Jenni Haukion kauniissa runokokoelmassa menneisyys ja nykyisyys tervehtivät toisiaan. Rakkauden kohde ja luonto sulautuvat yhteen. Maalaisromanttiset maisemat vaihtuvat kolkon kaupungin yksinäisyyteen. Vaeltava, ikiaikainen meri tuntee ihmisen kaihon. Kaikki on katoavaista. "puoli neljän aikaan takerrun postiluukusta sanomalehteä työntävän jakajan ranteeseen vain pitääkseni toista ihmistä kädestä" Haukio on taitava kuvaamaan hetkiä. Maisema elää hänen tarkastelunsa alla. Lukija voi sielunsa silmin nähdä 'veteen heitetyn kiven synnyttämän aaltoilun' ja kuulla kuinka 'apea tuuli näppäilee hauen kuivunutta selkäruotoa'. "Tunnen saman kuin sinä, nuoren meren kohinan, uusien olomuotojen kutsun." Helmet lukuhaaste 2019: 37. Pienkustantamon julkaisu
Tervetuloa kirjablogiin! Lukukokemuksia, kirjojen herättämiä ajatuksia, lukuhaasteita, kaikkea kirjoihin liittyvää - ripauksella teatteria ja balettia. Unelmien toteuttamista - tässä ja nyt.