Kansa on harjoittanut runolaulantaa. Lauluissa on esiintynyt tuttuja henkilöhahmoja, paikkoja ja tapahtumia, mutta aikajärjestystä ja ykaityiskohtia on improvisoitu laulaessa. Mukaan on otettu vaikutteita muista kulttuureista ja uskonnoista. Laulut ovat olleet alati muovautuvia. "Ilman myyttiä, maailmanselitystä, ihminen ei pysy nahoissaan eikä järjissään." (s.132) Kansallismieliset suomalaisuuden rakentajat ovat nähneet kansanrunouden puhtaana ja muuttumattomana historiallisen tiedon lähteenä ja saksalaisten esimerkin mukaisesti politiikan välineenä. Runous on toiminut todisteena suomalaisuuden juurista ja ikiaikaisuudesta ja kulttuurin yhtenäisyydestä. Sen kautta on puhunut muinainen kansan henki. Kristillinen kirjallinen kulttuuri on syrjäyttänyt suullisen tarinaperinteen, joten 'kulttuurisesti staattisella alueella' eläneiden karjalaisten tehtäväksi on asetettu runojen antaminen suomalaisille luontevana kulttuurin siirtona heimoveliaatteen hengessä. "Menneis...
Tervetuloa kirjablogiin! Lukukokemuksia, kirjojen herättämiä ajatuksia, lukuhaasteita, kaikkea kirjoihin liittyvää - ripauksella teatteria ja balettia. Unelmien toteuttamista - tässä ja nyt.