Unelmien aika

Kiitos kuluneesta vuodesta 2022! Luetut kirjat Luin vuoden aikana 86 kirjaa. Edellisinä vuosina olen lukenut 86, 48, 64, 57, 73 ja 75 kirjaa. Paras lukemani kirja oli Victoria Hislopin Saari, minkä luin itselleni kehittämääni #luenlempikirjojanne lukuhaasteeseen. #maailmalukuhaaste2022 Järjestin yhteistyössä kirjagrammaajien ja Nasten Pankin kanssa #maailmalukuhaaste2022 nimisen lukuhaasteen, joka kesti toukokuusta elokuuhun. Tarkoituksena oli lukea kirjoja eri puolilta maailmaa. Tavoitteena oli lukea niin sanotusti ei-länsimaista kirjallisuutta. Maailman ympäri Oma  henkilökohtainen haasteeni  on lukea kirjoja kaikista maailman maista. Kirjailijan täytyy olla kotoisin kyseisestä maasta, ja kirjan tapahtumien tulee sijoittua kyseiseen maahan. Tänä vuonna luin haasteeseen 4 kirjaa. Olen lukenut haasteeseen yhteensä 57/195 kirjaa. #queerlukuhaaste2022 Osallistuin instagramissa järjestettyyn lukuhaasteeseen lukemalla jokaiseen kohtaan yhden kirjan. Minusta on mielenkiintoista osallistua

Talventaian tarinat jatkuvat. Gretan ystävä Are valmistautuu vuorostaan omaan koetukseensa. Hän matkaa Pentameroneen, jota hallitsee kuningas, jonka hovissa on kolmetoista kaunista prinsessaa. Are pääsee yhdeksi kaunottarista, mikä tuntuu ihanalta. Hän on aina kokenut olevansa ruma ja tyhmä. Kuningas vaatii Area kukistamaan lohikäärmeen, minkä jälkeen hän pääsisi asumaan linnan torniin. Mikä lopulta onkaan hirviö, joka Aren pitää voittaa? "- jostain syystä hän vain halusi olla juuri sellainen kuin piti. Tuntui, että valtakunnassa oli tarkat säännöt siitä, miten piti käyttäytyä ja miltä piti näyttää." (s.176) Kirjassa pohditaan toksisia käytösmalleja ja ulkonäkövaatimuksia. Lasten itsetunto on huono, jos he kuulevat alituiseen alentavia kommentteja vanhemmiltaan, aikuisilta ja ikätovereilta. Lapset kadottavat itsensä mukautuessaan toisten luomaan maailmaan. Kirja opettaa, että jokainen saa olla juuri sellainen kuin on. "Kerro, kerro, kuvastin, ken on maassa kaunehin? Are

Greta ja Kai elävät köyhien ja riitaisten vanhempiensa luona toisiinsa tukeutuen. Eräänä aamuna ulkona pyryttää lunta, vaikka pitäisi olla kesä, ja Kai on kadonnut. Vanhemmat eivät muista lastaan, eikä häntä näy valokuvissa. Gretan mielenkiinto kohdistuu eriskummalliseen taloon, joka on ilmestynyt yön aikana kylän kukkulalle. Hän lähtee tutkimaan asiaa ja löytää itsensä keskeltä satuja. "'Tulitikkutytön ansiosta me olemme kaikki täällä tänään...', hänen edellään kulkeva Suri vastasi. 'Kerrotaan, että hän sai tarpeekseen aikuisten tarinoista ja päätti muuttaa omaa tarinaansa. Hän oli meistä ensimmäinen." (s.55) Talventaika on kaltoinkohdeltuja lapsia varten. Siellä on kaikkea, mitä lapset kaipaavat kuten haleja, suukkoja ja 'joku', joka auttaa. Lapset ottavat oman elämänsä omiin käsiinsä, kun aikuiset eivät kykene huolehtimaan heistä. Heidän ei ole pakko olla aikuisten tarinoiden vankina, vaan he voivat alkaa kirjoittaa omaa tarinaansa. Lapsilla on ensin ol

Evangeline Fox janoaa rakkautta. Hän haaveilee menevänsä naimisiin Lucin kanssa, mutta pettyy karvaasti kuullessaan miehen vievän vihille sisarpuoli Marisolin. Evangeline ryntää rukoilemaan häiden estämisen puolesta Herttaprinssin kirkkoon, sillä hän uskoo, että prinssi jos kuka tietää kaiken menetetystä rakkaudesta. Apu ei saavu ilman kovaa hintaa, mutta Evangeline on valmis maksamaan seurauksista. "Välillä hän kyllä tunsi olevansa itsekin kuin perähyllyn pölyinen vanha kirja. Nide, joka oli aikoinaan ollut suosittu mutta jota kukaan ei enää huolinut." (s.55) Evangeline on teinityttö, joka nauttii huomion keskipisteenä olemisesta. Hän janoaa seikkailuja kuunneltuaan koko lapsuutensa nyt jo edesmenneen äitinsä satuja mystisestä Pohjolasta. Kirottuja tarinoita, jotka maagisesti keskeytyvät juuri ennen loppuratkaisua. Evangeline tarvitsee rakkautta millä hinnalla hyvänsä. Sitä etsiessään hän kuvittelee olevansa koskematon ja ikuinen. Hän tekee jatkuvasti virheitä ja moraalittom

Kayla Green matkustaa New Yorkin toimistoltaan Vermontiin tehtävänään luoda täydellinen markkinointisuunnitelma konkurssin partaalla keikkuvalle Snow Crystalin lomakohteelle. Hän haaveilee työn teosta syrjäisessä lomamökissä kaukana suurkaupungin jouluhulinasta. Perheyrityksen johtajana häärivä Jackson O'Neil on päättänyt toisin. Hän vetää Kaylan keskelle joulun ihmemaata piparien leipomisineen, kuusen koristeluineen ja rekiajeluine kaikkineen. Jackson ihastuu Kaylaan ensi silmäyksellä ja tekee kaikkensa saadakseen jäänkovan bisnesnaisen sulamaan. "Jacksonille ei tuntunut tuottavan ongelmia sekoittaa työ ja huvi." (s.160) Tarinaa hallitsee muutoksen pelko. Jacksonin isoisää ahdistaa sitoa oma pojanpoikansa omaan unelmaansa, joka ei edes näytä enää samalta kuin ennen. Hän ei ymmärrä moottorikelkkojen ja lasketteluhissien päälle, sillä hän on tottunut vaelluskenkiin ja koiravaljakoihin. Pelko saa toimimaan vihamielisesti ja hävyttömästi. Kayla pelkää puhua henkilökohtaisist

Kate on ilmoittautunut ystävänsä painostuksesta treffipalveluun, joka järjestää kahdettoista treffit eri miesten kanssa ennen joulua. Ystävä on itse kiireinen kahden lapsen äiti. Kate on juuri saanut palautettua hyvät välit toiseen ystäväänsä Mattiin, jolla on kädet täynnä töitä kahvilabisneksessä, jossa Kate auttaa leipomalla vitriiniin makeita herkkuja. Päätyönään Kate on tekstiilisuunnittelija. Hän on työskennellyt Lontoossa, mutta palannut asumaan kotikylään huolehtiakseen isästään. Kate on turhautunut miehiin etsittyään heitä maailmalta. Löytyisikö kotipaikkakunnalta viimein se oikea? "'Mikä sai sinut päättämään, että nyt on oikea aika löytää uusi kumppani?'" (s.229) Kirjaa voisi kuvailla sanoilla jouluinen, humoristinen, myötähäpeällinen, suloinen, herttainen, romanttinen ja herkullinen. Pidin eniten kohdista, joissa kuvailtiin talvista ympäristöä, jouluherkkuja ja jouluvalmisteluja. Kaksitoista treffiä oli vähän liikaa, vaikka ne olivatkin viihdyttävää luettava

Birchin perhe viettää joulun karanteenissa, sillä lääkärinä toimiva tytär on altistunut haagvirukselle. Neljän seinän sisällä pitkästä aikaa yhdessä oleminen ei ole helppoa. Arvata saattaa, että draamalta ja salaisuuksien paljastumiselta ei voi välttyä. "Kotiinpaluu voi olla yksinäistä." (s.145) Perheen äiti Emma salaa vakavaa sairauttaan, isä Andrew lehtolastaan, Olivia poikaystäväänsä ja Phoebe parisuhdeongelmiaan. Kirja on ennen kaikkea juonivetoinen. Birchin perhe käy läpi koko tunneskaalan. "Mitä helvettiä hän sanoisi? Hän oli keskellä kohtausta ilman käsikirjoitusta - täysin harjoittelemattomana ja valmistautumattomana." (s.189) 'Booklist' on todennut, että kirja koskettaa heitä, jotka taantuvat lapsuudenkodissaan. Henkilöiden keskinäistä kanssakäymistä ja sen muutosta on kiinnostava seurata. Heillä on toisistaan tietynlaiset mielikuvat, mitkä eivät enää pidä paikkaansa. Henkilöiden suhtautuminen toisiinsa luonnollisesti muuttuu ja syvenee. "'

Neljä novellia. Neljä murhaa. 'Mistelimurha' kertoo rikoskirjailijasta, joka on ollut nuoruudessaan todistamassa murhaa. Ruumis on löytynyt kirjastosta, jonka ovi on lukittu sisältäpäin. Komisario löytää jälkiä ulkopuolisesta tunkeutujasta, mutta rikoskirjailija epäilee tekoa lähimmäisen suorittamaksi. Novellin loppuratkaisu hätkähdyttää. "Ja sitten koittaa kohtalokas joulupäivä." (s.33) 'Hyvin tavallinen murha' on tarina Ernest Gabrielista, joka on syrjäytynyt mies, joka on harrastanut tirkistelyä. Hänen tirkistelynsä kohde on murhattu. Ernest on päättänyt seurata murhan käsittelyä ja osallistua oikeudenkäyntiin, jossa syytetään murhatun miesystävää, jonka Ernest tietää olleen poissa murhan tapahtumahetkellä. Novelli on kaiken kaikkiaan inhottava. "Kaikki oli käynyt sattumalta." (s.42) "Boxdalen perintö" seuraa komisario Dalglieshin selvitystyötä. Hänen tehtävänään on paljastaa, onko kaniikin isotäti Allie aikoinaan myrkyttänyt aviomiehens

Luther ja Nora Krank eivät vietä joulua tänä vuonna, sillä he lähtevät risteilylle. He ovat saaneet tarpeekseen joulustressistä. Uutinen aiheuttaa kanssaihmisissä vastareaktion. Ei tule kysymykseenkään, että Krankit eivät viettäisi joulua! He ovat aina tilanneet partiolaisilta kuusen. He ovat aina ostaneet poliiseilta kalenterin ja pelastajilta hedelmäkakkuja. Ystävät on aina kutsuttu aaton juhlaan. Naapurit ovat aina havitelleet yhdessä parhaan joulukadun palkintoa. Työpaikan juhlista puhumattakaan. Kestääkö Lutherin ja Noran suunnitelma? Mikä on perimmäinen syy sille, että pariskunta haluaa jättää tämän joulun väliin? "Päätös jättää joulu huomiotta lujittui Lutherin mielessä entisestään aina kun muut yrittivät loukata hänen oikeuttaan tehdä niin kuin halusi." (s.74) Joulu on rauhatonta ja kiireistä aikaa. Yksi riitelee perheensä kanssa kuusta koristellessa. Toinen taittaa niskansa kiinnittäessään valoja katolle. Kolmas menettää hermonsa ruokakaupan tungoksessa ja liikenneru

Joululehtiin kirjoitetut joulua eri näkökulmista kuvailevat tarinat on koottu kirjaksi. Tarinoita kuvataan takakannessa herkiksi, elämänviisaiksi ja hiljaisen humoristisiksi. Aiheina ovat perhe, rakkaus, yksinäisyys, suomalaisuus, luokkaerot, elämänkulku, sukupolvien ketju ja kaupungin ja maaseudun suhde toisiinsa. Tarinoista löytyy myös sota-ajan joulu. Aika paljon koiria. Yksi possukin. Pääteemana on joulurauha, joka löytyy sydämestä. "Kirjat eivät pettäneet, ne antoivat unohduksen, mielikuvituselämän lyhyen, häviävän onnen." (s.151) 'Insinööri Jalovaaran uskomaton seikkailu' johdattaa Karhulan kanssa vedon lyöneen Jalovaaran nimensä mukaisesti uskomattomaan seikkailuun, jonka lopputulosta en olisi osannut tarinan alkaessa arvata. Jalovaara on nimittäin sitä mieltä, että osaa varjostaa ihmisiä yhtä hyvin kuin rikospoliisi. Karhula osoittaa Jalovaaralle sattumanvaraisen varjostuskohteen ja käskee miestä pysymään tämän kannoilla vuorokauden ajan. "Joulu kuin joul

Kuusi ihmistä matkustaa autoillaan Yorkshiren halki Englannissa. Heidät yllättää vuosisadan lumimyrsky, minkä vuoksi he päätyvät hakemaan suojaa samasta majatalosta. Omistaja ei ole paikalla, mutta paikka on varustettu jouluksi tulevia asiakkaita varten kaikella, mitä jouluna saattaa tarvita. Bridge ja Luke ovat pitkään erossa ollut ja riitaisa aviopari, joka on viimein päättänyt hakea avioeroa. Mary kuljettaa pomoaan, ja ihastuksensa kohdetta, Jackia bisnestapaamiseen, joka kuitenkin peruuntuu. Aviopari Charlie ja Robin ovat matkalla Skotlantiin viettämään viimeistä joulua yhdessä, sillä Charlie on kuolemansairas. Joulun vietto eristyksissä muusta maailmasta tekee ihmeitä jokaiselle heistä. "Kun vilkaisee ulos, voisi hyvin kuvitella, että aurinko on sammunut. Ehkä me kaikki olemme näyttelijöitä tosielämän katastrofielokuvassa.'" (s.154) Tarinan asetelma on brittiläisen jouluinen ja näennäisen romanttinen. Majatalossa on lämmittävä takkatuli, perinteisiä brittiläisiä joul

Upporikas Etelä-Afrikassa omaisuutensa koonnut vanhus Simeon Lee kutsuu sukunsa viettämään kanssaan joulua. Syy ei ole lähimmäisenrakkaus, vaan halu pitää toisia pilkkanaan. Varsinkin ilmoittamalla, että haluaa joulun ja uudenvuoden välillä muuttaa testamenttiaan. Ilta päättyy Simeon Leen murhaan, jossa on useita merkillisiä yksityiskohtia. Tarvitaan Hercule Poirot selvittämään tapaus. "Minä olen vanha ja sairas, niinhän ne sanovat, mutta en sentään ole vielä ihan lopussa! Ohhoh, vanhassa maantierosvossa on sentään vielä paljon elämää. Ja elämässä on vielä paljon hauskuutta!" (s.45-46) Kiinnitin kirjan alkupuolella huomioni miesten tyyliin puhua naisista jokseenkin inhottavasti. Etenkin sukulaismies, joka muun muassa haaveilee sukulaistytöstä seksuaalisesti, mikä on erittäin inhottavaa ja epäsopivaa. Kirjan edetessä löytyy syy kuvaustavalle. Tarina perustuu keskusteluille, joten en usko, että se on kovinkaan mieleenpainuva. Voisin siitä syystä kuvitella voivani lukea kirjan u

Astrid Lindgren muistelee lapsuutensa joulua vuodelta 1913. Siihen on kuulunut kuusenhaku, joulusiivous, lahjojen avaamisen odotus, vierailu isoäidin luona, serkkujen kanssa leikkiminen ja joulukirkkoon osallistuminen. "Vaan jo pilven takaa valo hohtaa! Polku tuttu kotitanhuville johtaa." Kirjassa on kaunis kuvitus, joka on Cecilia Heikkilän käsialaa. Suomennos on Kristiina Rikmanin. Kuvissa herää henkiin mennyt aika. Kirja on kuin konkreettinen, vaikkakin pikkuruinen, tallenne menneestä kulttuurista. Siinä näkyy tapojen lisäksi asumukset, ruoka, esineet ja vaatetus. "On niin kaunista, kun on lunta ja pimeä metsä ja tähdet valaisevat." Tarinan lukeminen vie vanhan ajan joulutunnelmaan. Kaikki ei ole täydellistä. Lapset käsketään pois jaloista, pikkusisarus kaataa maidon pöydälle ja metsään meinaa eksyä, mutta perinteisten rutiinien noudattaminen luo tunnelmaa ja turvaa. Lapset eivät voi kuin ihmetellä ympärillä tapahtuvia ihmeitä. "Äkkiä oli tullut ilta, ja kun

Klovni matkustaa vastasyntyneen kuninkaan luokse antaakseen hänelle lahjoja. Hän luovuttaa lahjansa kuurolle, sokealle ja mykälle lapselle matkan varrella, jolloin hän päätyy kuninkaan eteen tyhjin käsin. Mikä onkaan lopulta lahjoja tärkeämpää? "Jokaisen klovnin tavoin hänkin etsii viisautta." Kuvakirjan tarina on uskonnollinen, omaperäinen ja viisas. Sen lukeminen saa silmät kyyneltymään, sillä se on niin kaunis. Gianni De Connon kuvitus on tunnelmallinen ja lempeän pehmeä. Kuin katselisi toiveikkaaseen muinaisuuteen. "Ainoastaan klovni seisoi seimen luona tyhjin käsin."

Kuusitoistavuotias Wendy kokee elämänsä ankeaksi perheensä palvelijana kotonaan Lontoossa. Hän haikailee Mikä-mikä-maahan matkaamisesta, mutta Peter Pan ei vain saavu hakemaan varjoaan, jotta Wendy pääsisi hänen kanssaan matkaan. Wendy menee joelle ja tekee sopimuksen Kapteeni Koukun kanssa. Hän antaa merirosvolle Peterin varjon maksuksi edestakaisesta matkasta. Tietysti asiat eivät mene aivan niin kuin Wendy on suunnitellut. Kapteeni Koukulla on vaarallisia suunnitelmia, Peter Pan on kadonnut, kadonneet pojat ovat riidoissa keskenään ja Helinä-keiju ei ole Wendyn suurin ihailija, mutta silti tytön on keksittävä keino pelastaa koko Mikä-mikä-maa. "Mikä-mikä-maa ei ollutkaan niin yksinkertainen - tai viaton - kuin Wendy oli luullut." (s.106) Wendy on tyttö, joka ei sovi muottiin. Hän ei osaa käyttäytyä oikein. Hän puhuu liikaa. Hän kirjoittaa satuja, mitä vanhemmat eivät hyväksy. Häntä vaaditaan aikuistumaan. Wendy kokee erilaisuutta, kun muut eivät hyväksy häntä sellaisena ku

Sirkka on kuin harmaa sivuhahmo. Hän käy töissä toimistolla ja välttää ystävystymistä työihmistensä kanssa. Hän ostaa kaupasta eineksiä, sillä hän pitää niistä. Hän pysähtyy tarkistamaan ilmoitustaulun ilmoitukset kirjoitusvirheitä ja kauniita käsialoja silmällä pitäen. Hän juo olutta viherkasveja kastellen. Vaatehuolto tuo elämään suurta tyydytystä, ja ohjelappujen jättäminen jokaiseen kuviteltuun paikkaan taloyhtiössä. Samoin pirskahtelevan Natalian kanssa ajan viettäminen. Öisin Sirkka valvoo. Pohtii syvällisiä. Katuu menneitä.  "Sirkka ei kyennyt ymmärtämään, mikseivät tarkkuus ja sääntöjen rakastaminen ole kaikille tärkeitä." (s.10) Tarinassa pohditaan yksinäisyyttä, ystävyyttä ja ihmisiin tutustumisen haastavuutta. Sirkka hyväksyy ihmisissä jotkin epätäydellisyydet, mutta joillekin hän laittaa negatiivista painoarvoa. Hän näkee ihmisissä ennen kaikkea heidän pienet ja pinttyneet tapansa kuten kylmien nakkien syömisen työpöydän ääressä. Hän itse pysähtyy joka kerta tutki

Mina työskentelee ensimmäisellä suoralla lennolla Lontoon ja Sydneyn välillä. Lento saa paljon mediahuomiota, mutta Minan ajatukset ovat enimmäkseen kotona viisivuotiaan adoptiotyttären luona. Hänen avioliittonsa tila myös pohdituttaa. Mina löytää lennolla hänelle osoitetun uhkausviestin. Hänen on autettava lentokoneen kaappaamisessa tai muuten hänen tyttärelleen käy huonosti. "Minulla on niin ikävä Sophiaa, että se tuntuu fyysisenä kipuna rinnassa, rakkaus ja syyllisyys ovat kietoutuneet yhteen niin ettei niitä voi erottaa." (s.151) Kirjan aiheesta ei voi oikein puhua kertomatta juonipaljastuksia. Kaikkien tiedossa kuitenkin on, että lentoliikenne ei ole hyväksi ilmastolle. Se aiheuttaa liikaa päästöjä. Ihmiset ovat keksineet lentämisen eivätkä siitä luovu. Näiden kahden totuuden välille syntyy ristiriita, joka pitäisi ratkaista. "Tien yli on ripustettu banneri, jossa lukee: NIITTYJÄ, EI KIITORATOJA." (s.35) Kirjassa keskiössä on perhe. Mina on äiti, joka on kärsin

1800-luvulla kirjoitetut kauhunovellit ovat merkillisesti tavattoman kiehtovia. Sheridan Le Fanu tiivistää tunnelmaa sivu sivulta, kunnes pääsee loppuhuipentumaan. Kirja sisältää neljä novellia: Vihreää teetä, Carmilla, Selonteko oudoista häiriöistä Aungier Streetillä ja Lapsi joka lähti haltijatarten matkaan. "- aikalaiskriitikot pitivät häntä vanhanaikaisena ja epämuodikkaana, vaikka hänen teoksensa myivät erinomaisesti koko hänen uransa ajan." (s.6) Vihreää teetä sisältää tarinan, jonka voi tulkita joko realistisesti tai fiktiivisesti. Se kertoo papista, joka kärsii mielenterveysongelmista tai paholaisapinan piinasta. Tri Hesselius kiinnostuu tapauksesta ja haluaa tutkia sitä. Ikäväkseni tarina loppuu juuri, kun se alkaa käydä kiinnostavaksi. Pidän eniten tapahtumapaikasta, joka on vanha talo, jossa on kynttilävalaistus ja kirjastohuone. "Hän joi melkoisesti vihreää teetä, eikö vain?" (s.18) Carmilla kertoo nimensä mukaisesti vampyyrista nimeltään Carmilla. Hän v

Sadie muuttaa tyttärensä Robinin kanssa Yhdysvalloista takaisin kotimaahan Englantiin. Aviomies on käskenyt vaimoaan häipymään, joten uusi elämä on koottava jäljelle jääneistä palasista kasaan. Sadie aloittaa edesmenneeltä äidiltään perinnöksi saamansa talon remontoinnin. Äiti on ollut vihamielinen tytärtään kohtaan, joka ei ole toiminut hänen toiveidensa mukaisesti, ja Sadien lapsuuden huone on sen mukaisessa kunnossa. Sadie yrittää saada töitä vanhasta työpaikastaan ja saakin osallistua arkaluonteiseen oikeusjuttuun, jossa erästä opettajaa syytetään erään tytön hyväksikäytöstä. "Seison koulun portilla pää painuksissa ja hartiat köyryssä vasten syksyisen iltapäivän purevaa viimaa ja muiden äitien ivallisia katseita." (s.96) Vaikein osuus muutossa on Robinin kouluun laitto. Yksityiskoulun oppilaiden äidit ovat vihamielisiä Sadieta kohtaan. Koulu on erittäin kilpailuhenkinen, joten parhaita arvosanoja napsiva uusi oppilas ei todellakaan ole kenenkään mieleen. Robinin luokkatov

Kävin Helsingin kirjamessuilla somevaikuttajapassilla. Vietin suurimman osan ajastani kirjasomenkohtauspaikalla muiden kirjaharrastajien kanssa keskustellen. Oli aivan ihanaa. Etenkin instagramista tutun @olipakerranoonariina järjestämässä tapaamisessa, johon osallistui yli 70 kirjaharrastajaa. Ohjelmajohtaja Ville Blåfield kulki ohitse, minkä seurauksena kuva tapaamisesta päätyi miltei heti messujen viralliselle instagram sivulle. Paikalle saapuneiden kirjaharrastajien määrä yllätti myös harrastajat itse. Kirjoista somettaminen, twiittaaminen, tiktok-videoiden tekeminen, podcastien äänittäminen ja youtube-videoiden kuvaaminen ovat yleistyneet etenkin, kun lehdet ovat tänä vuonna kirjoittaneet ahkerasti harrastuksesta ja Yle nostanut sen jopa tv-uutisten aiheeksi. Instagram-tilejäkin on jo yli tuhat. Mielestäni on hienoa, että kirjoja voi harrastaa ja ihmisiä inspiroida lukemisen pariin niin monella eri tavalla. Ylläpidin messuilla ahkerasti @kirjagramsuomi instagram tiliä (jolla on ky

Heidi Herala kuuluu teatterisukuun. Hänen äitinsä on ollut Marja Korhonen ja isänsä Helge Herala. Oman uran rakentaminen on siitä huolimatta ollut kovan työn takana. "'En koskaan, en missään tilanteessa väsynyt olemaan näyttämöllä.'" (s.43) Heidi Herala tarkastelee elämäänsä suhteessa ihmisiin, joita hän on kohdannut etenkin töiden kautta. Teatteri on elämää kantava voima. Samoin perhe. Elämään kuuluu koko tunteiden kirjo. Myös käsittämätön kuolema, jota Heidi Herala on pohtinut paljonkin elämänsä varrella. "Unissa he ovat välillä kuolleita, välillä elossa." (s.210) Heidi Herala on kirjassa avoin omista ajatuksistaan ja kokemuksistaan. Kirjan sivuilta välittyy pilkahduksia Suomen teatteritaiteen historiasta. Heidi Herala on ollut ensimmäinen teatterikorkeakoulun oppilas. Koulu on aina saanut kritiikkiä sisäänpäinkääntyneisyydestä ja sukulaisten suosimisesta, mutta Herala antaa oman näkemyksensä väitteitä vastaan. Toisaalla hän toteaa vanhempiensa nauttineen

Kirja sisältää kaksi vaikuttavaa kauhunovellia: 'Muodonmuutos' ja 'Rangaistussiirtolassa'. Ensimmäisessä kauppamatkustaja Gregor Samsa herää sängystään syöpäläiseksi muuttuneena. Olo on voimaton. Ylös ei pääse. Pienet ötökän jalat vispaavat ilmaa. Kova kuori selkäpuolella estää kääntymisen. Vanhemmat ja sisar yrittävät kysellä vointia lukitun oven toisella puolella. Gregorin suusta kuuluu vain eläimellisiä ääniä. Kauhu lamaannuttaa. Novelli herättää ajatuksia luokkaeroista, hyljeksinnästä, ulkopuolisuudesta, työuupumuksesta, masennuksesta, ahdistuksesta ja itsesyytöksistä. "Mitä minulle on tapahtunut?" (s.7) Toisessa novellissa matkailija seuraa, kuinka hänelle esitellään vieraan maan väistymässä olevaa teloitusmenetelmää, jota oikeastaan enää vain esittelijänä toimiva upseeri kannattaa. Sotilas pitää huolta tuomitusta, joka ei ymmärrä puhuttua kieltä. Häntä ei ole kuulusteltu, vaan hänet on vain tuotu mielivaltaisesti teloitettavaksi. Novelli on tragikoominen

Linda ja Magda elävät haastavan lapsuuden. Heidän vanhempansa päätyvät avioeroon, minkä seurauksena sisarukset erotetaan toisistaan asumaan eri koteihin. Linda selviytyy paremmin, sillä hän on vanhempi, mutta Magda elää elämäänsä rankemman kautta. Nykyhetkessä Inna tutustuu lapsuutensa ajan tavaroihin ja pohtii omaa elämäänsä ja muistojensa totuudenmukaisuutta. "Isoisä oli aina ollut minulle tärkeä, olin ihaillut hänen kykyään johdattaa ihmisiä oman totuutensa äärelle." (s.11) Lindan ja Magdan isä parantaa ihmisiä työkseen hypnoosin avulla. Hän keskustelee ja käyttäytyy kuin kauhuelokuvien vähäeleinen tohtori. Hän ei ole isän roolissa. Hän on omissa maailmoissaan. Äiti ei ole yhtään sen parempi. Molemmat ovat suoraan sanottuna vinksahtaneita ja pelottavia. "Olet vaipumassa syvään, levolliseen uneen." (s.52) Kirjan tarina hämmentää. Takakansitekstin taianomaisuus jää löytymättä. Sen sijaan näkyy vain tuskaa, surua, pelkoa ja kipua. Lindan ja Magdan elämä on ollut tur

Kirjamatkaaja Tilly Pages osaa matkustaa kirjojen maailmaan. Kyseessä ei ole ihan harmiton hupi, sillä kirjoissa seikkaileminen voi olla vaarallista. Etenkin satukirjat ovat arvaamattomia. "'Mennään johonkin tosi tylsään satuun, ihan vain vilkaisemaan. Miten olisi Pieni Punahilkka?' Oskar ehdotti. 'Onhan se muuten turvallinen, mitä nyt susi yrittää pistellä koko sakin poskeensa', Tilly sanoi." (s.140) Tillyä huolestuttaa Salakirjaston uuden kirjastonjohtajan ajatusmaailma, jonka mukaan jokaisen kirjamatkaajan toimia pitäisi tarkkailla ja kirjoissa matkustamista rajoittaa. Tyttö ei luota aikuisten kykyyn ymmärtää ja päättää asioista. Hän haluaa itse selvittää, mitä hän pohjimmiltaan ajattelee sen sijaan, että noudattaisi valmiita ajatusmalleja. Tilly seikkailee kielloista huolimatta saduissa läpi kaaoksen ja toivoo löytävänsä vastauksia. "'Jos jokin on ollut aina tietyllä tavalla, ei se sitä tarkoita, että niin olisi oikein', Tilly sanoi." (s.

Neiti Kymene asuu kukkulan päällä sijaitsevassa talossaan kummituksen, apinoiden ja tiikereiden ympäröimänä. Hän ei pidä ihmisistä. Ei ainakaan lapsista. Eräänä päivänä oven taakse ilmestyy pieni poika, joka kaivaa räkää nenästään. Näky kauhistuttaa neiti Kymeneä. Poika etsii Rohkeuttaan ja pääsee etsimään sitä neidin talosta. Ei aikaakaan, kun ovella seisoo kaksi tyttöä, jotka etsivät poikaa. Neiti Kymene yrittää vaalia järjestystä, mutta huomaa, että hänen toimintansa on valheellista. Taloon kätkettyjen salaisuuksien on paljastuttava, pelon aihetta on katsottava silmästä silmään, virheistä on opittava ja itsensä on hyväksyttävä. "Ihmiset harvoin kuuntelevat niitä jotka näkevät. He kuuntelevat paljon mieluummin niitä, jotka ovat isoja ja puhuvat ja pitävät kovaa ääntä." (s.55) Apinat ovat kertakaikkisen hauskoja. Ne vaihtelevat keskenään hattujaan, joiden avulla neiti Kymene yrittää tunnistaa ne. Muutenkin ne puuhastelevat kaikkea hupaisaa. Neidin talo on mielikuvitusta ruok

Tohtori Jekyll on keksinyt juoman, jonka avulla hän erottelee pahat ominaisuutensa omaksi persoonallisuudeksi. Näin on syntynyt herra Hyde, joka on vapaa moraalisen ajattelun taakasta. Tohtori Jekyll on nauttinut vapauden tunteesta, kunnes on huomannut, että ei pääsekään herra Hydestä enää eroon, vaan herra onkin ottanut vallan itselleen. "Kuolettava kauhu jäytää minua päivin ja öin." (s.94) Vuonna 1886 ilmestynyt romaani on ehdoton kauhukirjallisuuden klassikko. Tarinassa kuvataan, kuinka ihmisessä vallitsee yhtä aikaa sekä pahoja että hyviä ominaisuuksia ja kuinka ihminen voi kadottaa itsensä. Tohtori Jekyll on addikti, joka vajoaa niin syvälle, että sieltä ei enää nousta ylös. Hän haluaisi ajatella olevansa tilanteen herra. Todellisuudessa hän ei enää hallitse addiktiotaan. "Sisimpääni kahlehdittu paholainen oli kauan ollut vankina, ja se syöksyi karjuen vapauteen." (s.111) Kirjassa on vähän yli sata sivua. Tarina on kerrottu lyhyesti ja ytimekkäästi. Se on jänni

Novellikokoelmassa seikkaillaan verevien miesten matkassa kohti epäedullista loppua. He sinnittelevät järkeensä tukeutuen, vaikka merkit yliluonnollisen läsnäolosta ovat kiistattomat, kuten säässä tapahtuvat yllättävät muutokset ja eläinten niille epätyypillinen käytös. Usein miehet valtaa outo lumous. "Pelonsekainen järkytys valtasi minut ja tunsin kylmyyden puistattavan ruumistani ja tunkeutuvan lopulta sydämeeni saakka." (s.32) Tarinat eivät oikeastaan ole nykylukijalle pelottavia. Etenkin, koska niissä on ennalta-arvattavia loppuja. Stoker romantisoi eri ihmisryhmiä kuten aikalaisesti ilmaistuna mustalaiset, intiaanit ja sotaveteraanit. Hänen tarinoissaan näkyy vampyyreja, kummituksia ja murhaajia. Tapahtumapaikkoina ovat ainakin hautausmaa, hylätty kartano ja slummi. Kristinusko on usein läsnä. Miehet saavat voimaa etenkin rakastettuaan ajattelemalla. Naisten roolina on pyörtyillä ja tuntea heikotusta. "'Kerrohan minulle Johann, mikä yö tänään oikein on?' Hä

Kake, Liisa ja Tapsa matkustavat goottimummonsa kanssa maalle. Mummo on pakannut mukaan satokauden herkkuja. Pahaksi onneksi auto hyytyy matkan varrelle, joten joukon on hajaannuttava etsimään neuvoa. "Moista juttua kukaan ei uskoisi, ellei itse olisi saanut osallistua yhden kekriyön seikkailuihin." (s.59) Kekriyönä tapahtuu paljon hauskoja, mutta myös kummallisia asioita. Elävän ja kuolleen maailman välinen raja on häilyvä. Kekripukki vaeltaa nälkäisenä ja päätään etsien. Ihmiset suorittavat rituaaleja siivotakseen vanhan vuoden pölyt nurkista ja toivottaakseen onnea tulevalle vuodelle. He laittavat herkullista ruokaa ja leikkivät leikkejä. "Ruokapöydässä istuivat Kekripukki, lihava isä ja arka täti mustin, tyhjin silmäaukoin. Tapsa nielaisi. Vieraat haisivat kellarille." (s.35) Mielestäni on hauskaa lukea tarinaa kekriyöstä, sillä en ole itse sitä koskaan viettänyt. Perinteet ovat toki siirtyneet jollain tavalla jouluun ja uuteen vuoteen. Alkuperäinen joulupukki e

10 x sokkotreffit -kirja saa jatkoa, kun Sophien serkku Olivia värvää läheisimmät ihmiset auttamaan itseään. Hänen on suoritettava rästiin jäänyt koulun ulkopuolinen liikuntakurssi loppuun, sillä muuten hän ei valmistu lukiosta. Hän ei halua kenenkään tietävän asiasta, sillä häntä hävettää. Olivia on koulun parhaimpia oppilaita, joten kyllä hänen olisi pitänyt suorittaa opintonsa virheitä tekemättä. Kaikki näyttäisi sujuvan hyvin, kunnes Leo Perez ilmestyy paikalle aiheuttamaan sydämen tykytyksiä. "On niin hiljaista, ettei mikään estä aivojani jankkaamasta jatkuvalla syötöllä samaa asiaa - entä jos en valmistukaan?" (s.23) Kirja on täynnä nuorten elämäniloa, suuren suvun huolenpitoa ja kevätpörriäisten pörinää vatsanpohjissa. Vanhemmat ylihuolehtivat, isoäiti laatii notkuvia herkkupöytiä, ystäväpiiri tehtailee abibileitä ja epämieluisat serkkutytöt ilkeilevät. Stressiä, huolettomuutta, epätoivoa ja uskoa omiin kykyihin. Valloittava nuortenkirja. "Olen kolmen vuoden ajan

Serkukset Milly, Aubrey ja Jonah Story kohtaavat lomasaarella, johon heidän isoäitinsä on kutsunut heidät kesätöihin. Nuoret eivät ole vuosiin tavanneet toisiaan. Isoäitiään he eivät ole nähneet koskaan aiemmin. Kesä osoittautuu yllätyksellisemmäksi kuin kukaan on osannut arvata. Selviääkö nuorille lopulta, mikä synkkä salaisuus on hajottanut perheen vuosia sitten? "Tiedätte mitä teitte." (s.16) Serkkujen vanhemmat ovat mystisiä henkilöitä, jotka kantavat äidilleen kaunaa perinnöttä jättämisestä ja välien katkaisemisesta. He väittävät, että tilanne on aikoinaan tullut heille täytenä yllätyksenä. Isoäiti sen sijaan on kauan sitten lähettämänsä kirjeen perusteella sitä mieltä, että hänen lapsensa kyllä tietävät syyn teolle. Milly, Aubrey ja Jonah haluaisivat saarelle päästyään viimein kuulla, mistä sukutragediassa on kysymys. "'Meidän ei pitäisi vain istua aloillamme ja miettiä, mitä ihmettä täällä on meneillään. Meidän pitäisi tehdä jotain.'" (s.117) Milly, A

Audrey opiskelee mediakurssilla, sillä hän on lopettanut teatteri-ilmaisun toipuakseen ikävästi päättyneestä parisuhteesta. Hän on täysin kyllästynyt romantiikkaan. Audrey aloittaa työt elokuvateatterissa ja kohtaa zombie-elokuvaa ohjaavan ja huumeita käyttävän paha poika Harryn, jonka kanssa hän päätyy kokemaan kohtauksen jos toisenkin. Kaikki ei kuitenkaan etene niin kuin elokuvissa. "Miksi rakkaus ei ole koskaan sellaista kuin elokuvissa." (s.37) Audreyn elämässä on meneillään paljon isoja asioita. Hän on avioeroperheestä, jossa isä on jättänyt äidin perustaakseen perheen toisen naisen kanssa, minkä seurauksena äiti on menettänyt mielenterveytensä. Audreyn veli sysää äidistä huolehtimisen vastuun siskonsa harteille lähdettyään opiskelemaan. Isä käyttäytyy kylmästi omaa lastaan kohtaan. Perhetilanne on karua luettavaa, sillä tilanteesta vastuun kantaminen ei ole lapsen tehtävä. Audrey yrittää paikkailla monelta taholta särkynyttä sydäntään omien unelmiensa kustannuksella. H

Sabrina huomaa osallistuvansa omille syntymäpäiväillallisilleen, joiden kutsuvieraslistan hän on kauan aikaa sitten laatinut. Pöydän ääressä istuu viisi hänelle tärkeää sekä edesmennyttä että elävää henkilöä. Sabrinalla on ainutlaatuinen mahdollisuus puhua kesken jääneet asiat selviksi. "Jessican katse kirkastui. 'Swani pyysi meitä kirjoittamaan listan viidestä elävästä tai edesmenneestä ihmisestä, joiden kanssa haluaisimme syödä illallista.'" (s.19) Kirja oli aivan jotain muuta kuin olin odottanut. Tarina tuntui sisällöttömältä. Kuvittelin sen etukäteen taianomaisemmaksi. Mikään ei edennyt. Tarina oli jumissa kuten Sabrinan ja Tobiaksen rakkauskertomus. He olivat kummallinen ja ahdistava pari. "'Hyvää ei voi olla ilman pahaa- - Monimutkaisesti ja peruuttamattomasti yhteen kieputettuja. Eikä tavoite ole hyvän lopullinen voitto vaan tasapaino.'" (s.52) Romanttiset kirjat eivät edelleenkään oikein ole minua varten. Mielestäni ne ovat enimmäkseen ahdist

Kirjablogini täyttää tänään seitsemän vuotta! Unelmien kautta elämisestä on tullut minulle elämäntapa. Käytän etenkin instagram tiliäni unelmoinnin apuvälineenä. Blogi ja tili kuuluvat nykyään erottamattomasti yhteen. Vastaan instagram seuraajiltani saamiini kysymyksiin: Mikä sai sinut aloittamaan bloggaamisen? Miten innostuit aloittamaan kirjablogin?  Elin kesää 2015. Olin sattumien kautta palannut lukemisharrastuksen pariin ja ajautunut seuraamaan kirjablogeja. Liityin lukemiseen liittyvään facebook ryhmään, jossa minua kannustettiin perustamaan oma kirjablogi. Mietin sängyn laidalla istuessani sopivaa nimeä. Halusin nimen olevan sellainen, jonka alle voisin halutessani kirjoittaa muistakin aiheista kuin kirjoista. Päässäni alkoi soida Tuhkimon A Dream Is a Wish Your Heart Makes. "Have faith in your dreams and someday  Your rainbow will come smiling through No matter how your heart is grieving If you keep on believing The dream that you wish will come true"  Halusin vihdoin

Harriet Westaway tulkitsee tarot-kortteja työkseen, ostaa kalaa ja perunoita vähillä rahoillaan ruoakseen ja kömpii kylmään asuntoonsa levätäkseen. Työpäivän aikana posti on tuonut laskupinon. Tällä kertaa joukossa on kirje, joka ilmoittaa perinnöstä. Tieto ei voi pitää paikkaansa, mutta Harriet päättää huijata perinnön itselleen. Hän osallistuu hautajaisiin ja yöpyy sukukartanossa. Hänet majoitetaan pieneen ullakkohuoneeseen, jossa on kalterit ikkunassa ja salvat oven ulkopuolella. Enää ei voi perääntyä, kun kortit on jaettu. Ne täytyy kääntää kuvapuoli ylöspäin ja tulkita oikein, vaikka henki menisi. "Yksi lintu surun tuo. Toinen johtaa onnen luo." (s.398) Tarina on jännittävä. Varsinkin, jos lukee sitä ulkona ja harakka ilmestyy näköpiiriin pomppimaan. Harriet nimittäin majoittuu harakoiden valtaamalla alueella sijaitsevaan kartanoon pahaenteisen harakkalorun saattelemana. Tarinaa lukiessa olo on klaustrofobinen. Harrietin asemassa olisin jo ajat sitten ottanut jalat allen

Mies viedään vankilaan, jonka ainoa tarkoitus on tappaa hitaasti. Hän pyrkii selviytymään hengissä tarinoiden, hengellisyyden ja uskon avulla ja luopumalla kaikesta. "Muistaminen on kuolemista. Minulla meni paljon aikaa ennen kuin ymmärsin, että muisto oli viholliseni." (s.25) Tarina perustuu tositapahtumiin ja sijoittuu Marokon lähihistoriaan. Kuningas Hassanin vankileirille laitettiin joukko vallankaappausta yrittäneitä sotilaita 1970-luvulla. Epäinhimillisistä oloista selviytyneet pääsivät vapaiksi kaksikymmentä vuotta kestäneen vankeuden jälkeen. "Toivo oli valhe, jolla oli rauhoittavan lääkkeen vaikutus. Siitä pääsi eroon vain valmistautumalla joka päivä pahimpaan. Ne jotka eivät sitä käsittäneet vaipuivat epätoivoon ja kuolivat siihen." (s.61) Tarina on luonnollisesti epämiellyttävä. Kuvaus pimeääkin pimeämmästä sellistä, jossa täytyy kuunnella skorpionien liikehdinnän ääniä välttääkseen pistoksen ja pysytellä hereillä jotta ei paleltuisi kuoliaaksi. Siellä sa

Sergio matkustaa Brasiliasta Portugaliin aloittaakseen uuden ja varakkaamman elämän ja voidakseen palata kotimaahan arvostettuna miehenä. Perillä selviää, että kohtalona onkin olla toisen luokan kansalainen. Sergio elää kädestä suuhun. Vähäiset ylimääräiset rahansa hän lähettää Brasiliaan sukulaisille. "'Se on pelkkää harhaa, Serginho, turha kuvitella että me vielä jonain päivänä palataan' -" (s.123) Sergio on lempeäluontoinen ja luottavainen mies. Hän ajautuu hankaluudesta toiseen ihmisten käyttäessä häntä hyväkseen. Silti usko ihmiseen pysyy. Sergio keskittyykin nimenomaan ihmisten kanssa kommunikointiin. Hän on tottunut kotimaassaan näennäiseen yhteisöllisyyteen. " - jäin siihen hölmistyneenä vilkuttamaan, hieman hätääntyneenä ajatuksesta etten ehkä koskaan palaisi, sillä aloin jopa vähän kaivata noita ihmisiä -" (s.50) Olisin halunnut lukea Sergion elämästä lisää, mutta ehkä tarina olisi silloin alkanut toistaa itseään. Sympatiani olivat koko ajan Sergio

Rikkaat ja varkaat kokoontuvat kilpailemaan, kuka heistä on onnistunut rikastumaan eniten varastamalla. Wariinga saapuu paikalle monien sattumien kautta. Hän on elämässään saanut todeta, että hänessä nähdään vain ulkokuori ja että häntä yritetään käyttää hyväksi. Valkoiset rikkaat miehet hallitsevat Keniaa. Köyhillä, varsinkaan naisilla, ei ole mitään mahdollisuutta muuttaa tilannetta. Minkäs teet, kun maailma on rakennettu hierarkiseksi. "Eikö jokainen päivä ole täsmälleen samanlainen kuin kaikki muutkin nykyajan Kenian Kareendeille? Sillä heidän syntymänsä päivä on juuri se päivä, jolloin heidän ruumiinsa haudataan yhtä osaa lukuunottamatta - heille jätetään yksi elin." (s.32) Kirjassa on oivallista pohdintaa hyvästä ja pahasta, jumalasta ja saatanasta, elämästä ja kuolemasta, sielusta ja ruumiista ja säilyttämisestä ja tuhoamisesta. Paholaiselle sielunsa myyneet kenialaiset eivät pääsekään elämään luvattua autuasta elämää, vaan menettävät sielunsa lisäksi osan ruumiistaank

Mies haikailee rakkautensa kohteen perään Pariisissa. Hän on täysin yksin. Hän on luullut voivansa hypätä elämässään uuteen kevääseen, mutta kohtalona onkin vain harmaantua. Kukaan ei voi korvata rakkauden kohdetta, joka on saavuttamattomissa. Kuinka onnetonta elämä onkaan. "Nykyaika on humbuugia, ja tämä on kaikista suurinta. Mutta minä tunnen, että arvosteluni olisi kokonaan toinen, jos hän olisi täällä, jos saisin kulettaa häntä kaikkialle -" (s.63) En pitänyt tästä pienoisromaanista. Koin tarinan kaiken kaikkiaan ahdistavaksi ja päähenkilön vastenmieliseksi. Käy sääliksi viisitoista vuotta vanhempaa miestä sedän asemassa pitänyttä tyttöä, jolle paljastuu karu totuus miehen todellisista tarkoitusperistä. Mies saa minun puolestani kärsiä yksin vastakaiuttoman rakkauden 'kärsimyksiään' Pariisissa ja käydä maksullisissa naisissa. Ei kiinnosta. Pettymys Juhani Aholta. "Jos olisi minulla joku toveri, joku ystävä! Niin, siinähän se taas onkin. Ja taas tulee minulle

Matti ja Liisa pohtivat, mikä ihme se rautatie oikein on ja miten sillä pääsee Amerikkaan asti. Kai sitä pitäisi juhannuksena lähteä katsomaan. Vai ei kai nyt sentään kehtaa. Lehmäkin pitää lypsää. Lopulta kiusaus käy liian suureksi ja tasainen maalaisarki särkyy. "'Eikö tuota pitäne uskoa katsomattakin... mitäpä tuota enää vanha mies kaikista lystistä... tiedänhän minä, minkälainen se on, kun rovasti on selittänyt." (s.32) Juhani Aho (alkujaan Johannes Brofelt) on ensimmäisiä suomeksi kirjoittavia ja pitkän uran tehneitä ammattikirjailijoita. Rautatie on hänen pääteoksensa vuodelta 1884. Tarinan kerronta on hidastempoista, yksinkertaista ja mietiskelevää. Luontokuvaukset ovat vahvasti läsnä. Nautin etenkin harakan seikkailuista. Tarinan Matti ja Liisa ovat tietämätöntä ja omissa oloissaan viihtyvää kuuliaista väkeä. Heitä hermostuttaa ja hävettää, jos parempi väki yrittää heitä narrata. Heidän ajatuskulkujaan, uniaan ja mietiskelyjään oli hauska lukea. Askareista ei oike

Celie elää maailmansotien välisenä aikana Georgian osavaltiossa Yhdysvalloissa. Häntä ympäröivä yhteiskunta on rasistinen. Hänen perheensä ei ole sen parempi, sillä häntä käytetään hyväksi. Celie haluaa suojella sisartaan Nettietä, joka lähteekin lähetyssaarnaajaksi Afrikkaan. Celie kertoo elämästään Jumalalle kirjoittamiensa kirjeiden muodossa. Hän kasvaa, oppii ja kehittyy. Hän etsii ja löytää itsensä. Hän huomaa, että elämä on sekoitus sekä hyvää että pahaa ja että Jumalalla ei ole sukupuolta. "Se nauro. Mikä sinä luulet olevas? se sano. Et sinä voi ketään kirota. Katto itteäs. Sinä olet musta, olet ruma ja olet nainen. Helkkari, sinä et ole yhtään mitään." (s.228) Celie on vahva, mutkaton, toimelias ja suoraselkäinen. Hän ottaa elämän vastaan sellaisenaan. Hän on selviytyjä. Celien asenne saa tarinan tuntumaan elämänmyönteiseltä ja lämpimältä, vaikka kamalia asioita tapahtuu. Mukaan mahtuu myös rakkautta, kun Celie tapaa Shug Averyn, joka näyttää, että elämä voi olla myös

Dublinilainen Ava opettaa Hongkongissa englantia. Palkka on huonohko eikä vessaankaan pääse. Työpäivän jälkeen saa vältellä vuoroin kämppäkavereita ja vuoroin torakoita. Ava tapaa brittiläisen investointipankkiiri Julianin, jonka kotiin hän pian muuttaa. Mies antaa ymmärtää, että kyseessä ei ole parisuhde, vaikka kaikin puolin tilanne siltä näyttääkin. Julian matkustaa Lontooseen, jolloin Ava tapaa paikallisen juristin, Edithin, johon hän rakastuu. Monimutkainen suhdekuvio on syntynyt. "Tuntui kuin olisin ollut lintu, jota hän piti sulkakynien takia." (285) Nautin kirjan lukemisesta alusta loppuun, vaikka se sisältää ennalta-arvattavuutta ja ärsyyntymisvaaran. Pääosassa on Avan yritys löytää itsensä ja tarkoituksen elämälleen. Hänen tapansa ajatella ja toimia on yhtä aikaa sekä laskelmoiva että kajahtanut. Hän on ylikorostuneen tietoinen itsestään ja muodostaa jatkuvasti käsitystä ympäristöstään ja itsestään suhteessa muihin ihmisiin. Avan minäkuva ei ole kummoinen. Hän on ep

Transmies Alex on kadonnut. Miesystävä Anssin luokse saapuvat vieraiksi hänen äitinsä Kerttu ja Alexin vanhemmat Marjut ja Petri. Poliisit työskentelevät löytääkseen Alexin. Kerttu ja Marjut kiistelevät, onko etsinnän kohteena Anu vai Alex. Marjut ei nimittäin hyväksy lapsensa korjattua sukupuolta. Miksi Alex on kadonnut? Onko hän poissa omasta halustaan vai rikoksen uhrina? Löydetäänkö Alex? "Kun on niin paljon vaihtoehtoja, ei osaa kuin pelätä." (s.109) Tarinaa pääsee kertomaan kukin henkilö vuorollaan. Jopa Alex. Aluksi kertojan vaihtuminen tuntui sekavalta, mutta tyyliin tottui sivujen edetessä. Tarinassa tärkeintä on pohdinta transsukupuolisuudesta. Trillerin muotoon aseteltu mietintä on virkistävä ratkaisu. Marjut saa osakseen roolin Alexin sukupuolen kieltäjänä, alistajana, itsekkäänä ja suvaitsemattomana ihmisenä. Hänen rooliaan korostetaan kuvailemalla hänen ulkoista olemustaan inhorealistisesti. Petri on puhumattoman aviomiehen karikatyyri. Hän antaa vaimonsa mesota

Afgaanityttö syntyy Iranissa vuonna 1989. Hän kasvaa ympäristössä, jossa on syrjintää sekä uskonnon että sukupuolen perusteella. Hän oppii näkemään miehet raakalaismaisina ja yliseksuaalisina. Ilman isää hän on isän sukulaisten armoilla. Tyttö haaveilee vapaammasta ja turvallisemmasta elämästä. "-Afganistanissa pojattomat vanhemmat saattavat kasvattaa ja pukea tytöt pojiksi. Heillä on oma nimityskin: bacha posh, äiti kertoi. Siinäpä ratkaisu moniin ongelmiini, ajattelin. Jos rupeaisin pojaksi, minun ei tarvitsisi käyttää huivia eikä palvella koko ajan muita." (s.26) Afgaanitytön tarina sisältää sekä iloja että suruja. Eniten epäkohtia. Tytön mieleen on varmasti jäänyt vahvempi jälki ahdistavista tapahtumista kuin onnellisista. Väkivallalla kotona ja koulussa kasvattaminen, köyhyys ja lapsityövoiman käyttö, afgaanipakolaisten syrjintä ja mielivaltainen kohtelu, uskonnon kokonaisvaltaisuus ja kyseenalaistamattomuus ja vääräuskoisten teloitukset. Toivoa tarinaan luo hyvältä isäl

19-vuotias Sara on aloittanut parisuhteen Iinan kanssa. Iina seurustelee yhteisestä sopimuksesta samaan aikaan myös Tuukan kanssa. Saran vanhemmat eivät tiedä tyttärensä seksuaalisesta suuntautumisesta. He ovat vanhoillisen uskonnollisia, joille ei ole helppo puhua asiasta. "Usein tuntuu, että tämä on ei-kertomisen kulttuuri. Kätkemisen, peittelyn ja vaikenemisen kulttuuri." (s.170) Sara elää muutosten aikaa. Hän pyrkii itsenäistymään, vaikka vanhempien vaikutuspiiri on edelleen vahva. Saraa vaivaavat perheen menneisyyteen liittyvät vaietut asiat. Hän yrittää olla itsestään avoin yksi askel kerrallaan. "Valokuva on todiste siitä, että jokin oli siinä hetkessä siinä paikassa olemassa." (s.29) Khimaira on tarina itsensä hyväksymisestä. Se kertoo rakkaudesta ja kasvukivuista. Tarina on vimmainen ja raastava. Räntää sataa ja lasinsirut poksahtelevat. Multa tahrii ja salamat lyövät. Yön pimeys on nielaista ennen kuin tähdet ehtivät syttyä. "Olen koettanut niin pitkä

Liz on tottunut muuntautumaan näkymättömäksi. Hän soluttautuu korkeintaan osaksi kouluorkesteria. Yläluokkainen Campbell on ahdasmielinen kaupunki, josta Liz aikoo lähteä pois opiskellakseen yliopistossa. Täydelliset arvosanat ja musikaalisuus takaisivat stipendin köyhissä oloissa isovanhempien luona asuvalle mustalle tytölle. Unelmat romuttuvat hylkäyspäätökseen. Liz huomaa, että päättäjäistanssiaiset ovat tulossa ja päättäjäiskuningattarelle olisi luvassa stipendi. Uskaltaisiko hän astua varjoista parasvaloihin? Mten käy, kun uusi ihastuttava oppilas Mack tavoittelee samaa kruunua? "'Jessus, kuvitelkaa, millainen verilöyly siitä tulisi.' Ja niiden sanojen myötä minusta on tullut ehdokas Campbellin piirikunnan lukion päättäjäistanssiaiskuningattareksi." (s.35) Maailma, jossa Liz elää, on sulkeutunut. Ihmiset erottelevat toisiaan erilaisten ominaisuuksien perusteella kuten ihonvärin, sukupuolen, seksuaalisen suuntautumisen, harrastuksen ja varallisuuden. Kutakin ihmis

Youssef ja Maha riitelevät. Sukulaismies katselee elämää pidemmällä aikaperspektiivillä, kun taas Maha tuntee Irakin vain tässä ja nyt. Heidän näkemyksensä kotimaasta eivät kohtaa. Youssef ja Maha uppoutuvat muistoihinsa ja ajatuksiinsa omilla tahoillaan. "Go outside and see how they're treating people in the streets, and at their jobs, and then come and tell me that it'll all go back to normal. It won't!" (s.16) Kristitty perhe elää keskellä levottomuuksia. Tilanne vaikuttaa eri ihmisiin eri tavalla. Youssef katselee maailmaa vanhan miehen näkökulmasta, kun taas Maha vastikään syntymättömän lapsensa menettäneenä nuorena naisena. Vanhukset ja nuoret aikuiset elävät yhtä aikaa tässä ja nyt, mutta kuitenkin aivan eri ajassa. Vanhus elää menneisyyden kokemusten kautta, kun taas nuori ihminen näkee vain tämän hetken. "My womb was a tomb and my body its graveyard - one that I could visit at any time without going anywhere." (s.111) Youssef on jokseenkin vaste