Siirry pääsisältöön

Tekstit

Stephanie Garber: Spectacular

Valenda valmistautuu suureen juhlaan. Aikuiset koristelevat ja leipovat, ja lapset esittävät toiveensa hilpeälle hallitsijattarelle. Keisarinna Scarlett, jonka puku muuttuu ajatusten mukaan, viimeistelee palatsin jääveistosta, kun prinsessa Donatella pelmahtaa sisälle. Hän on hermostunut, sillä hän ei ole vielä keksinyt täydellistä lahjaa Legendille. Hän pelkää, että mies ei enää rakasta häntä. "People need holidays. They need happiness, they need joy, and they need reasons to give and to love." (s.30-31) Aatonaatto on maaginen ilta, jolloin Mistelikatu ilmestyy Valendaan. Kadulla sijaitsee taianomainen lelukauppa Herra Mistelin leluarkku, joka on auki vain yhtenä iltana vuodessa ja josta saa ostaa vain yhden tuotteen. Kukaan ei tiedä, kuka on nykyään lelukaupan takana, sillä omistaja kuoli vuosia sitten. Ihmiset pelkäävät kauppaa, joka vaikuttaa toimivan itsekseen. Tella toivoo löytävänsä sieltä täydellisen lahjan Legendille, jolle kaikki on peliä, myös lahjojen antaminen. ...
Uusimmat tekstit

Alexandra Benedict: Joulun palapelimurhat

Edie O'Sullivan asuu yksin kolmen kissansa kanssa. Hän viettää mielellään aikaansa ystävänsä Rigan seurassa, mutta naapureitaan hän ei voi sietää. Hän on muutenkin herkästi negatiivisia tunteitaan näyttävä. Hänen mieltään painaa edelleen 20 vuoden takainen ero avovaimosta. Veljenpojanpoika Sean on hänen elämänsä tärkein ihminen. Hän on toiminut pojan äitinä tämän vanhempien kuoltua. Sean työskentelee Weymouthin poliisissa komisariona. Hänellä on aviomies Liam ja toivottavasti pian myös adoptiotytär Juniper. Edien elämä muuttuu, kun hän löytää ovensa takaa palapelinpaloja sisältävän lahjapaketin ja haasteen yrittää estää neljän ihmisen murha ennen joulua. "Aina joulukuussa hän tunsi olevansa kuin rikkinäisistä muistoista kokoon harsittu haamu." (s.30) Edie O'Sullivan pohtii alituiseen anagrammeja. Mielestäni aihe on tylsää luettavaa. Kirjaan on upotettu lukijalle kaksi peliä. Ensimmäisessä pitää etsiä anagrammeja ja toisessa päätellä palapelinpaloista englanninkielinen...

Liisa Väisänen: Symbolien joulu

Joulu on maaginen juhla. Sitä vietetään talvipäivänseisauksen aikaan, jolloin aurinko muuttaa suuntaa. Jouluna uskonnot ja kansantarinat sekoittuvat keskenään ja uusia perinteitä keksitään. Ne leviävät maailmalle etenkin elokuvien ja ohjelmien välityksellä. "- usein perinteet vahvistuvat juuri siksi, että ne ovat merkitykseltään muuntuvaisia ja sopeutuvia." (s.69) Kirjan kiinnostavimmat joulun symbolit ovat mielestäni kynttilä, joka kertoo odotuksesta, käpy, joka on lupaus uudesta elämästä, piparkakku, joka esittää sitä mihin siunausta kaivataan, ympyrän muotoinen kranssi, joka viittaa kuolemattomuuteen, taikasieni eli kärpässieni, joka herättää kuolleista, omena, joka on muistutus keväästä, ja kuusi, joka edustaa vihreydellään elämää ja maailmankaikkeutta. Joulussa mielestäni kiinnostavinta on kansanperinne. "Lahjan antaminen on yksi ihmiskulttuurin tavoista muodostaa yhteisö ja vahvistaa yhteisöllisyyttä." (s.70) Kirjailijan haaveena on ollut kirja, jota selataan ...

John Steinbeck: Routakuun aika

Sotajoukot valtaavat hetkessä koko valtion. Erään kaupungin pormestari havahtuu siihen, että hänen on otettava miehittäjän komentaja vastaan. Hän ymmärtää oman loppunsa lähenevän ja pohtii oikeita toimintatapoja. "- sotilaat lukivat uutiset kotoa ja toisista vallatuista maista ja uutiset olivat aina hyviä, ja ensin he uskoivat niihin, ja sitten he lakkasivat uskomasta." (s.81) Sotilaat esitetään järjestelmällisinä, määrätietoisina, täsmällisinä ja rutinoituneina. He saapuvat, suorittavat väkivaltaisia tekoja, raportoivat, määräävät ja ottavat haluamansa lupaa kyselemättä. He näyttävät tragikoomisilta sääntökirjoineen ja univormuineen. Valloitetun kaupungin asukkaat haluaisivat elää rauhassa omalla tavallaan. He ryhtyvät salakavalaan vastarintaan. Sotilaiden ajatusmaailma muuttuu. Sota ei johda rauhaan, iloon ja ystävyyteen. Ihminen tuntee sodassa vain pelkoa. "Me olemme opettaneet heille, että he ovat älykkäämpiä ja urhoollisempia kuin muut nuoret miehet. Heille on taval...

Jenny Multisilta: Kuka viimeiseksi jää

19-vuotias Olavi on kesätöissä Riemuranta-huvipuistossa Sumulahdessa vuonna 1997. Hän tutustuu siellä puiston omistajien poikaan Eliakseen, jonka kanssa hän viettää unelmiensa kesän. Valitettavasti kaikki päättyy painajaiseen, sillä huvipuisto suljetaan ihmishenkiä vaatineen onnettomuuden vuoksi. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin Riemuranta avataan Sumulahdessa uudestaan. Vanhalle kotiseudulle palannut Eveliina palkataan huvipuiston henkilöstöpäälliköksi. Hänellä on mahdoton tehtävä suunnata ihmisten katseet vuosikymmenten takaisesta onnettomuudesta ilonpitoon. Menneisyys saapuu vainoamaan sumulahtelaisia. Tarina kerrotaan kahdessa eri aikatasossa. Lukija tutustuu vuorotellen sekä 90-luvun teini-ikäiseen Olaviin että nykyhetken nuoreen aikuiseen Eveliinaan. Huvipuisto on tapahtumapaikkana kiehtova ja jännittävä. Siellä on yleisesti ottaen hauskaa, mutta jos jokin menee pieleen, niin siellä saattaa olla pelottavaa ja vaarallista. Kirjan pääosassa on Olavin ja Eliaksen rakkaustarina. Ensi-i...

Jacqueline Harpman: En ole koskaan tuntenut miehiä

Nimetön tyttö elää vankeudessa maan alla. Hänen seuranaan on 39 naista. Heitä vartioi kolme vaihtuvaa puhumatonta miesvartijaa, jotka ilmaisevat vangeille sallitut ja kielletyt teot ruoskan sivalluksilla. Tyttö on esimerkiksi oppinut, että toisten koskettaminen on kiellettyä. Vangit elävät vartijoiden määräämässä rytmissä. Naiseksi vartuttuaan nimetön tyttö keksii mitata aikaa sydämensä lyöntejä laskemalla ja tuijottaa yhtä tiettyä nuorta vartijaa. Hänessä herää halu oppia ja vaikuttaa. "Miksi kaikki naiset niin sitkeästi kieltäytyivät kertomasta minulle mitään?" (s.14) Ihminen syntyy aikaan ja paikkaan. Hänen ympärillään olevat ihmiset ovat asettuneet omille paikoilleen yhteiskunnallisessa hierarkiassa. Ihmisellä on sen verran valtaa käytössään kuin hänen asemansa sallii. Korkeassa asemassa oleva voi korottaa valta-asemaansa poistamalla muilta ihmisiltä pääsyn tietoon. Hän voi diktaattorin tavoin sanella tapakulttuurin ja halutessaan riistää yksilöiltä heidän vapautensa. Nim...

Briitta Hepo-oja: Viikatetytär

17-vuotias Beata Eleonora on kylän uusi viikatemies eli kuoleman henkilöitymä. Hänen tehtävänään on toimia linkkinä tämän ja tuonpuoleisen välillä. Beata vihaa ajatusta varsinkin saatuaan kuulla ensimmäisen tehtävänsä. Hän taistelee ennaltamäärättyä elämänpolkua vastaan, vaikka kieltäytyminen uhkaa suistaa maailman raiteiltaan. Johtaako välttely ja torjuminen lopulta tilanteen hyväksymiseen? "Ennemmin tai myöhemmin sinun on poimittava viikate käsiisi, jotta luonnon tasapaino säilyy." (s.48) Beata haluaisi elää tavallista teinitytön elämää koulua käyden, parhaan ystävän kanssa jutellen ja ihastuksen kanssa hengaillen. Sen sijaan hänen maailmaansa astelee marraseläimiä eli kuoleman enteitä. Äiti on koko ajan töissä eikä hänestä ole avuksi. Osaisiko palvelutalossa asuva Anni-mummo auttaa? "Ajattelen tuonpuoleista ja kaikkia menetettyjä ihmisiä ja sitä kuinka outoa on, että joku on täällä tänään ja huomenna poissa. Saavuttamattomissa." (s.154) Nuortenkirjan asetelma on ...