sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Kiera Cass: Eliitti



"Millaista on olla rakastunut?"

Cass, Kiera: Eliitti
Kirjasarja: Valinta / The Selection, osa 2
Muut osat: Osa 1 ja osa 3
Julkaistu: 2016
Alkuperäinen julkaisu: 2013
Alkuperäinen nimi: The Elite
Mistä maasta: Yhdysvallat
Suomentanut: Laura Haavisto
Kustantaja: Pen & Paper
Sivumäärä: 317

Valinnassa on enää kuusi nuorta naista jäljellä. Prinssi Maxon viettää jokaisen neitokaisen kanssa aikaa ja valmistautuu samalla tulevaisuuteensa kuninkaana. America saa huomata kilpailun kovetessa, että hänen asemansa ei olekaan niin luja kuin hän on kuvitellut. Hänen päänsä alkaa olla aika pyörällä, kun hän ei enää osaa erottaa totuutta teeskentelystä. Lisäksi kapinallisten hyökkäykset, perheen tapaaminen pitkästä aikaa ja neidoille osoitetut vaikeat poliittiset tehtävät saavat stressitason kohoamaan äärimmilleen. Eikä sekään auta asiaan, että entinen poikaystävä, nykyinen kaartinupseeri Aspen, vartioi oven takana hänen untaan. America ei osaa sanoa, ketä hän rakastaa ja kuka välittää hänestä aidosti. Hän kaipaisi lisää aikaa selvittää tunteensa sekä totuttautua ajatukseen prinsessana elämisestä ja siihen kuuluvista velvollisuuksista.

"Puutarhasta oli eittämättä tullut meidän paikkamme. Melkein aina kun saimme olla kahden, menimme sinne. Se oli räikeä vastakohta sille, miten olin viettänyt aikani Aspenin kanssa: ahtautuneena pieneen, takapihallamme sijainneeseen puumajaan - ainoaan paikkaan, jossa olimme voineet olla turvallisesti kahdestaan. Yhtäkkiä mietin, oliko Aspen jossain täällä, huomaamattomana lukuisten vartijoiden joukossa, katselemassa miten Maxon piti minua kädestä." (s.23)

Tarina on edelleen epäuskottava ja hivenen lapsellinenkin, mutta silti niin koukuttava. Etenkin tästä kirjasta tulee mieleen Unelmien poikamies -tv-ohjelma, sillä nuoret naiset saavat todeta tunteilla pelaamisen olevan raakaa peliä, joka jättää jälkeensä särkyneitä sydämiä. Kaikki ei olekaan sitä, miltä näyttää, ja mihinkään ei voi luottaa. Pidin siitä, kuinka American ja Maxonin hahmot saivat lisää lihaa luiden ympärille. Luin mielenkiinnolla etenkin paljastuksia Maxonin suhteesta vanhempiinsa sekä ajattelutavoista koskien politiikkaa ja valintaa. Entä sitten kirjan miljöö! Upea palatsi, ihanat iltapuvut, synkät salakäytävät, salaperäiset huoneet ja valloittava puutarha!

Toivoin ensimmäisen kirjan luettuani, ettei tämä kirja olisi pelkkää kolmiodraamaa. Sitä se pääasiassa olikin, mutta onneksi sain vastauksia muutamiin kysymyksiini siitä, mitä kapinalliset haluavat ja mitä maan historiassa oikeasti on tapahtunut. Voin suositella tätä suloista välipalakirjaa etenkin teinitytöille!

lauantai 19. marraskuuta 2016

Malala Yousafzai, Christina Lamb: Minä olen Malala



"He eivät pysty pysäyttämään minua."

Yousafzai, Malala; Lamb, Christina: Minä olen Malala. Koulutyttö jonka Taliban yritti vaientaa.
Julkaistu: 2014
Alkuperäinen julkaisu: 2013
Alkuperäinen nimi: I Am Malala. The Girl Who Stood Up for Education and Was Shot by the Taliban.
Mistä maasta: Iso-Britannia
Suomentanut: Jaana Iso-Markku
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Tammi
Sivumäärä: 292


Malala Yousafzai (s.12.7.1997) asui isänsä, äitinsä ja kahden veljensä kanssa Swatissa, Pakistanissa. Ziauddin isän arkeen kuului oman koulun ylläpidon lisäksi erilaisissa kokouksissa ja tilaisuuksissa esiintyminen. Hänen sydämensä asiana oli puhua luonnonsuojelusta ja lasten oikeuksista koulunkäyntiin. Tor Pekai äiti oli luku- ja kirjoitustaidoton, mutta Malala sai onnekseen käydä koulua. Luokkansa parhaan oppilaan palkinnon lukuisina kertoina voittanut Malala pääsi isänsä mukana eri tilaisuuksiin puhumaan tyttöjen oikeuksista. Hän kirjoitti myös anonyymisti blogia ja antoi lehtihaastatteluja. Hän haaveili poliitikon ammatista. Politiikan lisäksi perheen arkeen kuului tiukasti islamin uskonto. Elämä muuttui haastavaksi talibanisaation vuoksi. Koulutusjärjestelmä ja virkamiehet olivat korruptoituneita, naiset pakotettiin noudattamaan purdah-järjestelmää, merkittäviä arkeologisia kohteita tuhottiin sekä kouluja ja muita rakennuksia pommitettiin matalaksi. Kaikilta kiellettiin musiikin kuuntelu ja tanssiminen sekä elokuvien katselu ja tietokoneen käyttäminen. Aukiolle ilmestyi murhattujen toisinajattelijoiden ruumiita näytille ja ihmisiä ruoskittiin julkisesti. Armeija ja poliisi olivat voimattomia. Kaikki saivat elää jatkuvassa pelon ilmapiirissä. Ziauddin ja Malala jatkoivat kaikesta huolimatta aktivisteina toimimista, vaikka saivat itsekin tappouhkauksia. Ja sitten koulubussissa ammuttiin...

"Talibanit voisivat viedä kynämme ja kirjamme, mutta he eivät voisi estää meitä ajattelemasta." (s.132)

"´Ainoa tavoitteeni´, hän sanoi, ´on kouluttaa lapseni ja kansani niin hyvin kuin pystyn. Mutta kun puolet johtajista valehtelee ja toinen puoli neuvottelee Talibanin kanssa, edessä on umpikuja. Silloin on aika avata suunsa." (s.194-195)

Talibanisaatio onnistui siksi niin hyvin, koska ihmisiltä puuttui koulutus. Tietämättömiä oli helppo huijata taitavasti suunnatulla propagandalla. Luonnonkatastrofien jälkeen Pakistanissa oli myös paljon orpolapsia, jotka sijoitettiin paikkoihin, joissa heille opetettiin halutulla tavalla Koraania. Monia ihmisiä aivopestiin toimimaan itsemurhapommittajina ja tappajina. Talibaniin liittyjissä oli myös huonosti arvostettujen ammattien harjoittajia kuten käsityöläisiä, sillä siten he saivat viimein hyvän aseman. Mielestäni talibanit toimivat koulutusta vastaan, koska tietämättömiä on helpompi hallita. Jumalanpilkkalaki oli varmasti erikoisin keksintö, sillä se antoi lähes vapaat kädet toimia miten tahansa ketä vastaan tahansa - etenkin rauhanrakentajia ja siviilejä.

"Me pelasimme yhdessä krikettiä katoilla tai kadulla, mutta tiesin, että kun tulisimme vanhemmiksi, tyttöjen odotettiin pysyvän sisätiloissa. Meidän odotettaisiin laittavan ruokaa ja tarjoavan sitä veljillemme ja isillemme. Pojat ja miehet voisivat vapaasti vaellella kaupungilla, mutta äitini ja minä emme voisi mennä ulos ilman, että seurassamme olisi miespuolinen sukulainen, vaikkapa sitten vain viisivuotias poika!" (s.28)

"Kun pakistanilaisnaiset sanovat haluavansa olla itsenäisiä, sen ajatellaan tarkoittavan, että emme halua totella isiämme, veljiämme tai aviomiehiämme. - Se tarkoittaa, että haluamme päättää omasta elämästämme. Haluamme voida vapaasti käydä koulua tai mennä töihin. Koraanissa ei missään kohtaa sanota, että naisen tulisi olla riippuvainen miehestä. Taivaasta ei ole tullut sanaa, että jokaisen naisen tulisi kuunnella miestä." (s.197-198)

"Shabanan huonosta käytöksestä puhuttiin paljon, ja miehemme sekä halusivat nähdä hänen tanssivan että halveksivat häntä, koska hän oli tanssija." (s.134)

Kirjan mukaan pakistanilaiset rakastivat salaliittoteorioita, joten 11.9.2001 tehty terroristi-isku Yhdysvaltoihin ja sitä seurannut taistelu terrorismia vastaan löi pökköä pesään. Kukaan ei varmaan vieläkään osaa sanoa, millä puolella Yhdysvallat ja Pakistan olivat. Entä sitten CIA:n lähettämät salaiset agentit ja mystisen huomaamaton Osama bin Ladenin tappaminen. Varmaa kuitenkin on, että armeijan ja talibanin väliset taistelut jatkuvat vielä pitkään.

"Yhdessä seminaareista maakuntamme tiedotusministeri sanoi talibanisaation olevan seuraus maamme politiikasta kouluttaa militantteja ja lähettää heitä Afganistaniin taistelemaan, ensin venäläisiä ja sitten amerikkalaisia vastaan." (s.156)

Malalan mukaan elämän tarkoitus on selviytyä. Hänen mielestään kaikki tapahtuu niin kuin on tarkoitettu. Kirjassa häntä luonnehditaan Pakistanin Äiti Teresaksi ja rauhan ikoniksi. Ainakin hän on poliittisesti tärkeä henkilö, jota lukuisat korkea-arvoiset henkilöt ovat tavanneet. Minulle hän kuvastuu myös tavallisena teinityttönä, joka nauttii ystäviensä seurasta ja hyvistä elokuvista.

"Puhuin kaikesta parhaalle ystävälleni Moniballe. Olimme lapsina asuneet samalla kadulla, olimme olleet ystäviä alkeiskoulusta saakka ja jaoimme kaiken. Justin Bieberin laulut, Twilight -elokuvat ja parhaat kasvojen vaalennusvoiteet." (s.12)

Opin kirjaa lukiessani paljon uutta Pakistanin historiasta ja tavoista sekä talibanisaatiosta. Olen jälleen kerran iloinen HelMet lukuhaasteen olemassaolosta, sillä ilman sitä tämäkin kirja olisi jäänyt minulta löytämättä ja lukematta.


Helmet lukuhaaste 2016: 23. Oman alansa pioneerinaisesta kertova kirja (Miina Sillanpään, Suomen ensimmäinen naisministerin, syntymästä 150 v.)
 

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu



"Ketään ei ole kotona."

Jansson, Tove: Muumilaakson marraskuu
Alkuperäinen julkaisu: 1970
Alkuperäinen nimi: Sent i november
Mistä maasta: Suomi
Suomentanut: Kaarina Helakisa
Suomennoksen tarkistanut: Päivi Kivelä 2010
Kustantaja: Werner Söderström Osakeyhtiö
Sivumäärä: 161

Syksy on saapunut, ja talvi tekee tuloaan. Hemuli saa todeta elämän olevan pelkkää työntekoa ja saman toistoa. Hän ei koskaan ehdi tehdä mitään mukavaa, kuten lähteä purjehtimaan. Käyttämättömän veneen alla majaileva homssu haaveilee lämminhenkisestä perheestä ja kodista. Vilijonkka puolestaan siivoaa ja siivoamasta päästyään siivoaa. Hän siivoaa niin perusteellisesti, että on pudota katolta, minkä jälkeen hän ei enää pystykään siivoamaan. Piittaamattomiin ja typeriä kysymyksiä esittäviin sukulaisiinsa kyllästynyt Ruttuvaari päättää ottaa elämänsä ehtoopuolen omiin käsiinsä ja elää kuten huvittaa. Kaikkien tie vie Muumitaloon, joka on turvallisuuden ja huolettomuuden symboli. Muumiperhe on kuitenkin poissa.

"Eteläisen vierashuoneen kauniit kesäkuvat olivat kadonneet, hän näki vain portaat jotka johtivat pimeän ullakkokerroksen tyhjiin huoneisiin." (s.38)

Kirjassa käsitellään yksinäisyyttä, masennusta, kuoleman pelkoa ja halua tehdä omaan elämään muutosta. Pohdittavana on, mikä rooli kenelläkin on tässä maailmassa ja millä perusteella. Se on selvää, että jokainen on erilainen luonteeltaan. Välillä tuntuu siltä kuin maailma olisi edelleen samanlainen, vaikka itse on muuttunut. Toisaalta taas kaikki muuttuu yhtäkkiä vieraaksi eikä mikään ole niin kuin ennen. Miten muita pitäisi kohdella ja mitä mieltä muut ovat minusta. Joitain pelottaa, mutta jotkut ovat täysin sinut itsensä kanssa. Joskus on vaikea ymmärtää toisia ja tajuta, etteivät kaikki pidä samoista asioista. Kaikilla on omat omalaatuiset tapansa. Joskus se on ihanaa, mutta joskus taas raskasta, kun ei saa poiketa totutusta käytösmallista. Olisi tärkeää, että jokainen löytäisi oman paikkansa maailmassa, olisi sinut itsensä kanssa ja saisi itselleen ominaista tekemistä, mikä takaisi mielekkään elämän.

"Hemuli heräsi verkalleen, muisti kuka oli ja ajatteli, että olisi ollut mukavaa olla joku tuntematon." (s.27)

"Vilijonkan silmät kyyneltyivät. Hemuli oli tykkänään pilannut hänen ilonsa. Tottahan Vilijonkka olisi tiskannutkin, mielihyvin, kunhan hän vain olisi saanut keksiä sen itse. Vilijonkan pitää tehdä taloustyöt koska hän on naisihminen. Hahhah." (s.60)

"Voi miten hauskaa on tehdä ihan mitä haluaa." (s.87)

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Jules Verne: Maailman ympäri 80 päivässä



"Onko maapallo muka pienentynyt?"

Verne, Jules: Maailman ympäri 80 päivässä
Julkaistu: 2008
Alkuperäinen julkaisu: 1872
Alkuperäinen nimi: Le tour du monde en 80 jours

Mistä maasta: Ranska
Suomentanut: Kristina Haataja
Kustantaja: Minerva Kustannus Oy
Sivumäärä: 238


Englantilainen herrasmies Phileas Fogg lyö reformiklubin jäsenten kanssa vetoa siitä, onnistuuko hän matkustamaan maapallon ympäri 80 päivässä. Hän ottaa mukaansa samana päivänä palkkaamansa palvelijan, ranskalaisen Jokapaikanhöylän. Arvata saattaa, ettei matkasta puutu vauhtia ja vaarallisia tilanteita - etenkin, kun herrasmiestä epäillään Englannin pankin ryöstöstä.

"Papit astelivat etummaisina kullalla kirjailluissa kaavuissaan ja mitrat päissään. Heidän ympärillään parveili miehiä, naisia ja lapsia, jotka veisasivat hautauslauluja symbaalien ja rumpujen tasaisella säestyksellä. Heidän takanaan kaksi koreasti koristeltua härkäparia veti leveäpyöräisiä, käärmekuvioin somistettuja rattaita, joiden päällä komeili pramea, likainen patsas. - Sen kaulalle oli kierretty pääkalloista tehty kaulanauha -" (s.69-70)

Näin väkisinkin kirjaa lukiessani piirrossarjan hahmot mielessäni, mutta onneksi loppua kohden olin jo luonut omanlaisensa kuvan heistä. Tykkäsin lapsena katsoa sarjaa, vaikka se olikin ajoittain pelottava. Huomasin, että piirrossarjaan on lisätty muutamia hahmoja, joita ei kirjasta löydy, ja juonikin on hivenen seikkailullisempi. Pidin kirjassa eniten siitä, kuinka sain matkata miekkosten kanssa maailman ympäri ja kokea 1800-luvun tunnelman, käytöstavat ja maisemakuvaukset.



Helmet lukuhaaste 2016: 2. Matkakertomus

tiistai 1. marraskuuta 2016

Helmet lukuhaaste 45/50

Lokakuussa luin HelMet lukuhaasteeseen kaksi kirjaa.



Pieni paniikki alkaa iskeä, ehdinkö lukea loput viisi kirjaa ennen vuoden päättymistä. Minulla on kaikki kirjat jo päätettynä ja moni jo kirjastosta lainattuna niin enköhän saa haasteen kunnialla suoritettua loppuun. Jotenkin omituinen olo, kun vuosi alkaa olla lopuillaan. Tuntuu kuin olisin aloittanut haasteen vasta äsken. Toisaalta siitä tuntuu olevan pitkä aika. Tässä vaiheessa voi jo todeta, että tutkimusmatka erilaisten kirjojen maailmaan on ollut antoisa.


Lokakuussa haasteeseen lukemani kirjat:

Tove Jansson: Kuka lohduttaisi nyytiä? (13. Kirjan nimi on kysymys)

Nadia Cohen: Jennifer Lawrence: Girl On Fire (19. Kirjan päähenkilö on sinun unelmatyössäsi)


Kaikki haasteeseen lukemani kirjat päivittyvät HelMet lukuhaaste sivulleni.