Lukuisaa uutta vuotta!

Kiitos kaikille tästä vuodesta! Blogin ylläpito on ollut hauskaa. Lisäksi on ollut mukavaa vierailla muissa kirjablogeissa. Odotan innolla seuraavaa vuotta ja tulevia kirjaelämyksiä!

Millaisen vuoden Unelmien aika -kirjablogi jättää taakseen?

Vuoden 2015 tilastot:

Perustettu: 30.8.2015

Tekstit: 96

Suositut tekstit: Liebster Award tunnustus, Alex Haley: Juuret, Helsingin kirjamessut 2015

Osallistuin haasteisiin: Agatha Christie -lukuhaaste, 30 sivua päivässä -lukuhaaste

Agatha Christie lukuhaaste

Osallistuin Hurja Hassu Lukija -kirjablogin Agatha Christie -lukuhaasteeseen.

Onnistuin lukemaan vain kaksi kirjaa: Lordin kuolema ja Roger Ackroydin murha. Minulla oli pitkään lainassa muitakin Agatha Christien kirjoja, mutta en kuitenkaan saanut niitä luettua. Mutta ei se mitään, sillä nämä kaksi kirjaa olivat mielenkiintoisia. Voin suositella niitä kaikille Agatha Christien kirjojen ystäville.

James Frey: Endgame: Loppupeli

"Tältä se näyttää. Tältä se tuntuu. Loppupeli."

Frey, James; Johnson-Shelton, Nils: Endgame: Loppupeli
Kirjasarja: Endgame, osa 1
Muut osat: Osa 2 ja osa 3
Julkaistu: 2014
Alkuperäinen julkaisu: 2014
Alkuperäinen nimi: Endgame: The Calling
Mistä maasta: Yhdysvallat
Suomentanut: Tero Valkonen
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 496

Takakannesta: "Maailma. Nyt. Tänään. Huomenna. Loppupeli on totta. Ja loppupeli on jo alkanut. Tulevaisuus on yhä kirjoittamatta. Se mikä on tapahtuva myös tapahtuu. Kaksitoista teini-ikäistä pelaajaa. Maan ikivanhojen kansojen edustajaa. Heistä periytyy koko nykyinen ihmiskunta. Heidän sukunsa valittiin jo tuhansia vuosia sitten. Siitä lähtien he ovat joka päivä valmistautuneet omaan odysseiaansa. Yliluonnollisia he eivät suinkaan ole. Kukaan heistä ei osaa lentää, muuttaa lyijyä kullaksi tai parantaa itseään. Kun kuolema koittaa, se todella koittaa, ja se koskee niin heitä kuin meitäkin. He ovat Maan perijöitä, joiden on yksin ratkaistava pelastuksen suuri arvoitus. Jonkun heistä täytyy siihen kyetä - muutoin olemme kaikki tuhoon tuomittuja."

Kaksitoista teini-ikäistä näkevät eri puolilla maailmaa, kuinka meteoriitit osuvat maahan. Heitä on koulutettu koko heidän elämänsä ajan, ja he ymmärtävät, että Loppupeli on alkanut. Kaikki kokoontuvat samaan paikkaan ja kohtaavat avaruusolennon, joka antaa heille ohjeita. He ymmärtävät, että vain yksi heistä voi voittaa pelin, mikä tarkoittaa sitä, että heidän edustamansa kansa saa elää, kun muut kansat tuhotaan. Loppupeli on tavallaan kuin valtavan suuri avaruusolentojen isännöimä tosi-tv-ohjelma. Pelin ensimmäisessä vaiheessa pelaajien on löydettävä maapallolle piilotettu maan avain.

Tarinassa seurataan vuorotellen jokaisen hahmon taivalta pelissä. Jokainen nuori pelaa peliä omalla tavallaan ja omia vahvuuksia käyttäen. Osa on murhanhimoisia ja raakoja, kun taas osa haluaisi yrittää selvittää tilannetta rauhanomaisesti. Osa on yli-inhimillisiä hienoine taistelutaitoineen, kun taas osa ymmärtää kaiken arvoituksista. Päähahmoina vaikuttaisivat olevan Sarah Alopay ja Jago Tlaloc. Kirjassa on myös sopivasti kolmiodraamaa, sillä Sarahin entinen poikaystävä Christopher Vanderkamp, joka ei ole Loppupelin pelaaja, ujuttautuu sankarillisesti mukaan. Kirjan mielenkiintoisimmat tapahtumat pyörivät näiden kolmen hahmon ympärillä. Mielestäni rasittavin hahmo on VÄRISTYSräps An Liu, sillä hänen tarinaansa on hankala lukea. Lisäksi luulin nimen perusteella miltei kirjan loppuun asti, että hän on tyttö.

"An VÄRISTYS An katsoo karttaansa. RäpsVÄRISTYSräps. He ovat pysähtyneet räps pysähtyneet räps pysähtyneet kaivannolle räps 4 tai sen lähelle." (sivu 192)

Näin kirjan ensimmäisen kerran kirjakaupassa ja yhdistin sen nimen heti Nälkäpeliin. Ajattelin, että kirja on räikeä kopio menestyneestä kirjasarjasta, ja pidin sitä ärsyttävänä. Olin sitä mieltä, että dystopian huumassa mitkä tahansa kirjat menevät läpi. Myöhemmin näin kirjasta juttuja kirjablogeissa ja innostuin tutkimaan kirjaa tarkemmin. Aluksi kirja vaikutti todella omituiselta ja itseään nostalgisoivalta. Teksti oli asemoitu eri tavalla kuin yleensä, tarina vilisi numeroita aivan päättömissä asiayhteyksissä ja kirjaan oli liitetty yliampuvalta tuntuva kansainvälinen peli. Hahmot olivat eriskummallisia outoine nimineen. Menin kaiken aikaa sekaisin siitä, kuka on kuka ja mitä sukupuolta ja kansallisuutta kukin on. Pyrin tämän kaiken sekavuuden keskellä keskittymään vain tarinaan. Pikku hiljaa totuin tekstin tyyliin, ja lopussa innostuin jännittävistä juonenkäänteistä. Pidin etenkin siitä, että kirja ei ollutkaan kopio Nälkäpelistä - etenkin avaruusolioiden antaman ulottuvuuden vuoksi.

Charles Dickens: Joululaulu

"´Iloista joulua! Hitot iloisesta joulusta!´"

Dickens, Charles: Joululaulu
Julkaistu: 2001
Alkuperäinen julkaisu: 1843
Kustantaja: Basam Books
Alkuperäinen nimi: A Christmas Carol, in Prose: Being a Ghost Story of Christmas 
Suomentanut: Tero Valkonen
Sivumäärä: 111

Takakannesta: "´Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen, joka ei saa suututtaa lukijoitani sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan. Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan, älköönkä kukaan sitä karkottako.´ Näin aloitti kertomuksensa Charles Dickens joulukuussa 1843. Voisi sanoa, että hänen manauksensa on toteutunut, sillä Joululaulu on yhä yksi maailman tunnetuimmista joulutarinoista, ja sen aaveet ovat inspiroineet lukuisia taiteentekijöitä luomaan tarinasta omat versionsa, Walt Disneysta aina Mr. Beanina ja Mustana Kyynä tunnettuun Rowan Atkinsoniin."

Scrooge on vanha, rikas ja kiukkuinen mies, joka inhoaa joulua ja köyhyyttä. Hän elää pihiä elämää ilman mitään mukavuuksia. Hän tekee ankarasti töitä rahojensa eteen, joita hän ei kuitenkaan käytä sen enempää itseensä saati muiden ihmisten auttamiseksi. Kylän väki karttaa Scroogea ja puhuu hänestä pahaa selän takana. Eräänä jouluna Scrooge tapaa vanhan liikekumppaninsa haamun, joka kertoo, että Scrooge tulee kohtaamaan kolme henkeä. Mies kulkee haamujen mukana oppien uudelleen, mikä elämässä - ja joulussa - on tärkeää.

Mielestäni tämä tarina on upea klassikko. Suosittelen sen lukemista kaikille, vaikka se olisikin esimerkiksi tv-ohjelmien kautta ennestään tuttu tarina. Tämä ei välttämättä kuitenkaan ole suosikkejani jouluisista tarinoista, sillä sen sävy on synkkä ja surullinen, vaikkakin loppua kohden onnellinen.

Angela Sommer-Bodenburg: Iloista joulua, pikku vampyyri

"Kuvittele nyt, meillä jokaisella on oma kuusi! Lumpi raahasi ne sisään viime yönä."

Sommer-Bodenburg, Angela: Iloista joulua, pikku vampyyri
Julkaistu: 1999
Alkuperäinen julkaisu: 1990
Alkuperäinen nimi: Anton und der kleine Vampir Fröhliche Weihnachten
Suomentanut: Leena Viljakainen 
Kustantaja: Otava 
Sivumäärä: 122

Takakannesta: "Äiti ehdottaa, että Rydiger ja Anna kutsutaan heille joulunviettoon. Vampyyrisisarukset suostuvat pyyntöön, mutta kommelluksia on tiedossa, sillä heillä ei ole aavistustakaan ihmislasten joulunviettotavoista."

Anton on eriskummallinen poika, sillä hän viettää vapaa-aikansa mieluiten vampyyriystäviensä Rydigerin ja Annan kanssa - sekä toisinaan myös heidän isoveljensä Lumpin kanssa. Antonin mummi on edelleen kauhuissaan hänen edellisvuoden joululahjalistastaan, joka sisälsi arkun, mustat lakanat, viitan, kynttilöitä ja hammaslääkäriltä vampyyrinhampaat. Anton yllättyy, kun hänen vanhempansa päättävät haluta kutsua Rydigerin ja Annan heille joulun viettoon. Vanhemmat eivät kuitenkaan osaa aavistaa heidän olevan oikeasti vampyyreja.

Pikku vampyyri kirjat olivat suosikkejani lapsena. Mielestäni oli hauska pitkästä aikaa lukea kaikista kommelluksista, mitä vampyyrilapset saavat aikaan. Lumpi muun muassa varastaa tavaratalon katolta joukon joulukuusia ja vie ne hautakammioon. Jouluaaton valmistelu - etenkin lahjojen osto - ei myös ole yksinkertaista, kun taloon on tulossa kaksi vampyyria. Kaiken lisäksi Lumpi ilmoittaa viettävänsä joulua Geiermeierin ja Schuppermaulin luona, vaikka heidän asuntonsa seinällä roikkuu iso kokoelma puutappeja!

Kirja sopii lapsille, vaikka se sisältää jo osittain hieman vanhanaikaisia elementtejä ja tavaroita, kuten korvalappustereot. Toisaalta on hauska lukea, millaista joulun vietto on ollut Saksassa 90-luvulla. Pääosassa on kuitenkin Antonin ja vampyyrien välinen ystävyys.

Laila Hietamies: Joulumuisto

"´Viime jouluna oli sota, nyt on rauha.´"

Hietamies, Laila: Joulumuisto
Julkaistu: 1985
Kustantaja: Gummerus
Sivumäärä: 45

Sotaorpo ajattelee syviä ja tärkeitä ajatuksia kolmen pihakoivun syleilyssä. Lunta sataa hiljalleen ja perhe valmistelee sisällä joulua - ainoastaan isä puuttuu. Välillä äiti ja mummo käyvät huhuilemassa ovelta, joko lapsi tulisi sisälle, mutta ajatukset on vietävä loppuun ennen kuin hän on valmis joulun viettoon.

"Nyt täytyy ajatella kaikki asiat loppuun, sillä huomenna on joulupäivä ja herätään aikaisin, kirkkoon. Nyt täytyy ajatella kaikkia niitä jouluja joita muistan. Ja nyt täytyy ajatella isää, sillä minulla on vain kahdenlaisia jouluja, niitä jolloin isä eli ja niitä jolloin oli kuollut. Ja kun mietin, en muista paljoakaan niistä jouluista, kun isä vielä eli." (sivu 37)

Mielestäni oli mielenkiintoista lukea pätkä aikalaiskuvausta sodan jälkeisestä Suomesta. Tarina oli surullinen ja haikea, kuten niin monet jouluun liittyvät tarinat. Kirjassa sanotaankin, että "miksi kaikki tuntuu niin surulliselta jouluna".

Retki Malmin kirjastoon

Kävin retkellä Malmin kirjastossa Helsingissä. Tarkoitukseni oli tutkia, onko kirjasto jo siirtynyt jouluiseen tunnelmaan ja löytyykö hyllyistä jouluaiheisia kirjoja. Helsingin sää ei ainakaan ollut kovin jouluinen, sillä satoi vettä.



Kirjasto sijaitsee Malmitalossa, jonka aulassa ensimmäisenä minua tervehti komea joulukuusi. Aulaan oli aseteltu myös upea joukko joulutähtiä - sekä punaisia että valkoisia. Tunnelma oli ehdottomasti lämpimämpi ja jouluisempi sisällä kuin ulkona.



Sisällä kirjastossa joulu näkyi etenkin lasten osastolla. Ikkunoissa oli jouluisia lumihiutaleita, hyllyissä istui nalleja tonttulakit päässä ja joulukirjat olivat esillä omassa hyllyssään.



Aikuisten joulukirjahylly oli kovin vaatimaton. Luulen, että se johtuu siitä, että suurin osa kirjoista on lainassa. Pohdin myös, johtuisiko se siitäkin, että jouluaiheisia kirjoja on kirjoitettu aika vähän. Lainasin tuon kuvassa näkyvän Laila Hietamiehen kirjan.

Hilary McKay: Pikku prinsessan ystävät

"Ermengarde sai maanantain aamupostissa kirjeen. Se oli Saaralta."

McKay, Hilary: Pikku prinsessan ystävät
Julkaistu: 2010
Alkuperäinen julkaisu: 2009
Kustantaja: WS Bookwell Oy
Alkuperäinen nimi: Wishing for Tomorrow
Suomentanut: Saara Pääkkönen
Sivumäärä: 275

Takakannesta: "Frances Hodgson Burnettin ikisuositun Pikku prinsessan jatko-osa kertoo, mitä tapahtui tyttökoulun asukkaille Saaran lähdettyä. Uusi lukukausi Neiti Minchinin valiokoulussa on alkanut ja siellä opiskelevat yhä niin Saaran ystävät Ermengarde ja Lottie kuin häntä kadehtinut Laviniakin. Koulu on saanut myös uuden palvelustytön Alicen, josta tulee pian korvaamaton. Hän opettaa Lottielle monta hyödyllistä askaretta. Ermengarde puolestaan täyttää 13 vuotta ja kirjoittaa Saaralle koskettavia kirjeitä talon asukkaista. Yksi jos toinenkin tytöistä haikailee pääsevänsä pois koulusta, ja heidän toiveensa toteutuu ennen näkemättömällä tavalla."

Neitien Maria ja Amelia Minchinin valiokoulussa opiskelee joukko tyttöjä, joiden aika kuluu opiskellessa, käsitöitä tehdessä ja juorutessa. He joutuvat monenlaisiin hassuihin tilanteisiin. Tytöt myös katselevat usein ikkunasta ulos ja haaveilevat tulevaisuudesta. Osa tytöistä ajattelee Saaraa, joka asui vasta heidän kanssaan ja jätti heidät mystisesti ilman hyvästejä. Etenkin Ermengarde tuntee tilanteesta katkeruutta Saaraa kohtaan. Aivan kuin Saara olisi hylännyt heidät kaikki - etenkin ullakolla asuvan Melkisedek rottansa ja jopa neiti Minchinin.

Kirja on kirjoitettu mukaansatempaavasti ja hauskasti, vaikka taustalla onkin pienoista katkeruutta Saaran hahmoa kohtaan. Kirjailija kirjoittaakin: "Tarinaan sisältyi - täydellinen loppu. Tai melkein täydellinen, vain yksi asia jäi vaivaamaan. Nimittäin se, että kun Saara läksi kyökkipiian kanssa salaperäisen hyväntekijänsä matkaan, me muut emme päässeet mukaan. Me jäimme täsmälleen samaan paikkaan, missä olimme olleet ennen Saaran saapumista." Mielestäni oli jännittävää ja hauskaa saada tietää, mitä sitten tapahtui, vaikka tämän kirjan kirjoittaja olikin eri kuin ensimmäisen kirjan.

Rakastan The Little Princess (suomeksi Pikku prinsessa) elokuvaa, joka on tehty vuonna 1939 ja jossa pääosaa näyttelee Shirley Temple. Se on romantisoitu versio Frances Hodgson Burnett:n Pikku prinsessa (1888) kirjan tapahtumista. Elokuva on mielestäni hyvin nostalginen. Katsoin sitä usein lapsena joululomalla. Mielestäni oli mielenkiintoista nähdä esimerkki siitä, kuinka unelmat voivat toteutua, kun vain tekee ahkerasti töitä niiden eteen.



Mielestäni kirja viihdyttää sekä lapsia että aikuisia - etenkin sellaisia, jotka ovat lapsena lukeneet kirjojen ensimmäisen osan tai katsoneet kirjasta tehdyn elokuvan.

Jen Campbell: Kummallisia kysymyksiä kirjakaupassa

"Onko teillä rikoskirjallisuutta, jossa esiintyisi ylinopeussakkoja?"

Campbell, Jen: Kummallisia kysymyksiä kirjakaupassa 
Julkaistu: 2012
Alkuperäinen julkaisu: 2012
Alkuperäinen nimi: Weird Things Customers Say in Bookshops
Suomentanut: Aino Partanen
Sivumäärä: 114

Sisäkannesta: "Englantilainen runoilija-novellisti Jen Campbell on kerännyt kirjakauppiaiden hauskoja kertomuksia asiakkaiden erikoisista kysymyksistä ja koonnut niistä parhaat kirjaksi. Eri puolilta maailmaa koottujen juttujen lisäksi kirjassa on omat lukunsa Ripping Yarns ja The Edinburgh Bookshop -liikkeistä, joissa kirjailija on itse työskennellyt. Kaikki sai alkunsa lontoolaisen Campbellin Weird Things Customers Say in Bookshops -blogista, jossa hän alkoi vuonna 2009 julkaista kirjakaupassa kuulemiaan kummallisia kysymyksiä."

Luin kirjan miltei yhdeltä istumalta, sillä sen jutut olivat niin hauskoja ja viihdyttäviä. Välillä jutut taas olivat niin erikoisia, että heräsi epäilys, onko joku aivan tosissaan sanonut niin kuin on sanonut, vai onko hänellä ollut tiedossa, että Jen Campbell kerää hassuja lausahduksia, ja toivonut pääsevänsä blogiin tai kirjaan puhumalla hassuja juttuja.

Voin vain arvailla, mitä kaikkea ihmiset parhaillaankin joulukiireessä ja stressissä kysyvät kauppiailta joululahjoja ostaessaan.

Mielestäni yksi hauskimmista teksteistä oli Harry Potter kirjoihin viittaava keskustelu.

Asiakas: Onko teillä yhtään mustan magian kirjaa?
Kauppias: ...Ei.
Asiakas: Tiedättekö, mistä voisin löytää sellaisen?
Kauppias: Voisitte etsiä Iskunkiertokujalta.
Asiakas: Missä se on?
Kauppias: Lontoon keskustassa.
Asiakas: Kiitos, pidän silmät auki sen varalta.

Hauskojen juttujen lisäksi kirjassa oli oivallista kuvitusta.

Mats Strandberg; Sara B. Elfgren: Piiri

"Elias ei tunne kipua. Hän näkee veren tihkuvan kämmenistään. Veripisarat tipahtelevat klinkkerilattialle, mutta hän ei tunne mitään. Hänen kehonsa on puutunut. Vain ajatukset ovat jäljellä. Ja ääni."

Strandberg, Mats; Elfgren, Sara B.: Piiri
Julkaistu: 2012
Alkuperäinen julkaisu: 2011
Alkuperäinen nimi: Cirkeln 
Mistä maasta: Ruotsi
Suomentanut: Riie Heikkilä
Kustantaja: Basam Books
Sivumäärä: 574

Takakannesta: "Engelsfors. Pikkukaupunki Ruotsissa. Nimi on kaunis, mutta paikka rähjäinen. Kaupunkia ympäröivät synkät metsät, joihin ihmiset usein eksyvät ja katoavat. Syyslukukausi on juuri alkanut, kun yksi lukion oppilaista löydetään kuolleena koulun vessasta. Kaikki olettavat, että kyseessä on itsemurha. Paitsi ne, jotka tietävät totuuden. Eräänä yönä kuu värjäytyy salaperäisen punaiseksi, ja kuusi lukiolaistyttöä löytää itsensä hylätystä puistosta. Tytöillä ei ole mitään yhteistä. Yksi on luokan suosituin, toinen kiusattu, kolmas omaa tietään kulkeva gootti, neljäs kunnollinen huippuoppilas... Pian selviää, että paha on saapunut Engelsforsiin eivätkä tytöt selviydy hengissä ilman toisiaan."

Engelsforsin lukiosta löytyy kaikki mahdolliset nuorisotyypit. Jokaisella on myös omat ongelmansa. Elias yrittää päästä irti viiltelystä ja kulkee porukassa, jossa liikkuu huumeita. Linnea pukeutuu goottityylisiin asuihin ja ajattelee eri tavalla kuin muut nuoret. Anna-Karin on koulukiusattu ja vainoharhainen tyttö, kun taas Ida on koulun inhottu kiusaaja. Vanessa puolestaan viettää vapaa-aikaansa ryypäten ja vanhemman miehen kanssa seurustellen. Minoo on koulun tietoviisas, kärsii aknesta ja on ihastunut opettajaansa. Rebecka taas seurustelee koulun komeimman pojan kanssa, kärsii syömishäiriöistä ja joutuu huolehtimaan sisaruksistaan. Eräänä yönä joukko nuoria johdatetaan puistoon, jossa he saavat kuulla olevansa noitia ja joutuvansa liittymään erilaisuuksistaan huolimatta pahaa vastaan taistelevaan noitapiiriin.

Kirjassa pureudutaan maagisen taistelun ohella nuorten ongelmiin jokaisen nuoren omasta näkökulmasta. Suurta roolia tässä aiheessa näyttelevät heidän vanhempansa, joita onkin yhtä kirjava joukko kuin nuoria. Sieltä löytyy puistonpenkillä viihtyvää juoppoa, teiniäitiä, korkeasti koulutettua, masentunutta yksinhuoltajaa ja enemmän työmatkoilla kuin kotona viihtyvää isää. Nuoret kokevat kaipaavansa tukea vanhemmiltaan, mutta salaavat heiltä silti tärkeitä asioita. Toisena suurena ongelmana on huoli siitä, mitä muut itsestä ajattelevat. Nuoret eivät aina ymmärrä, että toiset eivät välttämättä ajattele sitä, mitä voisi luulla. He eivät myös uskalla luottaa toisiinsa ja pelkäävät salaisuuksiensa paljastumista, sillä niitä voidaan helposti käyttää aseena ja itsetunnon musertajina. Sain kuvainnollisesti repiä turhautumisesta hiuksiani, kun nuoret yhä uudelleen ja uudelleen pimittävät elintärkeitäkin salaisuuksia itsellään. Kolmantena ongelmana mainittakoon ihastukset ja poikaystävät, joita on myös erittäin kirjava joukko.

Mielestäni jännittävintä oli lukea kohtauksia, joissa nuoret tutustuvat uusiin maagisiin voimiinsa. Pelottavinta oli, kun tuntematon voima valtaa nuorten ruumiit, jolloin he ovat vankeina omassa ruumiissaan. Nykyaikaisia piirteitä tarinaan luovat blogien mainitseminen sekä tunkeilevat toimittajat, jotka haluavat hinnalla millä hyvänsä lehteensä nyyhkytarinan koulussa tapahtuneen onnettomuuden jälkeen. Rasittavinta kirjassa on rehtori. Hän on mielestäni ärsyttävä, ylimielinen ja nuoria hyväksikäyttävä. Omituisinta oli, kun eräässä kappaleessa noita sanoo, että ´Jumala tietää´ ja että ´rukoilen teidän puolestanne´. En ole aiemmin lukenut kirjaa noidista, jotka viittaavat jumalaan tai rukoilemiseen. Mielestäni hienointa oli, että tarinan nuoret pysyivät loppuun asti uskollisina itselleen ja luonteenpiirteilleen. Heistä ei yllättäin tullut toistensa parhaita kavereita, vaan heidän välillään oli loppuun asti jännitteitä. Sen sijaan he pyrkivät realistisella tavalla tulemaan toimeen toistensa kanssa.

"Minoo joutuu paniikin valtaan, kun hänen jalkansa alkavat liikkua aivan itsestään. Hän kulkee puutarhan läpi ja jatkaa matkaansa kadulle päin. Onko tämä unta? Ei. Minoo on varma siitä. Hän yrittää pysähtyä, perääntyä, kääntyä ympäri ja juosta toiseen suuntaan. Hänen ruumiinsa kuitenkin jatkaa järkähtämättömänä eteenpäin. Kadut ovat tyhjät. Yö on hiljainen. Vain asfalttia vasten raapivat muoviset tohvelinpohjat ja hänen oma hengityksensä pitävät ääntä. Minoo yrittää huutaa, mutta hänen kurkustaan kuuluu pelkkää vaimeaa pihinää." (s. 95)

Tarina on jännittävä ja ajoittain yllätyksellinen. Suosittelen kirjaa nuorille sekä noita aiheisista kirjoista pitäville.

Miina Supinen: Mantelimaa

"Mantelimaa oli Suomen ainoa huvipuisto-ostari, joka selviäisi laman yli. Se selviäisi vaikka maailmanlopun yli. Kun kaikki muu olisi pelkkää pimeyttä, se loistaisi edelleen."

Miina Supinen: Mantelimaa
Julkaistu: 2015
Mistä maasta: Suomi
Sivumäärä: 317

Takakannesta: "Jarruton vuoristorata valon juhlan pimeään sydämeen. Molli Nieminen vihaa joulua, hyvästä syystä. Mutta kun sähkökatko paiskaa aviomiehen koomaan, entisen poptähden on perheensä elättääkseen pakko lähteä töihin Mantelimaahan. Siis minne? Mantelimaa on sekoitus huvipuistoa ja ostosparatiisia, 2000-luvun tekniikalla ja lamaa uhmaten rakennettu uuden ajan joulumaa, jossa voi ihastella mekaanisten tonttujen aherrusta, jättää tenavat lapsiparkin pomppulinnaan ja suunnata Elfetit-ryhmän eroottiseen esitykseen - ja käydä välissä vaikka rautakaupassa. Valtakuntaa hallitsee tornistaan joulupukkimainen liikemies Jonne J.Halkio, Mollin vanha tuttu, joka pursuaa toteuttamiskelvottomia ideoita. Jouluparatiisin kimaltavien lattioiden alla lymyää kuitenkin toinen maailma, jota johtaa kammottava Nukentekijä synkkine suunnitelmineen. Kun lumialtaasta löytyy ruumis, Mantelimaan piparikulissit alkavat murtua."

Kirja kertoo Mantelimaahan töihin joutuvasta Molli Niemisestä, joka on lastenartisti, ammattiklovni ja entinen poplaulaja, sekä hänen aviomiehestään Kekestä ja lapsistaan Lilasta ja Rosasta. Tarinassa mukana ovat myös Mantelimaan härski pomo Jonne J.Halkio ja hänen oikea kätensä Felix Kantola. Kaikkien aluksi toisistaan irrallisilta vaikuttavien hahmojen välillä näyttää loppujen lopuksi olevan yhteys, mikä selviää tarinan edetessä sekä nykyhetkessä että menneisyydessä.

Mielenkiintoisinta oli lukea kuvausta nykymaailmasta, missä vilisevät wilmat, i-phonet, i-padit, eurokriisi, Candy Crush, ilmastonmuutos, tosi-tv, Frozen ja kinesioteipit. Aikalaiskritiikki ja kirjailijan viljelemä musta huumori sekä fantasiaelementit tonttuineen ja Nukentekijöineen upposivat minuun, ja nautin kirjasta täysin siemauksin. Myös ihmisten kliseisiä ominaisuuksia osattiin taidokkaasti käyttää hyödyksi.

Mantelimaa on takaperoismaa, jossa millään säännöillä ei ole mitään väliä, mutta joskus aikuisetkin kaipaavat hiljaisuutta, lohtua ja ystävää, jolle avautua surussaan. Maailma on epätäydellinen, vaikka ihmiset kuinka yrittäisivät väkertää täydellistä joulua ja näyttää ulkoisesti siltä kuin kuuluu näyttää. Sitä menoa elämässä loppujen lopuksi käy niin, että huomaa tuhonneensa kaiken hyvän ympäriltään. Aika on lopussa. Sitä huomaa olevansa luokaltaan viimeinen, joka on enää elossa. Alkaa ajatella, millä on merkitystä - vain hyvillä teoilla ja läsnäololla.

"Lammas heräsi jouluaamuna ja meni syömään, mutta sen ruokakipossa olikin Jeesus." (s.132)

30 sivua päivässä lukuhaaste

Osallistuin marraskuun ajan lukuhaasteeseen, jossa oli tarkoitus lukea vähintään 30 sivua päivässä. Kirjoitin haasteesta tarkemmin 1.11.2015 sekä koosteet 9.11.2015, 16.11.2015 ja 23.11.2015.  Haaste eteni omalta osaltani sen jälkeen seuraavasti:

Maanantai 23.11.2015
Luin kirjaa Mats Strandberg, Sara B.Elfgren: Piiri (2012), sivut 492-524, eli 33 sivua

Tiistai 24.11.2015
Luin kirjaa Mats Strandberg, Sara B.Elfgren: Piiri (2012), sivut 525-567, eli 41 sivua

Keskiviikko 25.11.2015
Luin kirjaa Mats Strandberg, Sara B.Elfgren: Piiri (2012), sivut 568-571, eli 4 sivua
Luin myös kirjaa Charles Dickens: Joululaulu (2001), sivut 9-49, eli 38 sivua

Torstai 26.11.2015
Luin kirjaa Charles Dickens: Joululaulu (2001), sivut 50-83, eli 31 sivua

Tunnelmat tässä vaiheessa olivat aika puuduttavat. En millään olisi jaksanut lukea mitään.

Perjantai 27.11.2015
Luin kirjaa Charles Dickens: Joululaulu (2001), sivut 84-111, eli 26 sivua
Luin myös kirjaa James Frey: Endgame: Loppupeli (2014), sivut 9-16, eli 7 sivua

Lauantai 28.11.2015
Luin kirjaa James Frey: Endgame: Loppupeli (2014), sivut 18-55, eli 35 sivua

Sunnuntai 29.11.2015
Luin kirjaa James Frey: Endgame: Loppupeli (2014), sivut 57-151, eli 92 sivua

Maanantai 30.11.2015
Luin kirjaa James Frey: Endgame: Loppupeli (2014), sivut 152-176, eli 24 sivua
Luin myös kirjaa Hilary McKay: Pikku prinsessan ystävät (2010), sivut 5-86, eli 80 sivua

Luin ensimmäisen viikon aikana 406 sivua, toisella viikolla 488 sivua, kolmannella 351 sivua ja neljännellä 411 sivua. Luin kuukauden aikana yhteensä 1656 sivua!

Nyt se on viimein ohi! Onnistuin! Jipii, jipii! En ole varmaan koskaan lukenut näin paljon kuukaudessa!

Osallistuitteko haasteeseen? Mitkä ovat tunnelmat nyt? Muita kommentteja?

Sirpa Tabet: Punainen metsä

"Hämmennys valtasi hänen mielensä. Vilkaistuaan ympärilleen hänet valtasi tunne, että hän oli kokonaan väärässä paikassa ja väärässä maisemassa."

Tabet, Sirpa: Punainen metsä
Julkaistu: 2000
Alkuperäinen julkaisu: 1989
Kustantaja: Otava 
Sivumäärä: 281

Takakannesta: "Sirpa Tabetin läpimurtoromaani. Mitä on aika? Romaani nuoresta naisesta joka siirtyy ajassa viime vuosisadan puoliväliin. Anna ajaa syrjäisellä seudulla lumipyryssä kolarin. Herättyään hän tajuaa siirtyneensä ajassa pitkälti yli sata vuotta taaksepäin. Seudun asukkaat tuntuvat kuitenkin tuntevan hänet ja Anna näkee ainoaksi mahdollisuudekseen sopeutua mahdollisimman hyvin häneltä odotettuun rooliin. Järkytyksekseen hän huomaa myös rakastuvansa palavasti - mieheen jonka sanotaan olevan hänen sulhasensa. Mutta kaikista ponnisteluistaan huolimatta Anna on auttamattomasti erilainen."

Anna saa kuulla perineensä Wäärälä nimisen talon ja lähtee katsomaan sitä. Hän joutuu kuitenkin lumimyrskyn kouriin ja ajaa ojaan. Herättyään Anna huomaa olevansa jossain muualla. Vähä vähältä hänelle selviää, että hän on siirtynyt ajassa taaksepäin toisen naisen ruumiiseen. Anna esittää rooliaan parhaan taitonsa mukaan yrittäen opetella sen aikaisia taloustöitä. Lisähaastetta elämään tuottaa sulhanen, jonka kanssa hänen kuuluisi mennä naimisiin.

Mielestäni oli jännittävää lukea, kuinka Anna selviytyy elämästä eri aikakaudella. Hän puhuu eri tavalla kuin muut, omaa erilaisia taitoja kuin muut ja käyttäytyy eri tavalla. Oli mielenkiintoista lukea, kuinka kanssaihmiset reagoivat Annaan. Jännittävää oli myös saada pala palalta selville, mikä Wäärälän talon salaisuus on.

"Hän muisti kysyneensä, milloin mummo taas menisi Wäärälään, mutta tämä oli puristanut huulensa tiukaksi viivaksi ja laskenut hänet sylistään lattialle. Silloin hän oli ymmärtänyt, että Wäärälä oli jotain mistä ei saa puhua." (sivu 7)

Voin suositella kirjaa kaikille jännityksestä ja aikamatkustuksesta pitäville.

30 sivua päivässä lukuhaaste

Osallistun marraskuun ajan lukuhaasteeseen, jossa on tarkoitus lukea vähintään 30 sivua päivässä. Kirjoitin haasteesta tarkemmin 1.11.2015 sekä koosteet 9.11.2015 ja 16.11.2015.  Haaste on omalta osaltani edennyt sen jälkeen seuraavasti:

Maanantai 16.11.2015
Luin kirjaa J.K. Rowling: Harry Potter ja Azkabanin vanki (2014), sivut 332-393, eli 62 sivua

Tiistai 17.11.2015
Luin kirjaa J.K. Rowling: Harry Potter ja Azkabanin vanki (2014), sivut 394-456, eli 63 sivua

Keskiviikko 18.11.2015
Luin kirjaa Mats Strandberg, Sara B.Elfgren: Piiri (2012), sivut 263-309, eli 47 sivua

Torstai 19.11.2015
Luin kirjaa Mats Strandberg, Sara B.Elfgren: Piiri (2012), sivut 310-342, eli 33 sivua

Perjantai 20.11.2015
Luin kirjaa Mats Strandberg, Sara B.Elfgren: Piiri (2012), sivut 343-399, eli 57 sivua

Lauantai 21.11.2015
Luin kirjaa Mats Strandberg, Sara B.Elfgren: Piiri (2012), sivut 400-439, eli 37 sivua

Sunnuntai 22.11.2015
Luin kirjaa Mats Strandberg, Sara B.Elfgren: Piiri (2012), sivut 440-491, eli 52 sivua

Nyt alkaa viimeinen haasteviikko!

Jussi Huhtala: Paarmamies

Kirja on saatu arvostelukappaleena.

"´Millaiset supervoimat? Pystynkö lentämään? Tuleeko minusta vahva kuin Teräsmies? Tai pystynkö kiipeilemään seinillä kuin Hämähäkkimies?´"

Huhtala, Jussi: Paarmamies
Julkaistu: 2015
Kustantaja: BoD - Books On Demand, Helsinki, Suomi
Valmistaja: BoD - Books On Demand, Norderstedt, Saksa
Ulkoasu: Markus Paajala
Sivumäärä: 148

Takakannesta: "Pekka vilkaisi maahan ja huomasi leijuvansa ilmassa. Hänen jalkojensa ja maan välillä oli noin puoli metria tyhjää. - Minä lennän, Pekka huusi. - Niin lennät. Tai oikeastaan leijut. Pidä kätesi nyrkissä, isoisä sanoi. Pekalla oli tunne kuin hän olisi roikkunut valjaissa. Tai kuin olisi hypännyt trampoliinilla, ja se sekunnin murto-osan kestävä painottomuuden tunne olisi jäänyt päälle. Kuudennen luokan juuri päättänyt Pekka lähtee äitinsä kanssa mökille ja joutuu suureen seikkailuun. Radioaktiivisen paarman purema antaa hänelle yliluonnolliset voimat, joista onkin hyötyä mökin lähistölle kätketyn aarteen etsinnässä. Mutta miten tarinaan liittyvät edellisenä talvena kuollut isoisä ja geokätköjä etsivä Maarit?"

12-vuotias Pekka on seikkailuista haaveileva kaupunkilaispoika, joka rakastaa luontoa ja laskutoimituksia. Hän vajoaa usein omiin maailmoihinsa dinosauruksineen ja hyönteistutkimuksineen. Pekka matkustaa yhdessä äitinsä kanssa heinäkuuksi mökille. Hänen kesälomaansa varjostaa ikävä kuollutta isoisää kohtaan. Pian hän kuitenkin tutustuu naapurimökissä asuvaan ja geokätköjä etsivään Maaritiin, jonka harrastus johdattaa heidät seikkailuun. Pekkaa purreesta paarmasta saadut supervoimat tulevat tarpeeseen.

Kirja on kirjoitettu lapsille sopivasti ja mukaansatempaavasti, vaikka kirjasta huokuukin vanhanaikaista tunnelmaa. Minusta tuntuu siltä kuin kirja pyrkisi tuomaan esille vanhoja hyviä arvoja: kiinnostusta historiaan ja ympäristön tarkkailuun. Kirjassa käsitellään myös pintapuolisesti vaikeita asioita kuten sairauksia ja kuolemaa. Pääosassa oleva paarmanpurema on mielestäni kuitenkin aika erikoinen keksintö. Paarma on nimittäin saanut itseensä Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuuden laskeumista radioaktiivista ainetta, mistä Pekka saa supervoimansa. Mielestäni on aika erikoista, että ikävästä asiasta tehdään tavallaan positiivinen asia.

Olisin toivonut, että kirja olisi oikoluettu tarkemmin. Minua häiritsi jonkin verran tekstissä esiintyneet kirjoitusvirheet ja epäjohdonmukaisuudet. Esimerkiksi kirjan alussa kerrotaan, että Pekan isoisä kuoli edellisenä talvena, mutta myöhemmin taas viitattiin hänen kuolleen edellisenä kesänä. Minusta tuntui myös, että kirjaan oli laitettu liikaa asioita, joiden välttämättömyydestä en ollut aivan varma. Kirja oli hienoinen sillisalaatti, missä esitetyt asiat nivoutuivat lopussa yhteen.

J.K. Rowling: Harry Potter ja Azkabanin vanki

"´Kansalaisia varoitetaan, että Sirius Musta on aseistettu ja erittäin vaarallinen. Tätä varten on avattu erityinen kuuma linja, johon kaikki havainnot Mustasta on ilmoitettava viipymättä.´"

Rowling, J.K: Harry Potter ja Azkabanin vanki
Julkaistu: 2014
Alkuperäinen julkaisu: 1999
Alkuperäinen nimi: Harry Potter and the Prisoner of Azkaban 
Mistä maasta: Iso-Britannia
Suomentanut: Jaana Kapari
Sivumäärä: 456

Harry Potter karkaa kotoaan jouduttuaan riitoihin Dursleyn perheen kanssa. Hän matkaa Lontooseen Poimittaislinjan bussilla, joka kerää talteen eksyneet velhot, ja joutuu aloittamaan kolmannen kouluvuotensa Tylypahkassa vankikarkuri Sirius Mustan jättämä varjo niskassaan. Kirja etenee tutulla kaavalla, joka seuraa lukuvuotta tuttujen tapahtumien ja kiinnekohtien kautta, mutta mukana on myös lukuisa joukko uusia mausteita: Tylyaho, rääkyvä röttelö, ankeuttajat, hevoskotkat, möröt, Ritari Cadoganin taulu, Kelmien kartta, ajankääntäjä ja animaagit.

Mielestäni oli mielenkiintoista lukea uusista opettajista - etenkin yhtä aikaa sekä pelottavasta että huvittavasta Sibylla Punurmiosta, joka opettaa ennustamista. Oli hauska kuulla, että Hagrid saa toimia opettajana, vaikka hauskuus muuttuukin pian sääliksi. Oudoksuin sitä, kuinka opettajat puhuvat painavia salaisuuksia julkisella paikalla, missä heitä voidaan helposti salakuunnella. Parasta oli saada tietää lisää siitä, mitä Harryn vanhempien murhayönä oikein tapahtui ja mitä rooleja Sirius Musta ja Peter Piskuila oikein näyttelivät tapahtumissa. Tylsintä taas oli se, kun Koukkujalka kissan ja Kutka rotan tappeluita kuvattiin hieman liikaa. Lukija olisi varmasti ymmärtänyt vähemmälläkin toistolla, että jotain outoa on tekeillä.

Nuoret vaikuttavat tässä kirjassa käyvän läpi monenlaisia muutoksia. Malfoy on yhä ilkeämpi ja kateellisempi. Ron puolestaan saa hetken aikaa olla poissa Harryn varjosta, kun hänellä on omia henkilökohtaisia seikkailuja kerrottavanaan. Hermione taas opiskelee liikaa ja kärsii loppuunpalamisesta sekä ystävien puutteesta. Hän alkaa käyttäytyä sopimattomasti niskoitellessaan opettajalle ja lyödessään Malfoyta. Harrya painaa se, ettei hänellä ole omaa oikeaa perhettä. Aikuiset yrittävät opettaa nuorille, että heidän tulisi vaalia ystävyyttä. Harryn tulisi etenkin arvostaa vanhempiensa uhrausta pitämällä itsestään hyvää huolta.

"´Minä en enää koskaan ota noita varastoon, en koskaan! Yhtä sekasortoa! Luulin jo, ettei kamalammaksi voi mennä sen jälkeen kun ostimme kaksisataa kappaletta Näkymätöntä kirjaa näkymättömyydestä - maksoimme pienen omaisuuden, emmekä lopulta löytäneet niitä...´" (kirjakauppias kirjakaupassa, kun hirviöaiheiset kirjat tappelivat keskenään, sivu 60)

Kirjasta tehty elokuva ilmestyi vuonna 2004:



Pidän tästä Harry Potter elokuvasta eniten. Luultavasti juuri sen vuoksi, että siinä matkustetaan ajassa.

Annan kirjalle viisi tähteä. Tämä on jännittävä ja seikkailuntäyteinen kirja, joka sopii sekä lapsille että aikuisille!

Lue myös:

Harry Potter ja viisasten kivi
Harry Potter ja salaisuuksien kammio
Harry Potter ja liekehtivä pikari
Harry Potter ja feeniksin kilta

30 sivua päivässä lukuhaaste

Osallistun marraskuun ajan lukuhaasteeseen, jossa on tarkoitus lukea vähintään 30 sivua päivässä. Kirjoitin haasteesta tarkemmin 1.11.2015 ja ensimmäisen koosteen 9.11.2015. Haaste on omalta osaltani edennyt sen jälkeen seuraavasti:

Maanantai 9.11.2015
Luin kirjaa Mats Strandberg, Sara B.Elfgren: Piiri (2012), sivut 208-253, eli 46 sivua

Tiistai 10.11.2015
Luin kirjaa Mats Strandberg, Sara B.Elfgren: Piiri (2012), sivut 254-260, eli 7 sivua
Luin myös kirjaa Miina Supinen: Mantelimaa (2015), sivut 9-70, eli 62 sivua

Keskiviikko 11.11.2015
Luin kirjaa Miina Supinen: Mantelimaa (2015), sivut 73-136, eli 61 sivua

Torstai 12.11.2015
Luin kirjaa Miina Supinen: Mantelimaa (2015), sivut 137-203, eli 64 sivua

Perjantai 13.11.2015
Luin kirjaa Miina Supinen: Mantelimaa (2015), sivut 204-277, eli 69 sivua

Lauantai 14.11.2015
Luin kirjaa Miina Supinen: Mantelimaa (2015), sivut 278-317, eli 40 sivua
Luin myös kirjaa J.K. Rowling: Harry Potter ja Azkabanin vanki (2014), sivut 193-225, eli 33 sivua

Sunnuntai 15.11.2015
Luin kirjaa J.K. Rowling: Harry Potter ja Azkabanin vanki (2014), sivut 226-331, eli 106 sivua

En ole varmaan koskaan lukenut näin paljon kuin tässä kuussa. Tai ainakin tuntuu siltä. Tällä viikolla lukeminen tuntui helpolta eikä sivujen merkitseminen ylös tuottanut mitään vaikeuksia. Lukeminen on ollut hauskaa!

Ally Condie: Perillä

"Luotsi johtaa kansannousua - kapinaa Yhteiskuntaa vastaan - eikä koskaan kuole. Kun yhden luotsin aika päättyy, toinen astuu tilalle."

Condie, Ally: Perillä
Kirjasarja: Tarkoitettu, osa 3
Muut osat: Osa 1 ja osa 2
Julkaistu: 2013
Alkuperäinen julkaisu: 2012
Alkuperäinen nimi: Reached 
Mistä maasta: Yhdysvallat
Suomentanut: Kaisa Kattelus
Sivumäärä: 446

Takakannesta: "Jotkut tajuavat, että täällä tähdet ovat lähempänä. Se ei ole totta. Kun on taivaalla, tajuaa miten kaukana ne ovat - miten mahdoton niitä on tavoittaa. Jätettyään yhteiskunnan ja etsittyään epätoivoisesti niin kapinallisia kuin toisiaankin Cassia ja Ky ovat vihdoin löytäneet hakemansa. Hintana on kuitenkin jälleen menetys. Ky jää kansannousun piiriin, mutta Cassia määrätään soluttautumaan takaisin Yhteiskuntaan ja työskentelemään siellä vastarinnan puolesta. Pian kansannousu virallisesti alkaa ja murtaa Yhteiskunnan sisältä käsin. Mikään ei kuitenkaan ole ennustettavissa. Kansannousun keinot uhkaavat kääntyä itseään vastaan, ja aika käy vähiin. Cassia, Ky ja Xander joutuvat taistelemaan pelastaakseen ne, joita he rakastavat. Perillä on tulevaisuuden yhteiskuntaan sijoittuvan trilogian viisas päätösosa, jatkoa kirjoille Tarkoitettu ja Rajalla. Pystyykö kansannousu tarjoamaan Yhteiskuntaa parempia vastauksia? Ja kuinka nuorten päähenkilöiden käy sekasorron keskellä? Matka on ollut pitkä, ja se on muuttanut heitä jokaista, kenties liikaa."

Tarkoitettu trilogia on edennyt päätösosaansa. Cassia taistelee kapinallisten riveissä soluttautumalla Yhteiskuntaan, Ky toimii lentäjänä ja Xander virkamiehenä. Yhteiskuntaa alkaa vaivata herkästi tarttuva tauti, jolloin Luotsi astuu esiin tarjoten lääkettä. Cassian on kaiken keskellä myös aika valita, kenet hän ottaa rinnalleen: onko se poikkeavaksi luokiteltu Ky vai täydellinen poikaystävä Xander.

Tämä trilogia oli laimeampi kuin mitä alkuun ajattelin. Sen idea oli hyvä ja alku jännittävä, mutta sen jälkeen aika mitäänsanomaton. En kokenut Cassiaa kovinkaan samaistuttavaksi hahmoksi. Hänen pakkomielteensä omien kirjoitusten luomiseen alkoi puuduttaa. Hän oli jokseenkin liian taiteellinen ja omissa maailmoissaan oleva hahmo. Cassian sokea usko Luotsiin oli myös välillä rasittavaa. Mielestäni hahmoista olisi saanut enemmänkin irti. Etenkin Ky:n hahmosta, joka jäi hyvinkin etäiseksi. Kirjan kieli puolestaan oli kaunista ja hyvin erilaista kuin muissa post-apokalyptisissa kirjoissa. Mielestäni liikuttavinta oli lukea herkästi tarttuvan taudin etenemisestä ja hoidosta.

Kuka on oikeassa ja kuka väärässä? Onko oikein soluttautua Yhteiskuntaan ja ajaa itsekkäästi omaa näkemystään paremmasta tulevaisuudesta, vaikka samalla tekee pahaa viattomille, Yhteiskunnassa asuville ihmisille? Olisiko kapinallisten ajama muutos parempi kuin nykyinen tilanne?

Rebecca Miller: Pippa Leen yksityiset elämät

"Hän mietti, kuinka moni ihminen oli kuollut tässä talossa. Marigold Village, eläkeläisyhteisö: alkusoittoa tuonpuoleiselle."

Miller, Rebecca: Pippa Leen yksityiset elämät
Julkaistu: 2009
Alkuperäinen julkaisu: 2008
Alkuperäinen nimi: The Private Lives of Pippa Lee
Mistä maasta: Yhdysvallat
Suomentanut: Leena Perttula
Sivumäärä: 265

Takakannesta: "Pippa Leen elämä on muuttanut suuntaa moneen kertaan: ensin pikkukaupungin pastorin tyttärestä boheemiksi kaupunkilaiseksi, sitten nuoresta rakastajattaresta seestyneeksi kotiäidiksi. Viisikymppisenä Pippa elää Manhattanilla reilusti vanhemman aviomiehensä kanssa. Herb on arvostettu kustantaja, ja Pippa kokkaa täydellisiä päivällisiä heidän kirjailijaystävilleen. Eräänä päivänä mies kuitenkin räjäyttää pommin: hän haluaa heidän muuttavan eläkeläisyhteisöön. Uneliaina kesäaamuina Pippa alkaa ihmetellä, miten on päätynyt keskelle virheettömiä nurmikoita ja valkoisia terveyskenkiä. Miten omapäisestä tytöstä on tullut keski-ikäinen nainen, joka hallitsee italialaisen keittiön salat mutta arkailee puhua omalle tyttärelleen. Koko aikuisikänsä Pippa on elänyt mallikelpoista elämää hyvittääkseen menneet tekonsa, mutta onko hän lopulta niin onnellinen kuin vakuuttelee olevansa? Järkyttävä käänne saa Pippan oivaltamaan, että hänenkin tarinassaan on vielä kirjoittamattomia sivuja. Rebecca Millerin hieno esikoisromaani on kertomus valinnoista ja ajautumisesta, rooleista joita meille sälytetään ja rooleista joita rakennamme itsellemme."

Mielestäni oli mielenkiintoista lukea elämästä, mikä on mennyt osittain toisten ihmisten mukaan ja mitä alkaa myöhemmällä iällä viimein kunnolla pohtia. Pippa Lee joutuu miettimään, kuka hän on ja mitä hän aikoo tehdä elämälleen. Kirjassa tutustutaan sekä Pippan nykyiseen elämään että menneisyyteen, jonka tapahtumat ovat johtaneet nykyiseen elämäntilanteeseen.

Stephenie Meyer: Bree Tannerin lyhyt elämä

"Sanomalehden otsikko pisti silmääni pienestä metallisesta lehtiautomaatista. Seattle piiritystilassa - kuolonuhrien määrä kasvaa edelleen."

Meyer, Stephenie: Bree Tannerin lyhyt elämä
Julkaistu: 2010
Alkuperäinen julkaisu: 2010
Alkuperäinen nimi: The Short Second Life of Bree Tanner 
Mistä maasta: Yhdysvallat
Suomentanut: Pirjo Ruti
Sivumäärä: 218

Takakannesta: "Hän on vastasyntynyt vampyyri. Hän on osa Victorian - Edwardin kostonhimoisen arkkivihollisen - armeijaa, jonka tehtävä on tuhota Cullenit ja Bella. Bree Tannerin punaisten silmien kautta välittyy nuorten vampyyrien verenhimoinen maailma ja sen pimeät puolet. Breen elämää syventävä tarina kulkee uusien vaarojen ja salaisuuksien kautta Epäilys-romaanista tuttuun unohtumattomaan päätökseen."

Tämä kirja on kirjoitettu lisätarinaksi Houkutus -kirjasarjalle - tarkemmin sanottuna Epäilys nimiselle kirjalle - joka kertoo Bellan ja Edwardin tarinan. Tapahtumat kerrotaan Bree nimisen vampyyrin näkökulmasta.

Luin kirjan joitain vuosia sitten, sillä ajattelin sen kertovan perinteisemmistä vampyyreista, joista tykkään lukea. Mielestäni tapahtumat olivat mielenkiintoisia ja etenkin kirjan alku jäi mieleen. Vastasyntyneet vampyyrit olivat vanhemman vampyyrin heille tarjoamien tietojen varassa ja johdateltavissa. He olivat aggressiivisia ja elämänjanoisia - nimenomaan juuri janoisia. Breen hahmo herätti minussa myötätuntoa, sillä hänen kumpikaan elämänsä ei vaikuttanut olevan onnellinen. Tämä kirja ei ollut siirappinen kuten muut sarjan kirjat. Loppu jäi harmittamaan, vaikka se olikin sopiva tällaiselle tarinalle ja vaikka tiesinkin sen etukäteen.

Elizabeth Adler: Monte Carlon jalokivet

Adler, Elizabeth: Monte Carlon jalokivet
Julkaistu: 2012
Alkuperäinen julkaisu: 2010
Alkuperäinen nimi: It All Began In Monte Carlo
Mistä maasta: Iso-Britannia
Sivumäärä: 434

Takakannesta: "Kiihkeää juonittelua valkoisten jahtien ja kasinoiden katveessa. Sunny Alvarez on saanut tarpeekseen. Häät julkkisetsivä Mac Reillyn kanssa ovat siirtyneet jälleen kerran, ja pariskunnan suhde on kriisissä. Tympääntynyt Sunny saa päähänpiston ja lähtee yksin lomalle Monte Carloon. Haaveissaan hänellä on hermolepo - ei suinkaan psykopaatiksi osoittautuva uusi tuttavuus, etsivän vaiston herättävä ryöstösarja ylellisissä koruliikkeissä tai tarjous, josta olisi parasta kieltäytyä... Jos Sunny ei saa selvitettyä jalokivimysteeriä, hän on vaarassa päätyä tahattomaksi rikoskumppaniksi varkauteen, kiristykseen ja jopa murhaan. Paikalle ilmaantunut Mac on valmis tekemään mitä vain saadakseen Sunnyn takaisin: vaikka sitten selvittämään rikossarjan ja pelastamaan hänen henkensä."

Tämä kirja on täyttä viihdettä ja hömppää, mutta ihan hyvää sellaista. Suosittelen lukemaan, kun tekee mieli laittaa aivot täysin narikkaan. Kirjassa on mielenkiintoisia ja erilaisia hahmoja sekä jännittäviä tapahtumia. Pidän etenkin kuvailun runsaudesta. Lisäksi kirjalla on kaunis kansi.

"Sunny ojensi pitkät, mukaviin lampaannahkaisiin, polveen asti ulottuviin UGG-saappaisiin verhotut jalkansa, tuijotti niitä mutta ei nähnyt niitäkään. Hän näki silmissään sydämen muotoisella vaaleanpunaisella timantilla koristellun kihlasormuksen, jonka hän oli jättänyt Macin tyynylle yhdessä pienen lapun kanssa, jossa oli hyvästellyt miehen."

30 sivua päivässä lukuhaaste

Osallistun marraskuun ajan lukuhaasteeseen, jossa on tarkoitus lukea vähintään 30 sivua päivässä. Kirjoitin haasteesta tarkemmin 1.11.2015. Haaste on omalta osaltani edennyt tähän mennessä seuraavasti:

Sunnuntai 1.11.2015
Luin kirjaa J.K. Rowling: Harry Potter ja Azkabanin vanki (2014), sivut 78-192, eli 115 sivua

Maanantai 2.11.2015
Luin kirjaa Mats Strandberg, Sara B.Elfgren: Piiri (2012), sivut 7-50, eli 44 sivua

Tiistai 3.11.2015
Luin kirjaa Mats Strandberg, Sara B.Elfgren: Piiri (2012), sivut 51-93, eli 43 sivua

Olen huomannut, kuinka joissain kirjablogeissa ilmoitetaan, kuinka monta sivua bloggaaja on lukenut vuodessa. En pidä kyseisestä tavasta, sillä olen yrittänyt ajatella, että laatu ja lukemisen mielekkyys ovat tärkeämpiä kuin luetun määrä. Lisäksi kyseinen laskenta on epätarkkaa, sillä sivut ovat eri kokoisia ja niissä on eri määrä tekstiä. Minua harmittaa haasteen tässä vaiheessa, että olen itse haasteen myötä sortunut kyseiseen tapaan. Lukeminen tuntuu tilastoinnilta ja pakkopullalta sekä pelkältä sivujen laskemiselta, mutta toisaalta myös mielenkiintoiselta kokeilulta. Tunnen ajoittaista paniikin omaista tunnetta siitä, saanko haasteen suoritettua. Lukemisen mielekkyys on hieman kärsinyt. Toivon, että totun tällaiseen lukutapaan.

Keskiviikko 4.11.2015
Luin kirjaa Mats Strandberg, Sara B.Elfgren: Piiri (2012), sivut 94-143, eli 47 sivua

Jos jostain ihmeen syystä tarkistat laskelmiani ja päädyt eri tulokseen kuin minä, niin voin sanoa, että välissä oli pari tyhjää sivua.

Torstai 5.11.2015
Luin kirjaa Mats Strandberg, Sara B.Elfgren: Piiri (2012), sivut 144-180, eli 37 sivua

Perjantai 6.11.2015
Luin kirjaa Mats Strandberg, Sara B.Elfgren: Piiri (2012), sivut 181-192, eli 12 sivua
Luin myös kirjaa Laura Ala: Prinsessa Madeleine (2011), sivut 9-36, eli 28 sivua

Lauantai 7.11.2015
Luin kirjaa Cecelia Ahern: P.S. Rakastan sinua (2005), sivut 5-35, eli 31 sivua

Sunnuntai 8.11.2015
Luin kirjaa Cecelia Ahern: P.S. Rakastan sinua (2005), sivut 36-69, eli 34 sivua
Luin myös kirjaa Mats Strandberg, Sara B.Elfgren: Piiri (2012), sivut 193-207, eli 15 sivua

Ilman tätä haastetta en olisi luultavasti lukenut sivuakaan viime viikonloppuna muiden kiireiden vuoksi. Alan kuitenkin jo tottua tällaiseen lukemiseen eikä se enää tunnu yhtä kauhealta kuin aiemmin. Uskon, että selviän tästä haasteesta positiivisella asenteella. Lisäksi kirjat ovat niin mielenkiintoisia, että ne vievät väkisin mukanaan.

Miten olette kokeneet tämän haasteen?

Cecelia Ahern: Mitä huominen tuo tullessaan

"Sanotaan, että tarina menettää jotain jokaisella kertomiskerralla. Jos se pitää paikkansa, tämä tarina ei ole menettänyt mitään, sillä se kerrotaan nyt ensimmäistä kertaa."

Ahern, Cecelia: Mitä huominen tuo tullessaan
Julkaistu: 2010
Alkuperäinen julkaisu: 2009
Alkuperäinen nimi: The Book of Tomorrow 
Mistä maasta: Irlanti
Suomentanut: Terhi Leskinen 
Sivumäärä: 415

Takakannesta: "Tamara Goodwin on aina saanut kaiken haluamansa. Äveriään perheensä kartanossa hänellä on käytössään yksityisranta, valtava valikoima merkkivaatteita ja ylellinen huone kylpyhuoneineen. Tamara on tottunut elämään hetkessä haaskaamatta ajatustakaan huomiselle. Kun perheen isä kuolee äkillisesti ja jättää jälkeensä valtavat velat, Tamaran ja hänen äitinsä on myytävä koko omaisuutensa ja muutettava maalle sukulaisten luokse. Vaatimattomassa mökissä Kilsaneyn linnan varjossa majaileva pitkästynyt tyttö kaipaa takaisin Dubliniin. Tamara herää horroksestaan, kun paikkakunnalle pysähtyy kirjastoauto. Siellä hänen silmiinsä osuu salaperäinen kirja: nahkakannessa ei lue kirjan eikä kirjailijan nimeä, ja sivut on suljettu kullanvärisellä lukolla. Tamaran on pakko saada lukko auki. Kun sitten kirjan tyhjyyttä ammottavat sivut alkavat täyttyä kuin itsestään, Tamaralle aukeaa uusi maailma, jossa myös tulevaisuudella on sijansa."

Tartuin kirjaan sen hauskanvärisen kannen sekä houkuttelevan takakansitekstin perusteella. Halusin välillä lukea jotain hieman kevyempää. En joutunut katumaan, sillä kirjailijan tyyli kirjoittaa on kaunista ja kuvailevaa ja teksti on mukaansatempaavaa ja jännittävää. Siinä on mukana kirjoja, mielenkiintoisia ihmisiä sekä salaisuuksia täynnä olevat linnan rauniot. Luin kirjaa uteliaasti eteenpäin, sillä halusin etenkin tietää arvoitusten ratkaisun. Kirjastoautosta löytynyt päiväkirja nimittäin paljastaa, mitä seuraavana päivänä tapahtuu. Mutta onko päiväkirja aina oikeassa vai voisiko sen ennustusta muuttaa? Onko onni vai onnettomuus tietää, mitä huominen tuo tullessaan?


Vaikuttaako kirjan ulkoasu siihen, valitsetko kirjan luettavaksi? Muita kommentteja?

Liebster Award tunnustus nro 3

Kiitos Mustetta paperilla blogin Marialle tästä tunnustuksesta! Olen otettu. Kolmas kerta toden sanoo:

Haasteessa menetellään näin:

1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi.
2. Laita palkinto esille blogiisi.
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen.
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa.
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat.
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen.
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.

En laita haastetta enää eteenpäin, sillä olen jo aiemmin sen tehnyt. Vastaan vain kysymyksiin:

1. Mikä on ensimmäinen lukemasi kirja?
Aapinen.

2. Keneen fiktiiviseen hahmoon olet ollut rakastunut?
En ole koskaan ollut rakastunut kirjan hahmoihin. Hahmo, josta rakastan lukea, on Mat, joka esiintyy Ajan Pyörä kirjasarjassa. Hän on poikamainen kujeilija, joka joutuu monenlaisiin ongelmiin, kunnes pikku hiljaa oppii asioita elämästä ja kasvaa mieheksi.

3. Mikä on sinulle tärkein seuraavista: juoni, hahmot vai kirjan kieli?
Jos olisi pakko valita yksi näistä niin juoni. Hyväkin hahmo voidaan pilata huonolla juonella.

4. Oletko lukenut jonkin kirjan useammin kuin kolme kertaa? Minkä?
Olen lukenut Ajan Pyörä kirjasarjan 1.osan enemmän kuin kolme kertaa.

5. Miksi päätit aloittaa (kirja)bloggaamisen?
Olen lukenut tänä vuonna ahkerasti kirjablogeja ja haaveillut omasta. Koin, ettei minulla ole kirjablogille tarpeeksi aikaa, mutta saatuani kannustavia kommentteja kirjabloggaajilta, rohkaistuin tänä syksynä ja perustin kirjablogin. Olen aina kirjoittanut ylös lukemiani kirjoja. Nyt voin tehdä sen blogiin ja myös kirjoittaa kirjoista kommentteja ja jakaa muiden kanssa ajatuksia lukemistani kirjoista. Kirjabloggaaminen on hauskaa!

6. Oletko tavannut jonkun kirjailijan? Kenet?
Olen nähnyt kirjamessuilla monia kirjailijoita, mutta en oikein osaa kutsua sitä kirjailijan tapaamiseksi.

7. Haluaisitko julkaista jonkin kaunokirjallisen tekstisi?
En ole kirjoittanut mitään sellaista, jonka haluaisin julkaista. Olisihan se hienoa, jos niin kävisi, mutta en oikein usko.

8. Luetko mieluummin uutuuskirjoja vai klassikkoja?
Ostan omaksi joitain ulkomaalaisia uutuuskirjoja, joita ei ole saatavilla kirjastosta. Luen eniten kirjaston kirjoja.

9. Mikä kirja on ehdottomasti yliarvostettu...
Pikku Prinssi.

10. ...ja mikä aliarvostettu?
Suzanne Collinsin Nälkäpeli kirjasarjaa on kai haukuttu, että se ei ole tarpeeksi korkeatasoista kirjallisuutta. Minun mielestäni maailmassa kuuluu olla kaikentyylistä kirjallisuutta ja kaikkea tulisi arvostaa.

11. Kuinka perustelisit lukemisen tärkeyden lapselle tai nuorelle?
Tämä on liian vaikea kysymys! Ehkä pitäisi opettaa lasta jo pienestä pitäen kirjojen lukemiseen lukemalla hänelle sekä käymällä hänen kanssaan kirjastossa, kirjakaupoissa ja kirjamessuilla. Uskon oman esimerkin voimaan. Jos se ei auta niin voi vain todeta, että lukeminen ei sovi kaikille. Minusta on turhaa tehdä jotain pakosta tai vain siksi, että se on jonkun mielestä tärkeää. Muutkin harrastukset ovat tärkeitä.

30 sivua päivässä lukuhaaste

Olen lukenut lähipäivien aikana eri kirjablogeista lukuhaasteesta, jossa on tarkoitus lukea 30 sivua päivässä. Ajattelin heti, etten ehdi millään lukea kyseistä määrää joka päivä, jolloin haaste jäisi minulta ainakin tältä erää väliin. Vastailin kirjablogeihin, että minusta on kuitenkin mukavaa seurata kyseistä haastetta. Mutta sitten minussa heräsi epäilys, että haluaisin sittenkin osallistua. Ainakin haluaisin kokeilla, miten haaste onnistuisi. Tällä hetkellä ajatuksenani olisi tehdä kuun loputtua koonti siitä, kuinka haasteessa kävi.

Haasteen säännöt: "Lukuhaasteessa luetaan vähintään kolmekymmentä sivua päivässä marraskuun ajan. Joka päivä luetaan. Seuraavan päivän annosta ei voi lukea ennalta, eikä seuraavana päivänä paikata edellistä. Luettavan on oltava kaunokirjallisuutta tai kertovaa tietokirjallisuutta - opaskirjat, töihin liittyvät raportit ja oppikirjat on luettava lukuhaasteen sivumäärän päälle. Sivut saa lukea useassa erässä. Enemmän saa lukea ja muutakin saa lukea, kunhan kolmekymmentä sivua kirjallisuutta päivässä tulee täyteen. Himolukijat voivat tehdä haasteesta progressiivisen: sivujen määrää lisätään kymmenellä päivittäin, jolloin marraskuun viimeisenä päivänä päiväannos on reilut kolmesataa sivua. On suositeltavaa lukea kirjaa tai erityistä lukulaitetta. Painetun kirjan lukeminen on tutkitusti erilaista kuin vaikkapa tietokoneen ruudulta lukeminen. Painettua kirjaa luetaan, ei selailla. Kun lukee laitetta, jossa ei ole nettiyhteyttä, lukemisesta tulee yhtäjaksoista sen sijaan, että välillä pomppisi tarkistamaan meilejä ja kurkkaamaan Facebookista uusimmat huumorivideot. Haasteen Facebook-tapahtumasivuilla kannattaa kuitenkin käydä päivittäin. Marraskuun kuluessa Lukuhaasteen sisällä on luvassa vapaaehtoisia erikoishaasteita ja kuulumisia kirjailijoilta ja muilta tunnetuilta Lukuhaasteeseen osallistuvilta lukijoilta. Tapahtuman kuluessa saatetaan järjestää myös yllätysarvontoja, joissa palkintona on lisää uutta luettavaa."

Aloitin haasteen kirjalla J.K.Rowling: Harry Potter ja Azkabanin vanki, jota olen tähän mennessä lukenut tänään jo 70 sivua. Saa nähdä, miten arkena käy... En ota paineita. Ajattelin pitää tämän hauskana haasteena lukemisen taustalla! Mukavia lukuhetkiä kaikille!

Agatha Christie: Lordin kuolema

"Ystävälliset, hymyilevät kasvot olivat muuttuneet, huulet olivat vetäytyneet pois hampaiden edestä julmaan irvistykseen, silmät hehkuivat melkeinpä mielipuolista raivoa."

Christie, Agatha: Lordin kuolema
Julkaistu: 2001
Alkuperäinen julkaisu: 1953
Alkuperäinen nimi: Lord Edgware Dies 
Mistä maasta: Iso-Britannia
Suomentanut: Eila Pennanen
Sivumäärä: 314

Hercule Poirot ja kapteeni Hastings ovat Lontoossa pidetyssä teatterinäytännössä. Paikalla on myös näyttelijätär Jane Wilkinson, joka pyytää Poirotin apua saadakseen eron miehestään lordi Edgwaresta. Poirot ja Hastings tapaavat lordin, mutta seuraavana aamuna saapuu uutinen hänen kuolemastaan.

Kirjan kertojana toimii kapteeni Hastings, joka välillä kuvaa, kuinka lämmin ja sydämellinen suhde hänen ja Poirotin välillä vallitsee. Poirot myös rakastaa piikitellä Hastingsia ja laskea leikkiä miehen älyn tasosta. Kirjassa toistetaan, kuinka tärkeä hahmo Hastings on Poirotin elämässä ja tapausten loppuun saattamisessa. Kerrontatyyli on hyvin nostalgisoiva, sillä Poirot ja hänen omalaatuiset pienet tapansa halutaan asettaa jalustalle. Häntä pidetään nokkelampana kuin esimerkiksi komisario Jappia. Kirjassa myös mainitaan ohimennen ja täysin turhaan jokin Poirotin menneisyyden tutkimus sitä sen enempää avaamatta. Mielestäni tällainen on täysin turhaa. Oletan, että sillä halutaan vain mainostaa, että hahmo esiintyy muissakin kirjoissa.

Kiinnitin huomiota hahmojen kuvaukseen, sillä ne olivat hyvin kliseisiä ja karrikoituja. Näyttelijättäret kuvattiin itserakkaina tyhjäpäinä, amerikkalaiset helposti gangsterien apuun kääntyvinä, pariisilaiset yhden illan juttuja harrastavina sekä rikkaat miehet neekereitä halveksivina. Oletan, että Agatha Christien kirjoittaessa kirjaa 50-luvulla, eri maiden ihmiset koettiin eksoottisina ja heidät oli tapana kuvata tietyllä tavalla. Hahmoille on lisäksi tärkeää käyttäytyä hyvin. He eivät missään nimessä saa näyttää liikaa tunteita, vaan heidän käytöksensä on oltava maltillista. Kiinnitin myös huomiota hahmojen erikoisiin vierailuaikoihin toistensa luona. He nimittäin lähtivät usein kyläilemään ilta yhdeksän jälkeen.

Mielestäni kirja oli taidokkaasti rakennettu. En osannut ollenkaan päätellä murhaajaa, sillä minut johdatettiin täysin harhaan. Ajattelin loppuratkaisua lukiessani, että tarina oli sittenkin aika tylsä, mutta sitten vielä ihan lopussa tuli yllättävä käänne, mikä heitti kaiken päälaelleen ja teki tarinasta mainion ja mielenkiintoisen.

Osallistun Agatha Christie -lukuhaasteeseen. Kirjailijan syntymästä on tänä vuonna kulunut 125 vuotta!

Enrique Moriel: Ajattoman kaupungin varjot

"Saat lisämaksun, mutta tänä yönä minä kidutan sinua."

Moriel, Enrique: Ajattoman kaupungin varjot
Julkaistu: 2011
Alkuperäinen julkaisu: 2007
Alkuperäinen nimi: La ciudad sin tiempo 
Mistä maasta: Espanja
Suomentanut: Satu Ekman
Sivumäärä: 415

Takakannesta: "Keskiaikaisessa Barcelonassa eräs ilotyttö saa lapsen, joka on jo syntyessään aikuisen miehen näköinen ja janoaa verta. Poika ei vanhene lainkaan vaan näkee sukupolven toisensa jälkeen syntyvän ja kuolevan. Hän todistaa omin silmin Barcelonan historian merkittävimmät tapahtumat, kuten inkvisition hirmutyöt, mutta myös kaupungin asukkaiden pienet, unohdetut teot ja tarinat Ramblan varjoisilla kujilla. Nykypäivän Barcelonasta löytyy ruumis, jonka kaulassa on omituisia jälkiä. Kuolleen miehen asianajaja Marcos Solana ja hänen nuori apulaisensa Marta Vives alkavat tutkia tapausta. Pian paljastuu, että liikkeellä on pahoja voimia, jotka ovat kytköksissä Martan selvittämättömiin sukujuuriin. Marta imeytyy mukaan hyytävän jännittävään seikkailuun ja kohtaa arvoituksellisen, iättömän miehen."

Iätön mies elää Barcelonassa ajasta toiseen. Hän syntyy bordellissa prostituoidun lapseksi ja aloittaa vaiherikkaan, varjojen täyteisen elämänsä. Kirja on rakennettu siten, että välillä kurkistetaan menneisyyteen ja välillä nykyhetkeen, jossa Marcos Solana ja Marta Vives yrittävät ratkoa omituisia tapahtumia.

"Väestötiheys, joka oli lähes samaa tasoa kuin pahimmissa Aasian kaupungeissa, ei johtunut ainoastaan Barcelonan rajallisesta elintilasta vaan myös tilan käytöstä. Muurien sisällä oli neljäkymmentä luostaria, kaksikymmentäseitsemän kirkkoa ja muuta julkista rakennusta, yksitoista sairaalaa ja köyhäintaloa ja seitsemän kasarmia." (s. 274)

Kirjan lukeminen oli ajoittain aikamoista pakkopullaa, sillä kerrontatyyli oli sellaista, johon en ollut tottunut. Teksti eteni ajoittain töksähdellen ja vaivalloisesti eteenpäin. Lisäksi takakannessa luvattu ´taianomainen varjojen Barcelona´ olikin aivan jotain muuta, kun jouduin lukemaan esimerkiksi kuvauksia häpeäpaaluun laitetusta ja raiskatusta naisesta. Kirjassa kuvattiin paljon tunnelmaa sekä maailmassa vallitsevaa hyvää ja pahaa etenkin uskonnon kautta. Mielenkiintoisinta oli kirjan idea kuvata samaa kaupunkia eri aikakausina. Mielestäni laimeasti verenhimoinen päähahmo iätön mies jäi oikeastaan kakkoseksi Barcelonan kaupungin ja historian kuvaukselle.

Helsingin kirjamessut 2015

Kävin Helsingin kirjamessuilla lauantaina 23.10.2015. Päiväksi oli luvattu aurinkoista keliä, ja ajattelin viettää aikaa messuilla vain pari tuntia kierrellen, tunnelmasta nauttien sekä muutaman kirjan ostaen. Toisin kävi. Kiertelyn ja kirjailijoiden haastattelujen bongaamisen sekä ruokapuolella kurkistamisen jälkeen huomasin olleeni messuilla jo kolme ja puoli tuntia. Päätin sitten jäädä melkein loppuun asti.



Ensimmäisenä suuntasin kulkuni kohti presidentti Sauli Niinistön ja Jörn Donnerin keskustelua. Matkalla minua tervehti Muumien Mörkö. Siitä oli pakko ottaa kuva, sillä se oli upeasti tehty. Haastattelua kuuntelemaan oli kerääntynyt valtavasti ihmisiä. Mieleen jäi, kuinka Sauli Niinistö leikitteli Jörn Donnerin kanssa sillä, että Jörn on tärkeä ja vaikuttava henkilö suomalaisille.



Kiertelin heti alkuun pöytien lomassa, joissa oli myynnissä kirjoja kahdella eurolla. Löysin sieltä kolme kirjaa: yksi joululahjaksi ja kaksi itselle. Jatkaessani tutkimusmatkaani bongasin Kari Korhosen, joka piirtää Aku Ankka sarjakuvia. Hänellä oli mielenkiintoinen tapa signeerata kirjojaan; hän nimittäin piirsi Aku Ankka kuvia kirjoihin. Ohitin lavoja, joilla haastateltiin kirjailijoita, mutta en jäänyt heitä sen enempää kuuntelemaan. Huomioni kiinnitti seuraavaksi Arja Korisevan Ammattina artisti nimiset kirjat, joiden mainostettiin olevan signeerattuja.





Tässä välissä oli päästävä pienelle tauolle kirjoista ja suuntasin kulkuni ruokapuolelle. Maistelin rahkaa, teetä, juustoja ja suklaata. Ihastelin eri maiden ruokia ja leipomuksia. Ohitin keittiön, jossa Harri Syrjänen kollegoineen aloitteli ruoanvalmistusta. Käväisin viinipuolella, sillä en ole koskaan käynyt siellä, ja totesin, etten halua ostaa ruoka- tai viinikuponkia, vaan lähdin takaisin kirjapuolelle. Sitä paitsi käveleminen ruokapuolella oli välillä aika tuskallista, kun ihmismassa ei liikkunut suuntaan eikä toiseen ahtailla käytävillä.



Kirjoja tutkiessani ja käytävillä kävellessäni hätkähdin, kun Tarja Halonen käveli avustajansa kanssa minua vastaan. Satuin myös näkemään, kuinka Sofi Oksanen signeerasi Norma kirjaansa. Vastapäätä Simo Frangen luki kollegoidensa kanssa otteita Alivaltosihteeri: suo kuokka ja virallisuus nimisestä kirjasta. Minua huvitti, kun Frangen lausui lukevansa seuraavan katkelman väärinpäin. Hän kääntyi selkä yleisöön päin ja luki katkelman normaalisti. Yksinkertaista huumoria, joka selkeästi upposi kuuntelijoihin.





Haastatteluissa olivat Aku Hirviniemi ja toisaalla Antti Holma. Hirviniemi kertoi uusimmasta näytelmästään Nummisuutarit. Holma puolestaan luki kamalia runoja, jotka saivat silmämääräisesti katsottuna keski-ikäisistä naisista koostuvan yleisön nauramaan kyyneleet silmissä. Minuun niillä ei ollut samaa vaikutusta. Minusta pissa-kakka huumori on jo kulunutta.



Kävelin Katja Ketun ohitse kohti ulko-ovea. Tunsin olevani lopen uupunut pitkän messupäivän jälkeen, mutta olin samalla iloinen kaikesta kokemastani. Tykkäsin etenkin kirjojen tutkimisesta ja haastateltavien näkemisestä.

Loppuhuomiona voisin mainita, etten käynyt messuilla kirjabloggaajan asemassa, vaikka teenkin tämän postauksen aiheesta. Tämä oli vain kuvaus päivästäni messuilla sekä asioista, joihin kiinnitin päivän aikana huomiota.

Liebster Award tunnustus nro 2

Kiitos Kattinkan kirjalistan Kattinkalle tästä tunnustuksesta! Se oli todellinen yllätys, sillä olen jo kerran aiemmin saanut kyseisen tunnustuksen. Kiitos paljon!

Haasteessa menetellään näin:

1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi.
2. Laita palkinto esille blogiisi.
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen.
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa.
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat.
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen.
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.

En laita haastetta enää eteenpäin, sillä olen jo aiemmin sen tehnyt. Vastaan vain Kattinkan kysymyksiin:

1. Mikä oli lapsena lempikirjasi?
Lempikirjani vaihtelivat, mutta voisin sanoa, että Pikku Vampyyri kirjat olivat lempikirjojani. Kirjassa seikkailevat huvittavat vampyyrit, jotka joutuvat vaikka minkälaisiin kommelluksiin.

2. Missä lukemassasi kirjassa on mielestäsi kaunein kansi?
Näitä on varmasti monia, mutta sanotaan, että Ajan Pyörä: Vaarojen taival kirjassa on mielestäni kaunis fantasiakirjaan sopiva kansi. Sen kauneutta lisää etenkin sen nostalgisuus.

3. Mikä on tällä hetkellä eniten odottamasi uutuuskirja?
Luen eniten vanhoja kirjoja kirjastosta, mutta ostan joitain lempikirjojani tai hyväksi havaitsemiani kirjoja omaksi. Odotan englanninkielisiä kirjoja nimeltään: The Wheel of Time Companion (5.11.2015), The 100 (kirjaboksi 5.1.2016) ja The Fever Code (2016).

4. Minkä perusteella valitset luettaviksesi päätyvät kirjat?
Tunnepohjalta, eli mitä sillä hetkellä tekee mieli lukea ja mikä aihepiiri kiinnostaa. Olen löytänyt kirjablogeista myös hyviä kirjavinkkejä.

5. Oletko aina pitänyt lukemisesta?
Olen! Lukemisen opettelu oli ihan aluksi haastavaa, sillä koin sen vaikeaksi, mutta kun lukeminen alkoi sujua, ahmin kirjan toisensa perään hurjaa vauhtia.

6. Minkä kirjan maailmaan tahtoisit päästä käymään?
Toistan tällaisissa kysymyksissä aina itseäni, mutta Ajan Pyörä kirjojen maailma on aina kiehtonut minua. Sinne olisi upeaa kurkistaa. Kirjan maat vaikuttavat kiehtovilta ja kauniilta. Niissä on upeat maisemat, puhdas luonto ja mielenkiintoiset kansat. Plussana maailmassa on taikuutta.

7. Jos saisit valita yhden henkilön jostakin kirjasta ja pääsisit juttelemaan hänen kanssaan vaikkaa kahvikupposen äärelle, kenet valitsisit?
Ajan Pyörä kirjojen Nynaeve. Hän on hyvin itsevarma ja määrätietoinen nainen. Hän myös pitää huolta läheisistään suojellen heitä. Nynaeven kasvua on ollut mielenkiintoista lukea. Olisi hienoa keskustella hänen kokemuksistaan ja elämästään.

8. Kirja, joka jäi mietityttämään pitkäksi aikaa lukemisen jälkeen?
Näitä kirjoja on monia, mutta Alex Haleyn Juuret kirja jäi tältä syksyltä eniten mieleen.

9. Lainaatko kirjasi kirjastosta vai hankitko mieluummin omaksi?
Lainaan suurimman osan kirjoista kirjastosta. Ostan vain lempikirjojani omaksi.

10. Luettiinko sinulle lapsena iltasatuja?
Minulle luettiin muulloinkin kirjoja kuin vain illalla, mikä oli mukavaa. Rakastin eniten Kultakutri ja kolme karhua nimistä kirjaa.

11. Mikä on suosikkigenresi vai oletko kirjojen suhteen kaikkiruokainen?
Olen tavallaan kaikkiruokainen, sillä yritän lukea kirjoja monipuolisesti.

John Ajvide Lindqvist: Kuinka kuolleita käsitellään

Ajvide Lindqvis, John: Kuinka kuolleita käsitellään
Äänikirja
Julkaistu: 2010
Alkuperäinen julkaisu: 2005
Alkuperäinen nimi: Hanteringen av odöda
Mistä maasta: Ruotsi

Tukholmassa on vallinnut pitkään helleaalto, mikä on jännittynyt kaupungin ylle sähköiseksi varaukseksi. Sähkölaitteet eivät toimi normaalilla tavalla, ja ihmisiä vaivaa päänsärky. Yhtäkkiä sähkövaraus purkautuu, ja ruumishuoneella saadaan todistaa ihmettä: kuolleet ovat heränneet henkiin. Eläkkeellä oleva toimittaja Gustav Mahler saa kutsun katsomaan tapausta. Hän kokee tilanteen itselleen läheiseksi, sillä hän on vasta menettänyt lapsenlapsensa. Samaan aikaan David suree auto-onnettomuudessa kuollutta vaimoaan ja Flora on vasta menettänyt isoisänsä. Ihmiset menevät sekaisin. Tiedemiehet yrittävät selvittää ilmiötä, viranomaiset pohtivat uusia lakeja ja sääntöjä ja uskovaiset kokevat ennustusten täyttyneen ja lopun aikojen olevan käsillä. Surevat omaiset ovat rauhattomia. Mutta mitä henkiin heränneet oikein haluavat? Ja kuinka heitä kuuluisi käsitellä?

Pohdin kirjaa kuunnellessani pakostakin, mitä kaikkea kuolema merkitsee ja kuinka eri ihmiset kokevat sen. Tunsin pelkoa, kun kirjassa kuvattiin, miltä kuolleet näyttivät, kuinka he kommunikoivat ja mitä outoa heidän lähellään tapahtui. Minusta tuntui myös surulliselta, kun ihmiset yrittivät turhaan saada yhteyttä henkiin heränneisiin sukulaisiinsa - etenkin Gustavin ja hänen lapsenlapsensa Eliaksen tilanne liikutti.

Kirja oli loppujen lopuksi tavallaan pettymys, sillä se ei aivan kertonut siitä, mitä luulin, kun otin äänikirjan käteeni. Odotin nimittäin paljon enemmän konkreettisia ja järisyttäviä juonenkäänteitä. Kirja ei myöskään lopussa antanut mitään selkeitä vastauksia, vaan oikeastaan koko kirjan ajan vain pohti eri näkökulmista tätä ihmisiä askarruttavaa, vierasta ja pelkoa aiheuttavaa aihetta.