Mariama Ba: Pitkä kirje

Ramatulaye viettää suruaikaa aviomiehensä Modu Fallin kuoltua. Hän kirjoittaa ajatuksiaan ja tuntemuksiaan kirjeitse ystävättärelleen Aissatulle. Ramatulaye tarkastelee kriittisesti sekä omaa elämäänsä että naisen asemaa yhteiskunnassa.

"Milloin sivistynyt yhteiskunta pääsee niin pitkälle, ettei päätöksiä tehdä sukupuolen vaan todellisen arvon perusteella?" (s.111)

Kirjeromaanin keskiössä on moniavioisuuden kritisointi. Ramatulaye kokee avioliiton kokonaisvaltaisena. Se ei ole pelkästään suvunjatkamisen väline tai taloudellinen turvapaikka. Se on välittämistä ja kumppanuutta. Siitä näkökulmasta katsoen toisen vaimon mukaantulo elämään on shokki. Puhumattakaan siitä, että kuolleen miehen vaimo periytyisi sukulaismiehelle.

"Meitä halveksittiin, meidät syrjäytettiin tai vaihdettiin niin kuin kulunut tai vanhanaikainen paita heitetään pois." (s.77)

Mariama Ban kuvaamassa Senegalissa on koettu Ranskan siirtomaavallan alta irrottautuminen ja itsenäisen valtion rakentamisen aloittaminen. Ihmisten elämässä näkyvät kansanperinteiden, islamin uskon ohjeiden ja ranskalaisen koulun oppien yhteensulautuminen. Vanhojen sukupolvien on sopeuduttava uusiin ajatusmalleihin ja naisten vapautumispyrkimyksiin. Itsenäiset naiset tekevät töitä sekä työpaikoilla että kotona. Heidän tiensä päätöksentekoon on auennut, mutta paljon on vielä matkaa jäljellä.

"Me kaipasimme mennyttä mutta olimme päättäväisen edistyksellisiä." (s.42)

Ramatylaye kannattaa tasa-arvoista yhteiskuntaa, jossa ihmisen arvoa ei enää mitattaisi sukupuolen tai sukulinjan mukaan. Verenperintö ja sukujuurten merkityksellisyys näyttäytyvät sitkeimmin juurtuneina tapoina. Jalosukuiset henkilöt kaihtavat mennä naimisiin itseään alempiarvoisten kanssa.

"Jokainen ammatti ansaitsee arvostusta, olkoon se älyä tai käden taitoa, raskasta ruumiillista ponnistelua tai sukkelaa järjenjuoksua, laajoja tietoja tai muurahaisen kärsivällisyyttä vaativa." (s.48-49)

Mielestäni oli kiehtovaa lukea vuonna 1980 julkaistua senegalilaista romaania, jonka naisten asemaa käsittelevät aiheet koskettavat edelleen myös tätä päivää. Koin tekstin paikoitellen jokseenkin vaikealukuiseksi. Arvelisin sen johtuneen siitä, että kirjan käännös on jo 40 vuotta vanha. Siitä huolimatta sivuilta voi aistia Ramatylayen vahvan persoonallisuuden. Hänen elämästään olisi mielellään lukenut lisääkin. Luulen, että naisasianaisena toiminut Mariama Ba kertoi omia ajatuksiaan juurikin romaanihenkilö Ramatylayen kautta. Harmi, että kirjailijan toista kirjaa ei ole käännetty suomeksi.