Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on syyskuu, 2018.

Helmet lukuhaaste 40/50

Syyskuussa luin Helmet lukuhaasteeseen kuusi kirjaa. Kiitos kaikille, jotka vinkkasitte helppolukuisia ja ohuita kirjoja! Sain kirittyä lukuhaasteessa ja samalla tutustuin hyviin kirjoihin! Osaisitteko suositella lukuvinkkejä vielä seuraaviin kohtiin: 34. Kirjassa syntyy tai luodaan jotain uutta ja 35. Entisen itäblokin maasta kertova kirja? Muihin puuttuviin kohtiin minulla on jo kirja lukupinossa! Syyskuu ssa haasteeseen lukemani kirjat: 1. Kirjassa muutetaan S.K. Tremayne: Tulilapsi 12. Sarjakuvaromaani Marjane Satrapi: Persepolis 18. Kirja kertoo elokuvan tekemisestä Veera Salmi: Puluboin ja ponin pöpelikkökirja 25. Novellikokoelma Salla Simukka: Sytytä valot!/Sammuta valot! 43. Suomalainen kirja, joka on käännetty jollekin toiselle kielelle Karoliina Korhonen: Suomalaisten painajaisia 48. Haluaisit olla kirjan päähenkilö Karoliina Suoniemi: Ihan oikeat prinsessat ja prinssit Kaikki haasteeseen lukemani kirjat päivittyvät HelMet lukuhaaste 2018 sivulleni

Karoliina Suoniemi: Ihan oikeat prinsessat ja prinssit

"Onko se sellaista kuin saduissa kuvataan -" Suoniemi, Karoliina: Ihan oikeat prinsessat ja prinssit Julkaistu: 2018 Mistä maasta: Suomi Kustantaja: BTJ Finland Oy Sivumäärä: 112 Kirjassa esitetään lapsille sopivasti eurooppalaisia prinsessoja ja prinssejä eri aikakausilta. Osa on kasvanut lapsesta asti osaansa kuninkaallisena, osa on päässyt kuningasperheeseen avioliiton kautta. Jotkut elivät pitkän ja onnellisen elämän, kun taas toiset kuolivat nuorina. Joidenkin elämää väritti sota, kun toiset saivat opiskella ja harrastaa. Kirjassa kerrotaan sopivassa suhteessa upeista linnoista, jalokivistä ja puvuista sekä vallankaappauksista ja sodista. Tekstien väleihin on aseteltu tehtäviä, joissa on tarkoitus keksiä oma kuninkaallinen arvonimi ja lukujärjestys, kirjoittaa kuninkaallinen kirje sekä piirtää oma linna ja kruunu. Kirjan lopusta löytyy tietovisa. "Kuninkaallisten lasten koulutukseen kuuluivat usein ratsastustunnit, miekkailu, harpun soitto, seuratanssit tai

Marjane Satrapi: Persepolis

"Asiat riistäytyivät käsistä." Satrapi, Marjane: Persepolis Kirjasarja: Osa 1 Julkaistu: 2008 Alkuperäinen julkaisu: 2000 & 2001 Alkuperäinen nimi: Persepolis Suomentanut: Taina Aarne Kustantaja: Like Sivumäärä: 158 Sarjakuva kertoo vuonna 1970 syntyneestä iranilaisesta Marji nimisestä tytöstä, joka koki vuoden 1980 kulttuurivallankumouksen. Se merkitsi sitä, että kaikkien tuli elää vain islamin oppien mukaan. Kaikki länsimaihin viittaava kiellettiin. Kaduilla osoitettiin mieltä sekä uuden hallinnon puolesta että vastaan. Moni joutui poliittiseksi vangiksi ja kidutettavaksi. Myöhemmin heitä kutsuttiin sankareiksi ja kuolleita marttyyreiksi. Vapaata lehdistöä ei enää ollut. Oli vain sotaa, vilpillisiä vaaleja, teloituksia, elintarvikepulaa, maansisäisiä syrjittyjä pakolaisia, fanatismia, lapsisotilaita, viranomaisten lahjontaa, huonoa sairaanhoitoa, rahan arvon laskua, sukupuolisyrjintää ja joukkomurhia. Tytöille vallankumous merkitsi huivin käyttöpakkoa ja uskontoon

Teatterin aika: Pullo cavaa ja aurinkoa

© Helsingin Kaupunginteatteri Pääsin Helsingin kaupunginteatterilta saadulla kutsuvieraslipulla Pullo cavaa ja aurinkoa -näytelmän ensi-iltaan Arena-näyttämölle 18.9.2018. Komediassa neljä kuusikymppistä taidetta harrastavaa naista matkustaa Portugaliin lomalle. Inka (Heidi Herala) on ostanut muilta salaa paikallisen talon heille vanhainkodiksi. Tehtäväksi jää vain suostutella ronski Anita (Eija Vilpas), varautunut Tuulia (Aino Seppo) sekä hersyvä Vonne (Jaana Saarinen) mukaan suunnitelmaan. Arvata saattaa, ettei siitä ihan helppoa tule. Naiset ovat ihania persoonia, jotka sekä kannustavat toisiaan että harrastavat lämminhenkistä kuittailua. Välillä tilanteet kärjistyvät riitaan asti, kun erilaiset persoonallisuudet eivät kohtaa, mutta sitten taas kohotetaan malja ja nauretaan. Riitelyn estämiseksi naiset ovat kehitelleet porukalleen joukon sääntöjä, joista he saavat useaan otteeseen muistutella toisiaan, kun joku lipsuu vaarallisille vesille. Anitaa huolettaa raha, Tuulia miett

Teatterin aika: Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti

© Helsingin Kaupunginteatteri Pääsin Helsingin kaupunginteatterilta saadulla kutsuvieraslipulla Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti -näytelmän ensi-iltaan 20.9.2018. Klassikkokomedia on surkuhupaisa tarina alkoholisoituneesta isännästä (Pertti Sveholm), jonka mielialavaihtelujen armoilla hänen alaisensa ovat. Puntila luottaa kiperissä tilanteissa autonkuljettajansa Matin (Antti Peltola) apuun. Herrasväen metkuihin kyynistynyt Matti on oppinut luovimaan isännän vaihtuvissa mielialoissa eikä ole ihmeissään ilmoituksesta päästä naimisiin isännän tyttären (Anna-Riikka Rajanen) kanssa. Tytär on yhtä aikaa luvattu omintakeiselle lähetystösihteerille (Antti Timonen), joka ei suostu katsomaan ympärillään vallitsevaa totuutta silmiin. Kylään syntyy huvittavia tilanteita, vihaisia mielenilmauksia ja surullisia kohtaloita. Mikään ei ole varmaa eikä pysyvää - paitsi se, että "Puntila ryyppää taas!". Sveholm oli roolinsa isäntä ja hallitsi olemuksellaan koko esitystä. Peltola kulk

Karoliina Korhonen: Suomalaisten painajaisia

"Tässä on Matti. Tyypillinen suomalainen." Korhonen, Karoliina: Suomalaisten painajaisia Julkaistu: 2016 Mistä maasta: Suomi Kustantaja: Atena Sarjakuvakirjassa seikkailee Matti, jota kuvaillaan tyypilliseksi suomalaiseksi, joka arvostaa rauhaa, hiljaisuutta ja omaa tilaa. Hän joutuu erilaisiin tilanteisiin, joissa hän joutuu pohtimaan suhdettaan suomalaisuuteensa, naapureihinsa, julkisiin paikkoihin, asiakaspalveluun, ruokaan, muihin ihmisiin ja töihin. Lopuksi Matti saa haaveilla. "Jos sinusta tuntuu jotenkin tutulta lukiessasi tätä kirjaa, sinunkin sisälläsi todennäköisesti on pieni Matti." Huomasin naurahtelevani hauskoille yhden ruudun mittaisille sarjakuville. Mietiskelin samalla, mitkä ajatuksista voisivat sopia minuun. Hakeudun yleensä bussissa istumaan paikalle, jossa en joudu istumaan kenenkään vieressä. Useimmiten se kylläkin johtuu bussin ahtaudesta, sillä kaikilla on yleensä vähintään laukku mukanaan. Mielestäni on kohteliasta antaa kanssamatk

Teatterin aika: Musta Saara

© Kansallisteatteri Pääsin Musta Saara -näytelmän ensi-iltaan Kansallisteatteriin 12.9.2018! Sain lipun Kansallisteatterin bloggariklubin kautta. Kyseessä on musiikkinäytelmä, joka pohtii eurooppalaisen ihmisen ajatusmaailmaa. Ranskassa käydään kiivasta vaalikampanjaa Teräväkynän perheen isän ja tyttären välillä. Tytär on päättänyt työskennellä yhdessä romanialaisen miehen kanssa, mistä kansallismielinen isä ei ole hyvillään. Romanian romanien kohtalona on elää irrallisina, unohdettuina ja hyljeksittyinä, sillä aloilleen ei voi asettua eikä vaeltamaan saa ryhtyä. He matkaavat kysyäkseen neuvoa suojeluspyhimykseltään Mustalta Saaralta, mutta hänellä on antaa vain surullisia uutisia mereen hukkuneista. © Kansallisteatteri Esitys on kuin karnevaali, jossa ihmiset sinkoilevat sinne tänne valkoisiksi maskeerattuine kasvoineen. Tuolla tanssii perinteitä vaaliva karhu, siellä juoksee kirvespäinen sika. Kohta ennustetaan korteilla, sitten seurataan vanhanajan tanssityttöjä. Välillä

Veera Salmi: Puluboin ja ponin pöpelikkökirja

"Minulla alkoi alamäki. Se oli jylkkä pyllymäki." Salmi, Veera: Puluboin ja ponin pöpelikkökirja Julkaistu: 2014 Mistä maasta: Suomi Kuvittanut: Emmi Jormalainen Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava Sivumäärä: 189 Puluboi on aivan tavallinen toripulu, joka haikailee pullan perään. Ajatuksissa vilahtelee myös vaimo ja lapset, jotka ovat lähteneet Ruotsiin. Ystäväkään ei ole auttamassa hädässä, sillä Poni viettää aikaansa Miisun kanssa. Puluboita kalvaa yksinäisyys, mikä purkautuu palavana haluna lähteä keskuspuistoon puunhakkuuseen. Poni ja Miisu miettivät omalla tahollaan elokuvan tekemistä. Miisu joutuu kesken kaiken onnettomuuteen ja hänet kiidätetään sairaalaan. Tytön veljelle Miskalle se on kova paikka, mutta hän päättää esittää kovanaamaa. Kaverukset kokevat elokuvamaisia seikkailuja toisensa jälkeen. Paraneeko Miisu vai joutuuko hän ikuisiksi ajoiksi hymyilevien sairaanhoitajien ja kolkkojen käytävien vangiksi? Jääkö Puluboi metsärosvoksi vai löytääkö hän itsestää

Salla Simukka: Sytytä valot!/Sammuta valot!

"Nyt mä voin kertoa, mitä mä ajattelin." Simukka, Salla: Sytytä valot!/Sammuta valot! Julkaistu: 2018 Mistä maasta: Suomi Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Tammi Sivumäärä: 77/66 Kirja on jaettu kahteen osaan. Toisella puolella on pieniä kauniita tarinoita ja toisella pieniä kauheita tarinoita. Luin ensin mukavat tarinat ja siirryin sitten ikävämpiin. Kauniissa tarinoissa kerrotaan itsensä hyväksymisestä, tulevaisuuteen keskittymisestä, itsensä voittamisesta ja ennen kaikkea ensirakkaudesta. Kauheissa tarinoissa käsitellään itsensä kadottamista, väkivaltaa, rakkauden menettämistä, yhteisön hylkimäksi joutumista sekä menetettyä lapsuutta ja tulevaisuutta. "He pitävät minusta. He eivät naura minulle vaan he arvostavat minua. He elävät tässä mukana." (Sytytä valot! s.25) Novellit ovat lyhyitä ja helppolukuisia. Aiheet vaikuttavat nykyaikaisilta ja nuoria kiinnostavilta. Novelleissa on kaikille vähän jotain. Ne on kerrottu sekä realistisesti että ripauksell

Retki Maunulan kirjastoon

Kävin retkellä Maunulan kirjastossa, joka sijaitsee Maunulatalon yhteydessä. Vierailin noin kolme vuotta sitten Maunulan vanhassa kirjastossa, joten halusin nähdä, miltä uusi kirjasto näyttää. Sain todeta sen olevan ihanan pirteän värinen ja avara. Lastenosastolla oli isot sohvat, joissa on varmasti mukava loikoilla kirjan kanssa. Vitriiniin oli aseteltu nukkeja ja sohvalla lojui pehmoleluja. Valtavan suurista ikkunoista näkyi ruohikkoa sekä kerrostalomaisema. Ikkunoiden vierustoilla oli lehtiä sekä pöytiä, joiden äärellä oli joukko opiskelijoita työn touhussa. Kirjahyllyt olivat kaiken kaikkiaan matalia, joten niiden yli saattoi nähdä. Seinustaan oli upotettu lukusyvennys, jonka ikkunasta näkyi kaupan puolelle. Vierailuni kirjastossa oli aika pikainen, sillä kello läheni sulkemisaikaa. Pidättäydyin muutenkin kirjojen katselemiselta, sillä minulla oli kotona iso pino kirjoja odottamassa. Muista kirjastoretkistäni voit lukea aiemmista postauksista .

S.K. Tremayne: Tulilapsi

"- mitä minulle sitten tapahtuu?" Tremayne, S.K.: Tulilapsi Julkaistu: 2017 Alkuperäinen julkaisu: 2015 Alkuperäinen nimi: The Fire Child Mistä maasta: Iso-Britannia Suomentanut: Jaana Iso-Markku Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava Sivumäärä: 365 Kolmekymppinen Rachel Daly on mennyt naimisiin itseään kymmenen vuotta vanhemman David Kerthenin kanssa. Komea mies kuuluu ikivanhaan cornwallilaiseen sukuun ja omistaa Carnhallow nimisen kartanon, jonne vastanaineet muuttavat asumaan yhdessä yhdeksänvuotiaan Jamie pojan kanssa. Lapsi on Davidin edellisestä avioliitosta, joka päättyi pojan Nina äidin tapaturmaiseen kuolemaan kartanon lähellä sijaitsevassa kaivoksessa. Davidin yläluokkainen suku on kartuttanut omaisuutensa nimenomaan kaivostoiminnalla, joka on kuitenkin jo vuosia sitten kuihtunut kokoon. Mies joutuukin tekemään ympärivuorokautista työvuoroa lakimiehenä Lontoossa. Rachel kuluttaa yksinäiset päivänsä jatkamalla Ninalta kesken jäänyttä kartanon kunnostustyö

Teatterin aika: Tainaron

© Kansallisteatteri Kävin katsomassa Tainaron -näytelmän Kansallisteatterissa 31.8.2018. Sain lipun Kansallisteatterin bloggariklubin kautta. Näytelmä kertoo maailmanlopun jälkeisestä maailmasta, jota hallitsevat erilaiset hyönteiset. Eräs henkilö (Kati Outinen) yrittää ymmärtää oppaansa (Aino Venna) avulla maailmaa, mutta se on vaikeaa, sillä kaikki on jatkuvassa muutostilassa. Hän pyrkii kirjaamaan havaintojaan ja tuntemuksiaan ylös kirjeiden muodossa, vaikka ei tiedä, saavuttavatko kirjeet koskaan ketään. Huomasin rinnastavani kaikki tapahtumat vanhenemiseen. Ihminen ja hänen ympäristönsä muuttuvat jatkuvasti. Se voi olla pelottavaa ja vaikea hyväksyä. Iän myötä on myös yhä hankalampi kohdata uusia asioita. Toisenlainen ajattelutapa voi tuntua oudolta ja mahdottomalta ymmärtää. Ihmisen on etenkin vaikea hyväksyä kaiken katoavaisuutta. Muistot hälvenevät kadotakseen kokonaan. Lopussa kaikki sulautuvat yhdeksi ja samaksi. Oma minä katoaa ja sulautuu johonkin toiseen. Koittaa va

Helmet lukuhaaste 34/50

Elokuussa luin Helmet lukuhaasteeseen neljä kirjaa. Jännitys tiivistyy! Viime vuonna tähän aikaan olin lukenut haasteeseen jo 44 kirjaa. Olen siis niin sanotusti kymmenen kirjaa aikataulusta jäljessä. Syksyllä on perinteisesti paljon menoja, joten lukuaikaa on vähän. Kaiken lisäksi minulla on kaikista vaikeimmat kohdat vielä täyttämättä. Tarvitsisin siis apua! Osaisitko suositella minulle nopealukuisia ja mielellään ohuita kirjoja, jotka sopivat seuraaviin haasteen kohtiin: 8. Balttilaisen kirjailijan kirjoittama kirja, 13. Kirjassa on vain yksi tai kaksi hahmoa, 18. Kirja kertoo elokuvan tekemisestä, 34. Kirjassa syntyy tai luodaan jotain uutta, 35. Entisen itäblokin maasta kertova kirja, 36. Runo on kirjassa tärkeässä roolissa ja 43. Suomalainen kirja, joka on käännetty jollekin toiselle kielelle. Minulla on lukuaikaa viikko kirjaa kohden! Miten haasteen käy tänä vuonna? Jännittävää! Elokuu ssa haasteeseen lukemani kirjat: 5. Kirja sijoittuu vuosikymmenelle, jolla synnyit Mar

Teatterin aika: Kinky Boots

© Mirka Kleemola, Helsingin Kaupunginteatteri Pääsin kutsuttuna Kinky Boots -musikaalin ensi-iltaan Helsingin Kaupunginteatteriin 30.8.2018! Näytelmässä Charlie (Petrus Kähkönen) perii isältään kenkätehtaan, jonka lähitulevaisuus enteilee konkurssia ja rakkaiden lapsuudenystävien työpaikkojen menetystä. Pelastavana enkelinä, mojovalla vasemmalla koukulla, paikalle ilmestyy drag queen Lola (Lauri Mikkola), jonka korkokenkien koroilla on tapana katketa. Charlie ja Lola päätyvät lanseeraamaan yhdessä aivan uudenlaisen malliston aivan uudenlaiselle asiakaskunnalle. Yhteinen ponnistus rikkoo rajoja ja koettelee ystävyyttä, mutta ennen kaikkea kasvattaa ihmisenä ja toteuttaa hartaita unelmia. © Mirka Kleemola, Helsingin Kaupunginteatteri Rakastan musikaaleja, joten odotin eniten kuulevani salin räjäyttäviä laulusuorituksia. Kävin muutama vuosi sitten katsomassa Vampyyrien tanssi -musikaalin Peacock teatterissa, joten luonnollisesti halusin eniten kuulla jälleen kerran Petrus Kähkö