Unelmien aika

© Robert Seger, Helsingin Kaupunginteatteri Pieni merenneito -musikaalin ensi-iltaa vietettiin Helsingin Kaupunginteatterissa 29.8.2019! Lavalle ilmestyi taikasauvan heilautuksella kaksi vanhempiensa arvomaailman tiukassa puristuksessa sinnittelevää nuorta. Toista houkutellaan hylkäämään merillä seilaaminen, kun taas toista maalla eläminen. Nuoret rakastuvat toisiinsa näiden kahden maailman yhteentörmäyksessä. Aluksi Erik on niin lumouksen vallassa, ettei näe nenäänsä pidemmälle. Hän etsii vain mystistä ääntä, kun hänen tulisi kuunnella kokonaisuutta. Hän oppii luottamaan liikkeen kieleen yhdessä Arielin kanssa. Ariel ja Erik (Sonja Pajunoja ja Martti Manninen) ovat teinejä, jotka ovat kasvamassa aikuisiksi. He yrittävät jokaisen murrosikäisen tavoin tulla sinuiksi itsensä kanssa suhteessa ympärillä vallitsevaan maailmaan. Molemmat huomaavat, kuinka vaikeaa on sovittaa omat haaveet vanhempien suuriin odotuksiin ja ahtaisiin mielipiteisiin. He kamppailevat ennakkoluuloja vastaan

Uskomatonta, että saan juhlia tänään jo neljättä blogivuotta! Aika tuntuu paljon pidemmältä, sillä vuodet ovat sisältäneet niin paljon hyviä kirjoja, upeita tapahtumia ja ihania kohtaamisia. Olen oppinut paljon uutta ja päässyt kokemaan monia sellaisia asioita, mihin en olisi päätynyt ilman tätä harrastusta. Blogivuoden kohokohtia: Teatteri ja baletti Olen suunnattoman onnellinen siitä, että harrastukseni on laajentunut myös teatterin ja baletin puolelle. Kävin edellisenä blogivuonna laskujeni mukaan yhdeksän kertaa teatterissa ja kolme kertaa baletissa. Rakastan kaikenlaisia esityksiä! Lukuhaasteet Osallistuin Halloween -lukuhaasteeseen ja suoritin jo kolmannen kerran Helmet lukuhaasteen lukemalla jokaiseen viiteenkymmeneen haastekohtaan yhden kirjan. Aloitin heti uuden Helmet lukuhaasteen vuoden vaihtuessa, vaikka kovasti olin pohtinut haasteputken keskeyttämistä. Olen kokenut lukuhaasteen niin inspiroivana, että en haluaisi luopua siitä. Päätin Lukujonossa -blogin

Maik viettää kesälomaa yksin kotona, sillä hänen isänsä on karannut matkalle sihteerinsä kanssa sillä välin, kun äiti on vieroitushoidossa. Kesä siintää onnettoman tyhjänä edessäpäin. Päällimmäisenä Maikin mielessä on ihastuksen kohde Tatjana, joka jätti hänet ainoana koko luokalta kutsumatta syntymäpäivilleen. Toisaalta tyttö ei pyytänyt paikalle myöskään venäläistä Tschickiä. Samassa Tschick kurvaakin pihaan varastetulla ladalla. Maik ei ole koskaan välittänyt oudosta pojasta, mutta lähtee silti hänen kanssaan elämänsä reissulle halki Saksan ja kohti Valakiaa. Maik on koulussa syrjitty. Hän ei osaa käyttäytyä niin kuin muut käyttäytyvät tullakseen hyväksytyksi. Hän joko torjuu ihmiset luotaan omalla olemuksellaan tai karkottaa heidät olemalla liian innokas. Maik ei oikein ymmärrä, mistä saa puhua ja mistä ei, sillä hänen äitinsä on opettanut hänelle, että kaikesta voi puhua eikä ihmisten mielipiteillä ole merkitystä. Tshick ilmestyy luokkaan ja määritellään myös heti ulkopuoliseksi

Eletään vuotta 2007 Lontoossa. James kohtaa kotirapussaan huonokuntoisen katukissan. Hänessä herää huoli kissan puolesta. Hän yrittää etsiä sen omistajan, mutta se ei vaikuta kuuluvan kenellekään. James päättää auttaa kissaa viemällä sen eläinlääkäriin ja ruokkimalla sitä. Jonkin ajan kuluttua hän huomaa olevansa kissan omistaja, mikä tarkoittaa sitä, että hänen on huolehdittava elävästä olennosta. James yrittää vieroittautua huumeista, mikä saa uutta pontta nyt, kun hänen tulee huolehtia itsestään voidakseen huolehtia jostakusta toisesta. Jamesista tuntuu kuin hän ja Bobiksi nimeämänsä kissa olisivat molemmat saaneet elämässään toisen tilaisuuden. Arki kulkee omalla painollaan katusoitolla rahaa tienaten, kissasta huolehtien ja erinäisistä kadulla olemiseen liittyvistä selkkauksista selviytyen. James pohtii myös menneisyyttään ja nykyiseen elämäntilanteeseensa joutumista. Hän pääsee kissan kautta pitkästä aikaa normaaleihin keskusteluihin ihmisten kanssa. Kissa on parasta terapiaa.

Geraldine Brooks tuo kirjassaan esille musliminaisia eri valtioista ja eri aikakausilta. Hän kuvailee, miltä tuntuu olla tekemisissä naisten kanssa, jotka verhoavat julkisesti itsensä kunkin maan kulttuurille tyypilliseen naiselle kuuluvaan asuun ja jotka koristautuvat viimeisen muodin mukaisesti aviomiehiään varten kodin seinien sisäpuolella. Brooks ihmettelee lukuisin eri esimerkein naisten varjeltua elämää sekä arvostelee naisen asemaa ja terveyttä vaarantavia tapoja kuten sukupuolielinten silpomista, liian varhaisia avioliittoja ja kunniamurhia. Häntä huolestuttavat myös tyttöjen itsemurhat. Brooks vertailee eri valtioiden tapoja Koraanin opetuksiin ja löytää niiden välille lukuisia ristiriitoja. Häntä hämmästyttävät naiset, jotka luopuvat länsimaalaisesta elämäntyylistä noudattaakseen oman maansa vanhoillisia perinteitä. Brooks saa todeta, kuinka naiset kokevat länsimaat rappiollisina ja muslimivaltioita holhoavina. He arvostelevat etenkin länsimaiden huonoa vanhustenhoitoa. He ha

"Lamppu heilui hitaasti edestakaisin. Aivan kuin joku olisi roikkunut sen varassa." Ohlsson, Kristina: Lasilapset Julkaistu: 2018 Alkuperäinen julkaisu: 2013 Alkuperäinen nimi: Glasbarnen Mistä maasta: Ruotsi Suomentanut: Pekka Marjamäki Kustantaja: WSOY Sivumäärä: 203 Billie muuttaa äitinsä kanssa uuteen taloon sen jälkeen, kun hänen isänsä on kuollut. Tyttö suree isäänsä eikä haluaisi lähteä pois tutusta kotitalosta. Äidin mielestä he tarvitsevat uuden alun. Billie ei pidä uudesta kodistaan, jonka ulkoseinien maali rapisee irti ja jonka sisälle on jätetty vanhanaikaisia huonekaluja. Talossa tapahtuu myös omituisia asioita, aivan kuin sen olisi vallannut joukko kummituksia. Billie jakaa tuntojaan vanhalle ystävälleen Simonalle. Hän tutustuu myös poikaan nimeltään Aladdin. Kolmikko päättää tutkia, mikä Billien uutta kotitaloa oikein vaivaa. "Ikkunaan koputettiin. Kop, kop. Voi ei. Billie käpertyi peiton alle. Ei nyt. Ei kun hän oli yksin." (s.90) Ru