Unelmien aika

Avery Grambs käy päivät koulua ja nukkuu yöt autossaan, sillä hän ei voi enää majailla siskonsa Libbyn luona tämän väkivaltaisen miesystävän Draken vuoksi. Rehtori pyytää hänet toimistoonsa, missä hänelle kerrotaan tulevasta lentomatkasta Teksasiin miljardööri Tobias Hawthornen perinnönjakotilaisuuteen. Avery on pyörällä päästään, sillä hän ei ole koskaan aiemmin kuullutkaan kyseisestä miehestä. "Tämä ei ole totta. Tämä ei voi olla totta. Minä näen unta. Minä hourailen." (s.44) Tobias Hawthornen testamentista selviää, että Avery perii miehen koko omaisuuden. Ehtona on, että hänen tulee asua Hawthornen kartanossa vuoden. Harmillisesti siellä asuvat myös Tobias Hawthornen eriskummalliset sukulaiset. Omalaatuisin heistä on Tobiaksen tytär Skye, joka on 'käynyt kiinnostavia keskusteluja neljän eri miehen kanssa', minkä tuloksena hänellä on neljä erilaista ja harmillisen komeaa poikaa: Nash, Grayson, Jameson ja Alexander. Avery tutkii suvun arvoitusta ja syytä perinnönjako

Cassandra Dankworth löytää itsensä aikasilmukasta ja ymmärtää hallitsevansa aikaa. Hän käyttää kykyään aikamatkailla korjatakseen tekemänsä virheet sekä työpaikalla että parisuhteessa. Hän piilottelee todellista olemustaan ja teeskentelee olevansa muiden kaltainen ollakseen pidetty. "Useimmiten minusta tuntuu kuin itsekin käyttäisin naamiota. - - Teeskennellen olevansa joku muu, kaiken aikaa. Tarkkaillen etäisyyden päästä. Kauhuissaan siitä, mitä tapahtuu, kun naamio putoaa ja paljastaa näyttelijän sen alla." (s.178-179) Cassandran tarina on yksi neuroepätyypillisen ihmisen tarina miljoonien joukossa. Tarina siitä, millaista on olla erilainen. Cassandraa pidetään itsekkäänä, lapsellisena ja outona. Häntä vieroksutaan. Hän ei mahdu yhteiskunnan ahtaisiin normeihin. Hän käyttäytyy muiden mielestä oudosti. "Miten ihmiset pystyvät tällaiseen? Miten toisilleen täysin vieraat ihmiset onnistuvat kieputtelemaan keskustelua edestakaisin tällä lailla ilman, että menevät täysin sol

Millie aloittaa kotiapulaisen työn Garrickien kattohuoneistossa. Hän siivoaa, pyykkää ja laittaa ruokaa rikkaalle pariskunnalle. Hän varoo häiritsemästä vierashuoneessa lukkojen takana sairastelevaa rouvaa, jota aviomiehen sanojen mukaan ei saa häiritä. Omituiset kolaukset, veritahra yöpaidan kauluksessa ja itku saavat Millien olon levottomaksi. Hän ei näe muuta vaihtoehtoa kuin yrittää kielloista huolimatta puhua rouvalle. "En tiedä, mistä se johtuu, mutta jokin tässä asunnossa saa minut levottomaksi." (s.43) Millie on ollut vankilassa murhasta ja kärsii tekonsa mukanaan tuomasta syrjinnästä sekä työnhaussa että parisuhdemarkkinoilla. Hän on ajautunut kotiapulaisen työn kautta auttamaan lukuisia eri kaltoinkohdeltuja naisia pääsemään eroon aviomiehistään, mutta haluaa jättää elämänvaiheen taakseen ja opiskella sosiaalityöntekijäksi. Hän suree edellisen parisuhteensa päättymistä ja tuntee epävarmuutta nykyisessä. Milliellä on huono itsetunto. Hän on jumissa epäilyttävän työpa

Maailma vihaa Raisa Omaheimon mukaan läskejä. Laihdutuskulttuuri on voimissaan, työpaikat aukeavat vain keskipainoisille, vaatevalikoima löytyy kauppojen sijasta netistä, lääkärien hoito-ohje on vaivaan kuin vaivaan laihduttaminen, populaarikulttuuri pilkkaa aktiivisesti ja tuntemattomat ihmiset harjoittavat vihapuhetta.  "Kun katson kuvia nuoresta itsestäni tulen surulliseksi. En ollut lihava tyttö. Olin ihan tavallinen 80-lukulainen lappuhaalarilapsi." (s.11) Raisa Omaheimo esittää, että laihdutuskuurit ovat tehottomia ja vaaraksi sekä mielelle että keholle, esimerkiksi aineenvaihdunta häiriintyy ja syömishäiriö voi puhjeta. Painoindeksi on humpuukia. Se ei kerro, onko ihminen laiha vai lihava. Se kertoo vain sen, mikä pituuden suhde on painoon. Painoindeksi ei tunnista lihasten, luiden, sisäelimien ja rasvan painoja. Mielikuva painoindeksin antamasta tiedosta on virheellistä ja vääristynyttä. Raisa Omaheimo yhdistää laihdutuskulttuuriin naisten kontrolloinnin. Naiset eivät

Kasvatustieteiden maisteri Johanna Niskanen on yli 30-vuotias nainen, joka elää tahattomasti ilman parisuhdetta. Hän on kirjoittanut aiheesta kirjan, sillä hänen mukaansa vertaistarinat loistavat poissaolollaan. Niskasen mielestä ihminen voi elää hyvää ja tavallista elämää ilman parisuhdettakin. Ihmisellä on täysi ihmisarvo, vaikka hän ei seurustele tai harrasta seksiä. "- ilman parisuhdetta elävän naisen taipaleelle ei anneta valmiita karttoja, vaan oman polkunsa joutuu raivaamaan itse." (s.8) Kirjassa todetaan, että kulttuurimme on parisuhdekeskeinen. Lapsena pohditaan ihastumisia, varhaisteininä leikitään seurustelua, teininä koetaan ensimmäiset seurustelukumppanit ja parikymppisenä vakiinnutaan ja perustetaan ydinperhe. Media on täynnä parisuhdetta. Musiikki, tv-ohjelmat, elokuvat ja podcastit ihannoivat tai ruotivat aihetta. Sukulaiset esittävät uteliaita kysymyksiä. Parisuhdetta pidetään itsestään selvänä ja normaalina osana ihmisen elämää. Parisuhteiden ulkopuolelle jä

K-popin eli Etelä-Koreassa (väkiluku 51,7 miljoonaa) tehdyn pop-musiikin tarina alkoi poikabändistä Seo Taiji vuonna 1992. Etelä-Korean demokratisoituminen salli musiikillisia uusia aatteita, ja nuoret lähtivät kokeilemaan kykyjään. "Näköalattomuuden sijaan K-pop antaa nuorille toivoa siitä, että heillä on mahdollisuus saavuttaa unelmansa." (s.111) K-pop on esiintymistä, musiikkivideoita, mainoskuvauksia, oheistuotteita, televisiovierailuja, elokuvarooleja, palkintogaaloja ja viikottaisia nettiin levitettäviä musiikkikilpailuissa esiintymisiä. Se on ihanteellisen korealaisten arvojen mukaisen maailman esittämistä. Kansainvälisiä markkinoita ajatellen sanoituksissa käytetään sekä englannin että korean kieltä ja yhtyeiden nimet sisältävät lyhenteitä, numeroita ja englannin kieltä. Musiikki on sekoitus eri tyylilajeja ja voimakkaita mielihyvää tuottavia rytminmuutoksia. Kappaleet liittyvät rakkauteen, vaikka oikeassa elämässä seurustelu on tabu. K-pop idolit ovat konservatiivisi