Unelmien aika

Kiitos kuluneesta vuodesta 2021! Luetut kirjat Luin vuoden aikana 86 kirjaa. Edellisinä vuosina olen lukenut 48, 64, 57, 73 ja 75 kirjaa, joten se on tähän mennessä suurin luku. Paras lukemani kirja oli Yoko Ogawan Professori ja taloudenhoitaja. Toinen viiden tähden lukukokemus oli Cecilia Samartinin Mofongo. Luin viimein kaikki suomennetut Neiti Etsivä kirjat , mikä on ollut lapsesta asti haaveenani. Lapsuuden kirjojen lukeminen oli hauskaa, vaikka en niitä nykylapsille suosittelisi. Keksin viime vuonna kysyä ihmisten lempikirjoja instagramissa ja luvata lukea yhden niistä. Luin tämän vuoden aikana viisi eri lempikirjaa. Aion jatkaa lempikirjojen kyselyä uutenakin vuonna. Ostin itselleni Kalevalan. Osallistuin helmikuussa irisbookish instagramtilin pitäjän Iiriksen järjestämään #28päivääKalevalaa nimiseen kimppalukuun, jonka tarkoituksena oli lukea Kalevala. Niin sanotusti yhdessä lukeminen oli mukavaa. Järjestin yhteistyössä anniinasbooks instagramtilin pitäjän Anniinan kanssa #maai

QualityCityssä asuva Peter Työtön on tyytymätön TheShopin hänelle lähettämään pakettiin. Hän on aivan varma siitä, että hän ei tarvitse hänelle lähetettyä tuotetta ja haluaa palauttaa sen. Palauttaminen osoittautuu mahdottomaksi, sillä TheShopin tuotteet valikoidaan ja lähetetään ihmisille algoritmien avulla. Tuotteen palauttaminen merkitsisi virhettä järjestelmässä, jopa koko QualityLandissä, eikä se vain onnistu. Peterin olisi vain hyväksyttävä hänelle osoitettu paikka hänelle räätälöidyssä maailmassa. Sitä hän ei suostu tekemään. "'Tiedätkö, mitä olen huomannut?' Peter kysyy. 'Kun takana on erityisen kurja päivä, tapahtuu hämmästyttävän usein, että kotona odottaa drooni jonkin mahtavan tuotteen kanssa, josta tulee heti paremmalle tuulelle.'" (s.56) QualityLandin asukkaat, joiden nimet määräytyvät ammattien mukaan, on arvotettu pistemäärien avulla eri tasoihin, joihin kuuluu tason mukaisia oikeuksia. Periaatteessa alimmilta tasoilta pitäisi pystyä kiipeämään

Positron-projekti tarjoaa ihmisille täydellisen asumisratkaisun, joka mahdollistaa kaikille työpaikan ja lopettaa rikollisuuden: Joka toinen kuukausi vietetään omassa kodissa ja joka toinen vankilassa. Sopimuksessa todetaan, että järjestely on ikuinen. Stan ja Charmaine elävät kaduilla autossa nukkuen. He ovat likaisia, nälkäisiä ja peloissaan, sillä jengit saattavat millä hetkellä hyvänsä hyökätä heidän kimppuunsa. Positron-projekti kuulostaa taivaalliselta. Con yrittää varoittaa Stan-veljeään menemästä lankaan - hyvästä syystä. "Useampiakin autonomistajia on heitetty ulos ajoneuvostaan juuri näillä seuduin. Heitä on pistetty veitsellä tai kallo on murskattu, ja heidät on jätetty vuotamaan kuiviin. Kukaan ei enää vaivaudu tutkimaan sellaisia tapauksia, koska se veisi aikaa, ja vain rikkailla on varaa poliisiin." (s.25-26) Suljetussa kaupungissa ja toisaalta myös ulkomaailmassakin ihmiset nähdään ennen kaikkea fyysisinä ja seksuaalisina olentoina. Yhtä aikaa sekä karmiva että

Klara tarkkailee ihmisiä ja ympäristöään, sillä hän haluaa oppia mahdollisimman paljon ollakseen hyvä keinoystävä. Hänen lempipaikkansa sijaitsee näyteikkunassa, sillä sieltä hän voi parhaiten nähdä ulos. Klara rakastaa seurata auringon kulkua taivaalla. Eräänä päivänä ikkunan taakse astelee Josie, joka kertoo haluavansa Klaran keinoystäväkseen. Robotti uskoo voivansa oppia kaiken ihmisyydestä ja jopa tarvittaessa käydä itsekin ihmisestä. "'Hei, eikö teille tule siinä kuuma? Haluatteko juotavaa tai jotain?' Pudistin päätäni, nostin kämmenet ylöspäin osoittaakseni, kuinka ihanaa oli nauttia yllemme tulevasta Auringon ravinnosta. 'Niin tietysti. En ajatellut loppuun asti. Tehän viihdytte auringossa, eikö?'" (s.21) Pidän todella paljon Ishiguron kirjasta 'Ole luonani aina'. 'Klara ja aurinko' muistuttaa kyseistä kirjaa paljon. Molemmissa kuvataan lasten vinoitunutta elämää ja aikuisten vääristynyttä halua leikkiä jumalaa. Tapahtumissa vilahtelevat

Cadence Sinclair Eastman on uuden sukupolven esikoinen. Hän on vaarin ylpeyden aihe. Hän on pitkä ja vaalea. Hän on aito perijätär. Cadence Sinclair Eastman on koko suvun musta lammas. Hänestä kuiskaillaan salaa. Hän on kalpea mustaksi värjättyine hiuksineen. Hän on menettänyt tragediassa muistinsa. "Äiti älähti. Hän käski minua ryhdistäytymään. Käyttäydy normaalisti nyt, hän sanoi. Heti paikalla, hän sanoi. Koska olet ihan normaali. Pystyt olemaan. Älä aiheuta mitään kohtausta, hän sanoi. Hengitä ja nouse istumaan. Tein niin kuin hän pyysi." (s.16) Cadence on aina viettänyt kesät suvun omistamalla saarella. Hän on nauttinut ylellisestä elämästä yhdessä ystäviensä Mirrenin, Johnnyn ja Gatin kanssa. Vaari on opettanut sukulaiset noudattamaan suvun perinteitä. Hänelle on tärkeää elää näennäisen täydellistä, menestynyttä ja raharikasta elämää. Vaari on etuoikeutetun valkoisen miehen perikuva. Hän on manipuloija, riistäjä ja sortaja. Hän ei hyväksy kieltävää vastausta, kun hän on

Yasuko Hanaoka on asunnossaan yhdessä tyttärensä Misaton ja juuri äsken väkivaltaisesti kuolleen ex-miehensä Shinji Togashin kanssa, kun ovikello soi. Ovella seisoo Yasukon naapuri Tetsuya Ishigami, joka tarjoaa apuaan. Myöhemmin poliisi löytää joen varrelta ruumiin, jonka henkilöllisyyttä ja murhaajaa ryhdytään selvittämään. Etsivät saapuvat Yasukon ovelle, mutta naisella onkin vedenpitävä alibi. Onnistuvatko he ratkaisemaan nokkelan tapauksen? "'Kuka siellä?' hän tiedusteli ovea avaamatta. Vastaus tuli hetken kuluttua. 'Minä.'" (s.20) Dekkari on alusta loppuun asti jännittävä. Henkilöiden liikehdintää paikasta toiseen ja ajatuksenjuoksua tapauksen kimpussa on kiinnostavaa seurata. Lukijana menen pyörälle päästäni, kun en osaa päättää, ketä kannustan ja kenen kohtalon puolesta pelkään. Koko arvoitus ja siinä osallisina olevien henkilöiden toiminta tuntuvat hyytäviltä ja nerokkaan laskelmoivilta. Tykästyin jokseenkin muuttumattomaan ja elävään tapahtumapaikkaa

Lasten seikkailu Kepler62 planeetalla on tullut päätökseensä. Marie, Ari, Joni ja X haluaisivat palata takaisin Maahan. Lasten on keksittävä, miten he pääsevät tähtipurjehtijalle, joka on Lisan aseistetun klaanin hallussa. Ongelmia tuottaa maailmankaikkeuden tehokkain ase: Mjölnir, Thorin vasara. Onnistuvatko lapset pääsemään matkaan? "Te täytätte kohtalonne, ja minä omani. Meidän perheemme on erityinen. Meidän kotimme on koko maailmankaikkeus." (s.25) Pidin ajatuksesta, että maailmankaikkeudessa on asioita ja olentoja, joita ei pystytä ihmisaisteilla havainnoimaan. Mielestäni kirjasarjalla on hyvä opetus. Ihmisten tulisi oppia virheistään ja keskittyä luomaan maailmasta turvallinen paikka asua. Lapset ovat muutoksessa avainasemassa. Kirjoissa pohditaan sotaa, diktatuuria, uskonkiihkoilua, tekoälyä ja tieteen etiikkaa. Ihminen haluaa jostain syystä mieluummin hallita ja tuhota kuin suojella ja säilyttää. "Elämän siemeniä - ja niiden istuttaminen on minun tehtäväni. Kasvi

1990-luvun Albaniassa asuvat Bujar ja Agim jättävät kotinsa ja lähtevät tavoittelemaan parempaa tulevaisuutta. He iloitsevat vapaudesta kevein sydämin, vaikka kantavatkin harteillaan kommunistisesta diktatuurista vasta vapautuneen synnyinmaansa taakkoja. He muistavat isiensä kertomat muinaiset ylistystarinat ja Albanian nykyisen häpeää tuottavan rappion. He halajavat jonnekin, missä heidät nähdään yksilöinä ilman ulkopuolelta asetettuja määritelmiä. "Yritin saada myös Agimin ymmärtämään sen, että on keskityttävä siihen mihin voi vaikuttaa sen sijaan että suree sitä mihin ei voi, ei kannata ajatella sitä että jonain päivänä kaikki kuitenkin tuhoutuu." (s.181) Kirjan tarina on arvoituksellinen ja kiehtova. Se on traaginen, mutta jollain tasolla toiveikas, sillä koskaan ei saisi antaa periksi, vaan aina voi yrittää uudestaan. Uusi maa, uusi nimi ja uudet epätoivoiset teot. Kirjassa etsitään totuutta, mutta juututaan valheiden verkkoon. Tarina kuljettaa lukijansa ihmisyyden halki

Kuusi murhaa kuudessa kertomuksessa. P.D. James kirjoittaa mukaansatempaavia tarinoita, joiden loppuratkaisua jännittää ensimmäiseltä sivulta alkaen. Tapahtumapaikat ja henkilöt ovat eläviä. Etenkin lapset on kuvattu häiritsevän kammottavasti. Vanhahtavat tarinat ovat jännittäviä ja jopa karmivia. Voin suositella joululoman lukemistoon etenkin dekkareista pitäville. "Kauan sitten kuolleiden ihmisten nimien ympärille hän kutoi lapselliset mielikuvitustarinansa." (s.114) 'Jojo' kertoo vanhasta miehestä, joka muistelee menneisyyttään löydettyään jojon vanhojen papereidensa joukosta. Harmittomalta vaikuttava lelu saa uuden ja karmean merkityksen tarinan edetessä. 'Uhri' kertoo miehestä ja hänen pakkomielteestään ex-vaimon uutta miestä kohtaan. 'Joulupukkimurha' on Agatha Christiemäinen tarina siitä, kuka murhasi kartanon isännän joulujuhlien päätteeksi ja miksi. 'Tyttö joka rakasti hautausmaita' kertoo nimensä mukaisesti orpotytöstä, joka elää miel

Emma on ihminen, joka on kokenut suuren menetyksen ja syyllistää siitä itseään. Hänen aviomiehensä kuoli kaksi vuotta sitten jouluna eikä hän ole vieläkään saanut surutyötä päätökseen. Emma poistuu kotoaan oikeastaan vain omistamaansa puotiin, jonka ylläpitoon hänen siskonsa Magda osallistuu. Sisko toivoisi, että Emma keksisi viimein elämäänsä muutakin sisältöä kuin harmaassa arjessa piilottelun. Eräänä päivänä Emma saa piristävän ajatuksen: Hän haluaa tehdä 24 hyvää tekoa ennen joulua. "'Hienoa! Arvasin, että löytäisit jotain sopivaa. Mitä siis aiot? Menetkö sille keramiikkakurssille?' 'Tätä harrastusta ei löydy listastasi.' 'Eikö? Mikä se on?' 'Aion tehdä kaksikymmentäneljä hyvää tekoa, yhden jokaisena päivänä aina jouluun saakka. Tämä oli ensimmäinen.'" (s.59) Emma on surumielinen. Hän aliarvioi omat mielipiteensä ja tarpeensa eikä osaa sanoa ei. Ihmiset ajattelevat, että hänellä on pelkkää vapaata aikaa vain siksi, koska hän asuu yksin. Hän

Marie Vallvik on matkalla kohtaamaan isänsä viimeisen kerran. Hän seisoo luolan suuaukolla ja valmistautuu henkisesti elämänsä vaativimpaan koitokseen. Matka vuoren uumeniin on kuin suoraan videopelistä. Marie taistelee tiensä uskomattomien seikkailujen läpi kohti päämäärää. Mitä hän päättää tehdä perille päästyään? "En ole menossa juttelemaan mukavia isän kanssa. Tarkoitukseni on panna piste hänen ilkeilylleen ja pahanteolleen. Olen valmis tekemään mitä tahansa pysäyttääkseni hänet." (s.9) Kirjan rakenne muistuttaa peliä, jossa hyvä taistelee pahaa vastaan. Marie aloittaa sen luolan suulta ja lopettaa viimeisen vastustajan kohdattuaan. Matkan varrella hän ajattelee elettyä elämää ja vanhempiaan. Marie on kokenut kovia. Hän on taitava ja neuvokas, mutta hän kaipaa myös huolenpitoa, mitä hänen isänsä ei ole hänelle antanut. "Monissa elokuvissa ja tv-sarjoissa käy niin, että päähenkilö tulee johonkin hämärään paikkaan, ja yhtäkkiä siellä on jotain, mistä katsojat vain tiet

Totuuskeiju on yksinäinen, sillä kukaan ei kestä hänen kertomaansa totuutta. Hänen on pakko vastata esitettyyn kysymykseen, mitä hän oikeasti ajattelee. Hän ei osaa valehdella. Totuuskeijulla ei ole yhtään ystävää. Kaikki sukulaisetkin ovat kadonneet hänen ympäriltään. Eräänä päivänä totuuskeiju päätyy Helsinkiin ja kohtaa Aadan, jonka avulla hän oppii hyväksymään itsensä. "Mutta ei voi tuntea iloa jos ei ensin tunne surua" (s.101) Lyhyt tarina kertoo erilaisuudesta ja ystävyydestä. Se opettaa, kuinka elämässä on sekä surullisia että iloisia päiviä. Maailma on alati muuttuvainen. Jokainen voi valita, miten muutoksiin suhtautuu. Tarina kannustaa nauttimaan arjen pienistä iloista ja unelmoimaan kaikesta mukavasta.

Sophie yllättää poikaystävänsä Griffinin jäämällä joululoman ajaksi hänen seurakseen sen sijaan, että viettäisi joululoman vanhempiensa kanssa. Yllätys ei olekaan pojalle mieluinen. Sophie päätyy sydän murskattuna laajan suvun hellään huomaan. Isoäiti Nonna keksii oivallisen idean tytön piristykseksi: kymmenen treffiä kymmenen eri pojan kanssa kymmenen eri sukulaisen järjestämänä. Sophie on kauhuissaan, mutta suostuu pähkähulluun ajatukseen. "Ajattelin vain, että tämä voisi olla hauskaa... vähän niin kuin seikkailu. Se antaa sinulle odotettavaa kullekin päivälle. Ja vaikka treffit olisivatkin katastrofeja, me saamme niistä ainakin makeat naurut, kun ne ovat ohi." (s.39) Tarina on suloisen romanttinen ja jouluinen. Hassut tapahtumat saavat nauramaan. Sophien amerikkalais-italialainen perhe on ihan mahtava! Heidän kokoontumisensa yhteen on täynnä ruokaa ja rakkautta. He ovat tiivis joukko, vaikka siihen kuuluukin sellaisia kuin 'häijyt-Joet', jotka yrittävät hämmentää s

Amelia, tyttö, joka pelasti joulun, tuntee Tonttuvaarassa olonsa ulkopuoliseksi. Hän on ihminen, joka ei sopeudu tonttujen kouluun. Häntä ei kohdella samalla tavalla kuin muita. Hän kokee suoranaista syrjintää ihmisyytensä vuoksi. Eräänä päivänä Pääsiäispupu hyökkää Tonttuvaaraan aikeenaan lopettaa joulu. Pääseekö Amelia taas todistamaan taitonsa? "'Erittäin vaarallisia otuksia.' 'Millaisia?' 'Kaneja.' Nyt oli minun vuoroni nauraa. 'Kaneja? Eiväthän kanit ole vaarallisia.'" (s.42) Tarina kertoo ulkopuolisuuden kokemuksista. Maailman ihaninkin paikka voi olla ikävä, jos siellä kohdellaan eriarvoisesti esimerkiksi ulkonäön, syntyperän tai kulttuurin vuoksi. Kirjassa pohditaan, mitä sodat, valeuutiset, joukkohysteria ja syrjintä tarkoittavat. Tarinassa käy ilmi, kuinka historia kirjoitetaan voittajan näkökulmasta katsoen. "'Pysy kaukana hänestä! Hän on vaarallinen! Hän ei kuulu tänne!' Pieni tonttutyttö tuijotti minua suu ammollaan ja

Aatto on poika, joka on syntynyt jouluaattona. Hän rakastaa syntymäpäiväänsä ja joulua, mutta tänä vuonna näyttäisi siltä kuin 11-vuotissyntymäpäivät ja jouluaatto olisi peruttu. Aaton isosisko Suvi on nimittäin kuollut edeltävänä kesänä. Suru on tehnyt äidistä ja isästä pelkkiä vääränlaisia kopioita itsestään. Pikkusiskokaan ei ole enää oma räjähtävä itsensä. Aatto löytää lohtua uimahallissa uimisesta yhdessä ystävänsä Jonin kanssa. Eräänä päivänä hän kohtaa Hetan, joka kurkistelee sisään uimahallin ikkunasta. Hän on iloinen ja elämänjanoinen tyttö, joka rakastaa joulua ja luistelemista. Harmaa varjo saapuu uudelleen Aaton elämään, kun Hetan kotitalon portille astelee synkkä mies. "Villa Kuistin lämpö tuntui minussa vieläkin. Ajatella, hän asui sellaisessa talossa, ja ajatella, heillä oli jo kaikki joulukoristeet valmiina! Meillä kotona ei ollut vielä edes yhden yhtä pientä joulutähteä. Äiti ja isä eivät varmaan olleet vielä huomanneet, että jouluun oli enää vain viikko." (s

George on menettänyt äitinsä kolme vuotta sitten auto-onnettomuudessa. Hänen Hugo-isänsä suree vaimonsa menetystä niin kovasti, että hän on päättänyt peruuttaa kaikki tulevat joulut, sillä ne muistuttavat kipeästi tapahtuneesta. Georgen mielestä ratkaisu ei ole reilu. Flo-mummu on samaa mieltä. Eräänä päivänä George astuu sisälle maagiseen puotiin ja tutustuu hyllyltä löytyvän pyrypallon suomiin joulun ihmeisiin, jotka auttavat Hugoa pääsemään yli surusta ja vihasta. "'Minulla on itse asiassa hassu tunne, että joulu löytää takaisin luoksemme pikemmin kuin arvaammekaan.'" (s.39) Kirjan tarina on uudelleentulkinta Charles Dickensin Saiturin joulusta. George pääsee isänsä kanssa seikkailulle menneeseen, nykyiseen ja tulevaan maailmaan. He kohtaavat surua, vihaa ja pelkoa, mutta kaiken taustalla häilyy toivo ja elämänilo. Harmaus väistyy värien tieltä. Elämä jatkuu eikä kauniita muistoja vie kukaan pois. "'Hänen kannattaisi nukkua jouluna niin paljon kuin voi. Hä