Unelmien aika

Linda Lansing omistaa hulppean hotelli Flanagansin 1960-luvun Lontoossa. Yhteiskunnan silmäätekevät ovat hänen vierainaan, sillä hotellilla on hyvä maine. Toisin oli kymmenen vuotta sitten, jolloin Linda matkusti Ruotsista ottaakseen isältään jääneen perintöhotellin haltuunsa. Hänen miespuoliset serkkunsa yrittivät manipuloida hänet luopumaan hotellista heidän hyväkseen Lindan sukupuoleen vedoten. Naisten paikka kun oli kotona aviomiehen ja lasten hoivaajana. Linda lyöttäytyi yhteen eliittiin kuuluvan uuden parhaan ystävänsä Maryn kanssa ja teki valtavasti töitä hotellin saattamiseksi taas jaloilleen. Tarina kertoo Lindan elämästä, rakkaudesta kotiseutua kohtaan ja hotellin henkilökunnan ja vieraiden skandaaleista. Se on ylistys osaaville naisille, jotka voivat saada elämäänsä sekä menestyneen uran että rakkauden. Kirjassa on romantiikkaa ja pohdintaa naiseudesta. Tarina kertoo uran ja rakkauden välillä tasapainottelusta. Hotelli Flanagans on ylellisen kaunis. Siinä yhdistyvät sekä lum

Rose Napolitano käy kiivasta keskustelua aviomiehensä kanssa raskausajan vitamiineista. Pariskunta on sopinut lapsettomuudesta, mutta mies on muuttanut mieltään. Rose on jostain syystä antanut hieman periksi, vaikka on edelleen ehdottomasti sitä mieltä, että hän ei halua lapsia. Keskustelu käydään yhdeksällä eri tavalla, mikä johtaa suunnilleen yhtä moneen erilaiseen elämänpolkuun. "Rose Napolitano, tuomittu kadotukseen jos hänestä ei tule äitiä, ja tuomittu kadotukseen jos hänestä tulee äiti?" (s.185) Kirjassa keskitytään pohtimaan naiseutta, äitiyttä, äiti-tytär-suhdetta ja raskautta. Pohdiskelussa kuuluu ennen kaikkea suru, viha ja epätoivo. Rosesta tuntuu siltä, että teki hän naisena mitä tahansa, niin hän saa tarkkailua ja arvostelua osakseen. Hänen oma äitinsä on malliesimerkki perinteisestä kotiäidistä, joka on luonteeltaan ja kasvatustavoiltaan kaikkivoipaisen äidillisyyden perikuva. Roselta toivotaan äitiyden rooliin astumista sekä hänen omien vanhempiensa että aviom

Ayoola on tappanut taas. Korede saapuu paikalle siivoamaan murhan jäljet ja neuvoo siskolle käytössääntöjä tilanteeseen, jossa poikaystävä on yhtäkkiä kadonnut. Ayoolassa on vahtiminen, sillä hän toimii irrationaalisesti. Hän on onnellinen oma itsensä, vaikka on juuri tappanut kolmannen poikaystävänsä. Mikään ei vaikuta puhkaisevan hänen autuaallista kuplaansa. Miehet lakoavat hänen eteensä hänen kauneutensa nähdessään. Ayoola tekee, mitä hän haluaa. Hän on tappavan täydellinen. Mutta mitä tapahtuu, kun Ayoola saa Koreden ihastuksen pauloihinsa? "Ayoola muistuttaa päivä päivältä enemmän isäämme. Hän teki pahoja tekoja ja esiintyi heti perään kuin mikäkin mallikansalainen. Ikään kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Onko se heillä verissä? Mutta hänen verensä on minun vertani ja minun vereni on Ayoolan verta." (s.111) Tarina on ihan älytön. Se on kiehtova, jännittävä ja täynnä mustaa huumoria. Tapahtumien kulku on kekseliäästi rakennettu. Loppu on henkeä salpaava. Kirja

Mies löytyy murhattuna asuntolaivasta Lontoossa. Naapurilaivassa asustava Miriam löytää ruumiin. Miehen luona yökylässä käynyt ja yltä päältä veressä paikalta poistunut Laura joutuu poliisien kuulusteluun. Hautajaisten järjestelystä vastuun saa kantaakseen miehen täti Carla. Hän tyhjentää parhaillaan sisarvainaansa asuntoa, jonka naapurissa asustaa tarkkanäköinen vanhus Irene, joka rakastaa dekkareita. Ei kuitenkaan Carlan aviomiehen Theon romaaneja. Regentin kanavan varrella asuvien ihmisten elämät limittyvät ja lomittuvat toisiinsa niin huimin juonenkääntein, että loppua kohden on vaikea päätellä, kuka loppujen lopuksi on syyllinen murhaan. Kenen sisällä pitkään kytenyt liekki on viimein leimahtanut? "'Janine, ei kaikki elämässä voi olla hauskaa. Välillä täytyy olla aikuinen.' 'Eikä aikuisilla varsinkaan saa olla hauskaa, herra paratkoon.'" (s.69) Naisten elämäntarinat ovat täynnä onnettomia tapahtumia ja sadistisia ihmisiä. Elämä on kohdellut heitä kokonais

Ennakkokappale on saatu Kustannusosakeyhtiö Otavalta. Lontoossa asuva Ronja Vaara saa soiton poliisilta, sillä hänen isänsä on murhattu. Hän varaa lennon Suomeen ja asettuu asumaan isänsä asuntoon Lauttasaareen. Ei aikaakaan, kun sekä naapurit että lapsuudenystävät kuhisevat uteliaina ympärillä. Murhatapausta selvittävä konstaapeli ei herätä kovinkaan suurta luottamusta. Ronja ystävineen ryhtyy itse salapoliiseiksi. Onko isä sittenkään ollut sellainen kuin tytär on aina luullut? "Pimeässä ja kylmässä ranta näytti luotaantyöntävältä ja mustalta. Vasemmalla laidalla, rantaviivan piilottavassa pensaikossa repsottivat vielä poliisin jättämät kirkkaankeltaiset eristysnauhat. Niiden viereen oli joku paikallinen käynyt jättämässä kynttilöitä." (s.84) Marraskuisen kylmä ja pimeä Lauttasaari on täydellisen karmiva tapahtumapaikka. Sitä ympäröi joka puolelta uhkaavasti kuohuva meri. Asukkaat muodostavat tiiviin yhteisön, joka suojelee itseään sekä hyvässä että pahassa. Kaikki tuntevat