Unelmien aika

Kaksi toisilleen tuntematonta naista kohtaa toisensa lentokentällä ja vaihtaa keskenään lentolippuja ja identiteettiä. Molemmat ovat pakomatkalla, mutta vain toinen heistä onnistuu aikeissaan, sillä toinen lentokoneista syöksyy maahan tuhoisin seurauksin. "Pian Claire Cookia ei enää ole, hänen ulkokuorensa kiiltävät palaset murtuvat ja heitetään pois." (s.20) Claire on vaikutusvaltaisen poliitikon vaimo. Kulissien takana mies on väkivaltainen. Lähipiiri tietää pariskunnan tilanteen, mutta päättää vaieta ja asettua suojelemaan miestä. Clairen ainoa keino päästä väkivaltaa pakoon on kadota. Evan menneisyys selviää lukijalle pikku hiljaa. Feministinen tarina kertoo vahvoista naisista ja naisten välisestä ystävyydestä. "Olen voimaton raivosta ja siitä piittaamattomuudesta, jolla ihmiset sivuuttavat muiden ongelmat, ja myös siitä, etten ole muita parempi." (s.211) Kirjaa mainostetaan trillerinä, mutta mielestäni kyse on Me Too -henkisestä tarinasta. Claire ja Eva pääsevä

Juha Itkonen, 46-vuotias mies, kertoo avoimesti ajatuksiaan ja tuntemuksiaan omasta keskiluokkaisesta nelilapsisesta ydinperheestään suhteessa omaan lapsuudenperheeseensä. Nettilehtiä selailemalla saa sen käsityksen, että kirjailija on identifioitunut lapsiperhe-elämän puolestapuhujaksi. Lapsiperheelliset tai lapsiperheestä haaveilevat saavat tekstistä samaistumispintaa. Muuten kirjaa voi lukea Itkosen omakohtaisena kertomuksena. "Uskon, että ihmiset pystyvät helpottamaan toistensa elämää kertomalla omista kokemuksistaan." (s.268) Itkonen pohtii omia roolejaan lapsiperheessä. Ensin lapsena ja sitten aviomiehenä ja isänä. Hän tarkastelee omaa sukupuolirooliaan ja sukupolvirooliaan. Hän miettii, mitä asioita hän haluaisi siirtää seuraavalle sukupolvelle. Itkonen kokee, että uusiin rooleihin kasvetaan. Omaa itseä etsitään ja peilataan muihin. Tehdään virheitä, riidellään ja opitaan. Muutos saattaa aiheuttaa ajatuksellista vastarintaa. Uudet roolit ja niihin liittyvät uudet paika

Auli Viitala on syntynyt keskiluokkaan. Ominaisuus ei lähde hänestä irti, vaikka hän onkin sairastumisen ja avioeron jälkeen omien sanojensa mukaan köyhtynyt ja syrjäytynyt. Hän on nimittäin oman kokemuksensa mukaan saanut yhteiskuntaluokkansa ansiosta elämää varten paremmat valmiudet kuin moni muu. Kirjassa pohditaan yhteiskuntaluokkia ja syrjäytymistä. Auli Viitala ottaa esimerkiksi omat vanhempansa ja kehitysvammaisen veljensä. Äidin kautta käsitellään koulumaailmaa, isän kautta työväenluokkaa ja veljen kautta luokattomuutta. Viitala mietiskelee omia etuoikeuksiaan, ihmisyyttä, oppimista, hyvän elämän määritelmää ja oikeutta olla oma itsensä. Kirjan ei ole tarkoitus olla tieteellinen tai päätyä mihinkään ratkaisuun. Auli Viitala pohtii reiluutta. Miten palkka pitäisi maksaa, jotta kaikki saisivat mitä ansaitsisivat tai tarvitsisivat tai ovat osanneet itse itselleen neuvotella? Viitala miettii myös rahan tuomaa valtaa. Konkreettisena arkielämän esimerkkinä reilun kaupan banaanit. Jos

Britney Spears on vapautunut kolmentoista vuoden holhouksesta ja kirjoittanut kirjan omasta elämästään omilla ehdoillaan. Hän kertoo lapsitähteydestä, ihmissuhteista, äitiydestä ja vapauden tavoittelusta. Britney Spears kuvailee, mitä naiseus, taiteilijuus ja hengellisyys hänelle merkitsevät. "Olin alkanut unelmoida todellisen rakkauden löytämisestä ja aloilleni asettumisesta. Minusta tuntui, että olin jäänyt paitsi elämästä." (s.109) Britney Spears on kokenut esineellistämistä, seksuaalisuuden kontrollointia ja henkistä väkivaltaa. Häntä on arvosteltu huonoksi esikuvaksi. Britney Spears kirjoittaa kehollisuudesta ja itsensä etsimisestä. Hän kertoo, kuinka hänet on leimattu hulluksi ja huonoksi äidiksi, kun hän on ottanut oman kehonsa haltuunsa. Britney Spears kuvailee kirjassaan hänelle määrättyä pakkolääkitystä. Kirja kuvaa yhden ihmisen kokemuksen amerikkalaisesta mielenterveysongelmien diagnosoinnista ja lääkityksestä. Britney Spears leimaa lapsuudenperheensä rahanahneeks

Sopraano Helena Juntunen on lukenut itse oman elämäntarinansa äänikirjaksi. Hän tulkitsee tekstiä ja laulaa sopivissa kohdissa. Äänikirjan kuuntelu on elämys. Helena Juntunen tulee lähelle. Vähän liiankin lähelle. Kyynel kihoaa silmään. Täytyy pitää tauko kuuntelusta. Kirjan lopussa mieli janoaa lisää. Aivan liian vähän sivuja. Aivan liian vähän tarinoita. Haluan kuulla enemmän. "Liikaa, liian vähän. Siinä välissäkin olisi varmasti elämää, mutta minua siellä ei ole." (s.90) Helena Juntunen on diiva. Hän on tehnyt ahkerasti töitä, kiertänyt maailmaa, juonut liikaa, luonut ihmissuhteita, saanut lapsen, menettänyt mahdollisuuksia, kaivannut isää, kokenut työn fyysisyyden ja kasvanut ammattilaisena. Helena Juntunen kertoo elämästään suoraan, peittelemättä ja humoristisesti. Hän kritisoi, kuvailee ja eläytyy. Hän riisuu glamourin ja pukeutuu maagisuuteen. Hän on taiteilija. "olen yksi meistä, ja minulle puhutaan niin kuin me teatterilaiset puhumme, ihan eri kielellä kuin koto

Voimakastahtoinen leskirouva Katarina ja hänen tyttärensä Cecilia ja Margareta elävät ruton ja sotien näännyttämässä maassa vuoden 1718 tienoilla, kun Ruotsin kuningas Kaarle XII kaatuu ja Ulrika Eleonora nousee valtaan. Eletään isonvihan aikaa. Venäläiset kasakat löytävät tiensä leskirouvankin kotiin. "- kuka ajattelee vaikeuksiaan, kun täynnä intoa käy sotimaan kuninkaan ja maan puolesta?" (s.100) Leskirouva Katarina on säätytietoinen. Hän haluaa määrätä, kenen kanssa hänen tyttärensä menevät naimisiin. Hänelle tärkeintä on suvun kunnia. Katarina kohtaa haasteen, kun hänen tyttärensä Margareta solmii salassa epäsäätyisen avioliiton sissi Magnus 'Maunu' Malmin kanssa. Mies suorittaa Katarinan sukua avittavan urotyön toisensa jälkeen, mutta silti hän ei ole kelvollinen. Katarina sen sijaan hyväksyy ehdottomasti Cecilian tulevan aviomiehen, hattupuolueen kannattajan ja sukulaismies Carl 'Kaarle' Lejonankarin, joka on sulavakäytöksinen ja moraalisesti arveluttav