Unelmien aika

Ihmiset ovat kertoneet tarinoita kadonneista kaupungeista. Ne ovat pelkkää tarua, mutta arkeologit ovat oikeasti löytäneet menneisyyden kaupunkien jäännöksiä maan alta. Lapsille suunnatun taianomaisen kirjan avulla pääsee matkustamaan maailman halki ja tutustumaan myyttisiin paikkoihin. Kirjassa on Lauren Baldon kaunis ja majesteettinen kuvitus. Sivut ovat isoja, ja jokaisella aukeamalla riittää tutkittavaa. Kirja alkaa kiehtovimmalla kaupungilla, joka on tietenkin Atlantis. Platon sepitti tarinaa meren alle jääneestä merenjumala Poseidonia palvoneesta kaupungista, joka hänen mukaansa katosi 9000 vuotta ennen hänen elinaikaansa tehtyään jumalalleen vääryyttä. Kyseisenä aikana elettiin kivikautta, joten sen puolesta tarina on ainakin epäuskottava. Ranskalainen kaupunki Ys joutui myös veden alle, mutta tällä kertaa syynä oli tottelemattoman prinsessa Dahut. Kirjassa todetaan, että nykyään tytöistä kerrotaan tarinoita eri tavalla. Tytöt saavat olla vahvoja ja itsenäisiä. 1400 vuotta vanha

Lapsille suunnattu tietokirja ajasta on kiinnostavaa selattavaa ja hyvää kertausta myös aikuiselle. Tässä muutama kiinnostava fakta: - tähtiä katsomalla voi nähdä menneisyyteen, tehokkaimmalla kaukoputkella jopa 13 miljardia vuotta - auringon, kuun ja planeettojen liikkeitä seurataan eläinradan tähdistöjen avulla - aika voi perustua aurinkoon tai kuuhun - eri planeetoilla on eri pituinen vuorokausi ja vuosi riippuen etäisyydestä aurinkoon ja pyörimisnopeudesta - aikakäsitys voi olla suoraviivainen (menneisyydestä tulevaisuuteen) tai kehämäinen (kaikki toistuu) - eri maissa ja uskonnoissa on käytössä erilaiset kalenterit - viikko on ainoa ajanlaskuun liittyvä asia, joka ei perustu tähtitieteeseen, vaan uskontoon - ihminen on keksinyt keinoja mitata aikaa: aurinko-, tähti-, vesi-, suitsuke-, hiekka- ja atomikellot - mekaaninen kello keksittiin 1200-luvulla - 1800-luvulla eri kaupungeissa oli eri aika - maailman virallinen aika (GMT)  sovittiin vuonna 1880 ja tarkennettiin (UTC) vuonna 19

34-vuotias Shibata työskentelee miesvaltaisella alalla Japanissa. Hän on ainoa, joka joutuu työn ohella järjestelemään paikkoja, tarjoilemaan kahvia ja juoksemaan asioilla. Shibata tokaisee olevansa raskaana, jolloin hän saa erityiskohtelua ja etuja, joiden olemassaolosta hän ei ole tiennyt. "- elämästä tulisi rankkaa, jos kiinnitti liikaa huomiota toisten reaktioihin." (s.81) Kirja käsittelee sukupuolten välistä eriarvoisuutta, työelämän epätasa-arvoa ja yksin elämiseen liittyviä haasteita. Shibata kohtaa naissukupuoleensa liitettyjä odotuksia. Hän elää normin ulkopuolella parisuhteettomana ja lapsettomana. Äitien maailma tuntuu vieraalta maalta, jonka kieltä hän ei osaa. "Samassa muistin, etten ollut puhunut tänä viikonloppuna sanaakaan kenellekään." (s.56) Shibatan uskonnollinen pohdinta oli mielestäni kiehtovaa. Maailman kuuluisin raskaana oleva nainen, Maria, nähdään pelkkänä äitinä. Shibata pohtii, mitä muita puolia ja kiinnostuksen kohteita Marialla oli. &quo

31-vuotias Nella Lampi asuu yhdessä vauvakuumetta potevan avopuolisonsa Miskan kanssa, harrastaa töiden jälkeisiä skumppalasillisia vela-bestiksensä Jonnan seurassa ja vierailee täydellisestä lapsiperhe-elämästä bloggaavan siskonsa Elsan luona. Nella ei itse tiedä, mitä hän haluaa elämältään. Töistä potkujen saaminen ja elämänhallintakurssille osallistuminen käynnistävät pitkäkestoisen pohdinnan omaa elämää koskevista toiveista. "Nykyään kaikkialta tuli ohjeita siitä, miten piti elää." (s.118) Nella kohtaa ihmisiä, joiden kautta hän tutustuu lukuisiin eri tapoihin elää. Hän lukee lehtiä, blogeja ja keskustelupalstoja vertaillen eri mielipiteitä toisiinsa. Hän tutustuu aiheeseen myös historiallisessa perspektiivissä. Ihmiset ovat erilaisia ja elävät elämää eri tavoilla. Vapaaehtoinen lapsettomuus on yksi elämäntapa muiden joukossa. "Mä vain tiedän, etten halua lapsia. En ole koskaan halunnut, enkä tule haluamaan." (s.52) Nella kyseenalaistaa lapsiperhe-elämään liitet

Alusta loppuun on kokoelma selkokielisiä runoja tunteista ja elämänkaaresta. Aiheina ovat ajan kuluminen, muistot ja hetkessä eläminen ja ihmissuhteet, läheisyys ja muutos. Runoista huokuu haikeus. "Kaikki painaa. Liikun hitaasti huomiseen. Silti liikun." (s.19) Kirjan lopussa herätellään keskustelua kysymyksin. Mieleen nousee muistoja, tunteita ja tulkintoja. Vaikuttavin kysymys on mielestäni "Miltä hämähäkin seitti näyttää? Mikä asia voi olla sinulle erilainen kuin jollekin toiselle?" Tulkitsen kyseessä olevan runon kertovan esteettömyydestä ja saavutettavuudesta eli ihmisten moninaisuuden huomioon ottamisesta. Sen vuoksi selkokirjojakin tarvitaan. "Ilo löytyy hetkistä ihanan lämmin olla." (s.10)

Kane Black on surrut menetettyä vaimoaan jo kuusi vuotta. Hän on harrastanut yhden illan juttuja vaimoa muistuttavien naisten kanssa, kunnes eräänä päivänä hän kohtaa tismalleen vaimonsa näköisen naisen New Yorkin kaduilla ja asettaa hänet asumaan kattohuoneistoonsa. Kanen käly Amy, joka yrittää kaikkensa muistuttaakseen kadonnutta vaimoa, ja Kenen äiti Aliyah, joka on omistautunut perheyrityksen johtamiselle, eivät siedä vaimon paluuta. "Olemme mekin pari: kaksi pohjiaan myöten riekaleista sielua, jotka intohimo ja kuolema ovat sitoneet lähtemättömästi yhteen." (s.174) Varasin kirjan kirjastosta kuvitellen pääseväni lukemaan jännityskirjaa, mutta sainkin huomata, että kirja on lähinnä spicy. En ole eroottisten kirjojen ystävä, mutta päätin antaa kirjalle mahdollisuuden, sillä minua kiehtoi mysteerin ratkaisu. Loppujen lopuksi kirjassa tapahtuu erittäin vähän. Pääpaino on erotiikassa ja bisnes- ja luksuselämän kuvauksessa. Kirjan olisi ehkä voinut jättää lukematta. "Äiti

Kirja sisältää kaksitoista lempeän jännittävästi kerrottua vanhan ajan jännitystarinaa. Agatha Christie on taitava tunnelman luoja. Hän saa henkilöt elämään korostamalla heidän persoonallisia piirteitään. Tarinoissa hyödynnetään vanhanaikaisia tunnelmanluojia, kuten mystifioituja ulkomaita, aavemaista tuonpuoleista, kuoleman enteitä ja mystistä naiseutta. Kirja on oivallista luettavaa syksyn pimeyteen. Ensimmäisessä tarinassa 'Murder in the Mews' Hercule Poirot ratkoo kuolleen naisen tapausta. Nainen on löydetty huoneestaan lukitun ikkunan ja oven takaa. Asetelma näyttää ensi alkuun itsemurhalta, mutta esineiden sijoittelu kielii murhasta. Hercule Poirot on elementissään kiinnittäessään huomiota asioihin, jotka saavat virkavallan epäilemään miehen tulleen vanhuuden höperöksi, mutta jotka ovatkin tärkeitä tapauksen ratkaisun kannalta. Tarinassa 'The Case of the Rich Woman' Mrs Abner Rymer pyytää Mr Parker Pynen apua onnettomaan oloonsa. Mies vie hänet itämaisesti koriste

Rikollisjoukko piiloutuu hylättyyn autiotaloon aikomuksenaan jatkaa matkaa aamulla. Postiluukusta putoaa kirje, minkä sisältö vinksauttaa kolmikon ajattelun uusille raiteille. Kirjeessä esitetään avunpyyntö talossa työskennelleelle edesmenneelle kauppiaalle. Kolmikko pohtii, mihin kirjeen jättäjä ehti kadota ja mitä kirjeelle pitäisi tehdä. "'Mitä? Kätevä autiotalo? Mikä se muka on?'" (s.7) Ihmiskohtalot kieppuvat ajan ja avaruuden halki. Kirjassa kuvataan ihmisten välisiä kohtaamisia ja kuulluksi tulemisen tärkeyttä. Se on lohdullinen, elämänmyönteinen ja lempeä kuin halaus. Kirjassa käsitellään elämänkaarta, elämänpolkua ja tyytyväisyyttä omiin elämänvalintoihin. "'Ei ole sattumaa, että lehti on jäänyt tänne, se on säästetty tarkoituksella, koska siinä kerrotaan tästä kaupasta.'" (s.18) Pidin tästä maagisrealistisesta kirjasta ja sen maailmasta. Sen parissa rentoutui ja rauhoittui. Minusta oli mukavaa seurata tarinan ihmisten elämää onnistumisineen

Yksinäinen ihminen elää arkeaan kotitöitä tehden, asunnossaan haahuillen ja yhdelle henkilölle ateriaa valmistaen. Ajatukset pyörivät ympyrää. "mutta rypyt vain leviävät vaatteesta kohti sormenpäitä" (s.11) Yksinäisyys on irrallisuutta, jumiutumista, kaipuuta ja pysähtyneisyyttä. Pitkittyessään masentuneisuutta, sulkeutuneisuutta ja arkuutta sallia ihmisten tulla lähelle. Häpeää. Yksinäisyys on sitä, kun ei koskaan kuule itseään kutsuttavan nimeltä. "teatterin tyhjyydessä tuoleja sylikkäin" (s.59) Lainasin runokirjan kirjastosta kirjailijan vinkattua minulle kirjaansa. Kirja on vahva ja yllättävä. Runot ovat oivaltavia ja helposti lähestyttäviä. Kannen yksivärinen sininen kuvastaa kirjan tunnelmaa ja sisältöä. Kirja katoaa huomaamattomana muiden kirjojen joukkoon. Sen löytää vain, jos se kutsuu luokseen.

"Aurinko kun päätti retken, Siskoistaan jäi jälkeen hetken Päivänsäde viimeinen. - - Kun menninkäisen pienen näki vastaan tulevan. Se juuri oli noussut luolastaan. - - Säde vastas: "Peikko kulta, Pimeys vie hengen multa, Enkä toivo kuolemaa. Pois mun täytyy heti mennä, Ellen kohta valoon lennä, Niin en hetkeäkään elää saa." (Reino Helismaa: Päivänsäde ja menninkäinen) Valon ja varjon tasapainoa etsitään Anna Pölkin päiväkirjamaisessa teoksessa Metsien kaukainen sini. Haaveiluun taipuvainen päivänsäde on muuttanut avioliiton myötä metsien suojaan asumaan. Maa tarjoaa antimiaan suloisista villivadelmista auringon lailla loistaviin kantarelleihin, mutta pimenevissä illoissa murahtelevat karhut ja huhuilevat pöllöt. Luonnon kanssa on löydettävä tasapaino ja keskinäinen kunnioitus voidakseen elää rinnakkain. Hauras suhde rikkoutuu vähäisestäkin häiriötekijästä. Herkkä mieli menee rikki. Metsien kaukainen sini muuttuu tummanpuhuvaksi, ja menninkäinen hiipii esiin luolastaan.

Miljardiperijätär Avery selvittää kirjasarjan toisessa osassa kadonneen Tobias Hawthornen salaisuuksia. Hän altistaa tutkimuksissaan itsensä alituiseen vaaraan. Hengenlähtö on lähellä kuin Neiti Etsivissä ikään. Seikkailujen oheen mahtuu romantiikkaa. Avery soutaa ja huopaa Jamesonin ja Graysonin välillä. "Kaikki Hawthornen pojat olivat uskomattoman puoleensavetäviä. Elämää suurempia. Heillä oli kyky vaikuttaa ihmisiin -" (s.9) Tarina on mielestäni epäuskottava, sekava ja liioiteltu. Henkilöiden toiminta herättää negatiivisia tunteita. Kukaan heistä ei kunnioita Averyn rajoja. Sivuhenkilöitä tulee ja menee ilman tarinan kannalta oleellista merkitystä. Averyn Libby-siskon käytös on raivostuttavaa. Hän pitää yhteyttä toksisiin miehiin, jotka tekevät kerta kerran jälkeen pahoja tekoja. Punaiset liput liehuvat Averyn suhteessa Jamesoniin. Heidän keskinäistä kommunikointiaan leimaa pidättelemätön himo. Averyn roolina on yrittää näennäisesti estellä pojan lähestymisyrityksiä, vaikk

Valpuri Kinni harjoittaa äidiltä periytyviä parantajan taitoja. Hän rakastaa etenkin pitää huolta hevosista. 1600-luvun kristillisessä Ruotsissa ei katsota hyvällä parannusloitsuja, 'saatanallisia taikakonsteja'. Ihmiset uskovat sanojen mahtiin ja loitsujen vaikutukseen. Kristinuskon edustajat haluavat kitkeä pahuuden ja luonnottomat teot pois. Valpurilla on halu auttaa ja parantaa luonnollisin keinoin ja hyvää tarkoittavin sanoin. Hän elää varoen ja vaihtaa alituiseen asuinpaikkaa noituussyytöksiä paeten. Perheen poika Tuomas on ottanut kristinuskon opit omakseen ja tuomitsee äitinsä ja sisarensa teot. Hänen mielestään naisten kuuluu mennä naimisiin ja synnyttää lapsia. Tuomas on työtä tekemätön, kapakoissa viihtyvä ja helpompaa elämää sukupuolensa vuoksi elävä mies, mutta naimatonta ja muita ihmisiä auttavaa Valpuria nimitellään ja vainotaan.   "- Katselisit ennemmin miehen itsellesi ja miettisit pilteille nimiä." (s.144) Tarinassa käsitellään naisen asemaa ja noita

Tutustumalla vuosien 1872-1894 Suomalaisen teatterin toimintaan saa käsityksen aikakauden naiseudesta. Näyttelijättäret loivat, toistivat ja uudistivat naiskuvaa suomalaisuusliikkeen hengessä.  "Näyttelijätär on monina aikakausina ollut käytöksestään tai elämäntavoistaan riippumatta automaattisesti kunniaton nainen, koska hän on 'valehdellut ammatikseen' ja 'näytellyt itseään rahasta'." (s.8) Kirjassa käydään kattavasti läpi Suomalaisen teatterin kuuluisimmat näyttelijättäret, naisille tarjolla olleet roolit, ajatukset näytelmien takana, yhteiskuntaluokan ja siviilisäädyn vaikutus roolitukseen ja yleisön ajatteluun roolista, siviili- ja työelämän yhdistäminen, markkinoinnin alkuaskeleet roolikuvineen ja ihailun ja arvostelun kohteena oleminen. "Teatterin tehtävä on vahvistaa tai purkaa yleisön näkemyksiä itsestään ja maailmasta." (s.25) Suomalaisen teatterin näytelmissä näkyi naisen rakkaus ja uskollisuus Suomen kansaa kohtaan. Sankaritar oli nöyrä j

Deja ja Josie työskentelevät joka syksy high schoolin aikana kurpitsatilalla. He ovat parhaita ystäviä aina syksyn alusta Halloweeniin asti. Tämä syksy on heidän viimeisensä, sillä he valmistuvat koulusta. Deja päättää karata työtehtävistä ja viettää ikimuistoisen illan aktiviteettien ja herkkujen parissa. Josie haikailee toffeetytöksi nimeämänsä ihastuksensa perään. Deja tsemppaa ystäväänsä viimein tunnustamaan rakkautensa ihailun kohteelle. "'En halua, että se tyttö jää sinun elämääsi jonkinlaiseksi myyttiseksi olennoksi vain siksi, ettet ikinä uskaltanut sanoa hänelle sanaakaan.'" (s.169) Lämminhenkinen tarina käsittelee nuoria mietityttäviä aiheita kuten ihastuminen, ystävyys, oma keho ja tulevaisuus koulun jälkeen. Siinä on huumoria muun muassa Dejan entisten ihastusten, karanneen vuohen ja huonosti käyttäytyvien lapsiasiakkaiden muodossa. Mielestäni sarjakuvakirjassa parasta ovat kuvat. Niiden avulla pääsee kokemaan romantisoidun amerikkalaisen syksyn. Maissilab

Eletään 2000-luvun alkua Kuopiossa. Irakista Suomeen muuttanut suuri perhe, johon Sara kuuluu, asuu pienessä asunnossa, jossa ei omaa tilaa ole saatavilla. Sara elää elämänvaihetta, jolloin hän kyseenalaistaa islamin uskontona. Hän salaa omat tunteensa ja haaveilee huivittomuudesta. Hän haluaisi olla hyvä muslimi, mutta uskonnon kyseenalaistamattomuus ja miesten ja naisten välinen eriarvoisuus eivät tunnu omalta. Isosiskojen vahtivien silmäparien alla on painostavaa elää. Uskonto muuttuu hataraksi. "Halusin olla hyvä tyttö ja hyvä muslimi, mutta miten voisin esittää loppuelämäni uskovani sellaiseen, missä omat arvoni tulivat jatkuvasti torjutuiksi?" (s.73) Eletään 2010-lukua Irakissa. Sara elää pakkoavioliitossa, jossa ei tunneta suostumuksen käsitettä seksuaalisessa kanssakäymisessä. Hän kokee olevansa rikoksen uhri. Pakkoavioliitossa nainen on pelkkä esine ja nautinnon lähde. Tässä tapauksessa myös väline Suomeen pääsyyn. Sara kokee elävänsä vankilassa. Hänet on tukahdutett

Ihminen elää yhteisössä. Hän tarvitsee sekä yhteyttä yhteisön jäseniin että erillisyyttä voidakseen hyvin. Ihmisellä on tarve samaistua vertaisiin ja tulla hyväksytyksi sellaisenaan. Yhteisöllisyyteen liittyy kuitenkin väistämättä sosiaalisia normeja ja odotuksia. Ne voivat olla esimerkiksi sukupuolta, ikää, terveyttä, kehoa, yhteiskuntaluokkaa, ammattia ja parisuhdetta koskevia. Ihminen tuntee häpeää, kateutta, epävarmuutta ja riittämättömyyttä, jos hän kokee itsensä ulkopuoliseksi. Ihmisellä on toisaalta lupa elää omannäköistä elämää, mutta toisaalta ihannoidaan tietynlaista elämänkulkua, elämäntapaa ja terveyttä. Ulkopuolisuutta voi kokea, vaikka ei haluaisi samaan elämäntilanteeseen kuin muut. "Miten syntyy turvallinen yhteys, jossa ihminen voi säilyttää myös erillisyytensä? Kuinka olla vapaa muttei irrallinen?" (s.173) Ihmisellä on tarve saada yhteys toisiin ja kuulua joukkoon. Hän voi kuitenkin joutua ulossuljetuksi erilaisuuden vuoksi, jolloin hänestä tulee sivullinen

Imelda Burova on eläkkeelle jäävä ennustaja. Hän on työskennellyt koko elämänsä omassa kojussaan Brightonissa. Hän osaa ennustaa kädestä, kristallipallosta ja tarot-korteista. Ennustusten myötä hän on saanut kuulla salaisuuden toisensa jälkeen. Lontoolainen Billie päätyy Imeldan ovelle etsimään vastauksia menneisyydestä. Eri aikatasoissa kulkeva tarina maalaa lukijan eteen kiehtovan menneisyyden maailman, jossa käärmenainen, merenneidot, hypnotisoija ja surmanajaja esiintyvät ja jossa romaniäiti Shunty-Mae opettaa tyttärelleen povaamisen taitoa. "Sekoita pakka niin katsotaan, mitä korteilla on sanottavana." (s.120) Tarinan kautta käsitellään naisen asemaa ja oikeuksia, naisten välistä ystävyyttä, äiti-tytär-suhdetta, naisten ja miesten välisiä suhteita, lapsettomuutta valintana ja rasismia. Imelda Burova ei ole halunnut kotirouvaksi, sillä hän ei halua luopua ennustamisesta. Välillä hän on kyllästynyt ennustamiseen kohdattuaan toistuvasti ihmisiä, jotka ajattelevat vain pariu

Häät, Pariisiin suuntautuva häämatka ja uusi ohjaustyö sisältyvät 39-vuotiaan Alinan nykyisyyteen. Tärkeään elinikäiseen muistoon osallistumisen sijasta Alinan 'perussaastaiset lapset' keskittyvät lähinnä tylsistyneinä puhelimiinsa. Uusperhe asustelee Tapaninvainion nukkumalähiössä 'Huvikumpu-henkisine' sisustuksineen ja luovii taiteellisia ratkaisuja käyttäen perusarjen keskellä. Happily ever after muuttuu Alinan puolisoaan kohtaan tuntemien kateuden siementen puhkeamiseksi kukkaan. Hänestä muotoutuu taiteilijamiehelleen katkera vaimo. Matias Raatteentiessä kulminoituu historian jokaisen miestaiteilijan etuoikeudet, joita vastaan Alina taistelee taidetta, alkoholia, sanoja ja sabotaasia käyttäen. "- Mennään mesoamaan teatterikoulun aulaan. Seistään maskuliinisessa asennoissa, suunnitellaan, miten valloitetaan koko teatterikenttä, eikä hävetä, että ihmiset katsovat meitä, vaan nautitaan siitä." (s.30) Kirja kertoo naistaiteilijan kohtaamista haasteista lapsipe

Kiusaaminen on tahallista ja toistuvaa henkistä ja/tai fyysistä väkivaltaa. Kiusattua syrjitään ja eristetään, minkä seurauksena hän oppii oma-aloitteisesti jättäytymään ulkopuolelle, syyllistämään itseään ja pitämään itseään viallisena. Hän menettää luottamuksen ihmisiin ja tottuu olemaan yksin. Eristäytymisestä tulee turvallista. Kiusaamisesta jää sekä fyysinen että henkinen jälki loppuelämäksi. Kaltoinkohtelu muun muassa häiritsee aivojen kehitystä, mikä vaikuttaa myöhempään terveyteen. Mielestäni Suomessa ei ole tapana puhua avoimesti kiusaamisen uhriksi joutumisesta. Uhria syyllistetään, ja menneistä kokemuksista tunnetaan häpeää. Haastavan puheenaiheen esille tuominen saa ihmiset lähinnä kiusaantumaan. "Koulukiusatuksi tai kouluväkivallan kohteeksi joutunut ajautuu etsimään syytä kiusaamiselle itsestään -" (s.33) Kirjassa korostetaan kouluyhteisön merkitystä ja kodin ja koulun välistä yhteistyötä. Koululaisille opetetaan vuorovaikutus- ja tunnetaitoja. Luokkaa ryhmäytet

Arthurin kuolema ei ollut kaiken alku, mutta yksi alku se oli. "'Minä en halua ajatella, että noudatan jotain käsikirjoitusta'" (s.129) Epidemia leviää kaikkialla maailmassa. Tekolumi sataa hiljalleen teatterin lavalle. Käsi luonnostelee taidokkaita sarjakuvia Asema 11:n maailmasta. Jalat juoksevat kaupan hyllyltä toiselle elintärkeitä tarvikkeita etsien. Lentokone laskeutuu tyhjälle lentokentälle ilman turvatarkastajia. Sähköt menevät pois päältä. Taivaalla näkyy tähtivyö. Jossain kuuluu laukauksen ääni. "- kohta projekti on valmis. Jo kuukausien ajan hänestä on tuntunut siltä, että jokin on tulossa päätökseen -" (s.115) Kirja kertoo maailmanlopusta. 99 prosenttia ihmisistä on menehtynyt sairauteen. Elossa olevat selviytyvät sillä, mitä on jäänyt jäljelle yhteiskunnan romahdettua. Sinfoniaorkesteri kiertää maata, sillä ihmiset tarvitsevat taidetta selviytyäkseen. Taide on osa ihmisyyttä. Se herättää toivoa maailmassa, joka muuttuu yhä väkivaltaisemmaksi. Ää

Anniina on sinkkuna elävä näytelmäkirjailija, joka viettää päivät kantakahvilassa kirjoittamassa, kunnes hänet kutsutaan istumaan yhdessä ristikoita täyttävän miehen kanssa. Kyseisen peikkomiehen lisäksi elämään tupsahtaa lähiöön muuttamisesta haaveileva entinen rakastettu. Anniina käyttää runsaasti alkoholia, nukkuu päivät ja valvoo yöt näytelmää kirjoittaen. Hän etsii rakkautta ja hyväksyntää itsensä ulkopuolelta. "Olin aina ollut se johon turvaudutaan, kun ykkösvaihtoehto on saavuttamattomissa." (s.121) Anniinalla on taiteilijan temperamentti. Hän dramatisoi ihmissuhteissa. Hän kipuilee elämässään. Hän vertaa itseään muihin ja stressaantuu. Hän purkaa stressin väärillä tavoilla. Hän etsii paikkaansa ja tapaansa olla. Hän janoaa hyväksyntää hyökkäämällä. Hän turhautuu kun ei koskaan kelpaa sellaisenaan. Anniina haluaisi elää omaan tahtiin. Nukkua myöhään aamulla. Syödä leipänsä tuoreena. "- uskoin heidän koko elämänsäkin kulkevan sen yleisesti hyväksytyn kaavan mukaan,

Louis Sparre on kirjoittanut muistiinpanoja Kauko-Karjalan retkeltään vuodelta 1892. Myöhemmin on ajateltu, että hän on ollut karelianisti eli Karjala-harrastaja. Louis Sparre on alun perin tutustunut aiheeseen Akseli Gallen-Kallelan kautta. Hänen ajatuksenaan on ollut kuvittaa Kalevalaa ja tallettaa tunnelmat ja kokemukset muistiin ennen kuin ne katoavat toisen kulttuurin jalkoihin. Kirjan mukaan tiedämme tuskin mitään suomalaisesta kulttuurista ennen Ruotsin vallan aikaa. Mikael Agricola on tallettanut 1500-luvulla muutamia runoja. Sakari Topelius ja Elias Lönnrot ovat yrittäneet löytää kadonnutta kulttuurihistoriaa Vienan Karjalasta. Louis Sparrea kiehtoo aidon karjalaisuuden etsiminen ja muinaistunnelman kokeminen. Louis Sparren retki on siinä mielessä kiinnostava, että sen kautta huomaa, kuinka karjalainen perinnekulttuuri on 1800-luvun lopulla väistynyt venäläisen ja ortodoksisen kulttuurin tieltä. Pieniä viitteitä menneestä löytyy hautausmailta, käytöstä poistetuista talousesine

Kolmikielinen runokirja on kirjoitettu varsinaiskarjalan eteläisellä murteella eli suvikarjalaksi, suomeksi ja englanniksi. Runot kuvastavat näkymättömyyttä, ulkopuolisuutta ja oman kielen ja kulttuurin katoavaisuutta. Kirja ajatuksena on oman identiteetin, kulttuurin ja kielen etsintä ja traumasta parantuminen. Runojen kautta kuuluviin nousevat tunteet: viha, suru, hätä, katkeruus, uhma, tuska, kaipaus, halu, puutos, haavoittuvuus, turhautuminen, vimma ja voima. "äänetön ilman esiäitieni kieltä" (s.10) Kirjailija on syntynyt ja kasvanut Suomessa, mutta hänellä on sukujuuria Karjalassa. Hänen mukaansa karjalainen kulttuuri elää. Se ei ole mytologiaa tai historiaa. Karjalan kulttuuria on määritelty jo pitkään ulkopuolelta. Runokirja tuo esille äänen kulttuurin sisältä. "kätketty kieli kitketty kulttuuri kavallettu kansanperintö" (s.82)

Kirjamatkaajat jatkavat seikkailujaan. Tällä kertaa pääosassa on Tillyn ystävä Milo Bolt, joka ohjaa mielikuvituksella kulkevaa Kippari-junaa. Hän yrittää yhdessä Alessian kanssa etsiä mystisen Kasvitieteilijän ja kerätä tarvittavat ainekset vastalääkkeeseen herättääkseen setänsä Alkemistin langettamasta unesta. "- Alessia oli vaikuttanut kovalta ja petolliselta vain päivää aikaisemmin, ja tästä oli nopeasti tulossa ihminen, johon hän luotti eniten maailmassa." (s.89) Kirjassa matkataan muun muassa runokirjoissa, mikä on ilahduttavaa vaihtelua. Kantavana teemana on ihmisten erilaisuus. Milo Boltin suku on kotoisin Intiasta. Hän oppii rasismista ja ennakkoluuloista, mutta myös rohkeudesta, pelkojen kohtaamisesta ja omien rajojen kiinnipitämisestä. Yksilö, varsinkaan lapsi, ei ole vastuussa sukunsa teoista. Maailmassa on monenlaisia aikuisia. He voivat aiheuttaa lapsille pettymyksen esimerkiksi asettamalla itsensä muiden edelle. Lasten on osattava pitää puoliaan. Edes isoäidit

Seitsemän veljestä Juhani, Tuomas, Aapo, Simeoni, Timo, Lauri ja Eero rellestävät menemään Jukolan talon hoidosta piittaamatta. He mellastavat pitkin maita ja mantuja mielitekojensa mukaan. Heihin ei tehoa fyysinen kuritus eikä henkinen painostus. Huoletonta, uhmakasta ja lyhytnäköistä on veljesten elämä. Lukkarin kurittamaksi joutuminen on viimeinen pisara. Veljekset jättävät synnyinkotinsa ja pykältävät metsän eläteiksi. "'Mitä minä huolin, veitikka nuori?' Elämä, nuoren miehen elämä on juuri niin kuin tämä kaikuva, kohiseva nummi." (s.63) Seitsemän veljestä on kristillinen tarina. Suomalainen mies elelee voimakkaana ja uhmakkaana nuoruutensa päiviä. Hän tasapainoilee uskomusten välillä ja taivuttaa luonnon omaan tahtoonsa. Hän on metsissä villinä ja vapaana oma herransa, vaikka tiedostaa Turun herrasmaailman olemassaolon ja velvollisuutensa itseään ylempiä, varsinkin Jumalaa kohtaan. Hän yrittää taistella, pitää lujasti omasta tahdostaan ja periaatteistaan kiinni.

Kirjablogini on ollut toiminnassa yhdeksän vuotta. Unelmien aika blogissa ja instagram-tilillä on julkaisuja ennen kaikkea kirjoista. Tili toimii myös unelmoinnin apuvälineenä. Kirjat ovat täynnä tarinoita, joiden avulla on mahdollista unelmoida uudenlaisista kokemuksista. Tarinoista voidaan tehdä vaikka näytelmiä. Olen tätä kautta saanut kirjallisuuden, teatterin ja yleensäkin kulttuurin takaisin elämääni. Tietokirjojen avulla voi oppia uutta, mikä innostaa retkeilemään vaikka museoihin. Harrastuksen kautta olen myös tutustunut uusiin ihmisiin ja paikkoihin, joihin en ilman blogia olisi välttämättä päässyt. Harrastus ulottuu siis yllättävänkin laajalle alueelle. Unelmien kautta elämisestä on tullut minulle elämäntapa. Instagramin kautta tullut kysymys: Minkä blogiin tai somettamiseen liittyvän unelman haluaisin toteuttaa? Minusta on ollut kiinnostavaa nähdä, minne harrastus minua pienin askelin johdattaa. Olisi hauskaa päästä puhumaan harrastuksesta yleisölle esimerkiksi kirjamessuill

Suutarin poika Esko ja perheen kasvattitytär Jaana kilpailevat, kumpi ehtii ensimmäisenä naimisiin ja lunastaa rahapalkkion. Martta pitää poikansa puolia ja puhuu ilkeästi mitä Jaanaan tulee. Topias lähettää pojan kosiomatkalle ennalta sovittujen naimakauppojen mukaisesti. "Mutta tässä ei auta kainostella, koska kosee asia viittä sataa riksiä. Ja Jaanan hyväksi en niitä laske, en vaikka hame pääni päälle säkkinä kiinni-sidottaisiin ja minä viskattaisiin syvyyden kaivoon." (s.13) Veijaritarinassa esiintyy tottelemattomia poikia, omaisuuden tuhlaamista, alkoholin suurkulutusta, huoletonta elämäntapaa, armeliaita ja uhrautuvaisia tyttäriä ja kristinuskon läsnäoloa. Poikien on turvallista kokeilla rajojaan ja palata häntä koipien välissä vanhempien luokse, sillä yhteisö pitää lopulta omistaan huolta. "- mykistän itseni äänettömäksi murhepatsaaksi tienviereen tähän-" (s.112) Luin klassikon asemaan nousseen näytelmätekstin, ja yritin kuvitella, miten se sovitetaan näyttäm

Janica pääsee opiskelemaan teatterikouluun. Hän on rohkea poikatyttö, joka asettaa muut itsensä edelle. Keijukaismainen Milja, johon Janica tutustuu hakuprosessin aikana, saa myös paikan koulusta. Opiskelijoiden ilontäyteinen tunnelma vaihtuu arkiseksi raatamiseksi. Kilpailuhenkisyys, kateus ja kovat paineet koettelevat yhteishenkeä. Miljalle ala on näyttelijättären tyttärenä tuttu. Glamourin takana eletään salattua elämää. "Kuu loimotti tähtitaivaalla salaperäisenä kuin valtavan suuri veriappelsiini. Sen valo oli viileää kiisseliä, jota valui hänen sisälleen." (s.52) Janican ja Miljan kautta käsitellään nuorten elämään liittyviä aiheita: ystävyys, ihailu, ihastuminen, ulkonäkö, hengellisyys, mielenterveys, rakkauden ehdottomuus, dramaattisuus, ajattelun mustavalkoisuus ja vanhemman sairastuminen. Janican ja Miljan tarinan rinnalla kulkee kertomus velhokoulusta. Revontuli ja Hekate opiskelevat ja lentävät luudillaan. Kirjassa on maagista realismia; katsotaan pahalla silmällä,

Yökoulun oppilaat tutustuvat opettajan johdolla vanhempiensa ammatteihin. Ehdottomasti kiinnostavin on Martan vampyyriäidin työ teatterin puvustajana. Alan ihmiset eivät huomaa mitään, sillä vampyyri soluttautuu erinomaisesti porukkaan mukaan. Oppilaiden läsnäolo teatterissa enteilee katastrofia. Samoin liian idearikas ohjaaja. "Vampyyrit eivät kestä kirkkaita valoja. Pian Martta alkaisi sulaa, ja se olisi hengenvaarallista." (s.36) Kirkkaanväriset piirustukset ovat ilmeikkään eläväisiä. Kauhuolennot ovat kekseliäitä. Niiden joukossa nähdään sekä perinteisiä että aivan uudenlaisia hahmoja. Kirjan lopun kohellus on hauskaa luettavaa. Sen sijaan en henkilökohtaisesti nauti anagrammeista tai viittauksista oikeisiin henkilöihin tai näytelmiin. En oikein usko, että lapset ymmärtävät niitä. Ehkä ne ovat kirjassa aikuista lukijaa varten, jos ajatuksena on, että aikuinen lukee kirjaa lapselle ja nauttii siitä samalla itsekin. "Se kertoo isästä, joka jää jumiin saarelle eikä pääs

Tiede on arvostettu ja luotettava auktoriteetti. Se on todellisuuden ilmiöiden ja niiden välisten suhteiden tutkimista ja sen tuloksena syntynyt tietokokonaisuus. Tiede selittää todellisuutta. "Tieteellisen tiedon ajatellaan olevan totta tai ainakin luotettavinta tietoa, mitä kullakin hetkellä on käytettävissä." (s.12) Pseudotiede on vakiintuneen tieteen kanssa ristiriitainen tai siitä poikkeava oppijärjestelmä, joka esittäytyy tieteenä ja luotettavana tietona, eli teeskentelee olevansa jotain mitä ei ole. Vakiintunut tiede on sulkenut sen ulkopuolelleen. Pseudotiede sisältää virheellisiä oppeja, jotka nykytiede on hylännyt. Se on kielteisesti latautunut, vääristää päätöksentekoa ja johtaa suurta yleisöä harhaan. Se aiheuttaa haittaa tarjoamalla katteettomia lupauksia tai vaarantamalla terveyden. Pseudotiede ei ole sama asia kuin taikausko. Pseudotiede astuu vakiintuneen tieteenalan reviirille, esimerkiksi astrologia ja astronomia, alkemia ja kemia, parapsykologia (selvänäkö,

Alina on avioeron kokenut kahden lapsen yksinhuoltaja, joka pakertaa apurahahakemuksia puurotahroja hiuksissaan voidakseen tehdä töitä teatteriohjaajana. Postiluukusta satelee kirjeitä hylkäävine päätöksineen. Alina kadehtii ihmisiä, joilla on vapautta osallistua alan rientoihin suhteita luoden. Häntä ärsyttää Pariisiin muuttanut äitinsä, joka ei suostu auttamaan tytärtään lastenhoidossa, ja lapseton ystävänsä, joka ei ymmärrä Alinan elämäntilannetta ennen kuin hankkii kissan. Alinan aivot kehittelevät näytelmäidean toisensa jälkeen elämän sattumuksia mukaillen. "Alina ei ollut vankilassa, mutta hän olisi voinut olla. Hänen vapauttaan oli rajoitetu. Hän ei saanut tehdä työtään teatteriohjaajana eikä käydä ulkona. Häntä ei kutsuttu Alinaksi vaan kirjainyhdistelmälä Ä I T I." (s.7) Humoristinen kirja pelaa stereotypioilla. Alinan äiti on keski-ikäinen puuma, joka kaataa sänkyynsä nuoria miehiä. Hänen isänsä on kiltti ja saamaton kalamies. Alinan lapseton ystävä on alkoholia nau

Neljäsluokkalainen Allie harjoittelee luokkakavereidensa kanssa näytelmää, jonka pääosassa melkein jokainen tyttö haluaisi olla. Näytelmäharjoitusten edetessä Allie oppii näyttelemisestä, näytelmän tekemisestä ja tyttöydestä ja näytelmän aiheen kautta myös kierrättämisestä ja ilmastonmuutoksesta. "- kaikki alkoivat puhua pulputtaa innoissaan. Huomasi heti, että näytelmä oli koko luokan mielestä ihan älyttömän hyvä ajatus." (s.27) "Miten oli mahdollista, ettei joku halunnut olla lavalla roolipuvussa ja esittää jotakuta toista kaikkien edessä? Sehän oli ihan hullua. Jos minulta kysytään, niin näytelmässä olemista ei päihittänyt mikään -" (s.39-40) Allie on kehitellyt itselleen kasan tyttösääntöjä. Koulussa tytöiltä odotetaan ystävällisyyttä ja huomaavaisuutta. Tytöt ovat ottaneet tehtäväkseen pitää huonosti käyttäytyvät pojat kurissa opettajan auttaessa heitä. Tyttöjen tehtävänä on myös jakaa monisteita. Allie pohtii, että hän ei jaksaisi enää olla sisukas tyttö, joka

Keski-iässä ihminen on yhtä aikaa sekä elämänsä huipulla että syöksymässä vapaapudotuksella vuorelta alas kohti kiihtyvällä vauhdilla lähenevää loppua. Keski-iässä ihmisen henkinen ja fyysinen elämä punnitaan.  "- keski-ikään liittyy siinä myös oman itsensä etsimistä nuoruuden ja vanhuuden välillä." (s.15) "Miten elää kuoleman varjossa? Voiko kuolemaa lykätä, viivästyttää? Millaiseksi kuoleman läheisyys muovaa meitä?" (s.111) Naisen kristillinen elämänkaari kytkeytyy ruumiiseen. Äitiyttä ihannoivassa kulttuurissa kuukautisten päättyessä nainen lakkaa olemasta nainen. Naisen keski-ikä alkaa suvunjatkamisvaiheen päätyttyä. Nuoruutta ihailevassa kulttuurissa ikääntyvä nainen nähdään kielteisenä. Hänellä on heikko yhteiskunnallinen asema. Häntä ei arvosteta, vaan häntä syrjitään. Hän muuttuu näkymättömäksi. Hänellä ei ole enää valtaa miehiin. Ikääntyvä nainen voi tosin olla liian näkyvä, niin sanottu kukkahattutäti, jota halveksitaan ja jonka mielipiteet vesitetään nimi

Hannah ja April olivat sekä huonetovereita että ystäviä opiskellessaan Oxfordissa. April oli rikas ja suosittu tyttö. Hän oli aina kaveripiirin keskiössä. April murhattiin hänen omassa huoneistossaan. Hannahin elämä meni palasiksi. Kymmenen vuotta myöhemmin Aprilin murhasta tuomittu mies kuolee vankilassa. Hannah voisi viimein saada rauhan ja siirtyä elämässä eteenpäin, mutta sen sijaan hänelle selviää, että mies oli ollut kaiken aikaa syytön. Hänen on pakko selvittää oikean murhaajan henkilöllisyys silläkin uhalla, että hän menettäisi siinä sivussa sekä oman että syntymättömän lapsensa hengen. "Jälkeenpäin hän muisti oven. Se oli auki, hän hoki poliisille. Minun olisi pitänyt tajuta  että jokin oli pielessä." (s.7) Tarina etenee kahdessa eri aikatasossa. Lukija tutustuu Hannahin opiskelijaelämään Oxfordissa ja nykytilaan naimisissa ja raskaana ollen. Tarinassa käytetään tyylikeinona toistoa. Sana vatsakumpu tulee hyvinkin tutuksi, jopa inhorealistisella tavalla. Hannah suhta

Urheiluvarusteyritys Ox Extreme Sports järjestää hylätyssä Amazement Parkissa 'Kaikki pois piilosta' -kuurupiilokilpailun, jonka voittaja saa viisikymmentätuhatta dollaria. Hätämajoituskeskuksen johtaja ehdottaa, että Mackenzie osallistuisi kilpailuun. Koditon ja työtön Mack astelee puistoon kolmentoista muun kilpailijan kanssa: somevaikuttaja Ava, graffititaiteilija Kyle, tubettaja Sydney, sovelluskehittäjä Logan, korusuunnittelija Rosiee, crossfit-ohjaaja Jaden, näyttelijä Rebecca, kirjailija Ian, uskonlahkosta karkotettu poika LeGrand, huoltoasematyöntekijä Brandon, sotaveteraani Ava, aurinkopaneelimyyjä Christian ja ikuinen harjoittelija Isabella. Arvata saattaa, että kyse ei ole aivan tavallisesta piiloleikistä. "Onko hän ikuisesti jumissa siellä, missä on jo liian myöhäistä?" (s.164) Kirja kritisoi amerikkalaista kulttuuria, jossa rikkaat määräävät ja köyhät kärsivät. Järjestelmää, jota ei voi muuttaa ja joka tulee pysymään ikuisesti. Esille nousevat rasismi, lu

Suomalaiset muuttivat Amerikkaan vuosien 1860-1950 välillä. Ensimmäiset lähtivät 1630-luvulla Ruotsin siirtokunnan mukana. Seuraavat nälkävuosia 1866-1868 ja sortovuosia 1899-1917 pakoon. Sitten yritysten värvärit ja aiemmin muuttaneet sukulaiset houkuttelivat ihmisiä rapakon taakse. Matkustaminen oli ainutkertainen kokemus juna- ja laivamatkoineen, hotellissa olkivuoteella nukkuen ja eväsnyytistä syöden. Matkustamassa oli yhtä aikaa lukuisia ihmisiä monista eri maista. 12 miljoonaa ihmistä saapui Amerikkaan vuosien 1890-1950 välillä. Suomalaiset muuttivat asumaan syrjäseudulle, sillä he olivat tottuneet kotimaassa elämään tietynlaista elämää. He rakensivat ensimmäisenä saunan. Miehet tekivät töitä muun muassa omalla maatilalla, kaivoksilla, metsätöissä ja rautateillä. Naiset saattoivat olla palvelusneitejä, kotiapulaisia, metsäkämpän keittäjiä tai majatalon pitäjiä. Suomalaiset muuttivat nimensä englannin kieleen sopiviksi. Heidän puheensa muuttui fingelskaksi, ja ajan kuluessa kieli

'Kerro kerro kuvastin, ken on maassa kaunehin.' 'Riippuu ihan kuule aikakauden ihanteista' vastaisi Liv Strömquistin sarjakuvakirjan innoittama peili. Liv Strömquist tutkailee naisen fyysisen kauneuden historiaa ja nykypäivää sarjakuvakirjassaan. Hän ottaa esimerkeikseen muun muassa Kim Kardashianin, Marilyn Monroen, Nefertitin ja keisarinna Sissin. Naiset panostavat ulkonäköönsä saadakseen haluamiaan asioita. He kuluttavat tuotteita tavoitellessaan kauneutta ja seksuaalisuutta. Kaunein saa haluamansa, mikä johtaa naisten väliseen kilpailuun. "Valokuvaamalla päätämme mikä on kuvaamisen arvoista ja kuka on niin kaunis, että ansaitsee tulla valokuvatuksi. Itseään valokuvaamalla voi arvottaa itse itsensä ja päättää itse olevansa kaunis" Ulkonäkö määrittelee kirjan mukaan naisen elämän. Kauniit ja seksuaalisesti haluttavat saavat rakkautta. Nainen on turvassa ollessaan hyvännäköinen. Hän ei koe epävarmuutta tai hylätyksi tulemisen pelkoa. Seksikkyys määrittelee ih

Laura Honkasalo kirjoittaa keski-ikäisen naisen ajatuksia elämästä. Hetkestä, jolloin huomaa peilikuvan muuttuneen. Huolesta, joka aiheutuu murehtiessa työelämässä pärjäämistä. Taitekohdasta, jolloin on viimeistään aika tehdä elämää mullistavia muutoksia.  Hämmennyksestä, kun vertailee itseään median luomaan kuvaan keski-ikäisestä naisesta. Tilanteesta, jossa tuntee jälleen kerran olevansa vanhanaikainen. Keski-ikäinen nainen elää kirjan mukaan elämänvaihetta, jossa hän joutuu viimeistään ymmärtämään elämän rajallisuuden. Omat vanhemmat vanhenevat, ja oma keho on muutoksessa. Saattaa tulla terveysongelmia, vaihdevuosioireita, aivosumua ja uniongelmia. Vanheneva keho luo ulkonäköpaineita. Vanheneminen yhdistyy sairauteen, jota tulee ehkäistä. Kauneus taas yhdistyy nuoruuteen. lhmiset elävät illuusiossa, että vanhenemiseen ja nuoruuden (eli kauneuden) säilyttämiseen voi itse vaikuttaa panostamalla kalliisiin tuotteisiin. Keski-ikäinen nainen huomaa joutuvansa kilpailemaan toisia naisia v

1. Mikä on paras kirja, jonka olet tähän mennessä lukenut? Minna Canth: Anna Liisa 2. Mikä on paras jatko-osa, jonka olet tähän mennessä lukenut? Freida McFadden: Kotiapulaisen salaisuus, sillä se on melkein ainoa jatko-osa, minkä olen lukenut 3. Kerro tänä vuonna julkaistu kirja, jota et ole vielä lukenut, mutta jonka haluat lukea. Holly Jackson: Kiltti tyttö, kohta kuollut 4. Mitä tänä vuonna julkaistavaa kirjaa odotat? Anna Pölkki: Metsien kaukainen sini 5. Mikä kirja on tuottanut suurimman pettymyksen? Liisa Talvitie: Sokka 6. Mikä kirja on ollut suurin yllättäjä? Holly Smale: Uusi alku, Cassandra 7. Kuka on uusi lempikirjailijasi? Jennifer Lynn Barnes 8. Kuka on uusin lempihahmosi? Ellen Lähde Eppu Nuotion kirjoista 9. Mikä kirja sai sinut itkemään? Kirsi Hiilamo: Aina tytär, aina äiti 10. Mikä kirja sai sinut iloiseksi? Timo Parvela: Ella teatterissa 11. Mikä on kaunein kirja, jonka olet ostanut tänä vuonna? Olen ostanut tänä vuonna vain antikvariaatista Pikku Vampyyri kirjoja 12

Avery Grambs käy päivät koulua ja nukkuu yöt autossaan, sillä hän ei voi enää majailla siskonsa Libbyn luona tämän väkivaltaisen miesystävän Draken vuoksi. Rehtori pyytää hänet toimistoonsa, missä hänelle kerrotaan tulevasta lentomatkasta Teksasiin miljardööri Tobias Hawthornen perinnönjakotilaisuuteen. Avery on pyörällä päästään, sillä hän ei ole koskaan aiemmin kuullutkaan kyseisestä miehestä. "Tämä ei ole totta. Tämä ei voi olla totta. Minä näen unta. Minä hourailen." (s.44) Tobias Hawthornen testamentista selviää, että Avery perii miehen koko omaisuuden. Ehtona on, että hänen tulee asua Hawthornen kartanossa vuoden. Harmillisesti siellä asuvat myös Tobias Hawthornen eriskummalliset sukulaiset. Omalaatuisin heistä on Tobiaksen tytär Skye, joka on 'käynyt kiinnostavia keskusteluja neljän eri miehen kanssa', minkä tuloksena hänellä on neljä erilaista ja harmillisen komeaa poikaa: Nash, Grayson, Jameson ja Alexander. Avery tutkii suvun arvoitusta ja syytä perinnönjako

Cassandra Dankworth löytää itsensä aikasilmukasta ja ymmärtää hallitsevansa aikaa. Hän käyttää kykyään aikamatkailla korjatakseen tekemänsä virheet sekä työpaikalla että parisuhteessa. Hän piilottelee todellista olemustaan ja teeskentelee olevansa muiden kaltainen ollakseen pidetty. "Useimmiten minusta tuntuu kuin itsekin käyttäisin naamiota. - - Teeskennellen olevansa joku muu, kaiken aikaa. Tarkkaillen etäisyyden päästä. Kauhuissaan siitä, mitä tapahtuu, kun naamio putoaa ja paljastaa näyttelijän sen alla." (s.178-179) Cassandran tarina on yksi neuroepätyypillisen ihmisen tarina miljoonien joukossa. Tarina siitä, millaista on olla erilainen. Cassandraa pidetään itsekkäänä, lapsellisena ja outona. Häntä vieroksutaan. Hän ei mahdu yhteiskunnan ahtaisiin normeihin. Hän käyttäytyy muiden mielestä oudosti. "Miten ihmiset pystyvät tällaiseen? Miten toisilleen täysin vieraat ihmiset onnistuvat kieputtelemaan keskustelua edestakaisin tällä lailla ilman, että menevät täysin sol

Millie aloittaa kotiapulaisen työn Garrickien kattohuoneistossa. Hän siivoaa, pyykkää ja laittaa ruokaa rikkaalle pariskunnalle. Hän varoo häiritsemästä vierashuoneessa lukkojen takana sairastelevaa rouvaa, jota aviomiehen sanojen mukaan ei saa häiritä. Omituiset kolaukset, veritahra yöpaidan kauluksessa ja itku saavat Millien olon levottomaksi. Hän ei näe muuta vaihtoehtoa kuin yrittää kielloista huolimatta puhua rouvalle. "En tiedä, mistä se johtuu, mutta jokin tässä asunnossa saa minut levottomaksi." (s.43) Millie on ollut vankilassa murhasta ja kärsii tekonsa mukanaan tuomasta syrjinnästä sekä työnhaussa että parisuhdemarkkinoilla. Hän on ajautunut kotiapulaisen työn kautta auttamaan lukuisia eri kaltoinkohdeltuja naisia pääsemään eroon aviomiehistään, mutta haluaa jättää elämänvaiheen taakseen ja opiskella sosiaalityöntekijäksi. Hän suree edellisen parisuhteensa päättymistä ja tuntee epävarmuutta nykyisessä. Milliellä on huono itsetunto. Hän on jumissa epäilyttävän työpa

Maailma vihaa Raisa Omaheimon mukaan läskejä. Laihdutuskulttuuri on voimissaan, työpaikat aukeavat vain keskipainoisille, vaatevalikoima löytyy kauppojen sijasta netistä, lääkärien hoito-ohje on vaivaan kuin vaivaan laihduttaminen, populaarikulttuuri pilkkaa aktiivisesti ja tuntemattomat ihmiset harjoittavat vihapuhetta.  "Kun katson kuvia nuoresta itsestäni tulen surulliseksi. En ollut lihava tyttö. Olin ihan tavallinen 80-lukulainen lappuhaalarilapsi." (s.11) Raisa Omaheimo esittää, että laihdutuskuurit ovat tehottomia ja vaaraksi sekä mielelle että keholle, esimerkiksi aineenvaihdunta häiriintyy ja syömishäiriö voi puhjeta. Painoindeksi on humpuukia. Se ei kerro, onko ihminen laiha vai lihava. Se kertoo vain sen, mikä pituuden suhde on painoon. Painoindeksi ei tunnista lihasten, luiden, sisäelimien ja rasvan painoja. Mielikuva painoindeksin antamasta tiedosta on virheellistä ja vääristynyttä. Raisa Omaheimo yhdistää laihdutuskulttuuriin naisten kontrolloinnin. Naiset eivät

Kasvatustieteiden maisteri Johanna Niskanen on yli 30-vuotias nainen, joka elää tahattomasti ilman parisuhdetta. Hän on kirjoittanut aiheesta kirjan, sillä hänen mukaansa vertaistarinat loistavat poissaolollaan. Niskasen mielestä ihminen voi elää hyvää ja tavallista elämää ilman parisuhdettakin. Ihmisellä on täysi ihmisarvo, vaikka hän ei seurustele tai harrasta seksiä. "- ilman parisuhdetta elävän naisen taipaleelle ei anneta valmiita karttoja, vaan oman polkunsa joutuu raivaamaan itse." (s.8) Kirjassa todetaan, että kulttuurimme on parisuhdekeskeinen. Lapsena pohditaan ihastumisia, varhaisteininä leikitään seurustelua, teininä koetaan ensimmäiset seurustelukumppanit ja parikymppisenä vakiinnutaan ja perustetaan ydinperhe. Media on täynnä parisuhdetta. Musiikki, tv-ohjelmat, elokuvat ja podcastit ihannoivat tai ruotivat aihetta. Sukulaiset esittävät uteliaita kysymyksiä. Parisuhdetta pidetään itsestään selvänä ja normaalina osana ihmisen elämää. Parisuhteiden ulkopuolelle jä