Unelmien aika

Alkuvuodesta en olisi ollenkaan osannut kuvitella, että vuosi kuluisi kotisohvan nurkassa kirjoja lukien ja asmr-kirjastohuoneiden äänet taustalla kuuluen. Nautin Hartwall areenalla Hans Zimmerin musiikista ja Disney on Ice esityksestä sekä Kansallisteatterissa Ilmasillan ennakkonäytöksestä. Yhtäkkiä kaikki laitettiin kiinni. Kirjastotkin. Muutin samaan aikaan uuteen asuntoon ja ostin uuden kirjahyllyn, joka täyttyi sekä omista vanhoista että verkon kautta tilatuista kirjoista. Elämä muuttui myös ulkoilupainotteiseksi. Pyöräilin ja vierailin museoissa. Kävin kansalliskirjastossa, mistä olin haaveillut pitkään. Kaipasin ihmisten tapaamista, teatteria ja erilaisia tilaisuuksia. Keskityin nauttimaan pienistä ilon hetkistä. Vaikka vain leivoksen ostamisesta kirjablogini synttärien kunniaksi. Luetut kirjat Luin vuoden aikana 48 kirjaa. Edellisinä vuosina olen lukenut 64, 57, 73 ja 75 kirjaa, joten se on pienin luku vähään aikaan. Luin tänä vuonna 17 kotimaista kirjaa ja 31 ulkomaista kirjaa

9-vuotias Amelia Toivorinta työskentelee nokikolarina Lontoossa. Hän on tyttö, joka pelasti ensimmäisen joulun toivomalla ja uskomalla taikaan. Nyt ajat ovat muuttuneet, sillä hänen äitinsä on sairastunut vakavasti hengitettyään monet vuodet nokea. Äiti lupaa Amelialle hyvät oltavat hänen kuoltuaan, sillä hän on sopinut tytölle paikan köyhäintaloon. Amelia on kauhuissaan, sillä köyhäintalo on toivottomin paikka maailmassa, sillä sieltä puuttuu kokonaan ilo. Joulupukilla ei mene sen paremmin, sillä peikot hyökkäävät tonttuvaaraan aiheuttaen korvaamatonta tuhoa. Tarvitaan suoranainen ihme, jotta tulevaisuuden joulut saadaan pelastettua. Charles Dickens, jonka Joulukertomuksesta tarina on selvästi saanut innoituksensa, kävelee kirjan sivuille. Herra Karmivassa ja herra Scroogessa on jotain samaa. Mies on ottanut elämäntehtäväkseen tuottaa lähimmäisilleen kurjuutta. Kirjassa vallitsee kaiken kaikkiaan toiveikas tunnelma, vaikka välillä mennään hyvinkin synkkiin aiheisiin. Piristystä tuovat

Kiinan viimeinen keisarinna Cixi (1835-1908) valittiin keisarin jalkavaimoksi vuonna 1852. Hän muutti Kielletyn kaupungin haaremiin, synnytti keisarille ensimmäisen poikalapsen ja aloitti tarmokkaan työnsä Kiinan modernisoimiseksi. Keisarin kuolema vuonna 1861 helpotti Cixin toimia, sillä hän pääsi käytännössä hallitsemaan viisivuotiaan poikansa sijasta, vaikka pojan virallinen äiti olikin leskikeisarinna. Cixi junaili itselleen saman arvonimen ja asetti valtaistuimelle sen jälkeen vielä kaksi adoptiolasta, jotta valta säilyisi hänellä itsellään (toki ajoittain lasten kasvaessa hän oli aina hetken syrjässä). Samalla hän raivasi adoptiolapsen oikeat vanhemmat pois politiikasta. Cixin hallitessa Kiinaan perustettiin rautatie, kaivoksia, sanomalehtiä, lennätinjärjestelmä, koulutusjärjestelmä, ajanmukainen armeija ja laivasto. Tuontiruoalla saatiin väkiluku kasvuun. Julmimmat rangaistukset ja tyttöjen jalkojensitomisperinne lakkautettiin (Cixin omat jalat olivat normaalit, sillä hän oli ma

Lapsijoukko leikkii, juoksee, varastelee ja laulaa hökkelikylä Paratiisissa. He täyttävät vatsansa guavoilla ja mielensä profeetan sanoilla Jeesuksesta - joka parantaa maksua vastaan - mielellään Amerikan dollareissa. Tulevaisuuden haaveet siintävät kaukana Zimbabwesta. Kulta haaveilee matkustavansa tätinsä luokse Amerikkaan, jossa hän aikoo hankkia itselleen lamborghinin. "Kun kaikki luhistuu, tämän maan lapset lähtevät kiireesti ja hajaantuvat kuin palavaa taivasta kavahtavat linnut." (s.147) NoViolet Bulawayo kertoo maailmasta lasten ja nuorten näkökulmasta katsoen. Kulta ja hänen ystävänsä ihmettelevät, tutkivat, nauravat ja kauhistelevat. He uhittelevat ja heittävät ihmisiä kivillä. He eivät ymmärrä kaikkea ympärillään tapahtuvaa. He tarkkailevat sivusta olematta tapahtumien keskiössä. He ovat naiveja, uteliaita ja uhkarohkeita. He ovat selviytyjiä. Kulta joutuu liian nuorena hoitamaan ulkomailta huonossa kunnossa kotiin palaavaa isäänsä. Chipo silittää pyöristyvää vatsa

Kapakkalaulaja herättää huumeparonin huomion esityksellään ja pääsee siten näkemään meksikolaisen huumekartellin toimintaa. Hän kirjoittaa lauluja ylistääkseen Kuningasta, syö ensimmäistä kertaa vatsansa täyteen herkkupöydästä ja tapaa uusia maailmoja avaavan Tytön. Maailma kääntyy ympäri. Syttyy sota. Yhtäkkiä kukaan ei ole turvassa. Veri virtaa ja liha maatuu. Kuninkaasta kirjoitetut laulut aiheuttavat irvistyksiä, herkut muuttuvat tomuksi ja Tyttö vaihtuu ongelmia tuovaksi Hupakoksi. Herää ymmärrys. Valta vaihtuu. Kuningas seuraa toistaan. Heitä tulee ja menee. Mikään ei ole pysyvää, paitsi vuolaana virtaava veri ja pulskiksi lihovat madot. "Mies oli Kuningas, jonka ympärillä kaikki oli merkityksellistä." (s.8) Kartellin trubaduuri on lyhyt ja sadunomainen vilkaisu meksikolaiseen huumeiden sävyttämään elämään. Siellä poliitikoilla tai papeilla ei ole sananvaltaa, sillä sen hetkisen 'kuninkaan' sana on laki. Kukaan ei loppujen lopuksi ole todellinen tilanteen herra.

Nikolas on köyhä poika, jolla on leluinaan vain kelkka ja nauriista tehty nukke. Hänen kirvesmiehenä elantonsa ansaitseva isänsä haaveilee rikastumisesta ja muiden ihailun kohteeksi pääsemisestä. Eräänä päivänä hänelle tarjoutuu tilaisuus tienata huomattava summa rahaa liittymällä tonttuvaaraa etsivään retkikuntaan. Nikolas jää kotiin tyrannimaisen Charlotta-tädin hoiviin, mutta päättää karata isänsä perään. "Joulussa oli aina taikaa. Ja haluaisin mieluummin lelun, joka on tehty rakkaudella, kuin lelun, joka on hirveän kallis." (s.51) Poika nimeltä Joulu muistuttaa Marko Leinon Joulutarinaa, sillä tässäkin kirjassa kerrotaan joulupukin syntytarina. Kirja kertoo uskosta ihmeisiin ja oman paikan löytämisestä maailmassa. Sen yleinen tunnelma on melankolinen, mutta sitä lukiessa saa myös nauraa ääneen. Tonttujen lisäksi on hauska tutustua myös peikkoihin ja keijuihin sekä yhteen juustosta haaveilevaan hiireen. "- Miika oli metsähiiri, ja koska metsässä ei ollut lehmiä tai vu

Pakanallinen kallorumpu nostaa menneet sielut haudoistaan ja kuljettaa heidät näyttämökuvien halki takaisin maan poveen. Keskiössä on itse Carl Gustaf Mannerheim. Legenda saa lihaa ja verta ympärilleen. Häntä riepotellaan hänen omassa kodissaan, jonka yläkerta on varattu aatelisille ja alakerta palvelusväelle. Kaksi erillistä maailmaa, joiden välistä hienoista rajaa ei ole lupa ylittää. Huono-osaisten tehtävänä on kärsiä, sairastaa ja piileskellä verhoissa, kun rikkaat koreilevat parhaissa pyhäasuissaan viinilasit käsissään. Kallorumpu ohjaa ihmisten askelia ja muodostaa ryppyjä kiiltokuvaan. Sophie-neidin hameen alta pilkottaa sukkahousujen silmäpako ja kasvoilla häivähtää hieman liian päihtynyt ilme ja tyytymättömyys elämään. Hänet on kahlehdittu esittämään elämässään vain yhtä roolia karmaisevan mauttomissa kulisseissa. Carl Gustaf, oikeastaan vain vuokralainen, on kerännyt ympärilleen voitonmerkkejä, jotka lähemmin tarkasteltuna ovat pelkkä kokoelma roskaa. Hän itsekin on vain hien

37-vuotias Paula menee naimisiin Didden kanssa, mutta ihastuu heti papin aamenen jälkeen komeaan juhlavieraaseen Tomiin. Pakko-oireiden vuoksi psykoterapeutilla käyvältä ja isän rahoilla elävältä snobirouvalta voikin odottaa kyseisenlaista käytöstä. Paula on niin syvällä ruotsalaisten kultalusikka suussa syntyneiden elämäntyylissä, että ei edes huomaa, kuinka keskenkasvuisesti ja ylimielisesti hän käyttäytyy. Toisaalta niin on myös Tom. Hän on entinen lapsitähti, nykyinen lakimies ja tuleva Paulan tasolle aleneva petturi. Se ei edes ole mikään juonipaljastus, sillä tämän hömppäkirjan juoni on niin ennalta-arvattava kuin olla ja voi. "#lihapullaorgiat" (s.36) Kirja on instagramissa toimivan notfastjustfuriousbooks lukupiiriin viides kirja. Sen hyviksi puoliksi mainittakoon helppo- ja nopealukuisuus. Se toimii myös hyvänä välipalakirjana vaikealukuisempien kirjojen seassa. Kirjan #-otsikointi ja henkilöt saattavat ärsyttää sen verran paljon, että aivot eivät välttämättä pysy ko

Brasilialainen mies matkustaa Garopaban kylään löytääkseen itsensä kuten niin monet muutkin edeltäjänsä. Vuokranantaja suhtautuu epäilevästi kaikkiin nuorukaisiin, jotka väittävät tulleensa kylään rauhoittamaan sieluaan surffaamalla ja joogaamalla, vaikka todellisuudessa ajautuvat käyttämään huumeita ja hajottamaan paikkoja. Mies on vakuuttava tarinassaan, etenkin kun maksaa koko kauden vuokrat etukäteen. Hän päästää edesmenneen isänsä koiran sisälle homeelta haisevaan asuntoon ja pysähtyy tuijottamaan itseään peilistä. Hän vertaa peilikuvaansa kylässä kauan sitten murhatun isoisänsä kuvaan. Mies ei pysty kauan pitämään kasvoja muistissaan. Hänen mielikuvansa omasta itsestään katoavat, muuttuvat toisiksi ja syntyvät uudeksi. Mies jahtaa isoisänsä legendaa, mutta onnistuu totuuden kaivelemisen sijasta luomaan uusia tarinoita. "Ne tappaa jos tarvii. Mafia. Mieti tarkkaan ennen kuin tunget sinne." (s.215) Garopaban asukkaat elelevät omaan verkkaiseen tahtiinsa. Kesät sujuvat ses

Kirja on saatu Kustannusosakeyhtiö Otavalta. Anne-Maija Aallon Korento kertoo lähitulevaisuuden maailmasta, jossa vedennousun seurauksena Japanista on jäljellä enää pahainen saari. Sinne on suljettu kaksi nuorta naista, Satomi ja Mai. He ovat ulkokansalaisia, jotka ovat aina olleet yhdessä ja joiden elämä kulkee ennalta määrättyä polkua. Kunnes komentaja Rafikov ottaa Main Nymfikseen ja vie hänet pois. "Tunnen pelon kaiken aikaa kurkussani terävänä ja muodottomana. Se kuristaa." (s.18) Satomi on vankina ulkokansalaisen roolissaan. Hänen asuintalonsa, työkomennuksensa ja huonolaatuinen ruokansa ovat muiden määrittelemiä. Hän elää vailla vaihtoehtoja, vaikka toivookin salaa pääsevänsä joku päivä vapauteen. Ajatus vankina olemisesta on ahdistava. Me kaikki olemme oman yhteiskuntamme vankeja. Joka puolelta tulee neuvoja ja odotuksia, miten jokaisen tulisi elää elämäänsä. Toki on mahdollista muuttaa toiseen maahan, mutta maapallolta ei voi kukaan paeta. "Näyssäni minä olen va

Transilvanialainen vampyyri kreivi Dracula hautoo syrjäisessä linnassaan kauhistuttavia suunnitelmiaan matkustaa Englantiin uusille metsästysmaille. Hän janoaa öiseen aikaan ihmisten verta ja muuttaa puremallaan naiset kaltaisekseen. Joukko urheita herrasmiehiä asettuu kristinuskon symbolit käsissään ja valkosipulin kukat kaulallaan kreiviä vastaan. Heidän rohkeutensa on useaan otteeseen koetuksella, mutta he ovat tiukan paikan tullen lujahermoisia ja valmiita jopa kuolemaan rakkaiden neitojensa sielun pelastuksen tähden. Ensimmäisen kerran vuonna 1897 julkaistu romaani sisältää kammottavia kohtauksia, synkkiä hetkiä ja piinallisia ihmisluonnon kuvauksia. Brittiläinen sivistynyt kansa kohtaa barbaarisen väen ja susien keskellä asustaneen paholaisen. Miehen, joka saa siveät kodin lämmössä ahkeroivat naiset liikkumaan vapaasti ja käyttäytymään irvokkaasti öiseen aikaan. Lepakon, joka sumun turvin pääsee kulkemaan pienestäkin raosta sisälle huoneeseen. Kreivin, jonka kuvajainen ei heijast

Katukissa paistattelee päivää Satorun auton konepellillä. Kohtaamisesta muodostuu jokapäiväinen tapa. Kaverusten ystävyys lujittuu ajan myötä niin vahvaksi, että kissan jouduttua auto-onnettomuuteen, se hakee ensimmäisenä apua Satorun luota. Mies vie kissan eläinlääkäriin ja ottaa sen luokseen asumaan. Katukissa saa nimekseen Nana, joka tarkoittaa onnennumeroa seitsemän, mikä tulee kissan hännän muodosta. "Kissa ottaa vastaan tyynesti, mitä kohdalle osuu. Tähän mennessä ainoa poikkeus oli se, kun tulit mieleeni silloin kun jalkani oli poikki." (s.24) Viiden onnellisen yhdessä eletyn vuoden jälkeen Satoru lähtee Nanan kanssa matkalle etsiäkseen kissalle uuden kodin. Matka on samalla sekä fyysinen että henkinen. Satoru käsittelee kissan kautta omaa elämäänsä ja siinä vierailleita ihmisiä - ja kissoja. Hän pohtii myös suhdettaan auto-onnettomuudessa kuolleisiin vanhempiinsa. "Millaisia maisemia me kaksi vielä saammekaan nähdä ennen kuin tämä matka päättyy?" (s.140) Sat

Eletään ankaran kylmää talvea 1930-luvun Neuvostoliitossa. Maalla asuvat ihmiset pelkäävät nälänhätää ja brutaaleja ruokaveroa kerääviä kommunisteja. Mielessä ovat vielä nälkävuodet, jolloin vainajat piti haudata salaisiin paikkoihin, jotta kukaan ei kaivaisi heitä esiin ja käyttäisi ruoaksi. 30-vuotias Suleika asuu maalaistalossa miehensä ja sokeutuneen anoppinsa kanssa. Molemmat harjoittavat naista kohtaan raakaa henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Mielen päällä ovat lähistölle haudatut neljä pientä tytärtä. Ympäri vuorokauden töitä tekevän Suleikan turvana ovat islamin usko ja hengelliset tavat kuten ruokauhrin antaminen hengille. Anoppi puolestaan uskoo osaavansa ennustaa, minkä vuoksi Suleika kutsuu häntä käärmenoidaksi. Perheen ankara elämä tulee päätökseen, kun ihmisiä viedään väkivaltaisesti kodeistaan Gulag-vankileireille. Kaupungissa asuu muistinsa menettänyt entinen kirurgi. Hän ajattelee edelleen olevansa arvostettu ammatinharjoittaja, jota kutsutaan luennoimaan ja osallistuma

Reppureissaavaksi Bridget Jonesiksi takakannessa kuvailtu Georgia matkustaa Thaimaahan etsimään itseään, kun hänen aviomiehensä jättää hänet pari viikkoa ennen häitä toisen naisen vuoksi. Täydellinen irtautuminen tutusta elämänpiiristä auttaa käsittelemään elämää eri näkökulmasta. Oman itsensä näkee uudella tavalla, kun ajatukset selkiytyvät uudessa ympäristössä. Georgia on täysin rikki eron vuoksi ja joutuu sen vuoksi moniin tragikoomisiin tilanteisiin. Kaiken taustalla piilee toivo, että kaikki kääntyy lopulta hyväksi. "Nyt on sinun aikasi." (s.18) 28-vuotias Georgia on keskiluokkainen britti, jolla on turvattu elämä, mutta jota eliittiin kuuluvat ylenkatsovat. Hänen vanhempansa eivät toivo tyttärelleen mitään muuta kuin huolehtivaa aviomiestä ja aloilleen asettumista. Varsinkin äiti inhoaa hukassa olevia naisia, jotka eivät osaa hallita omaa elämäänsä. Georgia on kyllästynyt miellyttämään muita ja haluaa tavoitella omia unelmiaan. Hän haluaa parantaa itseluottamustaan ja o

Kirjasarja: Osa 3 Julkaistu: 2019 Mistä maasta: Suomi Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava Sivumäärä: 139 Maharin Kuilussa asuva Thom saa tietää, että Saz on elvyttämässä konevastaisia ja sammuttamassa Kuilun koneen lopullisesti. Thom ei ole enää varma asiasta, sillä mantereiden tila on epävakaa. Hän päättää keskittyä selvittämään Pohjoiselta mantereelta tullutta hätäkutsua. Thomilla on harteillaan myös henkilökohtaisia ongelmia. Hän on asettunut aloilleen Magdan kanssa, mutta suuntaa silti katseensa koomasta heränneen Zemin puoleen. "Sinä päivänä kun Kone tajuaa, että sorkimme sitä, emmekä ota sen hyväätarkoittavia ohjeita todesta, olemme mennyttä." (s.38) Zemi on hämmentävä henkilö. Hän on päättäväinen, uppiniskainen ja tuulella käyvä. Hän on kokenut menneisyydessään alistamista ja väkivaltaa, mutta hän haluaa itsekin hallita ympäristöään ja muita ihmisiä. On vaikea ymmärtää, mitä Thom näkee Zemissä, jonka persoonallisuudesta on vaikea saada otetta. Ehkä nainen on kiehtova

Suomen marsalkka, vapaaherra Carl Gustaf Mannerheim (1867-1951) esitellään talvisodan ja jatkosodan Suomen armeijan ylipäälliköksi sekä sisällissodan valkoisten ylipäälliköksi. Hän on vuosien 1944-1946 Tasavallan presidentti. Hänen elämäntyönsä on ollut huolehtia Suomen vapaudesta ja itsenäisyydestä. Päätin Mannerheim-museossa vierailun innoittamana tarttua aiheeseen liittyvään kirjaan. Mannerheim asui Kaivopuistossa sijaitsevassa huvilassa vuosina 1924-51. Siellä vierailu oli kuin aikamatka sadan vuoden taakse, sillä huvila oli säilytetty alkuperäissä asussaan. Muutamaan huoneeseen oli aseteltu vitriinejä. Opas loi Mannerheimista elävän kuvan luotettuna valtionjohtajana, ansioituneena sotapäällikkönä ja uljaana suurriistan metsästäjänä. Hän oli mies, jolla oli silmää sisustukselle ja oikean vaikutelman luomiselle. Lukuisat uljaat maalaukset ja ylhäisten ystävien valokuvat viestivät vaikutusvallasta. Kirjahyllyssä oli kaikki kirjat, mitä tuona aikana kuului olla. Koriste-esineinä

Eletään 1700-lukua. Britit ovat asettuneet ghanalaisen kylän rannalle. He harjoittavat kristinuskoa ja pitävät ghanalaisen kulttuurin tapoja ja uskomuksia voodoona, mustana magiana. Brittien tavoitteena on luoda menestyvät orjamarkkinat lietsomalla heimosotia, joiden orjasaalis myytäisiin heille. Paikalliset myyvät heille muutenkin orjia ja villieläimiä. Eräs valkoinen mies asuttaa jyhkeää taloa, jonka emännäksi hän valitsee ghanalaisen Effian, mutta jonka kellariin hän telkeää Esin noin parinsadan muun ghanalaisen naisen tavoin, jotta hänet voidaan kuljettaa orjalaivalla Amerikkaan. Lukija seuraa näiden esiäitien avulla eri sukupolvien elämää sekä Ghanassa että Amerikassa. Effia elää aikakautta, jolloin nuoren naisen elämä pyörii naimakauppojen ympärillä. Miehet odottavat innolla tytön vuotojen alkamista, jotta he voisivat kosia. Tytön naittaminen valkoiselle miehelle on kannattavaa, sillä valkoiset tuovat mukanaan hyvät rahat. Effia ihmettelee brittien elämää, sillä heillä on vain mu

Suomessa eletään vuotta 1999. Ihmiset tuntevat nahoissaan laman vaikutukset. Julian vanhemmat ovat menettäneet aivan kaiken. He ovat yltä päältä veloissa. Etenkin Julian äiti pysyy juuri ja juuri järjissään keskittymällä vain käsillä olevaan hetkeen ja hokemalla mantraa 'kaikki on hyvin, jos ei ajattele sellaisia asioita'. Julia kärsii vanhempiensa elämäntavasta. Hän joutuu osallistumaan laittomuuksiin ja roikkuu mukana vailla kunnollista huolenpitoa. Jan puolestaan kulkee lastenkodista ja sijaisperheestä toiseen. Hänet pakotetaan leirille, jotta hän saisi uusia kokemuksia ja ystäviä. Tulos on aivan päinvastainen. Leiriläiset ovat pahimman luokan kiusaajia, jotka johdattavat sekä itsensä että Janin harhaan. Ihminen on yhtä kuin hänen menneisyytensä, nykyisyytensä ja tulevaisuutensa. Hänessä on kaikki. Julian vanhemmat yrittävät elää hetkessä. Se on mahdotonta, sillä nykyhetki muuttuu kaiken aikaa muistoksi. Jokainen tapahtuma on syntynyt menneisyydeksi. Vanhemmat elävät vaill

Fredrika Wilhelmina Carstensin Muratti vuodelta 1840 on ensimmäinen Suomessa julkaistu kotimainen romaani. Kyseessä on kirjeromaani, jotka olivat tuohon aikaan suosittuja. Muratti julkaistiin ruotsiksi nimellä Murgrönan. Se sai lehdissä paljon palstatilaa ja kriitikkojen ankaria arvioita. Murattia voidaan pitää naisten romaanikirjallisuuden pioneerina. Muratti kertoo tukholmalaisesta salonkielämästä orvon Matildan kriittisestä näkökulmasta katsoen. Hän kuvailee ihanteiden ja arvojen lisäksi ihmisten luonnetta, ulkonäköä ja käytöstapoja. Tutuksi tulevat keskustelukulttuuri, etiketti ja säädyn mukaiset tavat. Matilda kokee lukuisat tanssiaiset, puutarhaan katetut päivälliset ja maalla järjestetyt huvittelut sieluttomina kohtaamisina. Ihmisten elämä koostuu vain kutsuista ja niiden tapahtumien jälkipuinnista. Matilda arvostaa suuresti suojelijaansa ja hyväntekijäänsä vapaaherratarta, jonka jokaista toivetta hän kunnioittaa ja tottelee. Hänen elämänsä kulmakivet ovat korkea moraali ja nu

Eletään vuotta 1686 Amsterdamissa. 18-vuotias Nella asettuu asumaan kauppias aviomiehensä kotiin. Heti ovella käy ilmi, että hän ei ole kovinkaan tervetullut lisäys talon asukkaiden joukkoon. Aviomies Johannes on välttelevä ja omissa oloissaan viihtyvä, miehen sisko Maalin on tyranni, palvelijatar Cornelia on utelias nuuskija ja ostettu palvelija Otto on tummaihoisena Nellaa hämmentävä. Kaupunkilaiset ovat uskonnollisia ja ahdasmielisiä. Naiset kehuvat rikkauksillaan, suvullaan, miehillään ja perillisillään, kun heillä ei ole muutakaan. He pilkkaavat muita ja juoruilevat. Nellan ainoa luotettava seuralainen on rakas lemmikki papukaija. Nella on erikoislaatuisen kyyninen ollakseen niin nuori. Hän kokee, että naisen ainoa valinta on vaimona oleminen ja lapsenpäästöstä koituvista vaivoista kärsiminen. Hänen mielestään naisen on alistuttava sukupuolielämän vaatimuksiin. Kirkossa pappi saarnaa, että vaimojen on oltava kuuliaisia ja pidettävä koti puhtaana. Nella on oppinut, että yksin asu

17-vuotias Fanny työskentelee parhaat päivänsä nähneessä hienostohotelli Pilvilinnassa Sveitsin vuoristossa. Oikeastaan hän on koulupudokas ja työharjoittelija, jonka tehtävänä on vahtia rikkaiden vaativia lapsia, laittaa hotellihuoneet iltakuntoon asettelemalla lopuksi pikkuiset suklaalevyt tyynyille sekä avustaa kylpyläosastolla vierailevia hoitamalla heidän juoksevia asioitaan. Palkattomuus ei oikeastaan haittaa, sillä Fannyn työpäivät ovat toinen toistaan mielenkiintoisempia. Varsinkin siitä lähtien, kun hotellinomistajan poika Ben saapuu paikalle ja kun hotellivieras Tristan jää kiinni ulkoseiniä pitkin kiipeilystä ja etenkin kun hotellivieraista paljastuu joukoittain salaisuuksia. Pilvilinna on aivan ihana nuortenkirja. Sitä lukee aikuisenakin mielellään pehmeän viltin alla teetä siemaillen - ehkä pienen suklaapalan kera. Kirjassa on runsain mitoin hyvää mieltä, ripaus vanhanajan nostalgiaa, mielikuvitusta herättelevä tapahtumapaikka, koko joukko kiinnostavia henkilöitä, vatsan

Kirjablogini täyttää tänään viisi vuotta! Kulunut blogivuosi on ollut kaiken kaikkiaan hurja. Viime syksy oli täynnä vauhtia, kun taas kevät oli ymmärrettävistä syistä täysin lamaantunut. En ole koskaan kirjoittanut niin vähän blogipostauksia kuin tänä vuonna. Siihen on vaikuttanut varmasti myös se, etten ole enää osallistunut Helmet lukuhaasteeseen, ja myös se, että olen kärsinyt lukujumista. Tuntuu siltä kuin kirjoissa olisi pelkkiä ankeuttajia. Jotta syntymäpäiväjuhlat eivät menisi itkuksi niin keskitytään siihen, mikä blogivuoden aikana oli mukavaa. Uuden vuoden kynnyksellä iloitsin siitä, kuinka olen pystynyt blogin avulla keskittymään omien unelmieni toteuttamiseen. Totesin, että omia haaveita pystyy toteuttamaan, kun tekee tarvittavia valintoja. Nautin siitä, kuinka keskityin kulttuuriin; kirjallisuuteen, teatteriin, balettiin, sirkukseen ja museoihin. Olin tyytyväinen päätöksestäni jatkaa parin vuoden tauon jälkeen näyttelemisen harrastamista. Olin oppinut paljon uutta sekä

Eletään vuotta 1991. Anna on matkustanut vaihto-oppilaaksi Teksasiin, mistä hän on haaveillut pikku tytöstä asti. Hänen hartain toiveensa on löytää itselleen amerikkalainen mies. Lapsellisen nuoren naisen ei ole helppoa kulkea kohteliaisuuksia latelevien poikien maailmassa. Heitä on vaikea tulkita, sillä heidän kulttuurinsa eroaa niin paljon suomalaisesta. Anna löytääkin sielunkumppanuuden paremmin bangladeshilaisen Taufiqin kanssa. Poika puhuu paljon kotimaansa historiasta ja elämästä sodan keskellä. Anna tuntee itsensä sivistyneeksi ja suvaitsevaiseksi. Hän harmittelee, kuinka islam nähdään länsimaissa negatiivisessa sävyssä. Anna on nopea liikkeissään suostuessaan Taufiqin kanssa avioliittoon ja muuttamaan ainakin vuodeksi Bangladeshiin. Hän lähtee matkaan tietämättä oikeastaan mitään siellä vallitsevista käytännön oloista, tavoista ja käytössäännöistä. Taufiqin sukulaistäti Taslima elää elämäänsä kahdestaan tyttärensä kanssa. Hänen onneton avioliittonsa itsensä valitseman miehen

Pojan syntyessä lamppu viedään oven eteen. Tytön syntyessä lamppu sammutetaan. 12-vuotias Sophie pakotetaan muuttamaan Haitista New Yorkiin äitinsä luokse. Heidän kohtaamisensa on raju, sillä se herättää henkiin sellaisia menneisyyden tapahtumia, joiden käsittelystä ei selviydy ilman ammattilaisten apua. Sophie kaipaa takaisin Haitiin, sillä hänen koko elämänsä on siellä. Hänen äitinsä on aikanaan matkustanut Amerikkaan rahan ja isomman maailman perässä. Hän haluaa vaalentaa ihoaan valkaisuvoiteilla ja seurustella amerikkalaisen miehen kanssa. Sophien ja hänen äitinsä välit särkyvät, kun hänen äitinsä päättää länsimaisten tapojen ihannoinnista huolimatta toteuttaa haitilaisia perinteitä ´koettamalla´ tytärtään ollakseen varma hänen puhtaudestaan. Köyhien haitilaisten naisten elämä rakentuu perimätiedon varaan. He siirtävät seuraavalle sukupolvelle sen, mitä heidän äitinsä ja isoäitinsä ovat heille opettaneet. Osa tavoista on hyödyllisiä, mutta osa henkisesti ja fyysisesti vahingoll

"Tämä on meidän tarinamme" Simukka, Salla: Lukitut Julkaistu: 2020 Mistä maasta: Suomi Kustantaja: Tammi Sivumäärä: 284 Metsäjoen vankila täyttyy 16-17-vuotiaista nuorista, joiden oletetaan tulevaisuudessa tekevän rikoksen. Heidän on tunnustettava tuleva rikoksensa ja kaduttava sitä ennen kuin he täyttävät kahdeksantoista vuotta, jotta heidät voidaan vapauttaa vankilasta. Muussa tapauksessa he joutuvat kärsimään rangaistuksensa. Muunsukupuolinen Vega tarkkailee vankilan elämää etäältä, tummaihoinen Kaspian selviytyy rustaamalla runoja ja Kiinasta adoptoitu kurvikas Meea hakee seuraa Johanneksen kanssa seurustelevasta Oliverista, joka tulee helposti toimeen kaikkien kanssa. Johannes on kovia kokenut alkoholistiperheen poika, kun taas Oliver on rikas ja välitön. Nuoret yrittävät parhaansa mukaan sopeutua vankilassa elämiseen ja keksiä syytä sinne joutumiseen. Tilanne tuntuu epäreilulta. Jokainen heistä haluaisi kapinoida ´systeemiä´ vastaan. Kukaan heistä ei osaa odottaa,

Maria Nordberg astuu sisälle käräjäoikeuden istuntosaliin. Hän näkee siellä huolestuneet vanhempansa ja nälkäiset toimittajat sekä omasta kannastaan varmat asianajajat. 18-vuotias Maria, tuttavallisemmin Maja, ajattelee kaikkia niitä tapahtumia, mitkä johdattivat hänet tähän tilanteeseen äidin ostamassa liian pienessä, valkoisessa puserossa, jonka hän haluaisi vaihtaa toiseen heti tilaisuuden tullen. Yhdeksän pitkää kuukautta sitten hän seisoi Djursholmin lukion luokkahuoneessa ainoana ihmisenä, jota ei juuri hetki sitten oltu ammuttu. Nyt hänen pitäisi vakuuttaa kaikki siitä, että hän on syytön tapahtuneeseen. "Mitä tehdä, jos on vaikea tietää, mikä on totta ja kuka valehtelee?" Jännittävä oikeussalidraama kuvaa nuoren ihmisen ajatuksia tilanteessa, jossa ei ole muuta vaihtoehtoa kuin odottaa. Oma kohtalo on vieraiden ihmisten käsissä. Maja voi vain kertoa oman kantansa asianajajalleen ja toivoa, että hän kykenee vakuuttamaan keräämillään teknisillä todisteilla ja toteut

Huomasin kevään lopulla, kuinka ihmiset harrastivat lukumaratoneja jonkun lapsuuden ajan kirjasarjan parissa. Päätin viettää erään kesäkuisen keskiviikon pelkästään Neiti Etsiviä lukien. Lainasin kirjastosta kaikki kynnelle kykenevät kirjat ja valmistauduin 24 tuntia kestävään lukuputkeen. Tosiasiassa en tulisi lukemaan niin pitkään, sillä minun oli pakko nukkuakin, mutta päätin yllytyshulluna kokeilla, kuinka paljon pystyisin lukemaan. Aloitin lukemisen kello puoli 9. Neiti Etsivä ja valepuvun arvoitus nimisen kirjan aiheena olivat Yhdysvaltoihin muuttaneet eurooppalaiset. Tarinan tyyli oli pinnallinen. Se oli myös raskaslukuinen, sillä siinä keskityttiin lähinnä kuvailemaan nopealla tahdilla lukuisia puheluita, vierailuja ja lounaita. Toki mukana oli hämäräperäisiä takaa-ajoja. Kiinnitin huomioni siihen, kuinka henkilöiden ulkonäköä kuvattiin. Muun muassa Bess parka on aina vain pelkkä pullea ystävä ilman muita ominaisuuksia, paitsi parantumatonta romanttisuutta. Huomasin myös femi

'Aina on joku joka unohtaa katsoa uutiset tai seisoo väärässä paikassa. Asioita vain tapahtuu.' Tyttö menettää äitinsä lentokoneesta irronneen jäälohkareen tippuessa tämän päälle. Kuolemaa on vaikea ymmärtää, sillä siitä ei jää konkreettista jälkeä kuten Hercule Poirotin murhatutkimuksessa käytettyjä ihmisen piirrettyjä ääriviivoja. Tytöllä on vain muistot äidistä, mutta ne eivät riitä, sillä 'muistoilla ei ole ruumista'. Hän keskittyy tarkkailemaan merkkejä äidistä. Se on helppoa, sillä kaikki jäi äidiltä kesken. Satu jäi kesken, remontti jäi kesken, äiti jäi kesken. Tuntuu siltä kuin kotona olisi äidin kokoinen reikä. 'Jäljelle jäi vain hikisiä poliiseja ja puuvärejä puristavia luokkakavereita.' Isä ottaa vaimonsa kuoleman raskaasti. Hän menee rikki. Hän vuotaa, ulvoo ja jossittelee. Hän ei osaa olla oma itsensä, sillä vaimo oli se, joka 'määritteli hänen ääriviivansa'. Vaimo kertoi, milloin oli minkäkin askareen aika. Nyt aika ei liiku. Mikään ei

Suojelusenkeli Sulo Auvinen saa tehtäväkseen katsoa onnellista elämää elävän Aaro Korhosen perään. Enkeli Gabriel arvelee, että tehtävä on niin helppo, että aloitteleva suojelusenkeli ei voi sitä tyriä. Sulo ottaa työssä onnistumisen kunnia-asiakseen. Hän  tähtää heti korkealle ja päättää hankkia Aarolle vaimon ja runsaan omaisuuden kuin taivaan lahjana. Pitäisi hölmönkin enkelin tietää, ettei tyhjästä voi nyhjäistä ilman vakavia seurauksia. Sulo tunaroi tunaroimasta päästyään eikä näytä oppivan virheistään. Meno sen kuin yltyy, mopoja karkaa, laivoja uppoaa ja ruumiita tulee. Ehkä ei sen niin väliä, sillä tuleehan kuolleista lisää enkeleitä - tai vaihtoehtoisesti piruja, sillä pitäähän maailmassa jonkinlainen tasapaino olla. "Oikean tien valitseminen on usein ihmisille ja jopa enkeleille ylivoimaisen vaikeaa." (s.29) Arto Paasilinna on mestari kertoja. Hän johdattaa kirjansa henkilöt leppoisasti tarinan läpi. Ei haittaa, vaikka matkan varrella tulee vähän osumaa. Musta

1980-luvun Lontoo herää taas kerran aamuun, jonka aikana poliitikot väittelevät tärkeistä kansakuntaa koskevista kysymyksistä. Charlie seuraa tiiviisti uutisia, mutta ajatukset ovat keskittyneet enemmän uuteen ihastukseen Mirandaan, jonka kanssa hän haluaisi ohjelmoida vasta ostamansa Aatami-androidin persoonallisuuden. Eletään siis eri todellisuudessa kuin lukijan tuntemassa 80-luvun Lontoossa. Mitä jos joskus olisi tapahtunut jotain toisin? Miltä elämämme silloin näyttäisi nyt? Kirjassa kuvataan nykyhetkeä hauraaksi. Charlie elää näennäisen mukavaa ja antoisaa elämää. Hän on vapaa velvollisuuksista. Leipä tulee pöytään osakekeinottelun avulla. Aatami mullistaa Charlien käsityksen elämästä. Androidin olemassaolo sysää liikkeelle tapahtumaketjun, joka mullistaa monen ihmisen tulevaisuuden. Kirjassa pohditaan ihmisyyttä ja inhimillisyyttä. Ihminen ei voi määritellä, mihin syntyy, mutta hän voi jollain tasolla vaikuttaa siihen, mitä tekee elämällään. Terveysasemalla käydessä saattaa

Rowan istuu vankilassa syytettynä murhasta ja kirjoittaa kirjettä asianajajalle todistaakseen syyttömyytensä. Hän aloittaa tarinansa siitä, kun hän sai hyväpalkkaisen lastenhoitajan työn arkkitehtiperheessä. Talo on upea yhdistelmä uutta ja vanhaa. Miltei kaikki asiat toimitetaan onni-sovelluksen avulla kahvinkeitosta ovien lukitsemiseen. Lasten hoitaminen vaikuttaa helpolta, kun tarvittaessa voi vain katsella heitä videokameroiden avulla ja puhua heille seiniin piilotettujen kaiuttimien kautta. Apumies Jack, on työkaveri mitä parhaimmasta päästä. Hän osaa lohduttaa juuri oikealla tavalla, kun tilanne käy liian rankaksi - kuten lasten käyttäytyessä hankalasti tai talon traagisen menneisyyden alkaessa kummitella. Kirjeestä kuvastuu heti alkuun hermostunut ihminen. Se ei sinänsä ole yllättävää, sillä kuka murhasta väärin perustein syytetty ei olisi hermoraunio. Kirjeessä mainitut erikoiset käytöstavat sen sijaan pistävät silmään. Rowan ei toimillaan herätä ainakaan luottamusta. Voikin

"Olin syntynyt osaksi maan historiaa." 10-vuotias Gaby elää ruandalais-ranskalaisessa perheessä 90-luvun Burundissa. Elämä on turvallista ja huoletonta. Kylässä rukouskutsun ääni kajahtaa, kypsyneet mangot tuoksuvat ja riikinkukot tepastelevat. Gaby kuuluu poikaporukkaan, joka keppostelee ja haaveilee seikkailuista. Pojilla on hammastikut suussa lännenelokuvien tapaan ja seinillä julisteita Tina Turnerista Michael Jacksoniin. Ihastumisiakin koetaan kirjeystäviä kohtaan. Asiat muuttuvat vähitellen epävakaaseen suuntaan. Vanhemmille tulee riitaa kulttuurieroista. Isoäiti ei pidä siitä, että äiti ei välitä omaa äidinkieltään ja kulttuuriaan lapsilleen, vaan kohtelee lapsia valkoisina. Paikallisessa kapakassa puhutaan politiikkaa ja syytetään kaikesta valkoisia, jotka ovat syöttäneet heille uskontonsa ja poliittisen järjestelmänsä, demokratian. Ruandassa syttyy sota. Pakolaisia kalvavat köyhyys, rotuerottelu, muukalaisviha, koti-ikävä, menneisyyden kaihoaminen ja vastoinkäymise