lauantai 17. maaliskuuta 2018

Cecelia Ahern: Viallinen



"Sinä olet täydellinen minun silmissäni."

Ahern, Cecelia: Viallinen
Kirjasarja: Viallinen, osa 1
Julkaistu: 2018
Alkuperäinen julkaisu: 2016
Alkuperäinen nimi: Flawed
Mistä maasta: Irlanti
Suomentanut: Terhi Leskinen
Kustantaja: Gummerus Kustannus Oy
Sivumäärä: 428


Seitsemäntoistavuotias Celestine North elää täydellistä elämää. Hänellä on hyvä koulumenestys, joukko ystäviä, mukava perhe ja söötti poikaystävä. Hän haaveilee opiskelusta yliopistossa ja ihailee tuomari Boscoa, joka edustaa hänelle turvallisen yhteiskunnan ylläpitäjää. Kaikki muuttuu kun naapurissa asuva pianonopettaja todetaan vialliseksi ja selvästi viallinen jalkapallotähti saa vapautuksen. Celestinen pysähdyksissä olleet aivot alkavat laukata moraalisten kysymysten parissa. Hänen mustavalkoiseen maailmankuvaansa on ujutettu värejä eikä hän pidä näkemästään, sillä maailma on yhtäkkiä muuttunut epäloogiseksi ja ihmisarvoja loukkaavaksi. Celestine ei enää tiedä, miten hänen pitäisi toimia nyt, kun hän näkee säröjä täydelliseksi luullussa maailmassa. Pian hän tekeekin suuren virheen, joka johtaa elämän mullistavaan tuomioon.

"Minä en voi olla viallinen. En voi olla viallinen. Minähän olen täydellinen." (s.73)

Ihmiset jäykistyvät pelosta kuullessaan Killan armeijan sireenien ulvontaa. He toivovat, että kukaan heidän tuntemistaan ihmisistä ei ole tälläkään kertaa kohteena. Kilta kaappaa viallisiksi epäillyt ihmiset tutkintavankeuteen Ylämaan linnaan. Heidän tehtävänsä on suojella yhteiskuntaa ihmisiltä, jotka tekevät sitä vahingoittavia virheitä. Tarkoituksena on pyrkiä moraalisesti ja eettisesti turmeltumattomaan elämään. Viallisiksi tuomitut ihmiset saavat kehoonsa polttomerkin ja joutuvat kantamaan käsivarsinauhaa merkkinä asemastaan. Kaikki karttavat ja inhoavat heitä kuin he voisivat tartuttaa muihin vikansa. Heitä saa tuijottaa ja heistä saa puhua kuin he eivät kuulisi. Vialliset joutuvat noudattamaan eri sääntöjä kuin muut rajoitetusta liikkumisesta ruokavalioon asti. Jokainen viallinen saa oman pillinkantajan, joka pitää huolen sääntöjen noudattamisesta.

"Kukaan ei halua erottua joukosta, tai ainakaan minä en ole koskaan halunnut. - Kaikki haluavat näyttää siltä kuin tietäisivät, mitä ovat tekemässä, vaikka todellisuudessa kenelläkään ei ole hajuakaan siitä suurimman osan ajasta." (s.270)

Kirja kertoo syrjimisestä - siitä, miltä tuntuu olla hyljeksitty, millaista on olla täysin yksin ja kaiken avun ulottumattomissa. Moni ei huomaa yhteiskunnan ongelmia ennen kuin ne kolkuttavat omalle kotiovelle tai ovat jo sisällä. Ihmiset ovat yleensä sopeutuneet vallitsevaan tilanteeseen. Heidän itsesuojeluvaistonsa ei anna heidän puuttua asioihin, jos ne eivät kosketa läheisesti. On niin helppoa sulautua joukkoon ja noudattaa sääntöjä kyseenalaistamatta. Kirja antaa lukijalleen viestin: Yksilöllä ja hänen teoillaan on merkitystä. Tavallinen tyttö voi muuttaa koko yhteiskuntaa toimimalla oikein ja innoittamalla muita ihmisiä. Hänellä on oikeus kasvukipuilla yrittäessään ymmärtää maailmaa ja suhteuttaessaan omia arvojaan vanhempiensa arvoihin. Hän saa rakastua ehdoitta, tuntea itsensä tärkeäksi ja toimia hetken mielijohteesta ajattelematta seurauksia. Hänellä on lupa oppia virheistään ja saada aikaan jotain suurta. Hän voi muuttaa maailman paremmaksi paikaksi.

"Miksen minä ole ajatellut näitä asioita koskaan ennen?" (s.55)

Huomasin lukiessa ajattelevani Nälkäpeliä. Molemmissa tarinoissa on nuori nainen, joka tahtomattaan joutuu yhteiskuntaa ravistelevan kapinan keulakuvaksi. He ovat vahvoja naismalleja, omapäisiä, haavoittuvaisia, selviytyjiä, ovelia ja varautuneita. Molemmilla on vastassaan ennalta-arvattava ja aiheeltaan kulunut kolmiodraama. Koukutuin silti tarinaan enkä malta odottaa jatko-osan lukemista! Lisämainintana Celestinen pappa on liikuttavan sympaattinen ja inspiroiva hahmo. Toivottavasti saan lukea lisää hänen kohtalostaan.

"Nyt ymmärrän kuitenkin, miksi ihmiset lukevat, miksi heistä on mukavaa uppoutua jonkun muun elämään. Joskus luen jonkin lauseen, joka saa minut suoristamaan selkäni, hätkähtämään, koska minusta on tuntunut juuri samalta viime aikoina, vaikka en ole sanonut sitä kertaakaan ääneen. Minun tekee mieli kurkottaa kirjan sivuille ja kertoa henkilöille, että ymmärrän heitä, että he eivät ole yksin, että minä en ole yksin, että on ihan normaalia tuntea tällä tavalla." (s.226-227)


Helmet lukuhaaste 2018: 9. Kirjan kansi on yksivärinen

YA-lukuhaaste: Kirjasta on tullut/tulossa elokuva

2 kommenttia:

  1. Harmittaa kun unohdin omassa postauksessa mainita papan :( hän oli ehdottomasti lempparini tässä kirjassa<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hän oli virkistävän erilainen hahmo, mihin en ole törmännyt aiemmin dystopioissa :)

      Poista

Kiitos kommentista!