Liz Braswell: Ylös maailmaan

Pieni Merenneito Ariel on nyt Aaltojen kuningatar. Hänestä on kasvanut nainen, jolla on mielipiteitä, tavoitteita ja suunnitelmia. Viisi vuotta on kulunut siitä, kun merinoita Ursula vei hänen äänensä, muutti Tritonin polyypiksi ja nousi Tirulian valtaistuimelle lumottu prinssi Erik vierellään. Kyllä Ariel yritti päästä maihin ja taistella vastaan, mutta vartiointijoukot olivat hänelle liikaa. Elämä Atlantiksessa kulkee samaa tylsän poliittista rataa, kunnes eräs lapsenlapsen lokki lähettää Arielille viestin.

"- sinussa on jotain samaa kuin vanhoissa jumalissa. Kuolevaiseen rakastuminen ja ikuisen, paratiisimaisen maailman hylkääminen on suorastaan tarunhohtoista." (s.301)

Disneyn kirjasarjassa tutustutaan tällä kertaa pienen merenneidon vaihtoehtoiseen ja jokseenkin hidastempoiseen tarinaan, jonka avulla lukija pääsee ennen kaikkea tunnelmoimaan tutuissa ympäristöissä. Kirjoja lukeakseen on katsottava ensin Disneyn elokuvat. Kirjan tarina pyrkii valistamaan luonnonsuojelun ja etenkin merten suojelun tärkeydestä. Se neuvoo muun muassa lajittelemaan jätteitä. Toinen kantava teema on politiikka ja sotiminen. Kostaminen ei tuo lohtua tai tyydytystä, vaan pohjattoman tunteen, johon haluaa koko ajan ammentaa lisää. Kansojen ominaispiirteinä ovatkin ahneus ja omahyväisyys sen sijaan, että kaikki ottaisivat toisistaan oppia ja kunnioittaisivat yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia.

"Pelit kestävät pitkään ja vaativat monta siirtoa ennen kuin jompikumpi voittaa." (s.181)

Ariel on Neptunuksen lapsia, puoliksi jumala. Hän on ylpeä syntyperästään. Ariel vaalii itsepäistä ja itsetietoista luonnettaan. Erik on saanut hullun prinssin leiman ja toteuttaa sitä hieman liikaa siinäkin vaiheessa, kun hänen ei enää tarvitsisi. Hän on todellakin ottanut oman tarinansa haltuunsa. Arielia häiritsee se, että Erik on ollut vain hänen äänensä vietävissä. Merenneito pohtiikin, mihin hän haluaa ääntään käyttää. Maailmassa riittää turhaa puhetta, viihdyttäjiä ja manipuloijia. Miltä Arielin äänen tulevaisuus näyttää?

"'Olen merenneito', Ariel muistutti. 'Vuosituhansien aikana ihmiset ovat rakastuneet meihin yhdellä vilkaisulla, heti paikalla ja ikuisiksi ajoiksi pelkästään kuullessaan meidän laulavan." (s.205)

"Kukaan ei ole milloinkaan kyennyt estämään sinua tekemästä mitä haluat." (s.53)

Nura Farah: Lumimaa

Maahanmuuttajana oleminen on alituista tasapainoilua kahden kulttuurin välissä. Kirjan tarinat kertovat ihmisistä, jotka yrittävät sopeutua parhaaksi katsomallaan tavalla vallitsevaan tilanteeseensa. Muualta tulleena joutuu olemaan alituisen tarkkailun kohteena. Koskaan ei saa vain olla.

Tanssiva perhonen kertoo tytöstä, joka osallistuu tanssiaisiin, mikä on kotona opitun vastaista. Hän kokee tekevänsä syntiä pukeutuessaan mekkoon ilman huivia, laittaessaan huulikiiltoa ja tanssiessaan miehen kanssa. Tyttö on jakautunut kahteen eri persoonaan. Toinen myötäilee perhettä ja toinen kapinoi. Vanhempien kotimaa Somalia esiintyy puheissa sekä haaveilun kohteena että pelotteena. Miltä tuntuisi muuttaa yksin asumaan ja hypätä mukaan lumimaan elämään?

Niin ne vuodet vierivät ohi on tarina tytöstä, joka on koko elämänsä joutunut pettymään miehiin. Nyt hän on jo liian vanha löytääkseen ketään. Näkymätön vieraassa maassa kertoo miehestä, jonka pakomatka päättyi Italian kaduille. Teikäläiset kertoo lumimaassa syntyneestä pojasta, joka haluaa vain olla kuten muutkin nuoret, mutta kohtaa ristiriitaisia odotuksia ja mielipiteitä sekä kotona vanhemmiltaan että koulussa opettajiltaan. Onko pakko kirjoittaa esitelmä 'omasta kulttuurista', jos jääkiekko kiinnostaa enemmän?

Kirjailija on tarina naisesta, joka joutuu keskustelemaan aiheista, jotka eivät oikeastaan liity hänen kirjaansa mitenkään. Toimittajat ovat ennakkoluuloisia ja kiinnostuneita vain tietyistä puheenaiheista. Nainen tuntee jatkuvaa kiitollisuuden velkaa. Hän joutuu tasapainoilemaan, jotta antaisi itsestään hyvän kuvan. Kun yksi yhteisön jäsen kirjoittaa yhteisöä koskevan tarinan niin suuri yleisö kuvittelee että kaikki yhteisön jäsenet ajattelevat samalla tavalla kuin kirjassa kerrotaan.

Kun missään ei ole rauhassa kertoo naisesta, joka haluaa mennä tuttaviensa kanssa juhlimaan, mutta erottuu ainoana joukosta. Äiti soittelee perään, kaupungilla kulkevaa veljeä saa varoa ja tuttavien alituiset kysymykset ja kommentit ärsyttävät. Tämä ei ole Mogadishu on tarina tytöstä, jota kiusataan koulussa, jossa sekä oppilaat että opettajat suhtautuvat häneen rasistisesti. Syntinen nainen kertoo naisesta, joka on töissä kaupassa, missä hän pukeutuu kauppiaan toivomalla tavalla ja myy alkoholia ja sikaa. Hylätty on tarina naisesta, jonka turvapaikan haku kestää vuosia. Hän kaipaa kotimaahan jääneitä lapsiaan. Hän ei osaa suomea ja tulkki ei tulkkaa hänen sanojaan oikein.

Leivänpala kertoo naisesta, joka päätyy ihmiskaupan uhriksi. Luojansa luo hän palasi on tarina miehestä, joka on 'huonoilla teillä'. Hän käyttää alkoholia ja tapaa naisen, joka on irrottautunut yhteisöstään eikä puhu somaliaa. Kaiken lisäksi nainen on vegaani ja vapaaehtoisesti lapseton. Vanha koulukaveri ottaa tehtäväkseen palauttaa miehen takaisin uskonyhteisön suojiin. Tulitte kotiin kertoo tytöstä, joka viedään Somaliaan oppimaan omaa kulttuuria. Muukalainen omassa kodissa on tarina naisen vaikeuksista ostaa omaa asuntoa. Värisuoja kertoo miehestä, joka työskentelee siivoojana. Ihmiset ovat kateellisia toisilleen siitä, mitä luulee heillä olevan.

Kirja on helppolukuinen. Teksti soljuu tarinasta toiseen. Hooyot yrittävät tehdä lastensa puolesta parhaansa kotimaataan kaivaten. Lapset tuntevat olonsa tukahdutetuiksi vanhanaikaisilla odotuksilla. Oma uskonto ja lumimaan kulttuuri eivät sovi yhteen. Jopa hajut ovat erilaisia. Kirjan tarinat kuvaavat maahanmuuttajat parhaansa yrittävinä ihmisinä, jotka haluaisivat vain olla rauhassa.

Risto Piekka: Elias Lönnrot Suurmies

Elias Lönnrot (1802-1884) on kansallisen heräämisen keulakuva, sillä hän on tehnyt Suomen puolesta arvokasta työtä ja kohottanut suomen kielen sivistyskieleksi. Risto Piekka kertoo kirjassaan kattavasti Elias Lönnrotin ansiot.

"Elias oli kirjoituksillaan rakentamassa sitä maailmankuvaa, josta myöhemmin tulee suomalaisuuden ja kansallishengen sekä kansallisen itsetunnon perusta." (s.127)

Kirjassa esitellään 1800-luvun Suomea. Noin 1-2 miljoonan asukkaan alue siirtyi Venäjän vallan alaisuuteen vuonna 1809. Kuudesta Ruotsin läänistä tuli autonominen suuriruhtinaskunta, jolla on valtiopäivät (säännöllisesti vuodesta 1863 alkaen), hallitus (myöhemmin senaatti), oma oikeuslaitos, omat virkamiehet, oma veronkanto-oikeus, ruotsalaiset perustuslait, muuttumaton omistusoikeus, säätyjen erivapaudet, oma luterilainen uskonto ja ruotsi virallisena kielenä. Ainoastaan ulko- ja turvallisuuspolitiikka kuuluivat Venäjälle. Lisäksi Suomen ja Venäjän välillä oli tulli- ja passiraja. Kenraalikuvernööri ja ministerivaltiosihteeri toimivat Venäjän keisarin ja Suomen välillä. Sanomalehtiä, kirjeitä ja kirjallisuutta sensuroitiin. Kansallisuusaate, romantiikka ja humanismi levisivät läntisestä Euroopasta Suomeen. Elias Lönnrot tiesi, että sivistynyt kansa tarvitsi oman eepoksen.

"- kansakunnan tai etnisen ryhmän symboliksi nostettua eeposta, jonka olemassaolon ja merkityksen katsotaan toimivan kansakunnan tai etnisen ryhmän jäseniä yhdistävänä tekijänä -" (s.110)

Elias Lönnrot oli verkostoitumisen huippuosaaja. Hän eteni päättäväisesti vaihe vaiheelta kohti toivottua lopputulosta. Elias Lönnrotin äidinkieli oli suomi. Hän opiskeli eri kieliä ja oli kielellisesti lahjakas. Hän teki väitöskirjansa yliopiston opettajan ehdotuksesta Väinämöisestä ja tutkimusmatkaili lukuisia kertoja eri alueilla lauluja, runoja, sanoja, sananlaskuja ja arvoituksia keräten. Hän keräsi talteen tietoutta ja kirjoitti suomeksi kirjoja esimerkiksi kasvistosta. Risto Piekan kirja havainnoi hyvin, kuinka kukaan ei ole koskaan yksin toimissaan. Elias Lönnrot teki yhteistyötä lukuisten eri ihmisten kanssa. Häneen vaikuttivat hänen perheensä, opettajansa, opiskelutoverinsa, kollegansa, seurojen jäsenet ja ainakin kirjojen kautta eurooppalaiset vaikuttajat. Kuuluisimmat kaverukset olivat Runeberg, Snellman ja Topelius. Elias Lönnrotia auttoivat myös runonkerääjät.

"Moiseen kykenee vain monipuolisesti lahjakas henkilö. Lisäksi tarvitaan todellista aatteen paloa ja selkeitä tavoitteita." (s.44)

Kirjassa korostetaan, että Kalevala on 'Eliaksen luomus'. 'Se on hänen kokoamansa ja toimittamansa runoelma. Runot eivät ole sellaisinaan runonlaulajien esittämissä muodoissa.' Elias Lönnrot kirjoitti runot yleiskielelle. Ei ollut olemassa yhtenäistä suomen kieltä. Elias Lönnrot pääsi kehittämään yleiskieltä lisää Helsingin yliopiston suomen kielen professorina vuosina 1854-1862. Kalevalan tarinan juoni on kirjan mukaan Elias Lönnrotin. Tutkimusten mukaan puolet runoista kerättiin rajan takaa. Kansanrunot ovat kulkeutuneet lännestä itään. Kalevalamitta on yleinen suomalaisugrilaisten kansojen keskuudessa. Elias Lönnrot siis koki, että hänen keräämänsä runot kuuluivat samaan kulttuuriin. SKS puolestaan halusi korostaa Kalevalan puhtautta ja muuttumattomuutta. Kalevalan kokoaminen katsottiin kulttuuriteoksi. Kalevala sai kansainvälistä mainetta ja tuki kielen kehitystä ja asemaa. Se innoitti taidetta ja sen mukaan on nimetty katuja, yrityksiä, kaupunginosia, puistoja ja taloja etenkin 1920-30-luvuilla.

"Tärkeintä on muistaa, että Elias teki Kalevalan Suomelle ja suomalaisille sekä se, että kansainvälisesti on tunnustettu Kalevalan olevan Suomen kansalliseepos." (s.67)

Elias Lönnrot oli kansan sivistäjä ja valistaja. Hän valmistui lääketieteen tohtoriksi vuonna 1832 ja toimi muun muassa Kajaanin kihlakunnan piirilääkärinä. Hän näki köyhyyttä, epäpuhtautta, alkoholin suurkulutusta ja taikauskoisuutta. Hän toimi ihmisten ajatusmaailmoissa luovien. Hän kirjoitti kirjoja, joiden avulla hän neuvoi kansalaisia. Ihmisistä 1880-luvulla vain 13 prosenttia oli luku- ja kirjoitustaitoisia. Lukutaito oli puolella asukkaista. Kansakouluasetus tehtiin vuonna 1866. Elias Lönnrot koki tärkeäksi oppikirjat, sanakirjat, virsikirjan uudistamisen, kirjastot, kirjallisuuden kääntämisen (minkä esti sensuuri) ja aikakauslehdet. Kalevala tuli mukaan opetussuunnitelmiin. Koulu kasvatti kansalaistuntoa ja loi suomalaista identiteettiä. Elias Lönnrot käänsi lakikirjoja, mikä edesauttoi suomen kielen tulemista myös hallinnon kieleksi. Tsaari II lupasi vuonna 1863, että suomen kielestä tulee tasaveroinen kieli ruotsin kielen kanssa. Nykyään Suomen kielen päivää vietetään 9.4., mikä on Eliaksen nimi- ja syntymäpäivä ja Agricolan kuolinpäivä.

"- hän oli suvaitsevainen ja suhtautui myönteisesti kansanomaisiin parannuskeinoihin, koska tunsi ne kansanrunoista." (s.47)

Voisin suositella kirjan lukemista etenkin lukiolaisille äidinkielen opiskelua rikastuttamaan, sillä kirja sisältää kattavan kuvauksen suomen kielen tärkeimmistä hetkistä. Suosittelen myös Kalevalan hankkimista jokaiseen kotikirjastoon.