© Kansallisteatteri Kävin katsomassa Lemminkäinen -näytelmän Kansallisteatterissa 23.5.2018. Sain lipun Kansallisteatterin bloggariklubin kautta. Näytelmässä viikinkiaikainen joukko ryövää, huijaa, filosofoi ja huvittelee, kunnes Louhivuori kyllästyy heihin ja päättää lopettaa heidän surkuhupaisan retkensä. Istumapaikkani oli eturivissä, minkä vuoksi minusta tuntui kuin olisin ollut itsekin lavalla. Koin jännittäviä ja hivenen epämiellyttäviäkin tilanteita. Ensi alkuun minut peitettiin täysin savukoneen savulla. Seuraavaksi sain väistellä taistelusauvoja. Minun ei auttanut kuin luottaa taistelijoiden otteen pitävyyteen. Huomasin seuraavani kaikkea lavalla näkyvää suu auki. Koko ajan tapahtui jotain - ja paljon. En malttanut väliajallakaan poistua salista. Nautin etenkin musiikillisista osuuksista - etenkin kohtauksesta, jossa laulava joukko kulki hidastettuna eteenpäin. Se oli vaikuttavaa. © Kansallisteatteri Ihastelin näyttelijöiden heittäytymistä. Marja Salo, joka nä
Tervetuloa kirjablogiin! Lukukokemuksia, kirjojen herättämiä ajatuksia, lukuhaasteita, kaikkea kirjoihin liittyvää - ripauksella teatteria ja balettia. Unelmien toteuttamista - tässä ja nyt.