Unelmien aika

Kävin Helsingin kirjamessuilla bloggaajapassilla. Viikonloppu alkoi Gummerus Kustannuksen kirjabloggaajille ja kirjagrammaajille järjestämällä lounaalla Camilla Greben kanssa. Sain kustantamolta ilmaiseksi kirjailijan uusimman kirjan Horros ja pyysin siihen tilaisuuden lopussa omistuskirjoituksen. Camilla Grebe oli sydämellinen ja helposti lähestyttävä kirjailija, jonka teos vaikuttaa todella kiinnostavalta. Se on tavallaan osa kirjasarjaa, mutta sen voi lukea myös itsenäisenä osana. Kuuntelin myöhemmin päivällä pätkiä Camilla Greben lavahaastatteluista. Hän kertoi, että ajankohtainen aihe sosiaalinen media näkyy Horroksessa. Hän koki, että puhelin on kirjan pahin kilpailija. Grebe oli sitä mieltä, että lasten olisi hyvä lukea pitkiä kertomuksia kielen ymmärryksen vuoksi. Hän kertoi tuntevansa huijarisyndrooman oireita aina kirjoitettuaan uutta kirjaa noin parisataa sivua. Silloin hän kyseenalaistaa kokoaikaiseksi kirjailijaksi ryhtymisensä, mikä olikin pitkä prosessi. Grebe mai

© Harri Hinkka, Helsingin Kaupunginteatteri "Millä nimellä 70-vuotiaita kutsutaan? Ikäihmisiksi? Varttuneeksi väeksi? Seniorikansaksi? Kypsiksi aikuisiksi? Ovatko 80-vuotiaat sitten ylikypsiä?" Torstaina 10.10.2019 ensi-iltansa Helsingin kaupunginteatterin suurella näyttämöllä saanut Vihainen leski on Minna Lindgrenin romaanista dramatisoitu näytelmä, mikä kertoo leskeksi jääneestä Ulliksesta, joka yrittää etsiä elämälleen uutta sisältöä. Kaksitoista vuotta kestäneen omaishoitajuuden aikana hän on menettänyt yhteytensä ystäviinsä ja harrastuksiinsa - ylipäänsä kaikkeen itselleen kuuluvaan. Ullis päättää laittaa punaiset korkokengät jalkaansa, kopauttaa kannat yhteen, jättää hyvästit Kansasille ja lähteä Stadiin etsimään itseään. Ulliksen elämä on kuin suoraan tragikoomisesta Tuhkimo sadusta. Hän on raatanut koko elämänsä muiden hyvinvoinnin eteen; hoitanut kodin, kasvattanut lapset ja huolehtinut aviomiehestään. Ullis on ollut vankina omassa kodissaan vain, koska on o

Lauri on tehnyt itsemurhan hyppäämällä junan alle lukuvuoden ensimmäisenä koulupäivänä. Hänen siskonsa jää selviytymään surusta. Hän vaeltaa metsään ja istuutuu kivelle, jonka Lauri on hänelle kerran osoittanut. Sisko juttelee ajatuksissaan veljelleen yrittäen ymmärtää hänen tekoaan. Hän haluaisi löytää syyn - tai syyllisen - voiko hänessä itsessään olla syytä. Mitä koulussa oikein tapahtui? Miksi opettajat eivät huomanneet mitään? Mitä mieltä Laurin tunteneet koululaiset ovat? Voisiko olla mahdollista, että junan alta löytynyt poika ei ollutkaan Lauri? Laurin kuolema vaikuttaa kaikkiin. Laurin äiti jää työkyvyttömäksi ja isä muuttaa Tallinnaan asumaan. Ihmiset neuvovat, miten tapahtunutta kuuluisi surra. "meinaat että se luuli selviävänsä? ehkä se tunsi olevansa ikuinen haavoittumaton, voikukka joka nousee aina uudelleen" Veli seuraa siskoa joka paikkaan - ajatukset eivät irtoa hänestä koskaan. Tapahtumaa kelaa jatkuvasti alusta loppuun ja lopusta alkuun. Kymmenen vuo

© Otto-Ville Väätäinen, Helsingin Kaupunginteatteri Everstinnan ajaton ja myyttinen hahmo astelee lavalle hämärään kietoutuneena. Hän on alkukantainen, voimakas ja kaikkivoipa, mutta kirkkaassa valossa hänen olemuksensa rapistuu kaiken kokeneeksi ja kaiken menettäneeksi naiseksi, joka hakee villien soiden sijasta lohdutusta enää vain viinapullon uumenista. Keskiviikkona 2.10.2019 ensi-iltansa Helsingin kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä saanut Everstinna on Rosa Liksomin romaanista dramatisoitu näytelmä, joka kertoo Heidi Heralan tulkitsemana tarinan naisen henkisestä kasvusta ylpeästä natsiaatteen kannattajasta alistetuksi pikku vaimoksi ja lopulta katkeraksi vanhukseksi. Everstinna on aktiivinen, omien muistojensa tulkki, joka ammentaa elämänvoimansa Lapin ikiaikaisesta maaperästä. Hän kirmaa pitkin maita ja mantuja milloin seksuaalisessa kiihkossaan milloin sodanhurmoksessa. Hän antautuu koko ruumiinsa ja sielunsa voimin elämän kiihkeän rytmin vietäväksi. Everstinna kokee

"Ainoastaan ihmisten maailmassa vuosiluvuilla oli merkitystä." Luin kirjasarjan ensimmäisen osan noin vuosi sitten ja totesin, että taidan jättää tarinan omalta osaltani kesken. Koin, että se ei ollut niin mielenkiintoinen, että jaksaisin lukea sitä eteenpäin. Sain helmet lukuhaastetta ajatellen kirjagramin puolelta suosituksen tarttua kirjasarjan toiseen osaan, joten päätin antaa sille uuden mahdollisuuden. Tarina oli alusta alkaen mukaansatempaava juonivetoisuutensa vuoksi. Eriskummalliset lapset seikkailivat eri aikakaudelta toiselle. He tapasivat vuoren huipulle piiloutuneita puhuvia eläimiä ja kiertolaisiksi naamioituneita eriskummallisia aikuisia. He poikkesivat myös friikkisirkuksessa. Lasten päämääränä oli päästä Lontooseen, mistä he yrittäisivät löytää ymbrynen, joka muuttaisi neiti Peregrinen linnunhahmosta takaisin ihmiseksi. Samalla he pyrkivät pelastamaan oman olemassaolonsa, sillä he tarvitsivat oman ymbrynen suojelusta selviytyäkseen. Ympärillä riehuva maai