahdollisimman tehokkaasti hyödyksi. Onko hän käyttänyt ajan hyvin?

Peetu ottaa suurimman mahdollisen riskin leikkaukseen ryhtyessään. Hän on valmis siihen, sillä 'tällaiseksi jääminen ei ole elämää´. Mitä hän tekisi sitten, kun on vihdoin vapaa?



Helmet lukuhaaste 2019: 46. Kirjassa on trans- tai muunsukupuolinen henkilö

sunnuntai 28. heinäkuuta 2019

Tommi Kinnunen: Lopotti

Vastaan kävelee ihminen. Aivot määrittelevät ensimmäisenä hänen sukupuolensa, minkä jälkeen huomio kiinnittyy poikkeavuuksiin. Erilaisuus. Kaikki haluaisivat, että sopisimme samaan muottiin. Se ei ole todellisuutta, joten ihmiset luokitellaan. Syntyy ryhmiä. Skinit, homot, lestadiolaiset, sokeat. Helena on sokea. Se määrittelee hänen koko elämänsä. Hän ei voi koskaan kulkea niin, että ihmisten katse sivuuttaa hänet. Heidän silmänsä kiinnittyvät Helenan sokeaan katseeseen.

Erilaisia ihmisiä ei auta kukaan. Heidän pitää pärjätä, olla nöyriä, toimia sirkuseläiminä. Heidät hylätään erityisiin kouluihin tai jaotellaan alhaisiin asemiin armeijassa. Tuomas on homo. Se määrittelee hänen koko elämänsä, mikä on painunut maan alle, pimeisiin huoneisiin ja sotkuisiin lakanoihin. Hän ei voi koskaan kulkea pää pystyssä ja katse kohti tulevaisuutta. Ihmisten suvaitsemattomat katseet tunnistaisivat hänet.

Kirjan maailma on muutostilassa. Se on edennyt pisteeseen, jossa vanha sukupolvi painuu maan multiin ja uudet ajatukset saavat tilaa istuttaa siementään. Sodan käyneet miehet ovat taistelleet henkisen taistelunsa perhettään sortaen tai henkensä lopulta riistäen. Äidit ovat tehneet velvollisuudentunnosta viimeisetkin naisten työt, vaikka kukaan heiltä ei enää sitä vaadi. Aikuistuneiden lasten mielestä lapsuudenkodin tuoksu tuntuu vieraalta.

Elämä ei ole mustavalkoista. Kukaan ei voi täysin tuntea toista ihmistä. Kukaan ei ole täysin uhri eikä kukaan ole täysin roisto. Jokainen tekee elämänsä aikana sekä hyviä että pahoja tekoja. Jokaisella on oma taakkansa kannettavanaan. Jokaisella on edellisen sukupolven piirteitä ihossaan. Jokaisen elämä on omissa käsissä. Se ei ole suorittamista tai toisten miellyttämistä. Pitää kelvata vain itselle ja muistaa, että mikään elämä ei ole epäonnistunut. Jokainen haluaa tuntea olevansa rakastettu, kaivattu ja haluttu. Jokaisen elämä on täynnä ristiriitaisuuksia. Tuskaa valintojen vähyydestä. Epätoivoa suvun jatkumattomuudesta. Toivoa tulevien sukupolvien paremmasta elämästä.



Helmet lukuhaaste 2019: 48. Kirja kertoo kuulo- tai näkövammaisesta henkilöstä

lauantai 27. heinäkuuta 2019

Harry Potter -lukumaratonin eteneminen



Osallistun Harry Potter -lukumaratoniin! Aion lukea perjantaista 26.7.2019 klo 16.30 lauantaihin 27.7.2019 klo 16.30. Kirjana minulla on Harry Potter ja puoliverinen prinssi. Luin ensimmäisen Potterini syksyllä 2015. Osallistuin viimeksi Harry Potter -lukumaratoniin heinäkuussa 2016. Pidin myös oman henkilökohtaisen lukumaratonin helmikuussa 2016.

perjantai klo 16.30

Lukumaraton alkaa! Laitoin instagram-tilini storyyn laskurin, josta näkee, kuinka paljon minulla on vielä aikaa lukea.

klo 19.30

83 sivua luettu

Kirjan alussa kerrataan sopivasti aiempia tapahtumia jästiministerin kautta. Tunnelma on jännittävä, kun kuolonsyöjät niin sanotusti keräävät voimiaan. Dumbledoren vieraillessa Dursleyn perheen luona en voi kuin kiristellä hampaitani sille, että velho ei ole aiemmin voinut puhutella heitä Harryn huonosta kohtelusta. Velhot ovat muutenkin hassuja sen suhteen, kuinka he reagoivat, kun jollekin sattuu jotain ikävää. Dumbledoren neuvo siitä, ettei kannata sulkeutua surussaan, vaan kääntyä ystävien puoleen, on rohkaiseva. Kenenkään ei toivoisi olevan yksin vaikeina aikoina.

Klo 22.30

140 sivua luettu

Uuden professorin esiintulo on upea. Hänen yllään vallitsee mysteeri siitä, onko hän hyväluontoinen vai omaneduntavoittelija. Kotikolo! Haluaisin jäädä tunnelmoimaan Weasleyn perheen kotiin pidemmäksi aikaa! Se on niin ihana! Viistokuja on muuttunut vaaralliseksi ostospaikaksi, minkä ainoa väripilkku on Fredin ja Georgen pilapuoti.

lauantai klo 11.30

198 sivua luettu

Miten jännittävä junamatka kohti Tylypahkaa! Oppitunnit on myös kuvattu mielenkiintoisina ja tapahtumarikkaina. Tykästyin hurjasti Ginnyyn. Hän on ollut minulle aiemmin etäinen hahmo, mutta nyt hän nousee ihanasti esiin. Pidän paljon myös Nevillestä ja Lunasta. Kaikki vaikuttavat kasvaneen henkisesti kesän aikana.

klo 16.30

Lukumaraton sujui hyvin, sillä pääsin hyvään alkuun kirjan kanssa. Lauantaina en ehtinytkään lukea kuin aamulla, mutta se ei haittaa, sillä lukeminen toki jatkuu, vaikka lukumaraton loppui. Luin yhteensä 198 sivua.

Olen aiemmin lukenut kirjat:

Harry Potter ja viisasten kivi
Harry Potter ja salaisuuksien kammio
Harry Potter ja Azkabanin vanki
Harry Potter ja liekehtivä pikari
Harry Potter ja feeniksin kilta
Harry Potter ja kirottu lapsi

Lue lisää:

Lukujonossa -blogi: Harry Potter -lukumaraton



torstai 25. heinäkuuta 2019

L. M. Montgomery: Pieni runotyttö



"Ja sitten välähti leimahdus ihanaksi silmänräpäykseksi."

Montgomery, L. M.: Pieni runotyttö
Kirjasarja: Osa 1
Julkaistu: 2016
Alkuperäinen julkaisu: 1923
Alkuperäinen nimi: Emily of New Moon
Mistä maasta: Kanada
Suomentanut: I. K. Inha
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 392


Emilia Byrd Starr on orpotyttö, joka sukulaisten suorittaman arvonnan seurauksena muuttaa Uuteen Kuuhun Elisabet-tätinsä hoiviin. Talossa asustaa myös helläsydäminen Laura-täti ja yksinkertaiseksi kutsuttu Jimmy-serkku. Emilia on uskonnollinen luonnonlapsi, joka rakastaa runoja ja mielikuvitusleikkejä. Hän haaveilee ansaitsevansa aikuisena elantonsa kirjoittamalla. Koulun opettaja neiti Brownell ei hyväksy alkuunkaan Emilian omahyväiseksi kutsumaansa luonnetta saati runojen rustaamista. Elisabet-täti pyrkii kasvattamaan tytöstä Murrayn sukunimen arvoista naista, vaikka epäileekin tehtävän mahdottomaksi. Emilian onneksi hän saa hyviä ystäviä ja tukijoita muutamista koulutovereista sekä renkipojasta. Hän kirjoittaa myös ahkerasti kirjeitä kuolleelle isälleen.

"Eikö olisi kauheaa, ellei olisi koskaan elänyt?" (s.147)

Emilian elämä on jokseenkin verkkaista. Hän on ajatteleva ja tunteikas lapsi, joka kokee kaiken kuulemansa voimakkaasti. Hän ajattelee kaikesta lapsenomaisen mustavalkoisesti. Mielenkiintoisinta onkin seurata hänen kasvuaan kohti aikuisuutta - kuinka hänen luonteensa ja ajatuksensa kehittyvät. Vielä sitäkin hauskempaa on tarkkailla, kuinka Emilian läsnäolo kasvattaa hänen kanssaeläjiensä ajatusmaailmaa. Kirja herättää ajoittain ristiriitaisia tuntemuksia. Välillä maalaismaisemat ja elämänmeno ihastuttavat, mutta välillä taas ahdasmielisyys ja vanhanaikaiset asenteet saavat ärsyyntymään. Emilian kapinallinen luonne vuoroin hymyilyttää ja vuoroin vihastuttaa. Hän on sukulaistensa mukaan nenäkäs, uhmakas ja huonotapainen. Emilian kapinointi on välillä tervettä, sillä ahdasmielisten sukulaisten ajatuksia olisi jo aikakin tuulettaa, mutta välillä hän on turhan ilkeä - mikä toki tekee henkilöstä uskottavan, kun hän ei ole liian täydellinen. Emilia keskittyy liikaa sekä omaan että muiden ulkonäköön ja arvottaa heidän luonteensa sen mukaan. Kirjan alussa on kohtaus, jossa Emilia tuijottaa seinäpaperia. Hänen sen hetkiset ajatuksensa voisi tulkita rasistisina, mikä kielii kirjan kirjoittamisajankohdan asenteista. Emilian maailmassa vallitsevat luokkatietoisuus sekä vahvat sukupuoliroolit. Hänen tarinoissaan ritarit pelastavat hätään joutuneita neitoja.

"Jimmy-serkku on mies, ja joskus kiihtyessään miehet käyttävät sanoja, jotka eivät sovi pienille tytöille." (s.165)

"Kellyn ukko uskoi, että paras keino miellyttää naisolentoa, olipa tämä minkä ikäinen tahansa, oli härnätä häntä naima-asioilla." (s.171)

Kirjassa on hitunen yliluonnollisuutta. Emilialla on välillä käänteentekevä Murrayn katse, josta kuvastuu esi-isän kasvot. Hän keskustelee keijuista erään pastorin kanssa ja näkee kuumehoureissaan enneunen. Fantasiaelementit sopivat runolliselle Emilialle, joka keskustelee Peilin Emilian kanssa ja kuulee Tuulen tytön vinhan juoksun puiden latvoissa. Uuden Kuun lähialueet synnyttävät jo itsessään taianomaisia tarinoita. Siellä on hedelmätarha, hautausmaa, hylätty talo ja metsikkö. Niiden salaperäisyyttä lisäävät kylän asukkaiden perimätietona kertomat jännittävät tarinat. Kirjan maailma on romantisoitu. Sen pohjavire on kaiken kaikkiaan surullinen ja haikea.

"Kukaan olisi tuskin kadehtinut Emiliaa nähdessään hänen kiitävän alastomien niittyjen poikki; hän oli pieni ja kalpea ja huonosti puettu; ja toisinaan häntä värisytti ohuessa takissa. Mutta kuningatar olisi antanut mielellään kruununsa näyistä, joita mielikuvitus loihti tytön silmien eteen." (s.10)

Vanhojen naimattomien naisten kuvaus on inhottava. Neiti Brownell on Emilian silmissä kylmä, väritön ja ruma sekä epäoikeudenmukainen. Elisabet-tätiä kuvataan vanhanaikaiseksi ahdasmielisine asenteineen, mihin kuuluvat kuri ja järjestys sekä vannominen tyttöjen kunnollisen kasvatuksen nimeen. Siihen ei hänen mielestään kuitenkaan kuulu koulutus, sillä hänen mukaansa naisen paikka on kotona. Elisabet-täti kokee kirjoittamisen syntinä. Laura-tätiä tuodaan esille selkärangattomana ja taitamattomana mitä tulee lasten kasvatukseen. Hän ei osaa asettaa Emilialle minkäänlaisia rajoja eikä toimia yhdessä sovittujen sääntöjen mukaisesti. Upeaa Nancy-tätiä kutsutaan koko kylän voimin noidaksi. Naimisissa olevia nuoria naisia sen sijaan pidetään kauniina, raikkaina ja puhtoisina. Kirjan yksinhuoltajat ovat jokseenkin omituisia. Heillä kaikilla on paljon vikoja kuten omistushaluisuutta, kateutta, katkeruutta ja suoraa ilkeyttä. Emiliasta on erittäin mielenkiintoista tarkkailla erilaisia ihmisiä - etenkin heidän raivoamistaan. Pieni runotyttö on erikoinen tarkkailijaluonne. Hän on suorasukainen eikä säästele ketään eikä mitään.

"Sen vuoksi sinä et ole saanut miestä, sinä olet liian järkevä. Minä sain miehen tekeytymällä houkaksi. Emilia, muista se. Sinulla on järkeä, mutta älä näytä sitä." (s.299)

"Taloa olivat aikanaan vilkastuttaneet morsiamet, äidit ja rouvat, ja heidän rakkautensa ja elämänsä tuntui yhä ilmassa. Elisabetin ja Lauran vanhapiikahallinto ei ollut vielä ennättänyt karkottaa sitä kokonaan." (s.73)



Montgomery -lukuhaaste

tiistai 23. heinäkuuta 2019

All Star Batman: Osa 1: Pahin viholliseni



"Yritän jotain uutta, Jim. Jotain parempaa. Niin toivon."

All Star Batman: Osa 1: Pahin viholliseni
Tarina: Scott Snyder
Taide: John Romita Jr.
Tussaus: Danny Miki, Tom Palmer, Sandra Hope, Richard Friend
Värit: Dean White
Kannet: John Romita Jr., Danny Miki, Dean White
Käännös: Janne Suominen
Ladonta: Matteo de Angeli, Marcella Onzo, Dario Buonanno, Antonio Esposito
Batmanin luojat: Bob Kane, Bill Finger
Julkaistu: 2018

Batman kuljettaa Kaksinaamaa kohti Arkhamia. Lukuisat eri roistot yrittävät estää sankarin matkan, sillä Kaksinaama on uhannut paljastaa heidän salaisuutensa, jos Batman onnistuu tehtävässään. Viittasankari ottaa itsekin suuren riskin, sillä myös hänen oma salaisuutensa eli hänen todellinen henkilöllisyytensä uhkaa paljastua.

Tarina koostuu lukuisista aikahyppäyksistä sekä lapsuuden ajan tapahtumien muistelusta. Matkan varrella on paljon taistelukohtauksia ennen kuin päästään jännittävään loppuun. Olettaisin, että tarinan on tarkoitus jatkua jossain toisessa sarjakuvassa. Toisaalta voi olla, että sarjakuvassa on vain avoin loppu.

Toisessa tarinassa keskityttään Robiniin. Hän jahtaa roistoa nimeltään Zsasz. Samalla hän yrittää käsitellä omien vanhempiensa kokemaa karmeaa kohtaloa. Pidin enemmän ensimmäisestä tarinasta ja sen piirrostyylistä.

Sarjakuvakirjassa esiintyi hahmoja, joista en ollut aiemmin kuullutkaan. Toisaalta se oli virkistävää, mutta toisaalta olisin mieluummin halunnut lukea hahmoista, jotka ovat minulle tutumpia. Huomasin lukiessani, että minulla on vielä harjoiteltavaa sarjakuvakirjojen lukemisessa. Luen niitä ehkä hieman liian hätiköiden, jolloin kuvien katselu jää vähäiseksi. Koen sarjakuvakirjojen julkaisujärjestyksen selvittämisen haastavaksi. Kirjojen nimet ovat monimutkaisia eikä kaikkia kirjoja välttämättä ole saatavilla saati suomennettu. Minulla on lukupinossa kaksi muuta Batman aiheista sarjakuvaa, jotka on napattu summanmutikassa ja lukuhaastetta ajatellen kirjaston hyllyltä.


Batman 80 vuotta -lukuhaaste

http://unelmienaika.blogspot.com/p/blog-page.html

sunnuntai 21. heinäkuuta 2019

Niina Mero: Englantilainen romanssi

Nora jättää kissansa tatuoijansa hoiviin ja matkustaa Oxfordiin siskonsa häihin. Englantilaista romantiikkakirjallisuutta rakastava goottinainen asettuu siskon tulevaan sukukartanoon kuin mustetahra hääpukuun. Aristokraatit katsovat Noraa arvostelevasti päästä jalkoihin eikä tilannetta helpota ollenkaan se, että hän työntää uteliaan nokkansa suvun salaisuuksiin. Sulhasen veli James on nimittäin kadonnut mystisesti jäljettömiin. Nora rakastuu päätä pahkaa ajatukseen taiteellisesta aatelismiehestä, joka on saattanut karata alempaan säätyyn kuuluvan nuoren neidon matkaan tai joka on voinut tehdä luomisen tuskassaan itsemurhan. Hän saa villinä laukkaavalle sydämelleen myös muita kohteita, kun puutarhatöissä karaistunut Matthew astelee kartanon maille ja kun hämyisessä kirjakaupassa työskentelevä Dorian pitelee kädessään romanttisen kirjallisuuden klassikkoa.

Kuuntelin äänikirjaa matkalla Lontooseen ja rakastuin siihen. Nora on ihanan erilainen päähenkilö kuin mihin olen tottunut. Hän kiinnittää huomionsa elämän ristiriitaisuuksiin. Hän näkee kaikessa sekä kaunista että rumaa, sekä elämää että kuolemaa. Noran suhtautuminen romantiikkaan ei ole siirappista. Päin vastoin hän epäilee löytävänsä koskaan ketään vierelleen. Hän ei haaveile siskonsa tavoin suurista eleistä ja kirkkohäistä. Noralle romantiikka on ruusunpiikeistä vuotavaa verta. Hän viihtyy paremmin pölyisten runoilijoiden menneessä mielikuvitusmaailmassa kuin kohtaa nykyhetken todellisuuden.

Kirja tarjosi hyvässä suhteessa romantiikkaa, jännitystä, huumoria ja seikkailua sekä aimo annoksen vanhahtavaa Britanniaa. Sen seurassa sai tutustua maalaiskartanoihin, puutarhoihin ja pölyisiin kirjakauppoihin. Haluaisin nyt Noran tavoin ehdottomasti matkustaa pelonsekaisin tuntein Oxfordiin ja todeta, onko kirjallisuuden romantisoituja maisemia oikeasti olemassa!


Helmet lukuhaaste 2019: 49. Vuonna 2019 julkaistu kirja

maanantai 15. heinäkuuta 2019

Kiitos blogistanian lukumaratoniin osallistuneille!



Blogistanian lukumaraton järjestettiin lauantaina 13.7.2019. Se oli varmaankin paras lukumaraton, jonka olen koskaan järjestänyt, sillä tällä kertaa olin panostanut tunnelmointiin suosikki sovelluksessani instagramissa. Kuvien ja tarinoiden katselu ja kommentointi oli hauskaa! Heinäkuun lukumaratoniin ilmoittautui 44 osallistujaa. Maaliin asti päässeiden tunnelmista ja luetuista kirjoista voi käydä lukemassa linkeistä, jotka on jätetty 13. heinäkuuta julkaistun postauksen kommentteihin. Instagramissa ja twitterissä ne löytyvät tunnisteella #lukumaraton. Tässä muutamia poimintoja ihanan hauskoista hetkistä:

"Pieni lounastauko, lounaaksi pasta puttanesca ja jälkiruoaksi Geisha-kakkua. Haaveilin salaa lapsena pasta puttanescan maistamisesta: se esiintyi Lemony Snicketin Surkeiden sattumusten sarjassa, joka kuului lempikirjoihini. Nyt vihdoin olen maistanut. On hyvää." (Pidä kirjasta kiinni)

"Piia perkasi mansikoita ja mustikoita Strömsössä ja samalla kuunteli Michelle Obaman elämäkertaa tarkasti yhden tunnin ja 56 minuuttia." (Kirsin Book Club)

"Totean, että tässä vaiheessa on hyvä pitää pieni tauko ja poiketa nopeasti kauppaan hakemaan lisää lukueväitä (eli toisin sanoen ostamaan suklaata...)" (Työnaisenvaimo)

"Pientä lukujumia on ollut viime aikoina ilmassa, joten tämä tulos on vuorokaudessa aika mainio. Lukumaratonit toimivat ainakin itselläni aika hyvinä lukujumin avaajina." (Kirjanmerkkinä lentolippu)

"Melkein koko päivän istuin autossa, mutta sekin oli ihan hyvä maratonin kannalta, nimittäin sain luettua autossa jopa 1400 sivua! Ja loput sitten luin Kolilla majapaikassamme ja Kolin kallioilla." (Kirjojen lumoa)

Itselläni lukumaraton sujui levollisesti. Aloitin lukemalla L.M. Montgomeryn kirjaa Pieni runotyttö. Etenin sitä 62 sivun verran mansikoiden ja kirsikoiden voimalla. Siivosin, laitoin ruokaa ja puhuin puhelimessa. Yritin puuhatessa kuunnella äänikirjaa (Tommi Kinnunen: Lopotti), mutta se ei oikein onnistumut huonon kuuluvuuden vuoksi. Minuutteja kertyi 12. Seuraavaksi lueskelin 171 sivuisen sarjakuvan All Star Batman osa 1: Pahin viholliseni. Kaikki kirjat ovat muuten lukuhaastekirjoja. Seuraavaksi vuorossa oli Jessica Townsendin Morriganin kutsumus, joka eteni 39 sivun verran. Tarina alkoi erittäin mukaansatempaavasti! Luin kaiken kaikkiaan 272 sivua. Selailin myös vähän väliä blogeja, twitteriä ja instagramia.

Lämmin kiitos kaikille lukumaratoniin osallistuneille!

lauantai 13. heinäkuuta 2019

Blogistanian lukumaratonin postaukset



Ihania lukuhetkiä kaikille lukumaratoniin osallistuville! Toivottavasti koette inspiroivia hetkiä sekä kirjojen parissa että muiden lukumaratonia seuratessa!

Lukumaratonin jälkeen: Tämän postauksen kommentteihin voit laittaa linkin lukumaratonin koontipostaukseesi. Jos sinulla ei ole blogia niin voit kirjoittaa kommentteihin lukumaratonin jälkeisiä tunnelmia, luetut sivumäärät ja kuunnellut minuutit sekä luetut kirjat.

torstai 11. heinäkuuta 2019

Xinran: Kiinan kadotetut tyttäret

Miltä tuntuu, kun ei ole kenenkään tytär? Kun kukaan ei ole halannut? Kun kukaan ei ole rakastanut? Xinran halusi kirjoittaa kirjan kaikille adoptoiduille tytöille, jotta he saisivat vastauksen siihen, miksi heidän äitinsä antoi heidät adoptoitavaksi. Hän itse oli asunut isoäitinsä luona, sillä hänen vanhempansa vangittiin kymmeneksi vuodeksi kulttuurivallankumouksen aikoihin. Xinran haastatteli ihmisiä ja halusi levittää tietoa kiinalaisista sekä länsimaalaisille ihmisille että nuoremmille kiinalaisille sukupolville. Kommunistisen Kiinan aikoina punakaarti tuhosi kirjoja, joten kiinalaisten kulttuuritietous oli huonoa. Tytöillä oli tarve ymmärtää kiinalaisia äitejään. Seuraava teksti saattaa järkyttää herkempiä lukijoita.

Xinran kertoo tyttöjen adoptoinnille kolme syytä. Maatalousvaltaisessa kulttuurissa tyttöjen hylkääminen on ollut kautta aikojen tavallista. Maata on jaettu vain miehille. Perheet adoptoivat tai myivät ylimääräiset poikansa, mutta tyttöjen kohtalona oli kuolla. Tytöt hukutettiin vesisankoon heti syntymän jälkeen, sillä tyttövauvaa ei pidetty lapsena. Tytöt olisivat joka tapauksessa kuolleet myöhemmin nälkään, sillä viljakiintiö annettiin poikien mukaan. Se ei silti tarkoittanut, ettei äiti olisi rakastanut tyttöjään. Suku vain olisi joutunut perikatoon ilman poikalasta. Tyttö tiesi onnettomuutta. Esikoistyttö olisi katkaissut suvun juuret. Äitien elämä olisi ollut yhtä helvettiä, jos tyttö olisi jätetty eloon, sillä häntä olisi lyöty ja hänet olisi jätetty ilman ruokaa. Ihminen, jolla ei ollut poikalasta, ei ollut ihminen ollenkaan. Taloudellisen nousukauden aikana vanhat sosiaaliset normit katosivat. Opiskelijat olivat seksuaalisesti tietämättömiä. Heille ei oltu kerrottu, kuinka lapset saavat alkunsa. Tytöt tulivat siten helposti raskaaksi. Yhden lapsen politiikan aikana hylkäämisen kohteena oli helposti tyttölapsi. Toisaalta oli rikkaita perheitä, joilla oli viisikin lasta. Tyttöjen tuli 1990-luvulle asti käydä lääkärissä todentamassa neitsyytensä. Lisäksi kiinalaisilla oli uskomuksia. He tottelivat, jos ennustaja käski hylkäämään lapsen.

Tarinoita on valtavasti. Eräs opiskelijatyttö synnytti salaa tytön, minkä seurauksena hänen sukunsa hylkäsi hänet. Kukaan ei suostunut palkkaamaan häntä töihin, jolloin hänellä ei ollut varaa ruokkia lasta. Hänellä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin viedä lapsi orpokotiin. Tyttö pääsi lapsettomana töihin ja tienasi rahaa, mutta lapsi ja orpokoti olivat sillä välin kadonneet. Eräs tyttövauva hylättiin kadulle. Ihmiset tuijottivat sitä huvin vuoksi, sillä heillä ei ollut mitään huvituksia elämässään. Kukaan ei koskenut vauvaan, sillä niin ei vain ollut tapana tehdä. Sitä paitsi sairaala ei olisi ottanut lasta vastaan ilman synnytyslupaa tai potilaaksi rekisteröintiä. Sairaaloilla ei ollut resursseja orpolasten hoitoon. Sitä paitsi heidän tuli noudattaa yhden lapsen politiikkaa eivätkä he voineet rikkoa lakia auttamalla. Eräs tyttölapsi siepattiin työhön ja vaimoksi. Häntä kohdeltiin hyvin eikä hän osannut kaivata oikeaa perhettään, sillä sieppaajat olivat olleet aina hänen perheensä.

Kiinan tiedotusvälineet eivät kertoneet kansainvälisestä adoptoinnista kuin vasta vuonna 1993. Kiinalaisilla ei ollut käsitystä siitä, millaisia ulkomaalaiset ovat. Etenkin maalaiset olivat tietämättömiä sekä luku- ja kirjoitustaidottomia. Kätilö saattoi väittää tappavansa tyttövauvan, mutta todellisuudessa se vietiin orpokotiin ja sieltä adoptoitavaksi. Joku oli myös saattanut ennakkotilata vauvan. Orpokodit olivat arvaamattomia ja työntekijät epäluotettavia. He saattoivat yhtäkkiä lähteä ja viedä omaisuutta mukanaan. Valtiolla oli oikeus pakkolunastaa taloja ja siirtää niiden asukkaita toisiin paikkoihin. Mistään ei pidetty kirjaa. Ihmisiä oli mahdotonta jäljittää. Orpokodeilla tehtiin bisnestä, kun kansainvälinen adoptio tuli kaikkien tietoon. Orpokodit olivat vain lasten säilytyspaikkoja, mutta 1990-luvulla tehtiin kunnollisia orpokoteja. Valvonta oli silti edelleen huonoa ja rahat menivät rikkaiden taskuun. Orpokodit jopa auttoivat ihmisiä hylkäämään lapsensa tai ostivat lapsia. Äideillä oli tieto siitä, että tyttöjen elämä olisi ulkomailla kuin prinsessalla. Kotona tyttö joutuisi kärsimään kilpailuyhteiskunnan pyörteissä. Länsimaalaisilla (lue: amerikkalaisilla) ei ollut lupa kuvata sensaationhakuisia tarinoita paikan päällä. Moni kuvasi salaa, jolloin tietoon tulleet Kiinan hallituksen vastaiset videot johtivat orpokodin työntekijöiden erottamiseen. Väitetään, että kiinalaisia ei kiinnosta, mistä he ovat lähtöisin. Heidän mielestään orpokotimenneisyys on kasvojen menettämistä. He kokevat aseman ja koulutuksen tärkeämmäksi.

Tyttölastensa perään kyselevien äitien tuska ja ikävä oli suunnaton. He eivät kyenneet unohtamaan. Moni menetti järkensä ja teki itsemurhan. Lapsia ei voitu jäljittää, sillä heistä ei otettu kuvia, sillä kellään ei ollut kameraa. Heistä ei pidetty mitään kirjanpitoa. Orpokoteja purettiin ja lapsia siirrettiin mielivaltaisesti paikasta toiseen. Orpokodille lahjoitetut tavarat vietiin muualle.

Kirjan lukemisen jälkeen ajatukseni olivat sekavat. En osannut päättää, mitä mieltä olin adoptiosta. Päällimmäisenä ajattelin adoptiobisnestä ja sitä, etten halua kannattaa ihmiskauppaa. En tunne oikeastaan ketään, joka olisi adoptoitu. Yleinen käsitykseni on, että ihmiset kuvittelevat pelastavansa lapsen parempiin oloihin. Entä jos lapsi onkin tehtailtu varta vasten adoptiota ajatellen? Loppuisiko lasten myyminen, jos kukaan ei adoptoisi heitä? Millainen adoption nykytilanne on? Onko adoptio hyvä vai paha asia? Kuinka ihmiskauppa voitaisiin lakkauttaa? Olisi avartavaa lukea lisää kokemuksia etenkin suomalaisten näkökulmasta.


Helmet lukuhaaste 2019: 8. Kirja, jonka lukeminen kuuluu mielestäsi yleissivistykseen

maanantai 8. heinäkuuta 2019

Maria Turtschaninoff: Naondel

Maresi nimisessä kirjassa tutustuttiin saareen, jossa sijaitsi vain naisille tarkoitettu luostari. Tässä kirjassa päästään kurkistamaan, miten luostari syntyi. Tarina alkaa Kabirasta, joka käyttäytyy hillitysti ja toimii varovaisesti miesten seurassa. Hän tapaa visiirin pojan, Iskanin, ja rakastuu. Kabira laskee suojamuurinsa ja jakaa pojalle salaisimmat tietonsa, jotka liittyvät pyhään lähteeseen, jonka avulla hän näkee sekä menneisyyteen että tulevaisuuteen. Hän ei osaa aavistaakaan, että Iskan on todellisuudessa häikäilemätön pyrkyri, joka tappaa kaikki häntä uhkaavat ihmiset pois tieltään. Kabiran paljastus sysää liikkeelle tapahtumien ketjun, joka lopulta johdattaa joukon naisia yhteiselle merimatkalle.

Kirjassa tutustutaan jokaiseen luostarin perustajajäseneen. Garai on myyty seksiorjaksi, jonka selviytymiskeinona on totella ja olla mukautuvainen. Hänen intohimonsa on kasvien tutkiminen. Orseola osaa muokata unia. Hänet lähetetään maanpakoon erinäisten tapahtumien seurauksena. Sulani on soturi, joka kaapataan. Claras on epämuodostunut prostituoitu, joka haaveilee kalastamisesta. Esteki on palvelijatar, ja Iona neitsyt uhri, joka on koulutettu tehtäväänsä.

Kirjan maailma on synkkä. Tarina on erittäin raskas ja itseääntoistava. Kirjan kuunteleminen kesti todella kauan, sillä sitä ei jaksanut kuunnella kovin pitkiä pätkiä kerralla. Tapahtumat ahdistivat ja ärsyttivät. Miehet käyttivät naisia hyväkseen kerta toisensa jälkeen. Naisia hakattiin, tapettiin ja kohdeltiin henkisesti kaltoin. Heitä kuoli synnytykseen ja heidän tyttölapsiaan surmattiin. Tyttöjen kasvot murskattiin ja hiukset leikattiin, jotta he eivät kelpaisi sotasaaliiksi ja joutuisi orjiksi. Kirjan naiset olivat kateellisia toisilleen, vaikka heidän olisi pitänyt pitää yhtä. Siinä missä Maresi oli kiehtova ja mystinen niin Naondel on myrkyllinen ja täynnä hirviöitä.

Tarinan kuunneltuani ymmärsin, miksi kyseiseen maailmaan tarvittiin naisten turvapaikka ja miksi heidän hallussaan olevaa tietoa ei saanut paljastaa yhdellekään miehelle. Tarvitsen pitkän tauon ennen kuin tartun Maresin voima nimiseen kirjaan.

"Yhdessä te kykenette mihin vain."


Helmet lukuhaaste 2019: 29. Kirjassa nähdään unia

sunnuntai 7. heinäkuuta 2019

Mid-Year Book Freak Out tag




1. Mikä on paras kirja, jonka olet tähän mennessä lukenut?

Olen tähän mennessä lukenut 37 kirjaa. Mia Kankimäen Naiset joita ajattelen öisin on herättänyt monenlaisia ajatuksia. Se on vaikuttava, moniulotteinen ja mielenkiintoinen. Moni lukija on kokenut sen voimaannuttavana, mutta moni myös rasistisena ja ongelmallisena. Itse tykästyin ajatukseen yönaisista. Minusta oli myös mielenkiintoista tietää lisää naisten historiasta ja kuulla erilaisista elämänkokemuksista. Kirjasta välittyi hyvin, millaista menneisyyden, eurooppalaisen naistutkimusmatkailijan elämä oli. Se kertoi, millaista on, kun eri kulttuurit kohtaavat. Kirja sisälsi pohdintaa siitä, miltä tuntuu, kun muut arvostelevat elämänvalintoja. Miten elämää tulisi elää? Kenen jalanjälkiä kannattaisi seurata?

2. Mikä on paras jatko-osa, jonka olet tähän mennessä lukenut?

Olen lukenut tänä vuonna viisi jatko-osaa. Eve Hietamiehen Tarhapäivä oli sekä hulvaton että koskettava tarina Pasasten perheen arjesta.

3. Kerro tänä vuonna julkaistu kirja, jota et ole vielä lukenut, mutta jonka haluat lukea?

Jessica Townsendin Morriganin kutsumus! Tykästyin kirjasarjan ensimmäiseen osaan enkä malta odottaa, että viimein pääsen toisen osan kimppuun!

4. Mitä tänä vuonna julkaistavaa kirjaa odotat?

Ihastuin pari vuotta sitten Stephanie Garberin Caraval kirjan maailmaan, joten haluan ehdottomasti lukea kirjasarjan päätösosan.

5. Mikä kirja on tuottanut suurimman pettymyksen?

Maria Turtschaninoffin Maresi oli ihana kirja kieleltään ja tarinaltaan, mutta Naondel oli todella raskas ja itseään toistava.

6. Mikä kirja on ollut suurin yllättäjä?

Ali Benjaminin Mitä sain tietää meduusoista kosketti. En osannut arvata, että kirja olisi niin mielenkiintoinen ja mukaansatempaava.

7. Kuka on uusi lempikirjailijasi?

Jessica Townsendin tapaaminen oli aivan upeaa. Kuvia ja tarinaa löytyy instagramin puolelta. Täytyy sanoa, että odotan innolla, että pääsen tutkimaan lisää Nevermoorin maailmaa!

8. Mihin fiktiiviseen henkilöön olet ihastunut?

Tänäkään vuonna ei ole tullut vastaan sellaista henkilöä.

9. Mikä on uusi lempihahmosi?

Eve Hietamiehen keksimä hahmo Paavo Pasanen on kyllä hupaisa veikko! Jessica Townsendin Morrigan Korppi on myös ihana. Odotan innolla, mihin rooliin hän kasvaa ja kehittyy. Pidin myös Maria Turtschaninoffin Maresista. Minusta on selvästi ollut mielenkiintoisinta lukea erilaisia kasvutarinoita.

10. Mikä kirja sai sinut itkemään?

Koskettavia kirjoja on ollut paljon. Pauliina Rauhalan Taivaslaulu oli jotenkin niin kaunis kirja.

11. Mikä on tämän vuoden paras kirjan pohjalta tehty elokuva?

En ole tänä vuonna nähnyt uusia kirjan pohjalta tehtyjä elokuvia.

12. Mikä on tämän vuoden lempipostauksesi?

Blogistanian parhaat 2018 -tilaisuus, sillä minusta oli kutkuttavan jännittävää olla paikalla ja vielä videoida tilaisuus Kirjakultti -youtube-kanavalle.

13. Mikä on kaunein kirja, minkä olet ostanut tänä vuonna?

The Hunger Games -kirjasarjan 10-vuotisjuhlajulkaisu, johon kuuluu kolme kirjaa.

14. Mitkä kirjat aiot lukea vuoden loppuun mennessä?

Lukupinossa on tällä hetkellä ainakin L.M. Montgomery: Pieni runotyttö, Jessica Townsend: Morriganin kutsumus, Markus Zusak: Kirjavaras ja Tommi Kinnunen: Lopotti.


Vastasin tagiin myös viime vuonna!