Unelmien aika

Viralliset ahvenanmaalaiset tuomiokirjat kertovat 1660-luvulla noituudesta teloitettujen seitsemän naisen tarinan. Kristitty tuomari on jakanut oikeutta Raamattu lakinaan. Kansa on ollut pulassa. Uskonnollisten kirjojen, kidutusvälinein ja oman mielivaltaisen päättelykyvyn kera varustautuneen kristillisen tuomarin edessä on ollut mahdotonta edes yrittää puhua niin sanotusti samaa kieltä. Kumpikaan ei ole ymmärtänyt toista. "Kansan uskomusten ja taikuuden harjoittamisen sekä akateemisen noituusopin välille avautui kuilu, niin syvä, että tuomiovallan ja syytettyjen kokemukset tuskin kohtasivat, maailmankuvista puhumattakaan." (s.245) Kirjassa pohditaan, mitä maagisen maailmankuvan omanneet aikalaiset ovat ajatelleet. Itse koen, että todennäköisesti jokainen ihminen on ajatellut hieman eri tavalla. Nykyäänkin ihmiset kuuluvat eri uskontokuntiin tai yhdistelevät eri uskomusjärjestelmiä. Ihmisissä on myös niin sanottuja tapauskovaisia, jotka toimivat opitulla tavalla tottumuksesta

Suomalaisissa kansantarinoissa seikkailee olentoja, joilta on pyydetty apua ja joiden avulla on selitetty maailmaa. Tarinat ovat eläneet, muotoutuneet ja muuttuneet ajan saatossa. Osa niistä on oikeastaan jo kadonnut. "Kuten ihmisten keskuudessakin tapahtuu, niin myös erilaisten taruolentojen ryhmät aikojen kuluessa sulautuivat toisiinsa ja muualta maailmasta tulleet vaikutteet muuttavat niitä paljonkin." (s.35) Minua kiehtovat kirjassa esitetyistä olennoista eniten jättiläiset, tontut, Kade, Ilmarinen, Ukko, Hippa, Hiisi ja Para. Jättiläiset ovat muovanneet suomalaista maastoa. Heidän käden- ja jalanjälkensä näkyvät muun muassa järvien muodoissa ja suurissa kivenlohkareissa. Kade on ollut asialla, jos jokin tai joku joutuu kateisiin. Se saattaa viedä myös kateuden kohteen. Ilmarinen on ilmojen haltija. Me asumme maa-ilmassa, joten on tärkeää, että sekä maalla että ilmalla on omat haltijansa. Ukko on säiden haltija. Nimestä päätellen etenkin ukkosen. Ylijumalaksi häntä on san

Suomalainen kansanusko kattaa kansanperinnettä ja kertomuksia. Ihminen on halunnut tarinoida tilanteista, jotka ovat elämän kannalta merkityksellisiä. Luonto on kaikessa keskeisesti läsnä. Hallitsematonta luontoa on haluttu kunnioittaa ja hallita. Tarinoista löytyy lukuisia eri jumalia, jotka on liitetty luontoon, eläimiin tai tärkeisiin tapahtumiin kuten kalastukseen ja viljelykseen. Esimerkiksi skandinaavisessa mytologiassa on jumalat Freya ja Freyr. Jälkimmäistä juhlittiin nykyisen joulun tienoilla sadon ja hedelmällisyyden jumalana. Freyrin tunnuseläin on sika, mikä näkyy edelleen jouluruokaperinteessä. Sanakirjassa mainitaan kiinnostavia olentoja kuten ihmissudet, jättiläiset, näkki, haltiat, maahiset, menninkäiset ja tontut. Kyöpeli on olento, joka aiheuttaa vahinkoa. Kävipä köpelösti. Elias Lönnrot mainitaan Kalevalaan päätyneiden tarinoiden yhteydessä, sillä hän on sekä kerännyt että keksinyt hahmoja. Tuonpuoleinen ja kalmanväki ovat alati läsnä. Muun muassa syksyisessä päätösj

Ihminen on aina nähnyt maailman rationalistista ja uskomuksiin pohjautuvaa ajattelua yhdistellen. Ilman uskoa ei syntyisi uusia tieteellisiä keksintöjä. Uskominen on elinehto. Samoin kuin ennustamisen tarve. Astronomia ja astrologia ovat kulkeneet rinnakkain tuhansia vuosia. "Astrologiaa ei käsitellä juuri lainkaan historianopetuksessa, esimerkiksi tieteen ja taiteen yhteydessä. Miksi? Onko aihe niin epäilyttävä tai mitätön?" (s.58) Astrologiassa uskotaan, että taivaankappaleet vaikuttavat maahan ja ihmisiin. Sen avulla yritetään ymmärtää itseä ja maailmaa. Astrologia on kehittynyt ajan saatossa ja astrologien käsissä. Aristoteles on kokenut, että kuunalainen maailma koostuu neljästä peruselementistä: maa, vesi, ilma ja tuli. Maagisen astrologian mukaan planeettojen voimat varastoituvat kiviin ja muihin esineisiin, joista voi valmistaa suojaavia amuletteja. Suomessa astrologian on tuonut tutuksi Mikael Agricola vuoden 1544 teoksellaan Rucouskiria. Siinä kerrotaan, mitä asioit

Yhdysvaltojen presidentin poika Alex Claremont-Diaz ja Iso-Britannian prinssi Henry rakastuvat toisiinsa, vaikka ensin ovatkin vihamiehiä. Lemmenparin on teeskenneltävä kaveruutta, sillä maailma ei hyväksy homopareja. Heitä tärkeämpää on presidentinvaalikampanja ja kuningassuvun jatkaminen. "'Minä vähät välitän sinun tunteistasi', Zahra sanoo. 'Meillä ei ole pahemmin vaihtoehtoja, jos haluamme, että sinun typeryytesi ei vie koko kansan huomiota-'" (s.29) Kirja kertoo seksuaalisen identiteetin etsinnästä tilanteessa, jossa yhteiskunta edellyttää heteroutta. Alex ja Henry tuntevat suuria tunteita ja ennenkokematonta kiihkoa. Heidän suhteensa on intensiivinen sekä henkisesti että fyysisesti. Kirja on yllättävän hyvin kirjoitettu viihdekirjaksi. Tarina on kaiken kaikkiaan mukaansatempaava, koskettava ja viihdyttävä. Se ei ole ollenkaan myötähäpeällinen, vaan sen kanssa voi ennemminkin myötäelää. Kirjassa on kiinnostavaa perhe- ja parisuhdekuvausta ja hivenen hauko