Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään tunnisteella kulttuurit merkityt tekstit.

Ujuni Ahmed; Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Ujuni Ahmed kertoo oman henkilökohtaisen tarinansa vertaistueksi tytöille, jotka kokevat sekä somaliyhteisön että kantasuomalaisen yhteisön itselleen vieraiksi. Hän puhuu vapauden puolesta. Vapaudesta valita oma elämänpolkunsa ilman ulkoista kontrollia. "'Eikö sinua hävetä? Aiheutat häpeää vanhemmillesi, ja meille kaikille.'" (s.11) Tarina alkaa lapsuudesta 1990-luvulla, jolloin Ujuni Ahmed huomasi oman perheen ja kantasuomalaisen perheen eroavaisuudet. Niissä oli eri säännöt ja toimintatavat. Muiden lasten viettäessä viikonloppua Ujuni Ahmed istui koraanikoulussa. Uskonto täytti koko elämän. Tilanne hämmensi tyttöä varsinkin, kun hän sai tietää, että islamin tulkinta oli koulussa erilaista kuin Somaliassa, jossa esimerkiksi on harrastettu tanssia, teatteria ja kauneuskilpailuja. Ujuni Ahmed alkoi kapinoida ja etsiä omaa tapaansa elää elämäänsä. "Miksi meillä tytöillä on aina eri säännöt?" (s.45) "Miksi miehistä puhutaan kuin heillä ei olisi minkäänlais...

Nellie Bly: Maailman ympäri 72 päivässä

Elizabeth Jane Cochran (1864-1922), joka käytti kirjoittajanimeä Nellie Bly, matkusti maailman ympäri 72 päivässä. Hän oli tunnettu toimittaja, sotakirjeenvaihtaja, teollisuusjohtaja, keksijä ja yhteiskunnan epäkohtiin puuttuja. Hän oli toimissaan ja puheissaan naisten aseman parantamisen asialla. Hän harjoitti tutkivaa journalismia ja keräsi aineistoa soluttautumalla käsiteltyyn kohteeseen. Muut naistoimittajat kulkivat Nellien jalanjälkiä. "'Olisinpa toisella puolella maapalloa!' 'Miksipä ei?' mielessäni välähti. 'Tarvitsen lomaa. Entä jos lähtisin matkalle maailman ympäri?'" (s.17) Nellie Bly ehdotti, että 'New York World' -lehti julkaisee hänen matkajuttunsa, kun hän matkustaa maapallon ympäri nopeammin kuin Jules Vernen fiktiivinen henkilö kirjassa 'Maailman ympäri 80 päivässä'. Matkatarina julkaistiin myös kirjana, josta tuli menestys. Nellie Blyn aikana lähinnä miehet matkustivat toimiessaan tutkimusmatkailijoina, lähetyssaarnaaj...

Tommy Orange: Ei enää mitään

Kaksitoista kaupunkilaistunutta intiaania valmistautuu powwow-juhlaan. Jokainen heistä suhtautuu menneiden sukupolvien kulttuuriperintöön eri tavalla. Maailma on ahdistava ja väkivallan sävyttämä. Tulevaisuutta ei ole. Jäljellä on vain tässä ja nyt. "Intiaanina olemisessa ei koskaan ole ollut kyse maahan palaamisesta. Maa on joko kaikkialla tai ei missään." (s.18) Kuuntelin äänikirjaa keskittyen esiin nouseviin aiheisiin. Amerikan historia painaa raskaana. Kiitospäivä muistuttaa joka vuosi menneistä raakuuksista. Intiaanien kulttuuriperintö on enää vain sirkushuvia maksavalle kansalle. Yhteiskunta ummistaa historialle silmänsä. "Ennen kuin olimme saaneet oikeuden äänestää, päämme oli pennyn kolikossa, intiaanisentissä, ja sen jälkeen biisoni-viisisenttisessä, jotka on nyt poistettu kierrosta, samoin kuin totuus historian tapahtumista kaikkialla maailmassa-" (s.13-14) Intiaanit ovat jumissa nykyhetkessä. Heillä on haaveita, jotka eivät koskaan toteudu. Heillä on menn...

Alice Walker: Häivähdys purppuraa

Celie elää maailmansotien välisenä aikana Georgian osavaltiossa Yhdysvalloissa. Häntä ympäröivä yhteiskunta on rasistinen. Hänen perheensä ei ole sen parempi, sillä häntä käytetään hyväksi. Celie haluaa suojella sisartaan Nettietä, joka lähteekin lähetyssaarnaajaksi Afrikkaan. Celie kertoo elämästään Jumalalle kirjoittamiensa kirjeiden muodossa. Hän kasvaa, oppii ja kehittyy. Hän etsii ja löytää itsensä. Hän huomaa, että elämä on sekoitus sekä hyvää että pahaa ja että Jumalalla ei ole sukupuolta. "Se nauro. Mikä sinä luulet olevas? se sano. Et sinä voi ketään kirota. Katto itteäs. Sinä olet musta, olet ruma ja olet nainen. Helkkari, sinä et ole yhtään mitään." (s.228) Celie on vahva, mutkaton, toimelias ja suoraselkäinen. Hän ottaa elämän vastaan sellaisenaan. Hän on selviytyjä. Celien asenne saa tarinan tuntumaan elämänmyönteiseltä ja lämpimältä, vaikka kamalia asioita tapahtuu. Mukaan mahtuu myös rakkautta, kun Celie tapaa Shug Averyn, joka näyttää, että elämä voi olla myös...

Eveliina Talvitie: Kunniaton mutta vapaa

Afgaanityttö syntyy Iranissa vuonna 1989. Hän kasvaa ympäristössä, jossa on syrjintää sekä uskonnon että sukupuolen perusteella. Hän oppii näkemään miehet raakalaismaisina ja yliseksuaalisina. Ilman isää hän on isän sukulaisten armoilla. Tyttö haaveilee vapaammasta ja turvallisemmasta elämästä. "-Afganistanissa pojattomat vanhemmat saattavat kasvattaa ja pukea tytöt pojiksi. Heillä on oma nimityskin: bacha posh, äiti kertoi. Siinäpä ratkaisu moniin ongelmiini, ajattelin. Jos rupeaisin pojaksi, minun ei tarvitsisi käyttää huivia eikä palvella koko ajan muita." (s.26) Afgaanitytön tarina sisältää sekä iloja että suruja. Eniten epäkohtia. Tytön mieleen on varmasti jäänyt vahvempi jälki ahdistavista tapahtumista kuin onnellisista. Väkivallalla kotona ja koulussa kasvattaminen, köyhyys ja lapsityövoiman käyttö, afgaanipakolaisten syrjintä ja mielivaltainen kohtelu, uskonnon kokonaisvaltaisuus ja kyseenalaistamattomuus ja vääräuskoisten teloitukset. Toivoa tarinaan luo hyvältä isäl...

Pajtim Statovci: Tiranan sydän

1990-luvun Albaniassa asuvat Bujar ja Agim jättävät kotinsa ja lähtevät tavoittelemaan parempaa tulevaisuutta. He iloitsevat vapaudesta kevein sydämin, vaikka kantavatkin harteillaan kommunistisesta diktatuurista vasta vapautuneen synnyinmaansa taakkoja. He muistavat isiensä kertomat muinaiset ylistystarinat ja Albanian nykyisen häpeää tuottavan rappion. He halajavat jonnekin, missä heidät nähdään yksilöinä ilman ulkopuolelta asetettuja määritelmiä. "Yritin saada myös Agimin ymmärtämään sen, että on keskityttävä siihen mihin voi vaikuttaa sen sijaan että suree sitä mihin ei voi, ei kannata ajatella sitä että jonain päivänä kaikki kuitenkin tuhoutuu." (s.181) Kirjan tarina on arvoituksellinen ja kiehtova. Se on traaginen, mutta jollain tasolla toiveikas, sillä koskaan ei saisi antaa periksi, vaan aina voi yrittää uudestaan. Uusi maa, uusi nimi ja uudet epätoivoiset teot. Kirjassa etsitään totuutta, mutta juututaan valheiden verkkoon. Tarina kuljettaa lukijansa ihmisyyden halki...

Marguerite Abouet: Aya. Elämää Yop Cityssä.

19-vuotias Aya asuu ja opiskelee Yop Cityssa. Hän unelmoi lääkärin ammatista, kun taas hänen ystävänsä Adjoua ja Bintou rakastavat juhlimista ja pojista haaveilua. Ystävykset ajautuvat moniin tragikoomisiin tilanteisiin ennen tarinan hulvatonta loppua. "Aya-teossarja esittelee afrikkalaista arkea aivan toisenlaiseen tyyliin kuin mihin olemme tottuneet. Ei jatkuvia katastrofeja vaan todellista elämää." (takakansi) Sarjakuvassa nähdään parisuhdekiemurat huumorin kautta. Miehet ovat kaksinaismoralisteja salliessaan itseltään nuoret naiset, mutta kieltäessään tyttäreltään vanhat miehet. Rikkaat miehet saavat rahalla kaiken anteeksi. Auto mahdollistaa heille monia uusia ihmeellisyyksiä. Etenkin kaupunkilaisten ja maalaisten, rikkaiden ja köyhien sekä oppineiden ja koulujakäymättömien eroille naureskellaan. Sarjakuvakirja suhtautuu loppujen lopuksi kaikkiin sivuillaan esiintyviin henkilöihin lämmöllä ja pilke silmäkulmassa - pieni ilkikurinen virne suupielessä. "Afrikka on nok...

Mariama Ba: Pitkä kirje

Ramatulaye viettää suruaikaa aviomiehensä Modu Fallin kuoltua. Hän kirjoittaa ajatuksiaan ja tuntemuksiaan kirjeitse ystävättärelleen Aissatulle. Ramatulaye tarkastelee kriittisesti sekä omaa elämäänsä että naisen asemaa yhteiskunnassa. "Milloin sivistynyt yhteiskunta pääsee niin pitkälle, ettei päätöksiä tehdä sukupuolen vaan todellisen arvon perusteella?" (s.111) Kirjeromaanin keskiössä on moniavioisuuden kritisointi. Ramatulaye kokee avioliiton kokonaisvaltaisena. Se ei ole pelkästään suvunjatkamisen väline tai taloudellinen turvapaikka. Se on välittämistä ja kumppanuutta. Siitä näkökulmasta katsoen toisen vaimon mukaantulo elämään on shokki. Puhumattakaan siitä, että kuolleen miehen vaimo periytyisi sukulaismiehelle. "Meitä halveksittiin, meidät syrjäytettiin tai vaihdettiin niin kuin kulunut tai vanhanaikainen paita heitetään pois." (s.77) Mariama Ban kuvaamassa Senegalissa on koettu Ranskan siirtomaavallan alta irrottautuminen ja itsenäisen valtion rakentamise...

Elizabeth Acevedo: Maata jalkojen alle

Kirja on saatu Karistolta. 16-vuotias Camino asuu Dominikaanisessa tasavallassa seuranaan täti Tia ja kulkukoira. Hänen New Yorkissa töitä tekevä isänsä on lentokoneessa matkalla vierailemaan hänen luonaan. 16-vuotias Yahaira asuu New Yorkissa yhdessä vanhempiensa kanssa. Hänellä on seuranaan puutarhanhoitoa rakastava tyttöystävä Andrea. Isä on lentokoneessa työmatkalla kohti Dominikaanista tasavaltaa. Lento ei koskaan saavu perille.  "niin sen, että kun nappula on nostettu laudalta, sitä on siirrettävä eteenpäin. Entiseen ruutuun se ei voi palata." (s.55) Camino auttaa Tiaa hoitamaan naapuruston sairaita ja unelmoi lääkärin ammatista. Hän rukoilee ja uhraa esi-isien alttarilla parempaa tulevaisuutta. Haaveiden toteutuminen on isän Amerikan rahojen varassa, sillä koulujen käyminen ja mahdollinen ulkomaille muuttaminen on kallista. Caminon selän takana kärkkyy alituinen muistutus siitä, millaiselta hänen tukevaisuutensa saattaa todennäköisimmin näyttää, jos pienikin asia menee...

Cecilia Samartin: Mofongo

Kahdeksanvuotias Sebastian istuu salkopallon vieressä ja katselee, kuinka muut luokan lapset pelaavat jalkapalloa. Hän haluaisi lähteä juoksemaan, mutta hänen sydänvikansa estää häntä liittymästä mukaan peliin. Opettajatar Ashworth pörröttää pojan hiuksia ja kutsuu häntä parhaaksi tussitaulun pyyhkijäksi. Sebastian on pieni ja hintelä, joten hän joutuu käyttämään jakkaraa ylettyäkseen pyyhkimään koko taulun. Lääkäri on sanonut, että hän pääsisi uuteen sydänleikkaukseen, jos hän tukevoituisi. Äidillä on kuitenkin liian kiire ruokkiakseen poikaansa kunnolla. Sebastian suuntaa koulun jälkeen Bungalow Haveniin isoäidin ruokapöytään, josta löytyy lääkkeille maistuvaa laitosruokaa. Matkalla pitää varoa koulukiusaaja Keithiä, joka käskyttää Sebastiania muun muassa matkimaan apinaa. Elämä on yksitoikkoisen pysähtynyttä, kunnes eräänä päivänä Sebastian löytää isoäidin tuupertuneena lattialle. "Muutos on elämän ainoa vakio. Tietysti jotkut muutokset on helpompi hyväksyä kuin toiset." (...

Mia Couto: Plumeriaveranta

Ermelindo Mucanga asuu vaeltavana henkenä omassa haudassaan. Hänen on mentävä jonkun elävän, mutta pian kuolevan ihmisen kyytiin, jotta hän voisi kuolla kunnolla. Ermelindo asettuu poliisikomisario Izidine Naitaan, joka tutkii parhaillaan vanhainkodin johtajan murhaa. Vanhainkoti sijaitsee entisessä siirtomaavallanaikaisessa linnoituksessa. Kuulusteltavat vanhukset kertovat jokainen oman versionsa tapahtumista. He tarinoivat tarinoimisen riemusta. Heistä on mukavaa saada viimein huomiota. Kukaan ei käy katsomassa heitä muuten kuin aikeenaan varastaa heiltä. He ovat omien sanojensa mukaan joutuneet kärsimään sota-ajan ja nyt he kärsivät rauhan aikaa. "Jokaisella on omat murheensa, jotka ovat suurempia kuin maailma." (s.95) Mosambik elää itsenäisyyden jälkeistä aikaa, mutta siirtomaavallan aika muhii edelleen mielessä. Vanhainkodissa asuu sekä mustia että valkoisia ihmisiä, jotka miettivät, miten suhtautuivat toisiinsa ennen ja miten toimivat toistensa kanssa nyt. Kirjassa ovat...

Anilda Ibrahimi: Punainen morsian

15-vuotias Saba naitetaan edesmenneen sisarensa aviomiehelle, joka suree rakastettunsa poismenoa väkijuomien voimalla. Onnistuneen hääyön merkkinä toimiva verinen lakana saadaan miehen virottua juuri ajoissa ripustettua koko albanialaisen kyläyhteisön ihailtavaksi. Pyryharakkana pidetystä Sabasta kehittyy oman sukunsa pää, joka pitää huolen, että kaikki oleellinen siirtyy eteenpäin sekä edeltäville että tuleville sukupolville. Ibrahimi on kirjoittanut polveilevan tarinan erään albanialaisen suvun elämästä. Hän kuvaa nimenomaan naisten kohtaloita yhteiskunnallisten muutosten keskellä. Albanialaisilta naisilta on kaikkina aikoina vaadittu siveyttä, sillä huonon naisen maine on periytynyt aina seitsemänteen sukupolveen saakka. Haureudessa eläminen tai raiskatuksi tuleminen ovat olleet naisen syytä, sillä naisen pitäisi osata kieltäytyä onneaan koettavan miehen edessä. Äidit ovat tehneet raskaitakin päätöksiä huolehtiessaan tyttäristään, joiden syntymää ei juhlittu kiväärin laukauksin kute...

NoViolet Bulawayo: Me tarvitaan uudet nimet

Lapsijoukko leikkii, juoksee, varastelee ja laulaa hökkelikylä Paratiisissa. He täyttävät vatsansa guavoilla ja mielensä profeetan sanoilla Jeesuksesta - joka parantaa maksua vastaan - mielellään Amerikan dollareissa. Tulevaisuuden haaveet siintävät kaukana Zimbabwesta. Kulta haaveilee matkustavansa tätinsä luokse Amerikkaan, jossa hän aikoo hankkia itselleen lamborghinin. "Kun kaikki luhistuu, tämän maan lapset lähtevät kiireesti ja hajaantuvat kuin palavaa taivasta kavahtavat linnut." (s.147) NoViolet Bulawayo kertoo maailmasta lasten ja nuorten näkökulmasta katsoen. Kulta ja hänen ystävänsä ihmettelevät, tutkivat, nauravat ja kauhistelevat. He uhittelevat ja heittävät ihmisiä kivillä. He eivät ymmärrä kaikkea ympärillään tapahtuvaa. He tarkkailevat sivusta olematta tapahtumien keskiössä. He ovat naiveja, uteliaita ja uhkarohkeita. He ovat selviytyjiä. Kulta joutuu liian nuorena hoitamaan ulkomailta huonossa kunnossa kotiin palaavaa isäänsä. Chipo silittää pyöristyvää vatsa...

Hiro Arikawa: Matkakissan muistelmat

Katukissa paistattelee päivää Satorun auton konepellillä. Kohtaamisesta muodostuu jokapäiväinen tapa. Kaverusten ystävyys lujittuu ajan myötä niin vahvaksi, että kissan jouduttua auto-onnettomuuteen, se hakee ensimmäisenä apua Satorun luota. Mies vie kissan eläinlääkäriin ja ottaa sen luokseen asumaan. Katukissa saa nimekseen Nana, joka tarkoittaa onnennumeroa seitsemän, mikä tulee kissan hännän muodosta. "Kissa ottaa vastaan tyynesti, mitä kohdalle osuu. Tähän mennessä ainoa poikkeus oli se, kun tulit mieleeni silloin kun jalkani oli poikki." (s.24) Viiden onnellisen yhdessä eletyn vuoden jälkeen Satoru lähtee Nanan kanssa matkalle etsiäkseen kissalle uuden kodin. Matka on samalla sekä fyysinen että henkinen. Satoru käsittelee kissan kautta omaa elämäänsä ja siinä vierailleita ihmisiä - ja kissoja. Hän pohtii myös suhdettaan auto-onnettomuudessa kuolleisiin vanhempiinsa. "Millaisia maisemia me kaksi vielä saammekaan nähdä ennen kuin tämä matka päättyy?" (s.140) Sat...

Yaa Gyasi: Matkalla kotiin

Eletään 1700-lukua. Britit ovat asettuneet ghanalaisen kylän rannalle. He harjoittavat kristinuskoa ja pitävät ghanalaisen kulttuurin tapoja ja uskomuksia voodoona, mustana magiana. Brittien tavoitteena on luoda menestyvät orjamarkkinat lietsomalla heimosotia, joiden orjasaalis myytäisiin heille. Paikalliset myyvät heille muutenkin orjia ja villieläimiä. Eräs valkoinen mies asuttaa jyhkeää taloa, jonka emännäksi hän valitsee ghanalaisen Effian, mutta jonka kellariin hän telkeää Esin noin parinsadan muun ghanalaisen naisen tavoin, jotta hänet voidaan kuljettaa orjalaivalla Amerikkaan. Lukija seuraa näiden esiäitien avulla eri sukupolvien elämää sekä Ghanassa että Amerikassa. Effia elää aikakautta, jolloin nuoren naisen elämä pyörii naimakauppojen ympärillä. Miehet odottavat innolla tytön vuotojen alkamista, jotta he voisivat kosia. Tytön naittaminen valkoiselle miehelle on kannattavaa, sillä valkoiset tuovat mukanaan hyvät rahat. Effia ihmettelee brittien elämää, sillä heillä on vain mu...

Fredrika Wilhelmina Carstens: Muratti

Fredrika Wilhelmina Carstensin Muratti vuodelta 1840 on ensimmäinen Suomessa julkaistu kotimainen romaani. Kyseessä on kirjeromaani, jotka olivat tuohon aikaan suosittuja. Muratti julkaistiin ruotsiksi nimellä Murgrönan. Se sai lehdissä paljon palstatilaa ja kriitikkojen ankaria arvioita. Murattia voidaan pitää naisten romaanikirjallisuuden pioneerina. Muratti kertoo tukholmalaisesta salonkielämästä orvon Matildan kriittisestä näkökulmasta katsoen. Hän kuvailee ihanteiden ja arvojen lisäksi ihmisten luonnetta, ulkonäköä ja käytöstapoja. Tutuksi tulevat keskustelukulttuuri, etiketti ja säädyn mukaiset tavat. Matilda kokee lukuisat tanssiaiset, puutarhaan katetut päivälliset ja maalla järjestetyt huvittelut sieluttomina kohtaamisina. Ihmisten elämä koostuu vain kutsuista ja niiden tapahtumien jälkipuinnista. Matilda arvostaa suuresti suojelijaansa ja hyväntekijäänsä vapaaherratarta, jonka jokaista toivetta hän kunnioittaa ja tottelee. Hänen elämänsä kulmakivet ovat korkea moraali ja nu...

Kristiina Bruun: Kaikki mikä on sinun

Eletään vuotta 1991. Anna on matkustanut vaihto-oppilaaksi Teksasiin, mistä hän on haaveillut pikku tytöstä asti. Hänen hartain toiveensa on löytää itselleen amerikkalainen mies. Lapsellisen nuoren naisen ei ole helppoa kulkea kohteliaisuuksia latelevien poikien maailmassa. Heitä on vaikea tulkita, sillä heidän kulttuurinsa eroaa niin paljon suomalaisesta. Anna löytääkin sielunkumppanuuden paremmin bangladeshilaisen Taufiqin kanssa. Poika puhuu paljon kotimaansa historiasta ja elämästä sodan keskellä. Anna tuntee itsensä sivistyneeksi ja suvaitsevaiseksi. Hän harmittelee, kuinka islam nähdään länsimaissa negatiivisessa sävyssä. Anna on nopea liikkeissään suostuessaan Taufiqin kanssa avioliittoon ja muuttamaan ainakin vuodeksi Bangladeshiin. Hän lähtee matkaan tietämättä oikeastaan mitään siellä vallitsevista käytännön oloista, tavoista ja käytössäännöistä. Taufiqin sukulaistäti Taslima elää elämäänsä kahdestaan tyttärensä kanssa. Hänen onneton avioliittonsa itsensä valitseman miehen ...

Edwidge Danticat: Näen, muistan, hengitän

Pojan syntyessä lamppu viedään oven eteen. Tytön syntyessä lamppu sammutetaan. 12-vuotias Sophie pakotetaan muuttamaan Haitista New Yorkiin äitinsä luokse. Heidän kohtaamisensa on raju, sillä se herättää henkiin sellaisia menneisyyden tapahtumia, joiden käsittelystä ei selviydy ilman ammattilaisten apua. Sophie kaipaa takaisin Haitiin, sillä hänen koko elämänsä on siellä. Hänen äitinsä on aikanaan matkustanut Amerikkaan rahan ja isomman maailman perässä. Hän haluaa vaalentaa ihoaan valkaisuvoiteilla ja seurustella amerikkalaisen miehen kanssa. Sophien ja hänen äitinsä välit särkyvät, kun hänen äitinsä päättää länsimaisten tapojen ihannoinnista huolimatta toteuttaa haitilaisia perinteitä ´koettamalla´ tytärtään ollakseen varma hänen puhtaudestaan. Köyhien haitilaisten naisten elämä rakentuu perimätiedon varaan. He siirtävät seuraavalle sukupolvelle sen, mitä heidän äitinsä ja isoäitinsä ovat heille opettaneet. Osa tavoista on hyödyllisiä, mutta osa henkisesti ja fyysisesti vahingoll...

Gael Faye: Pienen pieni maa

"Olin syntynyt osaksi maan historiaa." 10-vuotias Gaby elää ruandalais-ranskalaisessa perheessä 90-luvun Burundissa. Elämä on turvallista ja huoletonta. Kylässä rukouskutsun ääni kajahtaa, kypsyneet mangot tuoksuvat ja riikinkukot tepastelevat. Gaby kuuluu poikaporukkaan, joka keppostelee ja haaveilee seikkailuista. Pojilla on hammastikut suussa lännenelokuvien tapaan ja seinillä julisteita Tina Turnerista Michael Jacksoniin. Ihastumisiakin koetaan kirjeystäviä kohtaan. Asiat muuttuvat vähitellen epävakaaseen suuntaan. Vanhemmille tulee riitaa kulttuurieroista. Isoäiti ei pidä siitä, että äiti ei välitä omaa äidinkieltään ja kulttuuriaan lapsilleen, vaan kohtelee lapsia valkoisina. Paikallisessa kapakassa puhutaan politiikkaa ja syytetään kaikesta valkoisia, jotka ovat syöttäneet heille uskontonsa ja poliittisen järjestelmänsä, demokratian. Ruandassa syttyy sota. Pakolaisia kalvavat köyhyys, rotuerottelu, muukalaisviha, koti-ikävä, menneisyyden kaihoaminen ja vastoinkäymise...

Joyce Carol Oates: Blondi

Norma Jeane. Prinsessa, joka etsii tummaa prinssiään elokuvateatterin katsomossa. Tyttö, joka kärsii traumoista mielisairaan äidin kanssa vietetyn turvattoman lapsuuden johdosta. Teinivaimo, joka naitetaan naapurinpojalle sijaisäidin mustasukkaisuuden ja sijaisisän liian läheisten huomionosoitusten vuoksi. Lapsi, joka itkee isättömyyttään ja äidin hylkäämäksi joutumista lastenkodissa. Nuori, joka näkee itsensä, taikaystävän, kauniina peilistä. Malli, joka tekee mitä tahansa selviytyäkseen itsenäisenä naisena miesten maailmassa. Uranainen, joka jättää aviomiehensä voidakseen tehdä töitä maailman vaikeimmalla alalla ja kurkottaa taivaisiin. Näyttelijä, joka kiipeää huipulle esittäen sitä naista, jonka kukin mies haluaa kohdata. Työnarkomaani, joka tietää oman arvonsa, ottaa ammattinsa vakavasti, ehdottaa omia korjauksia tekstiin ja harjoittelee tekniikkaa. Nainen, joka opiskelee itsenäisesti, ajattelee suvaitsevaisesti, tuntee suurella sydämellä ja kaipaa ihmisten rakkautta - maailman ra...