lauantai 10. maaliskuuta 2018

Teatterin aika: Julia & Romeo



Kävin Julia & Romeo -näytelmän ensi-illassa 7.3.2018. Sain lipun Kansallisteatterin bloggariklubin kautta. Oli pitkästä aikaa ihanaa aistia ensi-illan mukanaan tuoma ainutlaatuinen jännitys ja katsojista huokuva kuhina.

Kaikki tietävät Julian ja Romeon, Romeon ja Julian traagisen rakkaustarinan. Kansallisteatterissa siihen oli yhdistelty uusia piirteitä nimestä lähtien. Nuoren parin persoonat olivat virkistävän erilaisia kuin mihin olin aiemmin tottunut. Topakka Julia marssi saappaat tömisten ja selkä suorana paikasta toiseen, kun taas synkkiä ajatuksia hautova Romeo itki hartiat lysyssä silmät ulos päästään. Romeon tavoittelema herkkä ja romanttinen kohtaaminen rakastetun kanssa saikin odottamattoman käänteen, kun Julia pistikin parvekkeella tupakaksi - ja toisella kertaa kaivoi esiin viinipullon, josta otti ronskeja kulauksia. Romeo ilmaisi itseään ujosti runojensa kautta, kun taas Julia kapinoi huutamalla ääneen. Muutenkin Romeo keskittyi haaveilemaan ja Julia toimimaan.



Istuin viidennen rivin keskellä. Eteeni neljännen rivin päälle oli aseteltu kapea lava, joten ei kestänyt kauan, kun sain näyttelijät miltei syliini. Koin lähietäisyydeltä kaikki tunneskaalat. Taistelukohtauksissa sylki lensi ja viha leimahteli. Rakkauden tuskan murtama Romeo istahti miltei suoraan eteeni kädet tunnekuohusta täristen ja silmät kyyneliä valuen. Hän näytti niin aidolta yrittäessään sulatella nuoruuden tunnekuohujaan ja ensi kokemuksiaan.

Surullinen tarina sai koomisia piirteitä pössyttelevien isä Laurencen ja veli Johnin taholta. Myös isohkot kulma- ja viiksikarvat omannut imettäjä härskeine puheineen ja räkäisine nauruineen nostatti saliin naurun remakan. Capuletin pariskunnalla riitti lavakarismaa! Mercutio oli myös ihailtavan uskottava - mikä läsnäolo!



Haukoin henkeäni elämän ja kuoleman välitilalta muistuttavan lavastuksen ja sykähdyttävien äänien vuoksi. Minimalistiseen lavastukseen kuului ruudullinen lattia, joka näytti johtavan kauas eteenpäin, sekä puinen kehikko, jonka sisällä ja ympärillä näyttelijät sukkuloivat. Vaihtelua asetelmaan saatiin koristeellisilla parvekkeilla.

Ihastelin valojen taidokasta käyttöä. Niiden avulla luotiin uudenlaisia maailmoja. Vaikutuin kalman kalpeiden aaveiden vahvasta läsnäolosta ja hautaholvin äärettömyydestä. Katselin mielenkiinnolla punaisenkin puhuvia surrealistisia tanssiesityksistä. Aivan kuin elämä olisi yhtä suurta näytelmää, jossa kaikkien on liikuttava tietyn kaavan mukaan kohti vääjäämätöntä loppua. Rohkeat riisuvat naamion ja taistelevat itselleen toisenlaisen tulevaisuuden. He ottavat täyden irtioton kahlitsevasta maailmasta ja sen vanhanaikaisista arvoista. Päättäväisesti valoa kohti. Ulos elämän näyttämöltä.



Mielestäni näytelmän alku ja loppu ovat erityisen tärkeitä, sillä ne jäävät päällimmäisinä katsojan mieleen. Rakastan etenkin loppukumarruksia, sillä ne jättävät jälkeensä hyvän tunnelman. Katsoja voi jättää hyvästit ja taputtaa kiitokset ihanan elämyksen tuottaneille näyttelijöille, jotka myös kiittävät katsojia paikalle tulemisesta ja yhteisen kokemuksen jakamisesta. Petyin hieman harjoittelematta jääneisiin loppukumarruksiin.



Kapinallinen Julia ja runopoika Romeo valloittivat Kansallisteatterin lavan rakastumalla ensi silmäyksellä ja heittäytymällä täysillä elämänvirran vietäviksi. He uskalsivat näyttää tunteensa kokonaan mitään peittelemättä. He halusivat nuoruuden tarmolla kaikki tai ei mitään. Carpe diem. Rakkaus on ikuista.

4 kommenttia:

  1. Saon myös nauttia ensi-illassa aseistariisuvasta nuoruuden raikkaidesta. Ilahduttava, sykähdyttävä teinilemmen kuvaus. Julia-painotus on uskottava ja hyvin toteutettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. Olen samaa mieltä siitä, että uudenlainen toteutus oli onnistunut.

      Poista
  2. Oi joi! Sinä sait kokea todella läheisen tunnelman, kun istuit viitosrivillä. Wau! Kakkosrivillä istuessa nämä herkkukohtaukset jäivät suurelta osin näkemättä, mutta onneksi näytelmä oli muuten todella mahtava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. Totta, sattui kyllä osumaan kohdalle mielenkiintoinen paikka! En ole varmaan koskaan istunut vastaavanlaisella.

      Poista

Kiitos kommentista!