"Pelottaa nukkua. Jos en herää enää ikinä."
Weitz, Chris: The Young World: Kaaoksen päivät
Kirjasarja: Osa 1
Julkaistu: 2017
Alkuperäinen julkaisu: 2014
Alkuperäinen nimi: The Young World
Mistä maasta: Yhdysvallat
Suomentanut: Outi Järvinen
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava
Sivumäärä: 316
Kaikki lapset ja aikuiset ovat kuolleet mystiseen sairauteen. Nuoret ovat kerääntyneet heimoihin selviytyäkseen maailmanlopun jälkeisestä ajasta. Aikaa heillä ei kuitenkaan ole paljon, sillä jokainen sairastuu täyttäessään 18 vuotta. Moni elääkin kuin viimeistä päivää mistään välittämättä ja väkivaltaan ja huumeisiin turvautuen. Washington Square Parkissa asuvat nuoret elävät rauhanomaista ja oikeudenmukaisuuteen pyrkivää eloa kasvattaen vihanneksia ja kokoontuen kuuntelemaan tarinoita. Elämä muuttuu, kun keskustalaiset saapuvat ja haluavat vaihtaa sian kahteen tyttöön. Pian sen jälkeen heimon johtohahmo Wash kuolee. Hänen pikkuveljensä Jefferson ottaa tehtävän hoitaakseen ja päättää lähteä etsimään sairaudelle parannuskeinoa yhdessä tietoviisaan Brainboxin, homoseksuaalin Peterin sekä Kiinan venepakolaisen SeeThrough´n kanssa. Mukaan lähtee myös heimon lääkärinä toimiva Donna, joka esiintyy ylimielisen itsevarmana ja kärkevästi puhuen, vaikka sisäisesti kaipaa menneitä aikoja ja etenkin pikkuveli Charlieta. Nuorilla on ainoana vihjeenään artikkeli, jonka pitäisi löytyä pääkirjastosta. Pelastusoperaatio vie heidät hengästyttävää tahtia seikkailusta toiseen.
Jefferson ja Donna toimivat vuorotellen kertojaäänenä. Tekstin fontti ja tyyli muuttuvat äänen vaihtuessa. Kumpikin nuori käsittelee tilannetta omalla tavallaan. Jefferson on buddhalaisen rauhallinen toisin kuin moni muu poika, joka irrottelee nyt, kun aikuiset eivät enää ole määräämässä. He vuoraavat asuntonsa seinät pornokuvilla, harrastavat suojatonta seksiä (sillä kukaan ei voi enää tulla raskaaksi), lyövät vetoa sekä käyttävät huumeita ja alkoholia. Donnaa askarruttaa seurustelu, ulkonäköpaineet, vaatteet, kuolema, poikien ja tyttöjen vastakkainasettelu, erilaisuus ja ryhmään kuuluminen. Nuoria mietityttää elämän tarkoitus, oma paikka maailmassa ja nuorena elämisen merkitys. Eniten he pohtivat rakkautta: onko se 60-luvun hippiyttä sukupuolitaudeista välittämättä vai oman vakipanon hankkimista, vai jotain aivan muuta. Nuoret ovat kerralla oppineet rankan läksyn kaiken katoavaisuudesta, sillä mikä oli tärkeää eilen, ei välttämättä ole sitä tänään.
Nuorten ajatusmaailma huokuu amerikkalaisuutta. He turvautuvat herkästi aseisiin ja jakavat ihmiset erilaisten ominaisuuksien mukaan tarkasti määriteltyihin ihmisryhmiin, minkä seurauksena syttyvät rotusodat. Afrot tulkitsevat kaiken rasistisena ja ajattelevat koko ajan omaa ihonväriään. Vallalla on myös sosiaalisen median kaipuu ja nuoria koskevien sääntöjen rikkomisen riemu. Kaikki ajatukset on kärjistetty, kuten että räiskintäpelien pelaaminen tekee tappajan ja että tilaisuus tekee kenestä tahansa pojasta raiskaajan. Ääriolosuhteissa äärimielipiteet saavat jalansijaa.
Ääritilanteissa joutuu turvautumaan ääritekoihin. Nälkäkuoleman häämöttäessä kannibalismi ei enää vaikutakaan hirmuteolta, vaan välttämättömyydeltä selviytymisen kannalta. Toisaalta jokainen joutuu pohtimaan omia arvojaan viimeisessäkin hädässä. Vääjäämättömän kuoleman uhatessa saattaa ajautua raiskaamaan, orjuuttamaan tai suorittamaan ihmiskokeita. Toisaalta jokainen joutuu miettimään, mihin viimeiset päivänsä haluaa käyttää: pahaan vai hyvään. Haluaako taantua vai haluaisiko mieluummin edes yrittää rakentaa parempaa maailmaa? Mikä on arvokasta ja säilyttämisen arvoista ja mikä tulee tuhota? Millä on merkitystä?
Ahmin kirjan miltei yhdeltä istumalta, sillä olen edelleen tykästynyt dystopioihin. Kirja oli kirjoitettu elokuvamaisen jännittävästi. Juoksin ajatuksissani nuorten mukana niin että alkoi ihan hengästyttää. Välillä pysähdyin miettimään nuorten ajatusmaailmaa ja toteamaan, että onneksi en itse enää joudu kamppailemaan samanlaisten ongelmien kanssa. Etenkin Donnan ajatuksia lukiessa alkoi hengästyttää yhtä paljon kuin juostessa, sillä tytön mietteet olivat niin sekapäisiä. Pohdin myös ihmisluontoa ääritilanteissa: Kääntyykö suurin osa ihmiskunnasta tosiaan pahuuden puolelle unohtaen kaiken hyvän?
Helmet lukuhaaste 2018: 33. Selviytymistarina
Weitz, Chris: The Young World: Kaaoksen päivät
Kirjasarja: Osa 1
Julkaistu: 2017
Alkuperäinen julkaisu: 2014
Alkuperäinen nimi: The Young World
Mistä maasta: Yhdysvallat
Suomentanut: Outi Järvinen
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava
Sivumäärä: 316
Kaikki lapset ja aikuiset ovat kuolleet mystiseen sairauteen. Nuoret ovat kerääntyneet heimoihin selviytyäkseen maailmanlopun jälkeisestä ajasta. Aikaa heillä ei kuitenkaan ole paljon, sillä jokainen sairastuu täyttäessään 18 vuotta. Moni elääkin kuin viimeistä päivää mistään välittämättä ja väkivaltaan ja huumeisiin turvautuen. Washington Square Parkissa asuvat nuoret elävät rauhanomaista ja oikeudenmukaisuuteen pyrkivää eloa kasvattaen vihanneksia ja kokoontuen kuuntelemaan tarinoita. Elämä muuttuu, kun keskustalaiset saapuvat ja haluavat vaihtaa sian kahteen tyttöön. Pian sen jälkeen heimon johtohahmo Wash kuolee. Hänen pikkuveljensä Jefferson ottaa tehtävän hoitaakseen ja päättää lähteä etsimään sairaudelle parannuskeinoa yhdessä tietoviisaan Brainboxin, homoseksuaalin Peterin sekä Kiinan venepakolaisen SeeThrough´n kanssa. Mukaan lähtee myös heimon lääkärinä toimiva Donna, joka esiintyy ylimielisen itsevarmana ja kärkevästi puhuen, vaikka sisäisesti kaipaa menneitä aikoja ja etenkin pikkuveli Charlieta. Nuorilla on ainoana vihjeenään artikkeli, jonka pitäisi löytyä pääkirjastosta. Pelastusoperaatio vie heidät hengästyttävää tahtia seikkailusta toiseen.
"Jälleen tyypillistä Jeffersonia. Kun kaikki muut kehittelee uusia
tapoja paistaa rottia, se puntaroi sivilisaation pelastamista." (s.124)
Jefferson ja Donna toimivat vuorotellen kertojaäänenä. Tekstin fontti ja tyyli muuttuvat äänen vaihtuessa. Kumpikin nuori käsittelee tilannetta omalla tavallaan. Jefferson on buddhalaisen rauhallinen toisin kuin moni muu poika, joka irrottelee nyt, kun aikuiset eivät enää ole määräämässä. He vuoraavat asuntonsa seinät pornokuvilla, harrastavat suojatonta seksiä (sillä kukaan ei voi enää tulla raskaaksi), lyövät vetoa sekä käyttävät huumeita ja alkoholia. Donnaa askarruttaa seurustelu, ulkonäköpaineet, vaatteet, kuolema, poikien ja tyttöjen vastakkainasettelu, erilaisuus ja ryhmään kuuluminen. Nuoria mietityttää elämän tarkoitus, oma paikka maailmassa ja nuorena elämisen merkitys. Eniten he pohtivat rakkautta: onko se 60-luvun hippiyttä sukupuolitaudeista välittämättä vai oman vakipanon hankkimista, vai jotain aivan muuta. Nuoret ovat kerralla oppineet rankan läksyn kaiken katoavaisuudesta, sillä mikä oli tärkeää eilen, ei välttämättä ole sitä tänään.
"´Ja sitten sun täytyy tyrmätä se tyttö täysin. Niinku suudella tai jotain. Eikä tosiaankaan hellästi vaan oikein kunnolla.´
Jefferson: ´Öö, minusta sellaista sanotaan päällekarkaukseksi.´" (s.99)
Nuorten ajatusmaailma huokuu amerikkalaisuutta. He turvautuvat herkästi aseisiin ja jakavat ihmiset erilaisten ominaisuuksien mukaan tarkasti määriteltyihin ihmisryhmiin, minkä seurauksena syttyvät rotusodat. Afrot tulkitsevat kaiken rasistisena ja ajattelevat koko ajan omaa ihonväriään. Vallalla on myös sosiaalisen median kaipuu ja nuoria koskevien sääntöjen rikkomisen riemu. Kaikki ajatukset on kärjistetty, kuten että räiskintäpelien pelaaminen tekee tappajan ja että tilaisuus tekee kenestä tahansa pojasta raiskaajan. Ääriolosuhteissa äärimielipiteet saavat jalansijaa.
"Joskus joku saattaa kesken jutustelun alkaa hangata sormiaan yhteen. Se
haluaa tekstata jollekulle, tsekata mailit, selata nettiä, mitä tahansa
paitsi olla ihan kokonaan ja pelkästään tässä ja nyt. Säälittävää."
(s.71)
Ääritilanteissa joutuu turvautumaan ääritekoihin. Nälkäkuoleman häämöttäessä kannibalismi ei enää vaikutakaan hirmuteolta, vaan välttämättömyydeltä selviytymisen kannalta. Toisaalta jokainen joutuu pohtimaan omia arvojaan viimeisessäkin hädässä. Vääjäämättömän kuoleman uhatessa saattaa ajautua raiskaamaan, orjuuttamaan tai suorittamaan ihmiskokeita. Toisaalta jokainen joutuu miettimään, mihin viimeiset päivänsä haluaa käyttää: pahaan vai hyvään. Haluaako taantua vai haluaisiko mieluummin edes yrittää rakentaa parempaa maailmaa? Mikä on arvokasta ja säilyttämisen arvoista ja mikä tulee tuhota? Millä on merkitystä?
"Miksi mikään kasvaa jos sen pitää kohta kuolla?" (s.87)
Ahmin kirjan miltei yhdeltä istumalta, sillä olen edelleen tykästynyt dystopioihin. Kirja oli kirjoitettu elokuvamaisen jännittävästi. Juoksin ajatuksissani nuorten mukana niin että alkoi ihan hengästyttää. Välillä pysähdyin miettimään nuorten ajatusmaailmaa ja toteamaan, että onneksi en itse enää joudu kamppailemaan samanlaisten ongelmien kanssa. Etenkin Donnan ajatuksia lukiessa alkoi hengästyttää yhtä paljon kuin juostessa, sillä tytön mietteet olivat niin sekapäisiä. Pohdin myös ihmisluontoa ääritilanteissa: Kääntyykö suurin osa ihmiskunnasta tosiaan pahuuden puolelle unohtaen kaiken hyvän?
"Hyvä kirja on suuren sielun arvokasta elämännestettä, joka säilyy ajasta aikaan." (s.75)
Helmet lukuhaaste 2018: 33. Selviytymistarina
Kylläpä kuulostaa mielenkiintoiselta, kiitos esittelystä. Useita mielenkiintoisia teemoja.
VastaaPoistaMinä tykkäsin tästä tosi paljon. Samankaltaisuutta K.K. Alongin Kevätuhrit-sarjaan oli olemassa, mutta Weitz onnistui lopputuloksessa kaksikosta paremmin. Donna oli hyvä hahmo, vaikka aika moni lukija onkin ärsyyntynyt häneen. Jefferson antoi hyvän vastakohdan hänelle, vaikka olikin välillä hieman ennalta-arvattava. Odotan mielenkiinnolla jatko-osaa ja sitä mihin suuntaan tarina siinä etenee.
VastaaPoistaTämä jäi kyllä mieleeni viime syksyn lukemisista, todella vauhdikas ja hyvin etenevä romaani. Olen vinkannut tätä nuorille ja on kyllä lähtenyt monen mukaan luettavaksi (toki saatesanani ovat olleet, että kirja on väkivaltainen ja raaka, eikä sovi herkimmille) (mikä on varmaan kaikkea muuta mainospuhetta parempi, heh). Minä en pitänyt Donnan hahmosta, häneen oli ängetty liikaa ulkonäkö- ym. komplekseja. Ei mielestäni ihan uskottavaa maailmanlopun kynnyksellä.
VastaaPoistaKiitos arviosta! Kyllä voisin hyvin lukea tämän, vaikka onkin nuortenkirja - kaikki dystooppinen kiinnostaa, ja olen jopa lukenut ainakin yhden Nälkäpelit-teoksen. Tässä on erikoinen näkökulma siksi, että yksi ikäluokka jää selviytymään (eikä enää lisääntymään keskenään) - tällaisesta en ole aiemmin lukenut. Itse mietin dystopiaa enemmän poliittisesta kuin ekokatastrofin näkökulmasta, vaikka ne linkkautuvatkin väistämättä toisiinsa. Sellainenkin tulevaisuuden visio voisi olla, että ihmiskunta onnistuisi järjestämään kaiken hyvän, vaurauden ja luonnonsuojelun, mutta ideologia olisi muuten niin kusipäistä, ettei sitä kestäisi erkkikään.
VastaaPoistaKivaa, vinkki hankalaan Helmet-kohtaan. :) Ja tämähän sopii myös Yhdysvallat-haasteeseen. Luen dystopiaa tosi harvoin, mutta tämän vinkin otan talteen, vaikka kirja vaikuttaakin melko hurjalta tapaukselta.
VastaaPoistaAluksi kuulosti kiinnostavalta dystopialta, mutta sitten se (elokuvistakin tuttu asetelma) että USA=maailma alkoi kuulostaa vähän ärsyttävältä.
VastaaPoistaTämä kuulostaa tematiikkansa puolesta tutulta, mutta olen varma, että en tästä kirjasta ennen ole kuullut. Päättelen siis, että jotain samansuuntaista on ollut jossain muussa kirjassa tai sitten sekoitan asioita. Kiinnostavalta vaikuttava kirja joka tapauksessa.
VastaaPoistaKunnon dystopia on silloin tällöin ihan parasta topiaa. Mielenkiintoista olisi juuri tuo amerikkalaisuuden tarkastelu henkilöiden kautta.
VastaaPoistaTaidan olla vähän väsynyt, kun lukiessani kohtaa "Elämä muuttuu, kun keskustalaiset saapuvat ja haluavat vaihtaa sian kahteen tyttöön" näin mielessäni Juha Sipilän kantamassa sikaa. Taisi kuitenkin olla vähän toisenlaiset keskustalaiset kyseessä ;)
VastaaPoistaKuulostaa vetävältä dystopialta. Lisään "kun tekee mieli lukea dystopiaa" -listalleni :)
Huh, kuulostaa kovin dystooppiselta :D Jos ei lukulistani jo pullistelisi YA-kirjallisuutta, saattaisin kokeillakin.
VastaaPoistaTästä tuli mieleen Kärpästen herra, joka ei sinänsä ole dystopia mutta kuvaa hyvin samoja teemoja: yhteiskunnan muodostumista kun aikuisia ja rakenteita ei ole, ja sitä miten ääritilanteissa toimitaan, miten äärimmäinen muuttuu tavalliseksi.
VastaaPoistaKiitos mielenkiintoisesta kirjavinkistä ja -esittelystä, laitan korvan taakse!
No mutta, tämä onkin mennyt multa ihan ohi. Laitan korvan taa jos tarve tulisi nopeatempoiselle nuorten dystopialle, vaikuttaa kiinnostavalta. Kiitos!
VastaaPoistaKuulostaapa mielenkiintoiselta. Täytyy pitää mielessä.
VastaaPoistaHaluaisin uskoa, että ihmisistä löytyisi enemmän hyvää, mutta jotenkin tuo perusrakenteiden puuttumisen johtaminen ylilyönteihin toiseen suuntaan kuulostaa valitettavan todennäköiseltä.
Kuten Amma jo sanoi, minullekin uli tästä mieleen Kärpästen herra, tosin nykyaikaan sijoitettuna ja ehkä jopa jollain tavalla raaempana kuin alkuperäisteos. Arvostan hyvää dystopiakirjallisuutta paljon ja pari suosikkikirjaani ovat dystopiaklassikoita (Fahrenheit 451 ja Orjattaresi), mutta luen todella vähän dystopiaa. Hieman ristiriitaista :D
VastaaPoistaEi taida dystopia olla minun lajini. Jotenkin menee niin överiksi että heittää henkiset defenssit päälle. Minusta on kiehtovampaa tutkia ilmiöitä - vaikkapa dystooppisiakin - vähän hienovaraisemmin. Ehkä pitäisi kuitenkin joku tätäkin lajia ottaa välipalaksi.
VastaaPoistaMinna /Kirsin Book Club
Dystopia ei ole laji, jonka pariin vapaaehtoisesti haluaisin hakeutua. Lukupiirissä olen lukenut muutamia ja niissä teemat ovat toistaneet melkoisesti toisiaan. Nyt on Piia Leinon uusin kirja yöpöydällä ja ajattelin sen lukea, vaikka sekin vaikuttaa dystopialta. The Young World nappaa varmaan mukaansa, mutta not my cup of tea.
VastaaPoistaTämänhän voisi ainakin bloggauksesi kertoman perusteella lukea myös metaforana aikuistumisen pelosta. Aikuistuttua lapsi kuolee ja sitä ennen pitää ehtiä kokeilla kaikenlaista.
VastaaPoista