Siirry pääsisältöön

Tekstit

Lucy Clarke: Haaksirikkoutuneet

Erin ja Lori ovat olleet lomalla ja jatkaneet riidan jälkeen matkaa eri suuntiin. Erin on palannut turvallisesti kotiin, kun taas Lorin lentokone on kadonnut jäljettömiin. Erin selvittää tapahtumaa nykyisyydessä, ja Lori elää lento-onnettomuuden jälkeisiä hetkiä autiolla saarella menneisyydessä. Asianosaisia ihmisiä yhdistää elämän aikana koettu trauma, jonka aiheuttamaa surua lääkitään alkoholilla: vanhempien yllättävä poismeno, tahaton lapsettomuus ja haastava sisarus- tai parisuhde. "Yhdessä. Tuon sanan historia ja paino sykähti heidän välillään." (s.9) Kirjan sanoma on mielestäni se, että ihmisen on hyvä päästää irti ja elää omaa elämää. Traumaattiseen tapahtumaan ei tarvitse jäädä jumiin, vaan on lupa jatkaa eteenpäin, huolehtia itsestään ja tehdä itselleen mielekkäitä asioita. Kaiken kaikkiaan kirja ei ollut minun mieleeni. Siinä tapahtui asioita, jotka eivät ole terveitä ja hyväksyttäviä. Tunnustan selailleeni ja pikalukeneeni joitain kohtia eteenpäin. Minulla oli kirj
Uusimmat tekstit

Vehka Kurjenmiekka: Kellopelisydän

Salamurhaajan kellopelisydän vaatii joka vuosi uhrin pysyäkseen käynnissä. Sydän pysähtyy, jos murhaa ei suoriteta, ja se annetaan seuraavalle. Kukin salamurhaaja kehittelee oman tapansa elää jokapäiväistä elämää. Yhteisön tuki, vastapainon luominen ja turvalliset rutiinit kannattelevat päivästä toiseen. "Yritän tottua ajatukseen metallisista rattaista ja putkista ja muttereista ja pumpuista, jotka nyt päättävät elämästäni. Kurkkua kuristaa." (s.13) Toivoin heti ensimmäiset sivut luettuani dystopiakirjallisuudesta tuttua kapinaa vallitsevaa järjestelmää vastaan, mutta näkökulman siirryttyä Karunkan Akatemiaan pelkäsin kirjan sisältävän jännittävän juonikuvion sijasta vain kielellistä ilottelua. En paljasta, toteutuiko toiveeni, mutta sen voin kertoa, että kirjan lukeminen tuntui valheellisen turvalliselta. "Koneisto toimii siten kuin se toimi, muttei paljasta salaisuuksiaan. Siltä on turha kysellä." (s.21) Tarina kertoo mielestäni minuudesta, muistamisesta ja valinn

Jean-Paul Didierlaurent: Lukija aamujunassa

Guylain lukee ääneen paperiliuskoja joka arkiaamu matkustaessaan junassa. Kanssamatkustajat kuuntelevat ja jopa odottavat luentaa. Guylain turruttaa itsensä töissä kirjojen kierrätyslaitoksessa, jossa makulointikone repii kaiken, mitä hampaisiinsa saa. Kunnes eräänä päivänä junan penkin välistä tipahtaa muistitikku. Kuka on nainen, joka on tallentanut siihen tekstejään? "Miten hän osaisi selittää ihmisille, ettei lukenut heidän vuokseen? Hän astui vastahakoisesti ulos junan lämmöstä ja jätti taakseen päivän sivut." (s.15) Kirja kertoo elämän mielekkyydestä ja mielettömyydestä. Ihmisellä on hyvä olla jokin oma projekti, johon paneutua. Ystävälliset ihmiset saavat tuntemaan, että on elossa.  "Viikonloppu saapui, se oli kuin turvaisa satama, jonne voi vihdoin laskea viikon aikana kasautuneen väsymyksen." (s.80)

Elina Salminen: Omin luvin onnellinen

Runokirjassa runoillaan omannäköisestä onnesta ja elämän merkityksellisyydestä. Sanat ja ajatukset ovat kauniita ja kannattelevia. Elämää eletään hiljaa ja rauhassa. On lupa olla oma itsensä, huolehtia itsestään ja ottaa hyvää vastaan. "ja tarinani tapahtuu parasta aikaa" (s.31) Ihminen kohtaa pelkoa, ikävää ja arvaamattomuutta. Hän saattaa jumittua ja arvostella itseään. Luottamus, rohkeus, toivo ja hyvän näkeminen kannattelevat silloin, ja ajatus, että minä kelpaan minulle. Huolista voi ottaa vapaapäiviä. "kiertää sadannen kerran samalle suolle" (s.10) Kirjan kansi on erittäin kaunis. Sisäsivuilla on myös piirrettyjä lintuja. Kirjan runoihin voi aina palata, jos tarvitsee lohtua ja perspektiiviä omaan elämään. "Älä vielä kyllästy elämään" (s.38)

Emily Hawkins: Tarujen valtakunnat

Ihmiset ovat kertoneet tarinoita kadonneista kaupungeista. Ne ovat pelkkää tarua, mutta arkeologit ovat oikeasti löytäneet menneisyyden kaupunkien jäännöksiä maan alta. Lapsille suunnatun taianomaisen kirjan avulla pääsee matkustamaan maailman halki ja tutustumaan myyttisiin paikkoihin. Kirjassa on Lauren Baldon kaunis ja majesteettinen kuvitus. Sivut ovat isoja, ja jokaisella aukeamalla riittää tutkittavaa. Kirja alkaa kiehtovimmalla kaupungilla, joka on tietenkin Atlantis. Platon sepitti tarinaa meren alle jääneestä merenjumala Poseidonia palvoneesta kaupungista, joka hänen mukaansa katosi 9000 vuotta ennen hänen elinaikaansa tehtyään jumalalleen vääryyttä. Kyseisenä aikana elettiin kivikautta, joten sen puolesta tarina on ainakin epäuskottava. Ranskalainen kaupunki Ys joutui myös veden alle, mutta tällä kertaa syynä oli tottelemattoman prinsessa Dahut. Kirjassa todetaan, että nykyään tytöistä kerrotaan tarinoita eri tavalla. Tytöt saavat olla vahvoja ja itsenäisiä. 1400 vuotta vanha

Emily Akkermans: Ihmeellinen aika

Lapsille suunnattu tietokirja ajasta on kiinnostavaa selattavaa ja hyvää kertausta myös aikuiselle. Tässä muutama kiinnostava fakta: - tähtiä katsomalla voi nähdä menneisyyteen, tehokkaimmalla kaukoputkella jopa 13 miljardia vuotta - auringon, kuun ja planeettojen liikkeitä seurataan eläinradan tähdistöjen avulla - aika voi perustua aurinkoon tai kuuhun - eri planeetoilla on eri pituinen vuorokausi ja vuosi riippuen etäisyydestä aurinkoon ja pyörimisnopeudesta - aikakäsitys voi olla suoraviivainen (menneisyydestä tulevaisuuteen) tai kehämäinen (kaikki toistuu) - eri maissa ja uskonnoissa on käytössä erilaiset kalenterit - viikko on ainoa ajanlaskuun liittyvä asia, joka ei perustu tähtitieteeseen, vaan uskontoon - ihminen on keksinyt keinoja mitata aikaa: aurinko-, tähti-, vesi-, suitsuke-, hiekka- ja atomikellot - mekaaninen kello keksittiin 1200-luvulla - 1800-luvulla eri kaupungeissa oli eri aika - maailman virallinen aika (GMT)  sovittiin vuonna 1880 ja tarkennettiin (UTC) vuonna 19

Emi Yagi: Tyhjyyspäiväkirja

34-vuotias Shibata työskentelee miesvaltaisella alalla Japanissa. Hän on ainoa, joka joutuu työn ohella järjestelemään paikkoja, tarjoilemaan kahvia ja juoksemaan asioilla. Shibata tokaisee olevansa raskaana, jolloin hän saa erityiskohtelua ja etuja, joiden olemassaolosta hän ei ole tiennyt. "- elämästä tulisi rankkaa, jos kiinnitti liikaa huomiota toisten reaktioihin." (s.81) Kirja käsittelee sukupuolten välistä eriarvoisuutta, työelämän epätasa-arvoa ja yksin elämiseen liittyviä haasteita. Shibata kohtaa naissukupuoleensa liitettyjä odotuksia. Hän elää normin ulkopuolella parisuhteettomana ja lapsettomana. Äitien maailma tuntuu vieraalta maalta, jonka kieltä hän ei osaa. "Samassa muistin, etten ollut puhunut tänä viikonloppuna sanaakaan kenellekään." (s.56) Shibatan uskonnollinen pohdinta oli mielestäni kiehtovaa. Maailman kuuluisin raskaana oleva nainen, Maria, nähdään pelkkänä äitinä. Shibata pohtii, mitä muita puolia ja kiinnostuksen kohteita Marialla oli. &quo