Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Kolmen sukupolven naiset - Sirkka, Siru ja Jade - käyvät läpi oman elämänsä kipukohtia ja unelmia erään pääsiäisen aikana. Naisten kotikylä on jämähtänyt 90-luvulle. Ainoastaan sähkölaitteet kertovat, mitä vuotta oikeasti eletään. Nuoret jakavat koulussa koulukuvauksesta saatuja tarrakuvia, pukeutuvat Hobby Hallista tilattuihin vaatteisiin ja katsovat kotona tosi-tv-sarjaa varsinaisena katseluaikana. Vanhemmat viettävät aikaa lähikapakassa, kun taas isovanhemmat yrittävät pitää kulisseja yllä ulkoisilla statussymboleilla.

"Suomen suosituin juontaja kertoo jälleen kerran, että kuka vain pystyy mihin vain, kunhan uskoo unelmiinsa" (s.15)

Pilvi Hämäläinen leikittelee kirjassaan häpeällä ja häpäisemisellä. Välineeksi sopii mikä tahansa asia, joka erottaa henkilön muista ihmisistä, kuten sairaus, sukupuoli ja yhteiskuntaluokka. Musta huumori viuhuu ja käy jopa pissa-kakka puolella. Kirjan henkilöiden elämää, tunteita ja traumoja käydään läpi huumorin tukemana, komiikan keinoin. Lempeää kanssaelämistä.

"- ne jotka tänne haluaa jäädä on niitä, jotka nimenomaan ei halua että mikään muuttuu" (s.7)

Kirjassa käsitellään päihteiden käyttöä, kiusaamiseen puuttumattomuutta, naisvihaa, kaupunkilaisvihaa ja luokkavihaa. Suvaitsemattomuutta erilaisuutta kohtaan. Tarinassa on railakkaita juonenkäänteitä ja hyviä oivalluksia. Ihmisten erilaisuus on rikkautta. Meistä jokainen voi katso itseään peilistä, ilveillä ja pelleillä ja nauraa peilikuvansa kanssa. Huumori auttaa itsensä ja sitä kautta myös muiden hyväksymisessä.

Haluaisin ehdottomasti lukea lisää kirjoja Hämäläiseltä!

Liz Braswell: Tyttö ja lasikenkä

Tuhkimo viettää kuninkaanlinnan tanssiaisissa unohtumattoman illan. Keskiyö koittaa yllättävän nopeasti, joten hänen on kiiruhdettava takaisin kotiin ennen kuin haltiakummin taika raukeaa. Juostessaan hän pudottaa toisen lasikengistään. Seuraavana päivänä suurherttua saapuu etsimään kengän omistajaa. Tuhkimo ei pääse tapaamaan miestä, sillä hänen äitipuolensa lukitsee hänet ullakkohuoneeseen. Muutaman mutkan kautta Tuhkimo päätyy kuninkaanlinnaan töihin. Hän saa selville, että kummitädin taikuus on lailla kiellettyä ja että suurherttua yrittää syöstä kuninkaan vallasta. Tilanteelle täytyy tehdä jotain.

"Hän oli suojellut itseään hautaamalla murheensa unelmiin ja teeskentelemällä, että asiat olivat hyvin." (s.40)

"Samalla hän oli tajunnut, että hän voisi vielä joskus lähteä äitipuolen luota. Hän voisi unelmoida asioista, ja ne voisivat jopa toteutua." (s.17)

Tämä vaihtoehtotarina on vetävä seikkailu. Tuhkimo oppii, että maailmassa vallitsevaa pahaa vastaan on noustava taistelemaan. Unelmien eteen on tehtävä töitä. Tuhkimo etsii työpaikan ja luo ystävyyssuhteita. Hän on ahkera ja kiltti. Hän ei anna periksi. Hän rakastaa ja antaa anteeksi.

"Selviydyn tästä itse, Tuhkimo ajatteli tuimasti. En voi aina odottaa, että joku toinen pelastaa minut." (s.56)

Tarinan punainen lanka on poliittinen. Suurherttua kannattaa luokkajakoa, johon haltiakummit eivät saa taikuudellaan puuttua. Rikkaan ja rahvaan on pysyttävä toisistaan erillään. Linnassa juorutaan köyhyyden lisääntymisestä ja mielenosoituksista.

"- tosiseikasta, ettei hänellä ollut paikkaa minne mennä eikä sen paremmin suunnitelmaa elantonsa ansaitsemiseksi. Rutiköyhällä orvolla ei ollut paljon vaihtoehtoja." (s.24-25)

Rakastan tarinassa kuninkaanlinnan elämään solahtamista. Aamiaiskattauksia, pukujuhlia, käyskentelyä salissa muotokuvia katsellen ja hiipimistä palvelijoiden käytävissä. Prinssi saa nimen ja persoonallisuuden. Hän on kovin suloinen, avulias ja aito. Hänen ja Tuhkimon välinen suhde on hellyttävän viaton. Prinssin täti on tehopakkaus radikaaleine mielipiteineen ja hyvine neuvoineen. Kuningas edustaa väistyvää sukupolvea, joka ajattelee asioista vanhanaikaisemmin.

"Hän tarvitsi itselleen jotakin todellista. Hän tarvitsi tarkoituksen elämälleen." (s.134)

Ihastuttava kirja elämästä, arjen taiasta, ystävyydestä, eheytymisestä traumaattisten kokemusten jälkeen, maailman muuttamisesta ja rakkaudesta.

Laura Jane Williams: Etsintäkuulutus

Daniel kulkee joka aamu samalla metrovaunulla töihin. Siihen hyppää toisinaan myös Nadia. Daniel ei uskalla puhua suoraan naiselle, johon on ihastunut, vaan kokeilee romanttisempaa lähestymistapaa lehden palstan kautta. Nadia näkee ilmoituksen, johon hänen ystävänsä auttaa vastaamaan. Alkaa flirttaileva viestittely lehden palstalla ja huvittavien tilanteiden sarja tosielämässä.

"Ruuhkametro oli tunnetusti maailman surkein paikka alkaa jututtaa ketään, olihan pelkkä kanssamatkustajalle hymyileminenkin niin tavatonta, että se riitti leimaamaan kaistapääksi. Niinpä Daniel pelkäsi vaikuttavansa limaiselta pervolta, jos aloittaisi keskustelun täysin puskista." (s.45)

Nadia haaveilee joka toinen päivä elämänmuutoksen aloittamisesta. Hän inhoaa aamuherätyksiä alkoholin liikakäytön, valvomisen ja Netflixin katselumaratonien harrastamisen vuoksi. Hän työskentelee toimistolla teknologian parissa ja on riippuvainen kahvista. Daniel on toivoton romantikko, joka kaipaisi ison annoksen itseluottamusta. Hän suree edesmennyttä isäänsä, kärsii paniikkikohtauksista ja käy terapiassa. Hän jakaa asunnon kokaiinia käyttävän kämppiksen kanssa. Nadia ja Daniel yrittävät molemmat omilla tahoillaan saada itseään ryhdistäytymään. Onneksi molemmilla on hauskoja ystäviä, joilla on halu tukea kaveria kumppanin löytämisessä.

"Miksi miehet haluavat mallinvartaloisen naisen, jossa yhdistyy äiti ja terapeutti ja paras kaveri ja kannustaja, kun pystyvät itse parhaimmillaan tarjoamaan sen, etteivät ole ikinä tappaneet ketään ja osaavat ehkä kokata kanaa ja sienikastiketta?" (s.54-55)

Nadian ja Danielin tarina on suloinen ja hauska. Se leikittelee ajatuksella tosirakkaudesta, joka syttyy satunnaisen kohtaamisen seurauksena. Tarinassa on vakavia sävyjä Nadian yrittäessä päästä yli toksisen parisuhteen päättymisestä. Danielilla on puolestaan isän menetyksestä johtuva surutyö kesken. Nadian ja Danielin kissa ja hiiri leikki kantaa, kunnes jää loppupuolella junnaamaan paikallaan ennen kuin taas kiihtyy kiihtymistään.

"Hän saattaa lukea ilmoitusta juuri nyt, hän mietti. Hän saattaa ajatella minua juuri nyt, kun minä ajattelen häntä." (s.74)

Luin kirjan instagramissa toimivaa Samppanjaa ja kirjakarkkeja -lukupiiriä varten.