Unelmien aika

Keski-ikäinen käsityöliikkeen hoitaja Jocelyne elää tuttua ja turvallista elämää yhdessä aviomiehensä Jocelynin kanssa. Heillä on kaksi aikuista lasta, minkä lisäksi he ovat läpikäyneet kolmannen lapsen menetyksen.  Jocelyne ja Jocelyn ovat arkisen onnellinen pariskunta, joka on kokenut avioliiton ylä- ja alamäet ja selvinnyt niistä sekä enemmillä että vähemmillä haavoilla. Molemmilla on omat elämänhaaveensa, jotka siintävät taivaanrannassa. Ne ovat periaatteessa mahdollisia, mutta käytännössä saavuttamattomia. Aivan kuten käsityöliikkeessä työskentelevien naisten tai Jocelynen blogia kommentoivien lukijoiden. Jokaisella heistä on omat elämän murheensa ja unelmansa. Kun Jocelyne saa käteensä 18 miljoonan euron lottovoiton, hän ei tiedä, mitä hänen kannattaisi tehdä. Mitä arkisen onnellisen elämän muuttaminen tarkoittaisi? "Sillä tarvitsemamme asiat ovat arjen pieniä unelmia. Ne ovat pieniä hoidettavia asioita, jotka vievät meidät huomiseen, ylihuomiseen, tulevaisuuteen, ne ovat ni

Adelaida hautaa rakkaan äitinsä hautausmaalle. Hänen ajatuksensa vaeltavat äidin hoidosta Venezuelan nykytilanteeseen. Hän toivoo, että äiti saisi levätä rauhassa sen sijaan, että haudanryöstäjät ilmaantuisivat paikalle ja veisivät hänen vaatteidensa lisäksi luita noituuden harjoittamiseen. Paluumatka kotiin on hengenvaarallinen, sillä moottoripyöräjengi on asettunut juhlimaan keskelle tietä. Kotiin pääseminen ei tuo helpotusta, sillä Adelaida saa todeta, että hänen kotinsa on vallattu. Hänellä ei ole enää mitään muuta kuin oma itsensä jäljellä. Ehkä ei sitäkään. "Elämä oli muuttunut metsästysretkeksi, ja tavoite oli selvitä hengissä." (s.15) Venezuelan rauhaisa menneisyys ja kaoottinen nykyisyys piirtyvät lukijan eteen Adelaidan ajatusten kautta. Hän muistelee lapsuuden huolettomia aikoja, kun sai vain istua ja imeskellä herkullisia luumuja. Pikku hiljaa ympäristö muuttui yhä vaarallisemmaksi. Ruokaa ei enää ollut saatavilla. Elämästä tuli selviytymistä. Vallankumous muokkas

Naisten hiljainen mielenosoituskulkue astelee Havannan kaduilla Kuubassa vuonna 2003. Tilanne purkautuu poliisien ja ihmisjoukon rynnätessä paikalle ja piestessä naiset verille. Kiinniotetut pakotetaan bussien kyytiin. Protestiliikkeessä on mukana Silvia, jonka aviomies Ernesto on oppositioliikkeen kannattajana epäinhimillisissä oloissa pidetty mielipidevanki. Silvia marssii oman henkensä uhalla sekä vankien vapauttamisen että Kuuban kansalaisten vapauden puolesta. Hän kokee olevansa vankina omassa kotimaassaan, jossa kansalaisia alistetaan mielivaltaisesti. He elävät köyhyydessä ja kurjuudessa eikä heille anneta lupaa matkustaa ulkomaille. Vähän väliä epätoivoiset ihmiset yrittävät paeta salaa veneillä. Ulkomaalaiset eivät pysty auttamaan, vaikka yrittävät neuvotella tilanteen helpottamiseksi. Kuubalaisten on tukeuduttava omaan itseensä. "'Sitä sanotaan, että amerikkalaisten tulon myötä kaikki palaa aikaan ennen vallankumousta', Sophie pohti ääneen. 'Joidenkin mielest

Ermelindo Mucanga asuu vaeltavana henkenä omassa haudassaan. Hänen on mentävä jonkun elävän, mutta pian kuolevan ihmisen kyytiin, jotta hän voisi kuolla kunnolla. Ermelindo asettuu poliisikomisario Izidine Naitaan, joka tutkii parhaillaan vanhainkodin johtajan murhaa. Vanhainkoti sijaitsee entisessä siirtomaavallanaikaisessa linnoituksessa. Kuulusteltavat vanhukset kertovat jokainen oman versionsa tapahtumista. He tarinoivat tarinoimisen riemusta. Heistä on mukavaa saada viimein huomiota. Kukaan ei käy katsomassa heitä muuten kuin aikeenaan varastaa heiltä. He ovat omien sanojensa mukaan joutuneet kärsimään sota-ajan ja nyt he kärsivät rauhan aikaa. "Jokaisella on omat murheensa, jotka ovat suurempia kuin maailma." (s.95) Mosambik elää itsenäisyyden jälkeistä aikaa, mutta siirtomaavallan aika muhii edelleen mielessä. Vanhainkodissa asuu sekä mustia että valkoisia ihmisiä, jotka miettivät, miten suhtautuivat toisiinsa ennen ja miten toimivat toistensa kanssa nyt. Kirjassa ovat

Haaveilin lapsena siitä, että lukisin kaikki Neiti Etsivä kirjat. Ryhdyin tuumasta toimeen ja luin kaikki, mitä kirjastosta löysin. Yritin saattaa ajatuksen loppuun kymmenen vuotta sitten, mutta noin parikymmentä kirjaa jäi vielä puuttumaan. Olen tähän mennessä lukenut 87/105 Neiti Etsivää. Tavoitteenani on tämän vuoden aikana lukea loput kirjat, jos vain löydän ne jostain käsiini, sillä kaikkia ei löydy Helmet kirjastoista. Neiti Etsivä karjatilalla kertoo Paula Drewin matkasta Arizonaan Bessin ja Georgen sukulaisten luokse. Bet-täti ja Ed-setä eivät haluaisi tyttöjä vieraikseen, sillä tilaa koettelee tihutöiden sarja. Kaiken lisäksi siellä on nähty aavehevonen. Paula ottaa tietenkin tapauksen selvitettäväkseen. Hän loistaa tällä kertaa täydellisillä ratsastustaidoillaan. Juoni keskittyy täpäristä tilanteista selviämiseen kuten auton hyytymisestä keskelle autiomaata, kivivyöryn alle jäämisestä autiokylässä ja yli äyräiden kuihuvan joen ylittämisestä ratsastaen. Roistot ovat kaiken aik

New Yorkissa asuva parikymppinen April May kohtaa kadun varteen ilmestyneen mystisen patsaan. Hän soittaa heti ystävälleen Andylle, vaikka kello on neljä aamuyöllä, sillä hän haluaa heti kuvata aiheesta videon. Se julkaistaan Andyn YouTube-kanavalla, ja siitä tulee viraali-ilmiö. April May on yhtäkkiä somejulkkis, jota kutsutaan televisiohaastatteluihin. Selviää, että Carliksi nimetty patsas ei ole ainoa, vaan niitä on ilmestynyt kaupunkeihin ympäri maailmaa. April May uhraa ihmissuhteensa ja koko oman identiteettinsä omistaessaan elämänsä patsasmysteerille. "Jatkan matkaa, ja yhtäkkiä se on siinä. Menen lähemmäs, tajuan että se, mikä on ilmestynyt kadulle, on todella... siis todella poikkeuksellinen veistos." (s.10) Kirjassa on koukuttava scifi-tarina tubettajien maailmasta. Se havainnollistaa, kuinka syvälle epätodellisuuteen ihminen voi upota. Somemaailma on auki 24 tuntia vuorokaudessa. Se ei koskaan lepää. Se vie kaiken ajan ja energian, jos haluaa pysyä pinnalla ja ihmi