keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Helmet lukuhaaste 8/50

Helmikuussa luin Helmet lukuhaasteeseen viisi kirjaa.



Tänä vuonna lukuhaaste on edennyt hidasta tahtia. Se johtuu oikeastaan siitä, että lukemiseen käyttämäni aika on ollut minimissä. Olen tehnyt siis kaikkea muuta. Onneksi on vielä kymmenen kuukautta aikaa!

Helmikuussa haasteeseen lukemani kirjat:

19. Kirja käsittelee vanhemmuutta
Tiina Laitila Kälvemark: Seitsemäs kevät

28. Sanat kirjan nimessä ovat aakkosjärjestyksessä
Iltasatuja kapinallisille tytöille

41. Valitse kirja sattumanvaraisesti
Satuja aikuisille: Sadan vuoden unet

46. Kirjan nimessä on vain yksi sana
Margaret Atwood: Orjattaresi

49. Vuonna 2018 julkaistu kirja
Anna-Leena Härkönen: Ihan ystävänä sanon

Kaikki haasteeseen lukemani kirjat päivittyvät HelMet lukuhaaste 2018 sivulleni.

sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Iltasatuja kapinallisille tytöille



"Meillä on oikeus olla onnellisia ja kokea mitä haluamme."

Favilli, Elena; Cavallo, Francesca: Iltasatuja kapinallisille tytöille
Julkaistu: 2018
Alkuperäinen julkaisu: 2016
Alkuperäinen nimi: Good Night Stories for Rebel Girls
Suomentanut: Maija Kauhanen
Kustantaja: Kustantamo S&S
Sivumäärä: 212


Kirjan sadut ovat luovaa tietokirjallisuutta sadasta merkittävästä naisesta. Niiden ajatuksena on toimia innostavina esikuvina tytöille. Kirjan mukaan tyttöjen on tärkeää tietää, millaisia esteitä heidän tiellään yhä edelleen on. Naisia alistetaan vieden heiltä perusoikeudet. Esteet voidaan kuitenkin voittaa, sillä kenenkään ei ole pakko tehdä sitä, mitä he eivät halua. Sukupuoli ei saa määrittää sitä, mitä saa tehdä. Kukaan ei saa määrätä toisen naimisiinmenoa, pukeutumista, kirjoittamisen ja lukemisen opiskelua tai harrastuksia ja ammattia.

"- rakennamme yhdessä. Maailmaa, jossa sukupuoli ei määritä sitä, kuinka suurista asioista on lupa unelmoida -" (s.xii)

Kirjasin lukiessa ylös mieleenpainuvia satuja. Ada Lovelace herätti kunnioitusta keksimällä maailman ensimmäisen tietokoneohjelman. Astrid Lindgren nostatti hymyn huulille, sillä rakastan Peppi Pitkätossun hahmoa, joka on itsenäinen tyttö, jonka mielestä on tärkeää pitää hyvää huolta toisista. Brenda Chapman ilahdutti keksimillään vahvoilla Disney -hahmoillaan kuten Urhea -elokuvan Meridalla. Irena Sendlerowa sai kunnioitukseni piilottamalla ja pelastamalla juutalaisia lapsia toisen maailmansodan aikaan. Ruth Harkness jäi mieleen työstään villieläinten suojelun puolesta. En välittänyt tarinoista, jotka kertoivat sotaisista naisista, sillä en kokenut heitä hyviksi roolimalleiksi.

"Paras tapa taistella oli mennä mukaan politiikkaan" (s.66)

Luin kirjan suomalaisesta näkökulmasta, sillä olin lukenut kommentteja, kuinka suomalaiset naiset lukevat kirjaa sekä tyttärilleen että pojilleen. Halusin pohtia, ovatko sadut tosiaan niin hyviä ja antavatko ne kannustavan mielikuvan. Monissa saduissa nainen pärjää yksin miesten maailmaa vastaan. Mielestäni voi yhtä hyvin tehdä yhteistyötä toisten ihmisten kanssa - sekä naisten että miesten. Yhteistyössä on voimaa. Kannustetaan toisiamme rakentaaksemme yhdessä paremman maailman. Kaipaisin tarinoita miehistä, jotka ovat tukeneet naisia ja työskennelleet naisten ihmisoikeuksien puolesta. Niistä voisi olla enemmän mallia pojille ja tytöille! Tämä kirja antaa pojille hivenen sellaisen mielikuvan, että heidän sukupuolensa on paha. Aivan kuin miehiin olisi sisäänrakennettu taipumus haluta alistaa, kiusata ja vähätellä tyttöjä. Lisäksi olisin toivonut kirjaan yhden naisen yhdestä maasta. Kirjassa oli aika paljon satuja naisista, jotka olivat kotoisin samasta maasta kuten Yhdysvalloista. Olisin toivonut edes yhtä naista Suomesta. Tällainen kirja olisi ihana saada suomalaisista naisista!

"- hänen isänsä sanoi hänelle, että naiset eivät osanneet tehdä muuta kuin tortilloja ja lapsia -" (s.46)

Kirja kuvaa kapinallisia tyttöjä, joilla on suuret haaveet valloittaa ammatteja, jotka ovat perinteisesti olleet miesten hallussa. Siinä viitataan myös, kuinka kukaan ei saa määritellä sitä, mistä haaveilee. Mielestäni mikä tahansa haave on tärkeä. Kotiäitiys tai omaishoitajuus ovat yhtä kunnioitettavia tehtäviä kuin lääkärin tai pääministerin ammatit - eri tavalla toki. Ei ole väärin elää niin sanottua tavallista elämää. Ei haittaa, vaikka haaveilee niin sanotuista naisille tyypillisistä ammateista. Mieleeni nousee ajatus naisista, jotka ovat ahkeroineet jonkin asian puolesta, mutta eivät silti ole onnistuneet tavoitteessaan. He ovat oppineet matkastaan ja käyttäneet kokemuksia hyödyksi jossain muussa tehtävässä. Epäonnistuminen tavoitteen saavuttamisessa on myös sallittua. Mieleeni nousee kirjailija Anni Kytömäen haastattelu Kirja vieköön! -illassa viime vuonna. Hän lausahti hyväksi tavoitteeksi elää mahdollisimman vaatimatonta ja luontoystävällistä elämää. Hän tokaisi, kuinka ihmisen kannattaa nukkua mahdollisimman paljon (kuluttaakseen siten mahdollisimman vähän). Jokainen voi tehdä omanlaisiaan tekoja paremman maailman puolesta. Jokaisella on oma unelmansa. Mikä on Sinun?

"Vain jos ymmärrämme, voimme välittää. Vain jos välitämme, voimme auttaa. Vain jos autamme, kaikki pelastuvat." (s.79)


Helmet lukuhaaste 2018: 28. Sanat kirjan nimessä ovat aakkosjärjestyksessä

lauantai 17. helmikuuta 2018

Anna-Leena Härkönen: Ihan ystävänä sanon



"- Suomi on kaunis maa ja siellä on mukavia ihmisiä!"

Härkönen, Anna-Leena: Ihan ystävänä sanon ja muita kirjoituksia
Julkaistu: 2018
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava
Sivumäärä: 189


Kirjassa on kirjoituksia, jotka ovat ilmestyneet Apu-lehdessä vuosina 2013-2017. Härkönen kirjoittaa tuttuun suorasukaiseen tyyliinsä elämän sattumuksista ja ajatuksistaan niihin liittyen. Moni kirjoituksista puhutteli tai nauratti minua. Muutamiin oli vaikea samaistua tai ne eivät herättäneet mitään ajatuksia tai tuntemuksia. Kirjan tyyli inspiroi kirjoittamaan pilke silmäkulmassa.

"Minulla on ikävä tietämättömyyttä. Ennen ei tarvinnut ottaa vastaan joka suunnalta saatavaa uutistulvaa, joka käsittelee kaikkea luonnonkatastrofeista kaverin uusiin takkiostoksiin." (s.122-123)

Sämpylät metroon niminen kirjoitus sisälsi hyviä oivalluksia ikääntymisestä. Nyökyttelin innokkaasti lauseille, joissa mainittiin iän myötä syntyvä kasvosokeus ja sanojen hakeminen puhuessa. Tähtitiedettä kirjoituksessa kerrottiin nukkumisesta. Lämpimät sukat ja ruisleipä on myös täällä todettu toimiviksi! Naurahdin melkein ääneen Nuoriso kukkoilee kirjoituksen maininnalle ihastuttavasta 94 vuotta täyttäneestä isoäidistä, joka oli kertonut, kuinka nuoriso kukkoili Ruska-kerhossa. Hän viittasi kommentillaan 70-vuotiaisiin! Nyökyttelin innokkaana Paras ikä kirjoituksen toteamukselle, että nainen ei saa haukkua itseään, sillä sitä saa kuulla ihan tarpeeksi ulkoapäin.

"Eikä erityisherkkä vaadi erityiskohtelua. Hän vain toivoo saavansa olla sellainen kuin on, ilman mollaamista ja taivastelua." (s.175)

Samaistuin tekstiin, jossa kerrottiin siitä, kuinka Härkönen ei pidä koirista. Minä en ole koskaan ymmärtänyt koiria tai koiranomistajia. Heidän ajatuksensa elämästä ovat täysin päinvastaiset kuin omani. Heillä on ensinnäkin omat säännöt siihen, millä puolella jalankulkijan kuuluu tiellä kävellä. He eivät myös ymmärrä, että ohitustilanteessa koira tulisi pitää lähellä omistajaa eikä löysätä hihnaa kilometrien pituiseksi, jotta hauveli varmasti pääsee sotkemaan ohikulkijan vaatteet rapaisella turkillaan, kuonollaan ja pahimmassa tapauksessa kielellään. Ja lopuksi tässä tulee päivän vinkki: "Ei koirille" -kyltti kannattaa ripustaa vain sinne, jonne ehdottomasti haluaa koiria vierailulle - etenkin niiden ulosteita.

"Pahinta koirissa on räksytys. Se levittää ympäristöön ahdistusta ja levottomuutta -" (s.34)

Härkönen kirjoittaa omia ja muiden ihmisten elämän sattumuksia. Minulla on eräs mieleenpainuva muisto Härkösestä itsestään. Istuin vuosia sitten ratikkapysäkin penkillä kirsikoita syöden. Havahduin siihen, kuinka eräs nainen viesti minulle vallanneeni hieman liian ison alan penkistä. Istuuduttuaan nainen puhui seuralaiselleen niin valittavaan sävyyn, että vilkaisin hienovaraisesti vierustoveriani. Tunnistin hänet hämmästyksekseni kirjailijaksi. Toivuttuani havainnostani seurasin erään äidin kamppailua ratikkakiskojen yli kahden lapsen ja rattaiden kanssa. Hän oli päättänyt oikoa korkeareunaisesta kohdasta, jossa ei ollut ylityspaikkaa. Kuulin Härkösen äänen tokaisevan tuttuun suorasukaiseen tyyliinsä: "Yhtä helvettiä."

"Minulla on ikävä monia menneen maailman asioita." (s.119)


Helmet lukuhaaste 2018: 49. Vuonna 2018 julkaistu kirja

perjantai 16. helmikuuta 2018

Satuja aikuisille: Sadan vuoden unet



"Mitä sadut oikeastaan ovat?"

Satuja aikuisille: Sadan vuoden unet
Julkaistu: 2017
Mistä maasta: Suomi

Toimittanut: Juri Nummelin
Kustantaja: Kustannus Jalava
Sivumäärä: 331


Kirjaan on koottu kolmetoista suomalaisen kirjailijan kirjoittamaa satua, jotka ovat saaneet inspiraationsa jostain jo olemassa olevasta sadusta. Minua puhutteli satu nimeltään Pieni mies, muodoltaan väärä, sillä se käsitteli elämän epäoikeudenmukaisuutta ja erilaisten ihmisten alistamista. Tyttö nimeltä Kari pureutui tyttöjen ja poikien kahlitseviin ja kärjistettyihin sukupuolirooleihin. Vaikuttavin satu oli kuitenkin Hantta ja Kertsi, jossa kaksi neuvokasta lasta joutuivat pärjäämään julmassa aikuisten maailmassa oman nokkeluutensa avulla. Jouduin sadun lukemisen jälkeen pitämään pitkän ajatustauon, sillä koin sen niin voimakkaasti. Maailma voi olla paha paikka pienille, avuttomille ja osattomille. Inhosin Ikuisuuden purema nimistä satua, sillä en pidä kauhutarinoista, joissa ihmisiä vahingoitetaan kuten leikellään luusahoilla.

"Me keinutaan ja kiipeillään ja tehdään tosi iso hiekkakaupunki, mut sitten meillä on taas nälkä ja Kertsiä alkaa selvästi väsyttää. Skädää ei näy. Aurinko on ihan alhaalla ja siitä tietää toukokuussa, että kello on aika kamalan paljon." (s.241)

Olen lukenut Serena Valentinon kirjoja, joissa hän on kertonut Disneyn satuja omasta näkökulmastaan, joten tämä kirja alkoi kiinnostaa, kun törmäsin siihen sattumalta kirjastossa. Minusta oli satuja lukiessa hauska yrittää arvuutella, mistä satu oli saanut inspiraationsa. Kirjan lopusta sain tarkistaa, mitä kirjailija oli itse ajatellut. Minulla heräsi ajatus lukea tämän jälkeen alkuperäisiä satuja, kuten Tuhannen ja yhden yön tarinat tai Grimmin veljesten satuja.

"Hän oli jo ehtinyt oppia, että vaikka lapsilla oli paikkansa, tytöille oli erikseen vielä omansa, eikä siitä sopinut luistaa." (s.185)


Helmet lukuhaaste 2018: 41. Valitse kirja sattumanvaraisesti

keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Ystävänpäivän lukumaraton



Hyvää ystävänpäivää!

Osallistuin ystävänpäivän lukumaratoniin lauantaista 10.2 klo 17.30 sunnuntaihin 11.2 klo 17.30. Tavoitteenani oli saada luettua loppuun kirjaston kirjat, joiden laina-aika oli umpeutumassa. Luin lauantaina 70 sivua ja sunnuntaina 170 sivua, eli yhteensä 240 sivua. Lukulistallani olivat kirjat Tiina Laitila Kälvemark: Seitsemäs kevät ja Satuja aikuisille: Sadan vuoden unet. Saavutin tavoitteeni, sillä sain luettua kirjat loppuun. Lukeminen oli tällä kertaa mukavaa, sillä en ottanut mitään paineita luettujen sivujen määrästä. Puuhastelin lukemisen ohessa välillä jotain muuta ja jatkoin sitten taas lukemista. Rauhallinen lukutahti sopii minulle hyvin.

Lue lisää:

Kirjavarkaan tunnustuksia -blogi: Ystävänpäivän lukumaraton





sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Tiina Laitila Kälvemark: Seitsemäs kevät



"Keväällä jokin alkaa. Kesällä se valmistuu."

Laitila Kälvemark, Tiina: Seitsemäs kevät
Julkaistu: 2017
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 180


Ruotsissa vallitsee jälleen yksi harmaa kevät. Meteorologi Peter matkustaa Iso-Britanniaan vanhan ystävänsä jäljille, Susanne seuraa skypen välityksellä sijaissynnyttäjä Padman vatsan kasvua, tähtimeklari Paula tasapainoilee salasuhteensa parissa ja suomalaiset sukujuuret omaava Markus kaipaa rauhallista elämää mummonmökissä. Jokainen on elämänsä taitekohdassa. He suunnittelevat tärkeää muutosta, jonka toteuttamisen ajankohta on pian käsillä. Päätökset vaikuttavat väistämättä kanssaihmisiin. Toisilleen tuntemattomien ihmisten elämät kietoutuvat tahtomattaan yhteen.

"Onko tämä tässä nyt? Oikeasti? Eikö varmasti ole mitään enempää?" (s.50)

En enää muistanut, miksi olin varannut kirjastosta tämän kirjan, kun sain sen pitkän jonotuksen jälkeen käsiini. Tiesin vain, että olin lukenut siitä jostain kirjablogista ja että postaus oli vakuuttanut minut siitä, että kirja kannattaisi lukea. Kirjan alku tuntui tahmealta. Hämmästelin, miksi olin halunnut lukea tällaisen kirjan. Olin muutamaan otteeseen vähällä jättää kirjan kesken. Onneksi pääsin lukemisen rytmiin, sillä kirja oli ajatuksia avaava.

"Kaikki vaikuttaa kaikkeen, mutta kukaan ei tiedä tarkalleen miten, milloin ja missä." (s.89)

Jäin kirjan lukemisen jälkeen filosofiseen tilaan. Pohdin elämän sattumanvaraisuutta - kuinka kaikki vaikuttavat tahattomasti tai tahallaan toisten ihmisten elämään. Ketju voi olla pitkäkin. Erään ihmisen pienikin teko voi olla ketjun viimeiselle elämää mullistava - hyvässä tai pahassa. Pohdin myös rakkautta, elämästä nauttimista ja somen merkitystä. Susanne ei osannut arvostaa lastensa kanssa viettämää aikaa olemalla läsnä hetkessä, vaan hän keskittyi kuvaamaan ja raportoimaan kaiken blogiinsa. Ilmeisesti monet ihmiset masentuvat, kun heidän elämänsä ei näytä yhtä värikkään täydelliseltä kuin blogiperheiden arki. Susanne ei ymmärtänyt, että hänen ei välttämättä olisi tarvinnutkaan pyrkiä täydellisyyteen. Kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia. Toiset nauttivat eri asioista kuin toiset. Somessa hyvältä näyttämisen sijasta voi valita rauhaisan, yksinkertaisen ja ekologisen elämäntyylin. Pidin kirjassa myös symboliikasta. Esimerkiksi perhoset vilahtivat eri ihmisten tarinoissa eri rooleissa. Sanotaan, että ´perhosen siivenisku voi aiheuttaa myrskyn tuhansien kilometrien päässä´ (s.176).

"Jokainen tekemäsi valinta lähettää joukon renkaita ympärilleen. - Ne osuvat ihmisiin, joita et ole koskaan tavannut ja jotka olisivat valinneet toisin kuin sinä." (s.176)


Helmet lukuhaaste 2018: 19. Kirja käsittelee vanhemmuutta

torstai 8. helmikuuta 2018

Margaret Atwood: Orjattaresi



"Tulevaisuus on teidän käsissänne."

Atwood, Margaret: Orjattaresi
Julkaistu: 2017
Alkuperäinen julkaisu: 1985
Alkuperäinen nimi: The Handmaid´s Tale

Mistä maasta: Kanada
Suomentanut: Matti Kannosto
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Tammi
Sivumäärä: 436


Kuvittele mielessäsi maa, jossa ihmiset elävät normaalia arkea töissä käyden, lapsia kasvattaen ja vapaa-aikaansa ystävien kanssa viettäen. Mieti sitten, miltä tuntuisi, jos eräänä päivänä kaikki muuttuisi. Vanhoilliset ottaisivat vallan ja tulkitsisivat Raamattua oman mielensä mukaan. Naiset eivät enää saisi käydä töissä, kasvattaa lapsiaan tai viettää vapaa-aikaa. Heidän olisi pakko pukeutua asemansa mukaiseen kaapuun ja tehdä heille määrättyjä tehtäviä. Jopa heidän puhetapansa olisi määriteltyä. Miehet joutuisivat käymään uskonsotaa tai toimimaan vartiotehtävissä. Harvat saisivat oikeuden tuottaa lapsia maailmaan. Kaikki tuntisivat olonsa yksinäiseksi.

"Koetan olla katsomatta ruumistani, en niinkään sen häpeällisyyden ja säädyttömyyden vuoksi kuin siksi, etten halua nähdä sitä. En halua nähdä mitään sellaista joka määrittelee minut niin täysin." (s.97)

Gileadin tasavallassa kulkee pareittain punaiseen pukeutuneita naisia, joiden käytöstapoja ohjaa tiukkaan määritellyt uskonnolliset tavat. Naisilla ei saa olla omaa nimeä, vaan he käyttävät heidät omistavan miehen nimeä. Heillä ei saa olla ystäviä, omaisuutta eikä oikeutta lukea tai kirjoittaa. Heillä ei ole ollenkaan vapaata tahtoa. Naisten tehtävä on tulla raskaaksi ja tuottaa maalle lapsia, sillä maapallon saasteisuuden vuoksi lapsimäärä on laskenut uhkaavan alas. Muissa tehtävissä olevat naiset halveksivat heitä, sillä he pitävät naisia naimisissa olevien miesten rakastajattarina, vaikka käytännössä heillä ei ole muita vaihtoehtoja. Kaiken lisäksi naiset kiikutetaan siirtomaihin, jos he epäonnistuvat raskaaksi tulemisessa tai jos he ovat liian vanhoja.

"Minä odotan, pestynä, harjattuna ja ruokittuna kuin palkintosika." (s.105)

Kirjan päähenkilö on 33-vuotias Frediläinen, joka muistaa edelleen entisen elämänsä, johon kuului mies ja lapsi. Hän on kuitenkin alkanut jo tottua nykyiseen elämäänsä ja pitää sitä miltei normaalina. Hän muistelee koulutusta, jossa naiset niin sanotusti aivopestiin nykyiseen tilanteeseen. Heille kerrottiin, kuinka naisilla on nyt uudenlaista vapautta. Entisessä maailmassa vapautta oli liikaa, mikä johti turvattomuuteen. Koulutuksen mukaan naiset meikkasivat ja koristautuivat vain miehiä varten, mikä johti heidän omasta syystään raiskauksiin ja jopa murhiin. Heitä kohdeltiin alistavasti kuten kuvattiin pornolehtiin.

"Siihen aikaan ei naisia suojeltu." (s.43)

"Yleensähän asioille annetaan arvoa vasta silloin, hän sanoo, kun ne ovat tulleet harvinaisiksi ja vaikeasti saataviksi. Me haluamme että teille annetaan arvoa, tytöt." (s.164)

Ihmisiä teloitetaan raaoilla tavoilla, jos he ovat harhaoppisia, kuten abortin tehneitä lääkäreitä tai homoseksuaalisuuden harjoittamisesta kiinni jääneitä. Seksuaalisuuteen suhtaudutaan kieroutuneella tavalla. Kukaan ei saa rakastua tai nauttia toisen seurasta, sillä se on syntistä. Avioliitot solmitaan järjestetysti. Moni kokee maan tilanteen riistäytyneen käsistä ja yrittää taistella ruohonjuuritasolla vastaan. Syntyy koodikieltä ja salaisia kamareita, joissa pitsiliivit vilahtavat tupakanhuuruisessa hämäryydessä. Alkavatko kapinan siemenet itää ja valloittaa kansaa vai lakastuvatko ne ennen aikojaan?

"Olemme kaksijalkaisia kohtuja, siinä kaikki: pyhitettyjä astioita, käveleviä kalkkeja." (s.197)

Kirja oli mielestäni vaikuttava, pohdituttava, pelottava, surullinen ja karmiva. Lukemisen jälkeen mieli oli sekä tyhjä että täynnä ajatuksia. Kirjan maailma tuntui epätodellisen todelliselta. Se jäi pitkäksi aikaa elämään mieleen. Kukaan ei tullut auttamaan naisia. Heidän oli esitettävä turisteille, että kaikki on hyvin ja että he ovat tyytyväisiä elämäänsä. Pohdin, kuinka ihmiset sopeutuvat mihin tahansa, jos heillä ei ole muuta vaihtoehtoa. Onko minutkin kenties aivopesty elämään sellaista elämää kuin parhaillaan elän? Mitä oikeasti haluaisin tehdä?

"Ehkä elämä jota luulen eläväni on pelkkää vainoharhaista kuvitelmaa." (s.157)

"Elä nykyhetkessä, ota siitä irti kaikki mitä voit, mitään muutahan sinulla ei ole." (s.207)


Helmet lukuhaaste 2018: 46. Kirjan nimessä on vain yksi sana

sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Kirjabloggaajien Klassikkohaaste: osa 7 (31.7.2018)



Minkä klassikon haluaisit lukea?

Kirjabloggaajien klassikkohaaste osa 7 alkaa nyt! Tarkoituksena on lukea kirjallisuuden klassikko. Onko jokin tärkeäksi kokemasi kirja jäänyt kenties lukematta? Oletko ehkä yrittänyt lukea kyseistä teosta useaan kertaan, mutta et ole koskaan onnistunut selättämään sitä? Tuntuuko sinusta, että sivistyksessäsi on juuri kyseisen kirjan mentävä aukko? Puolen vuoden välein järjestettävä kirjabloggaajien klassikkohaaste on hieno tilaisuus tarttua härkää sarvista! Saat itse valita, kuinka klassikon määrittelet ja minkä klassikon haluat lukea.

Viralliset säännöt:

1. Valitse klassikko, jonka olet jo pitkään halunnut lukea, ja ilmoita valinnastasi tämän postauksen kommenttikenttään. (Voit myös vain ilmoittaa osallistumisestasi haasteeseen ja päättää klassikon myöhemmin.)

2. Lue valitsemasi klassikko.

3. Kirjoita postaus lukemastasi klassikosta ja julkaise postauksesi 31.7.2018. Linkitä postauksesi koontipostaukseen, jonka julkaisen blogissani 30.7.2018.

4. Kehu itseäsi: selätit klassikon – ja ehkä jopa nautit siitä!

5. Toista kohta neljä useasti!

Aiemmat klassikkohaasteet:

Osa 1: Reader, why did I marry him (Omppu Martin)
Osa 2: Tuijata.Kulttuuripohdintoja (Tuija Takala)
Osa 3: 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä (Marile)
Osa 4:  Yöpöydän kirjat (Niina T.)
Osa 5: Tekstiluola (Tuomas) 
Osa 6: Kirjapöllön huhuiluja (Heidi P)

Omat tunnelmat:

Tämä on ensimmäinen lukuhaaste, jota olen koskaan vetänyt! Olen erittäin innoissani saatuani tehtävän hoitaakseni! Osallistuin edelliseen klassikkohaasteeseen lukemalla kirjan John Steinbeck: Hiiriä ja ihmisiä. Tällä kertaa aion viimein selättää Taru sormusten herrasta -kirjan! Se on ollut minulla kesken jo aivan liian kauan.

Toivottavasti innostut lukuhaasteesta ja ilmoittaudut mukaan! Voit ilmoittautua lukuhaasteeseen milloin vain, mutta viimeistään julkaisemalla klassikkopostauksesi 31.7.2018 ja linkkaamalla osoitteen haastekoontipostaukseen, joka ilmestyy 30.7.2018. Sinulla ei tarvitse olla blogia osallistuaksesi. Silloin voit jättää lukemasi kirjan tiedot haastekoontipostaukseen ja kirjoittaa halutessasi samalla myös ajatuksia lukemastasi kirjasta.

Mukavia lukuhetkiä klassikon parissa!

Lista haasteeseen osallistujista ja luettavista klassikoista:

- Aina joku kesken - Toivo Pekkanen: Tehtaan varjossa, Lassi Sinkkonen: Solveigin laulu
- Aukeamia - Alexandre Dumas: Kolme muskettisoturia
- Evarian kirjahylly - ?
- Hannan kirjokansi - Fredrika Wilhelmina Carstens: Muratti
- Jokken kirjanurkka - Mika Waltari: Mikael Karvajalka
- Kaikkea kirjasta - Fredrika Runeberg: Kuvauksia ja unelmia
- Kartanon kruunaamaton lukija - ?
- Kirjailuja - ?
- Kirjakaapin avain -  Anni Swan: Iris rukka
- Kirjakuu / Suudelmia ja sukkanauhoja - ?
- Kirjaluotsi - ?
- Kirjan jos toisenkin -  Marja-Liisa Vartio: Kaikki naiset näkevät unia
- Kirjan pauloissa - Margaret Mitchell: Gone with the Wind
- Kirjapöllön huhuiluja - ?
- Kirjasähkökäyrä - ?
- Kirja hyllyssä - Lee Harper: Kuin surmaisi satakielen
- Kirja vieköön - ?
- Kirjojen elämänmullistava taika -  Douglas Adams: Linnunrata
- Klassikkojen lumoissa - Samuel R. Delany: Hogg
- Kosminen K -  Bram Stoker: Dracula
- Kujerruksia - Fjodor Dostojevski: Idiootti
- Kulttuuri kukoistaa -  Aldous Huxley: Uljas uusi maailma
- Luettua elämää - Virginia Woolf: Mrs. Dalloway
- Lumiomena - ?
- Nannan kirjakimara - ?
- Oksan hyllyltä - ?
- Sivujen havinaa -  Charlotte Bronte: Kotiopettajattaren romaani
- Taikakirjaimet - Isaac Asimov: Itse jumalat
- Tekstiluola -  Elmer Diktonius: Janne Kuutio
- Tuijata - ?
- Tuntematon lukija - ?
- Täysien sivujen nautinto - Jean Rhys: Siintää Sargassomeri
- Ulla Vaara -  Volter Kilpi: Alastalon salissa, Pitäjän pienimpi ja Kirkolle
- Unelmien aika - Madeleine L´Engle: Hyppy ajassa
- Yöpöydän kirjat - Sheri S. Tepper: Portti naisten maahan

torstai 1. helmikuuta 2018

Helmet lukuhaaste 3/50

Tammikuussa luin Helmet lukuhaasteeseen kolme kirjaa.



Helmet lukuhaaste on edennyt ensimmäisen kuukauden aikana kolmella kirjalla. En ole huolissani, vaikka edellisenä vuonna tähän aikaan olin jo lukenut yhdeksän kirjaa ja sitä edellisenä yksitoista. Minulla on kuitenkin vielä melkein koko vuosi aikaa suorittaa haaste kunnialla läpi. Rakastan tätä haastetta, sillä se inspiroi minua lukemaan kirjoja, joihin en yleensä tarttuisi. Katselen kirjoja niin sanotusti uusin silmin. Luen myös kirjoja, joita muutenkin lukisin, ja katson, sopisivatko ne johonkin haasteen kohtaan. Pidän haasteesta myös siksi, koska 50 kirjan lukemisessa on sopivan paljon haastetta.

Tammikuussa haasteeseen lukemani kirjat:

24. Surullinen kirja
John Steinbeck: Hiiriä ja ihmisiä

29. Kirjassa on lohikäärme
J.R.R. Tolkien: Hobitti

33. Selviytymistarina
Chris Weitz: The Young World: Kaaoksen päivät

Kaikki haasteeseen lukemani kirjat päivittyvät HelMet lukuhaaste 2018 sivulleni.